Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne aina menesty, kiusaajia on eri tyyppisiä. Osa on silkkaa pahaa oloaan oireilevia, nämä ei kovin todennäköisesti menesty. Mutta sitten on se toinen, puhtaasti "ilkeämpi" kiusaajatyyppi, joka hyvistä lähtökohdista, ja kiusaamisen motiivi on pikemminkin vallan ja lauman hierarkiassa kiipimisen halu kuin oma paha olo. Nämä tosiaan usein menestyvät, koska sillä samalla halulla kiipiä pääsee ylöspäin myös työ- ja muussa elämässä.
Omat pääkiusaajat oli tätä viimeistä tyyppiä. Varkkaiden, korkeasti kouluteltujen vanhempien lapsia. Kympin tyttöjä koulussa. Saivat hymytyttöpatsaitakin, ja olivat luokan kiusattujen tukihenkilöitä, eikä opettajat olisi ikinä voineet uskoa näistä eteenpäin opettajille niin kilteistä ja aurinkoisista tytöistä, että olivat julmia kiusaajia. Olivat myös älykkäitä siinä, että eivät tehneet likaista työtä kuten fyysistä kiusaamista itse, vaan usuttivat "ongelmaisia" lapsia jotka ihailivat heitä (yl
Niin mitä nämä kiusaajat sitten oikeasti tekivät? Syytät heitä kiusaamisesta, mutta et kerro mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajana olet niskan päällä kiusattuun nähden, sinulla siis on valtaa - myös muiden silmissä. Saat ympoärillesi myös hovia, koska ns. neutraalit eivät halua tulla kiusaamisen kohteeksi.
Jotenkin näinhän tämä kiusaamisruletti pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta kovin hyvinvoivalta itsekään.
Kun on tarpeeksi saanut turpaan, niin jossain vaiheessa voi tulla mieleen myös alkaa lyömään takaisin. Ehkä se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin vetäytyä nurkkaan syrjäytymään mt-lääkkeiden kanssa(?)
On hyvä opetella pitämään puolensa. Sitä pitäisi kiusatuille opettaa turhien empatiahyssyttelyjen sijaan.
Tässä on vaan aika iso ongelma, jos sattuu olemaan luokan pienin tytönrääpäle kuten minä. Siinä saa itse turpaan, ja muut lähinnä nauraa puolensapitoyritykselle. Toinen juttu on, että yläasteella ainakin meidän luokan kiusaajat myös kostivat näitä tämmöisiä porukalla kotimatkalla koulusta pois, jolloin opettajat ei ole valvomassa. Esim. luokan hiljainen, autistisen oloinen poika kerran menetti täysin hermonsa, viikkoja jatkuneen systemaattisen kiusaamisen seurauksena ja todellakin kävi kiusaajansa kimppuun kuin raivostunut villieläin. Parin päivän päästä porukka kiusaajan kavereita ja se kiusaaja pysäyttivät hänet kotimatkalla koulusta, heittivät pyörän ojaan ja löivät niin että hampaitakin lähti edestä.
Orvoksi jääminen saa syyttää vain itseään jos hän kiusaa ja sitten toiset lapset alkavat sanoa hänelle takaisin. Ei toisten lasten tarvitse olla mitään orvoksi jääneen lapsen terapialeluja. Jos hänellä ei yhteisössä oleminen onnistu, on sosiaalihuollolla varmasti vaihtoehtoja hänelle ja perheelleen.
Kiusaajalla on tosiaan usein useampia piinahenkiä hovissaan, kiusattu yleensä yksin. Asetelma suosii tässä mielessä raakasti kiusaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Orvoksi jääminen saa syyttää vain itseään jos hän kiusaa ja sitten toiset lapset alkavat sanoa hänelle takaisin. Ei toisten lasten tarvitse olla mitään orvoksi jääneen lapsen terapialeluja. Jos hänellä ei yhteisössä oleminen onnistu, on sosiaalihuollolla varmasti vaihtoehtoja hänelle ja perheelleen.
Orvoksi jääneeltä pitäisi kysyä, mitä tämä oikein teki kun vanhempansa kuolivat ja sitten sosiaaliviranomaiset päätyivät ottamaan hänet huostaan.
Meillä on koulukiusaaja pressana. Se on paljonkertovaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jokaisesta kiusaajastakin löytyy jokin sellainen asia, mitä nämä häpeävät tai haluavat salata, jotain noloa. Sellaisesta on hyvä aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne aina menesty, kiusaajia on eri tyyppisiä. Osa on silkkaa pahaa oloaan oireilevia, nämä ei kovin todennäköisesti menesty. Mutta sitten on se toinen, puhtaasti "ilkeämpi" kiusaajatyyppi, joka hyvistä lähtökohdista, ja kiusaamisen motiivi on pikemminkin vallan ja lauman hierarkiassa kiipimisen halu kuin oma paha olo. Nämä tosiaan usein menestyvät, koska sillä samalla halulla kiipiä pääsee ylöspäin myös työ- ja muussa elämässä.
Omat pääkiusaajat oli tätä viimeistä tyyppiä. Varkkaiden, korkeasti kouluteltujen vanhempien lapsia. Kympin tyttöjä koulussa. Saivat hymytyttöpatsaitakin, ja olivat luokan kiusattujen tukihenkilöitä, eikä opettajat olisi ikinä voineet uskoa näistä eteenpäin opettajille niin kilteistä ja aurinkoisista tytöistä, että olivat julmia kiusaajia. Olivat myös älykkäitä siinä, että eivät tehneet likaista työtä kuten fyysistä kiusaamista itse, vaan usuttivat "ongelmaisia" lapsia jotka ihailivat heitä (yl
Sun pitää opetella zero fucks -mentaliteetti. Nuo kiusaajat eivät määrittele sinua vaan sinä itse. Onnekkaassa tilanteessa saat validaatiota joltain, mutta ensisijassa se tulee pääsi sisältä eikä kukaan voi sitä sinulta viedä. He ovat pilanneet sinulta jo vaikka kuinka monta mennyttä päivää, ei kannata antaa heille enempää. Olet arvokas ja niin on elämäsikin ja sinun pitää olla itsesi suurin tsemppari ja tuki ja ystävä ja hyväksyjä.
Ja jatkossa, jos joku kiusaa: älä reagoi. Ainoa sallittu reaktio on luoda kiusaajaan katse, joka kysyy oletko ihan oikeasti noin tyhmä ja säälittävä luuseri.
Kiusaaja haluaa iskeä sisimpääsi, mutta ei pääse, kun suojaat sen.
Ja joo. Omassa elämässäni psykopaatit ovat kiusanneet muita ja pärjänneet hyvin elämässään. Se on helpppoa, koska he voivat myydä kykyjä, joita ei ole ja osaavat hurmaavan käytöksen ja muistavat käyttää sitä. Uhrit taas kärsivät jaksamisongelmista kärsien eri sairauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokaisesta kiusaajastakin löytyy jokin sellainen asia, mitä nämä häpeävät tai haluavat salata, jotain noloa. Sellaisesta on hyvä aloittaa.
Monella kiusaajalla nämä liittyvät esimerkiksi perheeseen.
Kiusaajan isällä on lorahtanut puolilöysällä duunatessa pissaa sisään tekovaiheessa. Kiusaajia on helppoa ajatella tuon sattumuksen tuloksina, hekin olisivat parhaimmillaan vain tahroina isiensä lakanoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei menesty, ellei 48-vuotias karaoke-emäntä ole menestystarina.
Terkkuja Kata!
Apua! Tyypillinen karaoke-emännän nimikin tuo KATA :O kiusaajan nimi
Vastakiusaaminen on reaktio. Älkää antako reaktioa!
Don't wrestle with the pig. Both get dirty and the pig likes it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kiusaaja kuoli Kaakkois-Aasian tsunamissa perheensä kanssa, en usko että ainakaan koulussa siitä oltiin mitenkään surullisia. Onhan toki huvittavaa ajatella, mitä kaikkea noloa sille on tapahtunut, ehkä se makasi pylly paljaana jossain rannalla tai hotellialueen takapihalla, ja länsimaalaiset kuvatoimistot kävivät räpsimässä kuvia siitäkin. Sitten paikalliset roikotti sen jonnekin auton lavalle ja dumppasivat muiden sekaan, ja lopulta se makoili kaikki värkit levällään jossain tunnistusta odottelemassa. Ei sillä, tuskin se siitä tule sen rumemman näköiseksi mitä oli jo enenstään.
"Niin mitä nämä kiusaajat sitten oikeasti tekivät? Syytät heitä kiusaamisesta, mutta et kerro mitään."
Ekoilla luokilla se alkoi pelkästään sanallisena ja syrjään jättämisenä. Minua kutsuttiin vammaiseksi, rumaksi, oudoksi. Tehtiin minusta "ällötys", melkein kuin hirviö. Esim. toinen näistä tytöistä joskus koski minuun, kuin se olisi jännä uskaltautuminen koskemaan villipetoon, ja juoksi yökötellen pois. Hyi siis mä koskin siihen, hyi kamala. Minut stigmatisoitiin likaiseksi, ällöttäväksi ja oudoksi. Jos joku, kuten luokalle kolmannella luokalla tullut uusi tyttö, yritti kaveerata minun kanssani, häntä alettiin kiusata myös. Niinpä ne eivät yleensä uskaltaneet kauaa. Välitunneilla ympärilleni kerääntyi ehkä 7-12 oppilaan rinki, jotka pitivät showna sitä, kun nämä pääkiusaajat nälvivät ja loukkasivat minua ja nauroivat niille jutuille.
Vähän myöhemmin, 4-6. luokalla, kuvioon alkoi kuulua fyysisempää kiusaamista. Minulta vietiin esim. reppu tai avaimet, eikä niitä annettu minulle takaisin vaikka pyysin. Jos yritin ottaa niitä, niitä palloteltiin oppilaalta toiselle niin että en koskaan saanut niitä. Lopulta saatettiin palauttaa minulle jotenkin liattuna tai rikottuna. Silti tässä vaiheessa pahin oli se henkinen kiusaaminen, täydellinen saaminen itseni tuntemaan että olen pelkkä saastainen, omituinen paska, jonka olisi parempi kuolla pois tästä maailmasta.
Yläasteella, kun nämä myös varsin nätit suositut tytöt. sai pojista, ja myös amiksen tietyistä pojista ihailijoita, fyysinen kiusaaminen kävi pelottavaksi. Sitä ei siis itse tehneet nämä tytöt, mutta oli selvää että he yllyttivät niitä poikia, ja palkitsivat likaisen työn tekijötä seurallaan ja jopa jonkinlaisella hengailuoikeudella heidän kanssaan tyttöystävätyyppisesti. Eli polkupyörääni sabotoitiin niin että kaaduin, kun olin vessassa pesemässä käsiäni sinne tuli tyyppejä ja työnsivät pääni pyttyyn ja vetivät monta kertaa, kotimatkat oli silkkaa kauhua koska minua estettiin kulkemasta, otettiin väkisin pois reppua. joskus laitettiin koirankakkaa hupparin kaula-aukosta sisään. Edelleen jatkui myös se pihatouhu, eli rinki ihailijoita kokoontui kun minua kiusattiin porukalla. Minusta myös levitettiin perättömiä huhuja että olin täysi h_ora ja kylänpyörä ja narkkarikin vielä. Tosiasiassa minä olin siinä vaiheessa jo paniikkihäiriöstä kärsinyt tyttö, joka istuin kaikki illat kotona, koska siellä edes oli turvassa.
Vierailija kirjoitti:
"Niin mitä nämä kiusaajat sitten oikeasti tekivät? Syytät heitä kiusaamisesta, mutta et kerro mitään."
Ekoilla luokilla se alkoi pelkästään sanallisena ja syrjään jättämisenä. Minua kutsuttiin vammaiseksi, rumaksi, oudoksi. Tehtiin minusta "ällötys", melkein kuin hirviö. Esim. toinen näistä tytöistä joskus koski minuun, kuin se olisi jännä uskaltautuminen koskemaan villipetoon, ja juoksi yökötellen pois. Hyi siis mä koskin siihen, hyi kamala. Minut stigmatisoitiin likaiseksi, ällöttäväksi ja oudoksi. Jos joku, kuten luokalle kolmannella luokalla tullut uusi tyttö, yritti kaveerata minun kanssani, häntä alettiin kiusata myös. Niinpä ne eivät yleensä uskaltaneet kauaa. Välitunneilla ympärilleni kerääntyi ehkä 7-12 oppilaan rinki, jotka pitivät showna sitä, kun nämä pääkiusaajat nälvivät ja loukkasivat minua ja nauroivat niille jutuille.
Vähän myöhemmin, 4-6. luokalla, kuvioon alkoi kuulua fyysisempää ki
Millaiset perheet noilla pääkiusaajilla oli?
Jos ruvetaan tonkimaan pintaa syvemmältä, niin varmaan aika harvan kiusaajan elämä on erityisen menestyksekästä. Ne miljoonat "kaverit" ovat pelokkaita hännystelijöitä, jotka nauravat kiusaajalle tämän selän takana. Alavalinta on tehty pätemisenhalusta käsin ja kiusaajaa v--uttaa siksi koko ajan, koska kyseessä ei ole mikään intohimotyö. Hänellä saattaa olla jopa keskimääräistä alhaisemmat kyvyt tälle alalle ja on vain sitkeän feikkaamisen ansiosta päässyt niinkin pitkälle kuin on, tietysti peläten koko ajan paljastuvansa. Puoliso ei ole juuri sellainen kuin kiusaaja haluaa ja kiusaajalla on sen vuoksi tatti otsassa päivät läpeensä, lapset piti hankkia kulissin kiillottamiseksi eivätkä penteleet tietenkään ole sellaisia kuin kiusaaja oli etukäteen kaavaillut. Jonain päivänä kiusaaja mahdollisesti huomaa, että puoliso on kerännyt kaiken rohkeutensa, lähtenyt lätkimään lapset mukanaan ja jättänyt avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Kiusaajalta salaa tietenkin, mitä hän ei voi käsittää, koska omasta mielestään kiusaaja on maailman paras ihmistuntija eikä kukaan pysty pimittämään häneltä mitään.
Lähtökohtaisesti kiusaajatyypit eivät pysty nauttimaan elämästä, he eivät osaa kehittää itseään ja taitojaan vaan turvautuvat aina siihen helpoimpaan ja alkeellisimpaan ratkaisuun: muiden lokaan vetämiseen. Se, että moni silkan pelon vuoksi mielistelee kiusaajatyyppiä ei tee hänestä menestynyttä tai suosittua. Pelon kautta luotu menestys ei ole aitoa menestystä ollenkaan. Se lepää yhden hyvin hauraan kortin varassa: kun tulee se päivä, että riittävän moni entinen mielistelijä on saanut kiusaajasta tarpeekseen ja päättää laittaa touhulle pisteen, romahtaa kiusaajan niin sanottu menestyskin siinä samalla.
"Sun pitää opetella zero fucks -mentaliteetti. Nuo kiusaajat eivät määrittele sinua vaan sinä itse. Onnekkaassa tilanteessa saat validaatiota joltain, mutta ensisijassa se tulee pääsi sisältä eikä kukaan voi sitä sinulta viedä. He ovat pilanneet sinulta jo vaikka kuinka monta mennyttä päivää, ei kannata antaa heille enempää. Olet arvokas ja niin on elämäsikin ja sinun pitää olla itsesi suurin tsemppari ja tuki ja ystävä ja hyväksyjä.
Ja jatkossa, jos joku kiusaa: älä reagoi. Ainoa sallittu reaktio on luoda kiusaajaan katse, joka kysyy oletko ihan oikeasti noin tyhmä ja säälittävä luuseri.
Kiusaaja haluaa iskeä sisimpääsi, mutta ei pääse, kun suojaat sen.
Ja joo. Omassa elämässäni psykopaatit ovat kiusanneet muita ja pärjänneet hyvin elämässään. Se on helpppoa, koska he voivat myydä kykyjä, joita ei ole ja osaavat hurmaavan käytöksen ja muistavat käyttää sitä. Uhrit taas kärsivät jaksamisongelmista kärsien eri sairauksista."
Sitä on tässä terapiankin avulla yritetty jo pari vuotta opetella, että kiusaajat ei määrittele minua ja arvoani. Se on vaan tosi vaikeaa, kun se on niin pitkään jatkunut, ja olin lisäksi jo perheessänikin vääränlainen, outo. Olin nimittäin adoptiolapsi, joka otettiin kun isäni ei pitänyt pystyä saamaan lapsia ollenkaan. Sitten alle vuoden päästä äiti tulikin raskaaksi, ja syntyi veljeni. Hän oli vanhempieni kaltainen, minä taas ulkomaan adoptiolapsena "erilainen" (en ole eksoottisen näköinen varsinaisesti vaikka tumma tukka onkin, olen Espanjasta alunperin). Liian vilkas, liian äänekäs, liian kaikkea. Minua aina vaan toruttiin ja möykättiin ja pidettiin ongelmana.
Tuota "älä reagoi" mä aloin aika pian noudattaakin, koska tajusin että mikään puolustautumisyritys ei auta, voi johtaa jopa kostoon, ja vähintään pelkkään nauruun. Että kattokaa se rääpäle yrittää olla rohkea, kuka pelkää. Niinpä päädyin vain stoalaisesti hlijaa kestämään. Ei se mitenkään kiusaamista lopettanut tai vähentänyt.
"Millaiset perheet noilla pääkiusaajilla oli?"
Saman paikkakunno toisen koulun rehtorin ja lääkärin tytär. Paikallisen Citymarket-kauppiaan tytär.
Ei ne aina menesty, kiusaajia on eri tyyppisiä. Osa on silkkaa pahaa oloaan oireilevia, nämä ei kovin todennäköisesti menesty. Mutta sitten on se toinen, puhtaasti "ilkeämpi" kiusaajatyyppi, joka hyvistä lähtökohdista, ja kiusaamisen motiivi on pikemminkin vallan ja lauman hierarkiassa kiipimisen halu kuin oma paha olo. Nämä tosiaan usein menestyvät, koska sillä samalla halulla kiipiä pääsee ylöspäin myös työ- ja muussa elämässä.
Omat pääkiusaajat oli tätä viimeistä tyyppiä. Varkkaiden, korkeasti kouluteltujen vanhempien lapsia. Kympin tyttöjä koulussa. Saivat hymytyttöpatsaitakin, ja olivat luokan kiusattujen tukihenkilöitä, eikä opettajat olisi ikinä voineet uskoa näistä eteenpäin opettajille niin kilteistä ja aurinkoisista tytöistä, että olivat julmia kiusaajia. Olivat myös älykkäitä siinä, että eivät tehneet likaista työtä kuten fyysistä kiusaamista itse, vaan usuttivat "ongelmaisia" lapsia jotka ihailivat heitä (yläasteella heihin ihastuneita poikia) tekemään sen. Nämä on joo menestynyt hyvin elämässä, toinen on erikoislääkäri ja toiselle tekniikan alan akateeminen tutkinto ja on johtavassa asemassa kansainvälisessä suuryrityksessä. Siinä missä minä heidän lempi"uhrinsa" taistelen vielä nelikymppisenäkin terapiassa häpeän, sosiaalisen pelon jne kanssa.