Lue keskustelun säännöt.
Katuvatko kiusaajat myöhemmin?
17.08.2025 |
Katuvatko kiusaajat myöhemmin tekojaan? Usein kuulee tarinoita kiusatusta henkilöstä, mutta paljon harvemmin kuulee kiusaajan näkökulmasta. Mietin, syntyykö heille jälkikäteen syyllisyyttä ja katumusta vai unohtuvatko tapahtumat helposti.
Onko mahdollista, että jotkut oppivat teoistaan ja muuttuvat, vai jääkö moni kiusaaja elämään omassa maailmassaan ilman, että ymmärtää aiheuttamaansa kipua? Haluaisin kuulla ajatuksianne, kokemuksianne ja näkemyksiänne tästä ilmiöstä.
Kommentit (116)
katuvat vasta jos laitetaan Dexter saalistamaaan näitä kiusaajia jotka ovat tuhonneet uhrinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluavat sulkea asian pois mielestään, että olisi helpompi elää, itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun valtavasti. Mutta jos se auttaa, niin olen kärsinyt elämässäni ja uskon sen olevan karmaa.
Ennenkuin olet yrittänyt hyvittää tekemiäsi pahoja asioita ei voi kuin iloita kohtaamistasi vääryyksistä. Sinun kohtaamasi kärsimykset ei uhrejasi kuitenkaan paljoa lämmitä, ei teennäiset anteeksipyynnötkään. Hyvittää voi vaikka rahalla tai palveluksilla.
Saat olla vihainen ja vahingonilo on ihan ymmärrettävää. Totuus on, että olen pelkuri, enkä edes uskaltaisi ottaa yhteyttä ihmisiin joita kiusasin 30v sitten
Jos et halua hyvittää mitenkään, niin sittenhän on vaan oikein että olet kärsinyt ja tulet jatkossakin kärsimään. Nauti.
Minun kiusaamiseni vanhalla kotipaikkakunnalla meni niin rajuksi että joudun aina vuokraamaan paikalliselta kuntosalilta isokokoisen bodari ja portsarimiehen henkivartijaksi kun menen käymään vanhalla kotipaikkakunnalla perheenjäsentä tapaamassa!
Kohtasin kiusaajani joka mies ja kysyin miksi on ollut minua kohtaan ilkeä ja levitellyt minusta juoruja. Esitti ystävällistä kun kohtasin pitkästä aikaa mutta laittoi seuraavana päivänä uhkailiviestiä että aikoo ampua minut kun näkee seuraavalla kerralla, koska olen kuulemma ärsyttävä ihminen joka sietänyt tulla kiusatuksi. En ole koskaan sanonut tuosta henkilöstä kenellekään pahaa sanaa ja pidin nuorena kaikkien kiusattujen puolta, ja sekö tuota tyyppiä ärsytti kun joku uskalsi vastustaa tekemistään.
Olen nainen. Kiusaajani on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun valtavasti. Mutta jos se auttaa, niin olen kärsinyt elämässäni ja uskon sen olevan karmaa.
Kiusasin yläasteella luokkakavereita, koska en enää aikonut antaa muiden kiusata minua. Se toimi. Rooli jäi päälle ja vielä 18 vuotiaana kiusasin yhtä opettajaa. Toivottavasti he eivät ajattele minua niin usein kuin minä heitä. Minua hävettää ja inhottaa oma käytös. Pitäisin tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä todella inhottavana, enkä todellakaan haluaisi olla missään tekemisissä
Eivätkä ihmiset halua aina olla tekemisissä kiusattujen kanssakaan. Mietipä sitäkin kun joskus asiaa ajattelet. Tuhoat kiusaamisellasi toisten elämän. Ei ole seuraelämää, ei ehkä seurusteluakaan, jos puhutaan pienistä paikkakunnista.
Kiusatut eivät ole tyhmiä ja rumia, mutta aika usein ovat herkkiä ja yksinäisiä ja siten helppoja kohteita kiusaajille. Toivottavasti tällaisten tilanteiden hoito on muuttunut sitten oman nuoruuteni. Se puuha oli aivan sairasta mitä opettajat ja rehtorit antoivat tapahtua.
Nykyisin koulukiusaajat - heti - psykiatrin hoitoon, että muut saavat rauhassa opiskella ja nauttia elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun valtavasti. Mutta jos se auttaa, niin olen kärsinyt elämässäni ja uskon sen olevan karmaa.
Ennenkuin olet yrittänyt hyvittää tekemiäsi pahoja asioita ei voi kuin iloita kohtaamistasi vääryyksistä. Sinun kohtaamasi kärsimykset ei uhrejasi kuitenkaan paljoa lämmitä, ei teennäiset anteeksipyynnötkään. Hyvittää voi vaikka rahalla tai palveluksilla.
Saat olla vihainen ja vahingonilo on ihan ymmärrettävää. Totuus on, että olen pelkuri, enkä edes uskaltaisi ottaa yhteyttä ihmisiin joita kiusasin 30v sitten
Vai vahingonilo. Vaikka itse koit vahingoniloa, ei muut sitä välttis tunne. Sait mitä niitit.
Itse tarjosin kiusaajalleni mahdollisuutta pyytää käytöstään anteeksi mutta tuli vain esto FB:ssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät kadu.
Luokallani oli ala-asteella poika joka otti elämäntehtäväkseen kiusata minua, kokonaiset neljä vuotta. Päädyimme onnekseni eri yläasteille ja menin lukioon.
Tuo sama on kiusannut minua kohta 30 vuotta, eikä kadu. Selvin päin ja alkoholisoituneena herjaa ja ivaa. Ei näytä katuvan. Yhdeltä koulukaverilta on pyytänyt anteeksi kiusaamisiaan, mutta meiltä muilta kiusatuilta ei. Tuo kiusaamisensa oli henkistä ja ruumiillista, hakkasi ja potki jopa meitä tyttöjä. :( Siksi välttelen niitä asuinalueita missä tuo liikkuu, ja niitä baareja missä käy.
Eikö kannatas jo muuttaa toiselle paikkakunalle asumaan, niin ei enää tartteisi nähä kyseistä tyyppiä? Itse tein niin ja eipä ole kiusaajia näkynyt sen jälkeen
Olen ymmärtänyt muutaman keissin kohdalla, että käytökseni on ollut väärää. Yhdeltä pyysin joskus anteeksi, en saanut vastausta. Toista josta olen näin ajatellut, en ole nähnyt tai törmännyt häneen vuosien jälkeen. Suurempi ongelma olivat pojat, joiden kanssa hengasin nuorena, jotka olivat paljon minua ilkeämpiä. Heidän kanssaan hengaillessa olin kuitenkin osa tuota heidän ilkeyttään myös.
Tuosakin tapauksessa, jolta pyysin anteeksi, sekä monissa muissakin kiusaamisen uhri -keisseissä, ei mielestäni ole kuitenkaan selvää mustavalkoista jakoa kiusatun ja kiusaajan välillä. Joskus kiusatuiksi päätyvät sellaiset tyypit, jotka ovat itse ilkeitä, mutta suututtavat vaan vahvemman tyypin.
Sitten taas tiedän keissejä, joissa ihminen on niin pyhä ja kiltti, etten usko että häntä edes pystyisi kiusaamaan, vaikka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät, useimmat ihmiset eivät muutoinkaan keskimäärin kadu muille tekemiänsä vääryyksiä. Sellaista ilmenee lähinnä jossain Disney-elokuvissa.
Tää. Huvittaa meemit, joiden sanoma on, että väärinkohtelijat tulevat katumaan joku päivä tekojaan ja sitä mitä tekivät sinulle. Luultavasti eivät edes muista kaikkia, joita ovat kaltoin kohdelleet, se on heidän luontonsa, eivät he siitä muutu.
Meemeissä on yleensä joku julkkis mukamas sanojana, tätä olen nähnyt DiCaprion kommenttina. Julkkisten ym. rikastuneiden kohdalla narskut saattavatkin katua, mutta sen takia, ettei heillä ole pääsyä henkilön vaikutuspiiriissä olevien rahojen, kuuluisuuden yms. pariin, ei ihmisen sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät, useimmat ihmiset eivät muutoinkaan keskimäärin kadu muille tekemiänsä vääryyksiä. Sellaista ilmenee lähinnä jossain Disney-elokuvissa.
Tää. Huvittaa meemit, joiden sanoma on, että väärinkohtelijat tulevat katumaan joku päivä tekojaan ja sitä mitä tekivät sinulle. Luultavasti eivät edes muista kaikkia, joita ovat kaltoin kohdelleet, se on heidän luontonsa, eivät he siitä muutu.
Kyllä minä ainakin ihan selvästi näen, että olen täysin eri persoona kuin nuorena. Tai ehkä en, muta koska olosuhteeni ovat muuttuneet sellaisiksi, jotka eivät enää stressaa, ahdista ja pakota minua, ei ole mitään purettavia tunteita. En myöskään takerru ihmisiin ja sosiaalisuuteen yhtä vahvasti, kuin nuorena. Lapsi on läheisriipuvainen ja siitä menee kauan kasvaa yli, siksi on myös paljon toksisisa ja väkivaltaisia suhteita. Jotkut eivät kasva siitä yli koskaan. Itse ollut jo vuosia "soolo" ja se tarkoittaa sitä, että konflikteja ei juuri ole, eikä sen vuoksi hirveästi ongelmia tai draamaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kadu.
Luokallani oli ala-asteella poika joka otti elämäntehtäväkseen kiusata minua, kokonaiset neljä vuotta. Päädyimme onnekseni eri yläasteille ja menin lukioon.
Tuo sama on kiusannut minua kohta 30 vuotta, eikä kadu. Selvin päin ja alkoholisoituneena herjaa ja ivaa. Ei näytä katuvan. Yhdeltä koulukaverilta on pyytänyt anteeksi kiusaamisiaan, mutta meiltä muilta kiusatuilta ei. Tuo kiusaamisensa oli henkistä ja ruumiillista, hakkasi ja potki jopa meitä tyttöjä. :( Siksi välttelen niitä asuinalueita missä tuo liikkuu, ja niitä baareja missä käy.
Eikö kannatas jo muuttaa toiselle paikkakunalle asumaan, niin ei enää tartteisi nähä kyseistä tyyppiä? Itse tein niin ja eipä ole kiusaajia näkynyt sen jälkeen
Suosittelen myös tätä. Elämä tuntemattomana uudella paikkakunnalla voi oll mukavampaa kuin loattuna tunnettuna, vaikka tuo lokaaminen ei olisikaan itsestä johtuvaa.
Hyviä esimerkkejä on esim. naisten seksuaalinen hyväksikäyttö tai jopa r aiskaainen. Ra iskattu nainen on pilalla ja tätä vihataan tai säälitään, vaikka hän ei ole tehnyt mitään itse asian eteen. Näin valitettavasti jotkut yhteisöt edelleen toimivat. Pikkupaikiolla on muutenkin yleensä aika toksinen ja kiero meininki, on parempi olla jossakin missä onvähän enemmän virikkeitä kuin naapurin vainoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pressana ex-koulukiusaaja. Eli kiusaaminen kannatti ja kantoi hienoa hedelmää...
Tai näyttelijä Jon Hamm. Harrasti todella brutaalia simputusta ja kiusaamista veljeskunnassa kouluaikaan. Googlella löytyy lisää.
Omanikin pyrki Facebook-kaveriksi kirkkain silmin vuosikymmen-kaksi sen jälkeen. Yksi harvoista pyynnöistä joita en hyväksynyt.
Varmasti on heitä, jotka katuvat. Suurin osa on kuitenkin perusluonteeltaan kiusaajia (joista tulee työpaikkakiusaajia, puolisoaan kaltoinkohtelevia, jopa lapsiaan pahoinpiteleviä jne) ja saat korkeintaan anteeksipyynnön kuuluisimman koulukiusaajamne tyyliin "sori siitä". Monet ihmiset ovat kauheita, tämä on valitettava totuus.
Kyllä minä ainakin lapsena kohdellut toisia ihan tyhmästi, kun en ole parempaakaan osannut. Sain kotoa sen mallin, että on ok aukoa päätä toisille, luoda yhteyttä toisia mollaamalla ja haukkua omat kaveritkin selän takana. Aikuisena ymmärrän, ettei niin voi todellakaan tehdä!
Minä olin kiusattu ja siinä joskus ala-asteen vitosella ottivat tyttökiusaajien jengiin. Hölmönä lähdin mukaan. Kadun sitä lopun ikääni ja pyytäisin anteeksi jos tietäisin missä tuo kiusattu on. Ihan koulun jälkeen kuulin kyllä että menee hyvin, mutta meneekö henkisesti, en tiedä.
Itse olin kiusattu taas yläasteella lähinnä perhetaustojeni vuoksi. Aika tavallinen perhe, mutta uskovainen ja yritteliäs, mikä aiheutti kiusaamista ja muutama muukin juttu mitä en nyt jaksa selittää. Kyllä yksi kiusaaja on osoittanut eleillään katuvansa. Yksi pahimmista tappoi itsensä 19-vuotiaana, kun tyttöystävä jätti.
Hirveää sanoa, mutta iso osa ei edes koe käytöksensä olleen kiusaamista. Ja aika moni ei edes muista kiusaamaansa ihmistä/hänen nimeään, vaikka olisi vuosia irvaillut tuolle ihmiselle.
Tää. Huvittaa meemit, joiden sanoma on, että väärinkohtelijat tulevat katumaan joku päivä tekojaan ja sitä mitä tekivät sinulle. Luultavasti eivät edes muista kaikkia, joita ovat kaltoin kohdelleet, se on heidän luontonsa, eivät he siitä muutu.