Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?

Kiusaajiakin on monenlaisia. Esim syrjäytyneen yh:n heitteille jätetty lapsi tai Westendin kasvatti, kaiken saanut Stubb. 

Toisilla menee elämä sitten paremmin, ulkoisilta puitteiltaan. En usko että Esim Stubb on kovinkaan mukava ihminen, edes läheisilleen.

Ovat varmaan dominoivia, ja haluavat saavuttaa näkyviä palkintoja ym. Tottakai kun tarpeeksi yrittää niin onnistuu.

Osalla siis varmaan näin.

Tiedän kyllä useita ihan juoppoja ym semmosia kiusaajahenkisiä. Ylipäätään Suomessa enemmistö on joko aktiivisia tai hiljaisia kiusaajia. Vain pieni osa rohkeimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vaikuta kovin hyvinvoivalta itsekään.

Kun on tarpeeksi saanut turpaan, niin jossain vaiheessa voi tulla mieleen myös alkaa lyömään takaisin. Ehkä se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin vetäytyä nurkkaan syrjäytymään mt-lääkkeiden kanssa(?)

On hyvä opetella pitämään puolensa. Sitä pitäisi kiusatuille opettaa turhien empatiahyssyttelyjen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeistolaiset yhteiskunnat toimii sillein. Oletko tehnyt kovasti töitä? Oikestolainen tulee ja varastaa sinun työnhedelmät. 

Vasemmistolaisessa yhteiskunnassa ei onneksi kiusata. Lähetetään Siperiaan.

Päiväkodeissa jotka on töissä, ei kestä mitään sanomista. Miten pystyy opettamaan lapsille että muita pitää ymmärtää, jollei ymmärrä itse.

Vierailija kirjoitti:

Kiusattujen pitäisi liittyä yhteen ja alkaa saalistamaan näitä kiusaajia. Yksi kerrallaan. Hyvässä asemassa olevaa kiusaajaa on vaikea yksin saada poistettua mutta joukkovoima voisi toimia. Sääli ettei siihen taida olla kenestäkään.

Paitsi, että kuka sitten olisi se kiusaaja?

Minun kiusaajani kuoli huumeiden yliannostukseen. Hän käytti huumeita ja oli alkoholisoitunut mielenterveyspotilas, jolla oli rikosrekisteri. Eli se siitä menestymisestä.

Vierailija kirjoitti:

No ei menesty, ellei 48-vuotias karaoke-emäntä ole menestystarina.

Terkkuja Kata!

Sinusta itsestäsi on tullut kiusaaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pääkiusaajani oli rikkaasta perheestä. Sai kotoa kaikki merkkivaatteet, mopon, auton ja vanhemmat maksoi opiskelut. 

Ei ihme että oli aika helppo alkaa menestyä. Varsinkin kun oli tottunut koko kouluajan määräilemään muita mitä alaiset saa tehdä ja ei saa tehdä. Esimerkiksi määräsi ettei kukaan saa puhua minun kanssani tai muuten joutuu myös kiusatuksi. Johtaja-ainesta.

 

Juurikin tällainen kasvatus tekee narsisteja. Harvemmin ne alkoholisti- ym. huono-osaisten perheiden lapset on häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita. 

 

Mun ns. pääkiusaaja ja samaten ne hännystelijät olivat varakkaista perheistä. Pääjehusta tuli isona kaupunginjohtaja ja olen kuullut juttuja, että on ihan täys kaheli, pelolla johtava despootti. Nuo taustanaurajat ovat myös hyvissä ammateissa, on psykologia, lääkäriä, ekonomia, opettajaa

Mahtaako tämä kaupunginjohtaja olla viime aikoina lehitijuissakin nähty Keski-Suomessa sijaitsevan pikkukaupungin pomo? Tiedän kyllä kaverin oli jo koulussa heikompiaan kiusaava m*lkku

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti aika yleistä, että kiusaaja ei sitten kestäkään mitään mitä hänelle sanotaan takaisin. Yksi tyttö kiusasi minua siitä, että vanhempani ovat opettajia, en sitten tiedä, mitä kiusaamisen arvoista siinä hänen mielestään oli. Joskus kyllästyneenä kuuntelemaan aina saamaa roskaa sanoin tälle, että ajattele vaan omia vanhempiasi. Toki tiesin että hän asuu sijaisperheessä koska oli huostaanotettu vanhemmiltaan, ja itseasiassa ajattelinkin näitä sijaisvanhempia, mutta siitähän tämä hermostui ja alkoi syyttää minua kiusaamisesta.

Kun asiaa käytiin läpi koulussa, sijaisvanhempansa olivat sitä mieltä, että heidän tyttönsä ei ollut tehnyt mitään väärää, ainoastaan minä. Heidän mielestään minulla vaan oli ollut niin helppo elämä, etten osannut ajatella asioita hänen kannaltaan, olihan hänet sentään otettu huostaan ja sijoitettu sukulaisperheeseen, toisin kuin minua.

Eihän se edes ollut heidän tyttönsä vaan joku sijoitettu.

Koska ovat niitä ryhmiä rääväsuita jotka huonosta perheestä. Olivat periaatteessa luusereita jo silloin. 

Useimmat minua kiusanneet eivät ole menestyneet elämässä. Eivätkä ole enää kauniita. 

Hah, ihan oikein heille. 

Meidän luokan kiusaaja oli ihan luuseri. Ei ole ikinä ollut töissä. 4 lasta, 3 eri isää, esikoinen myös jättänyt lastensa äidin.

Sisko kuoli yliannostukseen.

Hänen joku lapsista otti aikoinaan yhteyttä. Sanoi äiti haluaisi yllätysjuhlat ja päätti laittaa kaikille viestiä, joiden numero on äitinsä puhelimessa. Emme ole ollet tekemisissä yli 30 vuoteen, minulla on numerokin vaihtunut monta krt.

Saman viestin sai ne, kenen kanssa olen tekemisissä

Johtunee että ovat tavallaan oikeassa siinä kiusaamisessaan, uhrissa on jotain ongelmaa yleensä, ettei täysin mahdu siihen yhteisöön. Oikeutus on tietysti moraalisesti väärä. 

Vierailija kirjoitti:

Johtunee että ovat tavallaan oikeassa siinä kiusaamisessaan, uhrissa on jotain ongelmaa yleensä, ettei täysin mahdu siihen yhteisöön. Oikeutus on tietysti moraalisesti väärä. 

Mitähän ongelmaa? Minua kiusattiin siksi, että en suostunut yhden luokan määräilijän pomotteluyrityksiin. Tämä siis yritti aina määräillä sitä, mitä toiset lapset saa tehdä ja mitä ei, mitä tehdään välitunnilla jne. Sitten kun sanoinkin tälle vastaan, oli tämä ihan ihmeissään, että mitäs nyt. Sitten kun ei enää muuta keksinyt, alkoi mollata esimerkiksi perhettäni, kotiani, vaatteitani, koulumenestystäni ja niin edelleen, oli lähinnä perättömien juttujen levittämistä, nimittelyä ja yrityksiä saada minut negatiiviseen valoon. Yritti yllyttää myös toisia mukaan tähän hommaan, jotkut toki lähtivät, osa ehkä siksi etteivät uskaltaneet sanoa vastaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti aika yleistä, että kiusaaja ei sitten kestäkään mitään mitä hänelle sanotaan takaisin. Yksi tyttö kiusasi minua siitä, että vanhempani ovat opettajia, en sitten tiedä, mitä kiusaamisen arvoista siinä hänen mielestään oli. Joskus kyllästyneenä kuuntelemaan aina saamaa roskaa sanoin tälle, että ajattele vaan omia vanhempiasi. Toki tiesin että hän asuu sijaisperheessä koska oli huostaanotettu vanhemmiltaan, ja itseasiassa ajattelinkin näitä sijaisvanhempia, mutta siitähän tämä hermostui ja alkoi syyttää minua kiusaamisesta.

Kun asiaa käytiin läpi koulussa, sijaisvanhempansa olivat sitä mieltä, että heidän tyttönsä ei ollut tehnyt mitään väärää, ainoastaan minä. Heidän mielestään minulla vaan oli ollut niin helppo elämä, etten osannut ajatella asioita hänen kannaltaan, olihan hänet sentään otettu huostaan ja sijoitettu sukulaisperheeseen, toisin kuin minua.

Aika outoa sanoa toisen lapsen elämää helpoksi, eihän kukaan ulkopuolinen voi tietää minkälaista se on ollut. Ihan kuin kaikkien sijoitettujen lasten elämä olisi aina ollut niin rankempaa.

Oli kiusaajan kotiolot minkälaiset hyvänsä, ei hän kiusaa siksi että hänellä olisi paha olo. Päinvastoin, sadistina hän nauttii siitä. Jostain syystä Suomessa ajatellaan yhä virheellisesti, että kiusaamistapauksissa se apu pitää antaa kiusaajalle, ja kiusattu pitää häätää eri kouluun. Sitten on ollut kaiken maailman hankehumppaa: kivakouluja, koulumummoja jne. 🤦🏼

Ei vaan suostuta ymmärtämään, että osa ihmisistä on syntyjään pahoja. Tosin myös kotikasvatus tekee näitä, mm. Narsisteja ja epäsosiaalisia persoonallisuuksia.

Tunnekylmät lapset ovat pelastettavissa, tosin hyvin varhaisella puuttumisella. Jos 4 ikävuoteen mennessä lapsi ei ole kotona oppinut yhteiskunnan normeja ja sitä, miten ihmisiä kohdellaan, sitä ei voi enää korjata myöhemmällä iällä. Tätä pitäisi teroittaa vanhemmille jo raskausajan neuvoloissa.

Enpä usko, että olisivat mitenkään menestyneitä. En tiedä, eikä kyllä kiinnostakaan. Muutin heti lukion jälkeen pois entisestä kotikaupungissani, jossa lapsuuteni ja nuoruuteni jouduin pakosta viettämään.

Koko peruskoulun ajan minua kiusattiin koulussa, lukiossa sai sitten jo olla rauhassa, koska sinne valikoitui se vähän fiksumpi porukka. Kiusaajat olivat luusereita, menivät ehkä rassaamaan jotain autoja amikseen. Kestin kaiken sen huutelun ja pilkan ajattelemalla, että olen parempi kuin he, heidän yläpuolellaan. Kuljin heidän ohi nokka pystyssä, se oli mulle selviytymiskeino.

Pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan saanut olla oikein missään rauhassa, aina oli jossain joku turpaansa aukomassa. Lähdin pois sieltä peräreiästä heti kun pääsin. Melkein kaikki mun lukiokaverit lähtivät. 

En ole missään tekemisissä entisten kiusaajieni kanssa, enkä haluakaan olla. En tiedä mitä heille kuuluu, enkä haluakaan tietää. Yksi pahimmista kiusaajistani kaahasi jo heti parikymppisenä itsensä hengiltä moottoripyörällä, siitä olin vilpittömästi iloinen. Toivottavasti ei ehtinyt lisääntymään ja siirtämään kusipäägeenejään eteenpäin.

Muutin lapsuuteni pikkukaupungista isoon kaupunkiin, ja täällä oon aina saanut olla ihan rauhassa. Ei ole koskaan ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, eikä tarvitse joka paikassa katsella samoja naamoja. 

Vierailija kirjoitti:

Oli kiusaajan kotiolot minkälaiset hyvänsä, ei hän kiusaa siksi että hänellä olisi paha olo. Päinvastoin, sadistina hän nauttii siitä. Jostain syystä Suomessa ajatellaan yhä virheellisesti, että kiusaamistapauksissa se apu pitää antaa kiusaajalle, ja kiusattu pitää häätää eri kouluun. Sitten on ollut kaiken maailman hankehumppaa: kivakouluja, koulumummoja jne. 🤦🏼

Ei vaan suostuta ymmärtämään, että osa ihmisistä on syntyjään pahoja. Tosin myös kotikasvatus tekee näitä, mm. Narsisteja ja epäsosiaalisia persoonallisuuksia.

Tunnekylmät lapset ovat pelastettavissa, tosin hyvin varhaisella puuttumisella. Jos 4 ikävuoteen mennessä lapsi ei ole kotona oppinut yhteiskunnan normeja ja sitä, miten ihmisiä kohdellaan, sitä ei voi enää korjata myöhemmällä iällä. Tätä pitäisi teroittaa vanhemmille jo raskausajan neuvoloissa.

Se on totta, että ainoa syy kiusaamiseen on lopulta kiusaajan oma valinta kiusata. Kukaan ei voi syyttää esimerkiksi kotioloja kiusaamistoiminnastaan, koska eihän ne kotiolot kiusaamista aiheuta. Kiusaamista ei myöskään saa yrittää oikeuttaa sillä, että kiusaajalla nyt vaan on niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti aika yleistä, että kiusaaja ei sitten kestäkään mitään mitä hänelle sanotaan takaisin. Yksi tyttö kiusasi minua siitä, että vanhempani ovat opettajia, en sitten tiedä, mitä kiusaamisen arvoista siinä hänen mielestään oli. Joskus kyllästyneenä kuuntelemaan aina saamaa roskaa sanoin tälle, että ajattele vaan omia vanhempiasi. Toki tiesin että hän asuu sijaisperheessä koska oli huostaanotettu vanhemmiltaan, ja itseasiassa ajattelinkin näitä sijaisvanhempia, mutta siitähän tämä hermostui ja alkoi syyttää minua kiusaamisesta.

Kun asiaa käytiin läpi koulussa, sijaisvanhempansa olivat sitä mieltä, että heidän tyttönsä ei ollut tehnyt mitään väärää, ainoastaan minä. Heidän mielestään minulla vaan oli ollut niin helppo elämä, etten osannut ajatella asioita hänen kannaltaan, olihan hänet sentään otettu huostaan ja sijoitettu sukulaisperheeseen, toisin kuin minua.

Hänessä varmaan vallitsi elämämkouluvanhempien geenit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusata, mutta sanoa takaisin. Jos orvoksi jäänyt yrittää kiusata toisia lapsia, miten hän voi olettaa, ettei kukaan sanoisi mitään takaisin hänelle?

 

Käytöksestä on ok sanoa, mutta että kostoksi kiusataan kuolleilla vanhemmilla? Se on vyön alle lyömistä. Silloin ei ole yhtään parempia ihminen kuin kiusaaja. Hyvä, että koulu tajusi puuttua asiaan kun lapset olivat näin hirveitä ihmisiä.

Kiusaaminen ei ole oikeutettua, oli syy tai omat taustat mitä tahansa. Tuskin sosiaalitoimest tai lastensuojelustakaan saa mitään kortteja, millä etuoikeutetaan kiusaaminen. Toki tuossa tapauksessa vastuu tilanteesta on ollut alunperin huoltajilla, ja edelleen sosiaalitoimella ja lastensuojelulla. Jos orvoksi jäänyt lapsi oireilee niin rajusti ettei pysty toimimaan lapsiryhmässä normaalisti ja kiusaamista toisia, ei hänen paikkansa ole siellä tavallisessa kou

Tuossa tilanteessa orvoksi jäänyt olisi pitänyt sosiaaliviranomaisten toimesta järjestää oloihin missä hän pärjäisi, kun ilmeisesti huoltajilla ei ollut homma hallinnassa. Ei orvoksi jääminen ole mikään syy kiusata, Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan oma valinta.