Lue keskustelun säännöt.
Katuvatko kiusaajat myöhemmin?
17.08.2025 |
Katuvatko kiusaajat myöhemmin tekojaan? Usein kuulee tarinoita kiusatusta henkilöstä, mutta paljon harvemmin kuulee kiusaajan näkökulmasta. Mietin, syntyykö heille jälkikäteen syyllisyyttä ja katumusta vai unohtuvatko tapahtumat helposti.
Onko mahdollista, että jotkut oppivat teoistaan ja muuttuvat, vai jääkö moni kiusaaja elämään omassa maailmassaan ilman, että ymmärtää aiheuttamaansa kipua? Haluaisin kuulla ajatuksianne, kokemuksianne ja näkemyksiänne tästä ilmiöstä.
Kommentit (116)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai meilläkin ysärillä oli kiusausta, vaikka en ollu kohteena. Pari kertaa saanut laajempaa päivitystä tyypeistä. Puolet noista häiriöitä aiheuttaneista kiusaajista kuoli huumeisiin ennen 35 vuoden ikää. Kaikki ne "kingit" kuoli aikaisin, vaikka kaikki ei edes joutuneet vankilaan. Ne "seuraajat" on eläneet normaalimpaa elämää. Tytöillä on käynyt parempi tsägä. Osa nykyään korostuneen "syvällisiä"... ne varmaan tartti jo silloin jonkun auktoriteetin johtamaan. Valitsi vain väärin.
Jotkut ihmiset ovat vain melko ilkeitä ja välinpitämättömiä eivätkä kadu edes jälkikäteen.
Isosiskoa kiusattiin yläasteella. Ainoastaan yksi pyysi anteeksi jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa kiusaajista ei edes tiedosta oman käytöksen täyttävän kiusaamisen merkkejä.
En tiedä, mutta osa kiusaajista kai kuvittelee käytöksensä olevan vain leikkimistä ja puheidensa läpänheittoa. Tyyliin "mitä kusipää" ja kuulijan pitäisi tajuta se vitsiksi. Tai jos aloittaa jonkin uskomattoman juorun levittämisen ajatellen, että jokainen tajuaa sen olevan vain huulenheittoa.
Vakavan pahoinpitelyn jokainen varmaan tajuaa kiusaamiseksi, samoin tavaroiden piilottamisen, sotkemisen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kadu.
Luokallani oli ala-asteella poika joka otti elämäntehtäväkseen kiusata minua, kokonaiset neljä vuotta. Päädyimme onnekseni eri yläasteille ja menin lukioon.
Tuo sama on kiusannut minua kohta 30 vuotta, eikä kadu. Selvin päin ja alkoholisoituneena herjaa ja ivaa. Ei näytä katuvan. Yhdeltä koulukaverilta on pyytänyt anteeksi kiusaamisiaan, mutta meiltä muilta kiusatuilta ei. Tuo kiusaamisensa oli henkistä ja ruumiillista, hakkasi ja potki jopa meitä tyttöjä. :( Siksi välttelen niitä asuinalueita missä tuo liikkuu, ja niitä baareja missä käy.
Eikö kannatas jo muuttaa toiselle paikkakunalle asumaan, niin ei enää tartteisi nähä kyseistä tyyppiä? Itse tein niin ja eipä ole kiusaajia näkynyt sen jälkeen
Oikeasti?!! Tuo on kiusatun kiusaamista, että kehotetaan muuttamaan pois perheen, ystävien ja duunin luota, jonkun looserin takia!!!!!
En tiedä, mutta oma elämä on mennyt ainakin kiusaamisen takia aivan pieleen. Kyllä siitä on jäänyt sellaisia henkisiä lukkoja, josta ei varmaan koskaan pääse eroon. Ja näistäkin on sitten saanut naureskelua osakseen. Tavallaan kun altistuu kiusaamisella koulussa, niin siihen osaan päätyy helposti uudestaan muissa ympyröissä. Olen jotenkin oppinut hyväksymään sen, että olen mitä olen, enkä sille kovinkaan paljon itse mitään voi. Mutta menetetyt mahdollisuudet kaivelevat jossain sielun syövereissä päivittäisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli yksi pyyteleen anteeksi vuosia myöhemmin, en tosin kokenut hänen jekkujaan kiusaamiseksi.
En usko, vaan opettavat lapsilleen esim vammaisten henkilöiden kiusaamista, et sama kierre jatkuu. Ja sitte väittävät, etteivät ole missään vastuussa koko asiasta............
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamisen kohteeksi joutuminen pilasi elämäni pitkäksi aikaa.
Kaksi poikaa alkoi levittää minusta juorua että levittäisin sukupuolitauteja, ja levittivät tuota valheellista tietoa toisiin oppilaitoksiin. Pilkattiin ja ivattiin. Tapahtui lukioaikoina. Minulle huudeltiin, ja nimiteltiin törkeästi, sama missä kuljin tai kenen kanssa liikuin. Kävivät huutelemassa meidän kotipihassa, vanhempieni kuullen.
Oikeasti olin neitsyt enkä ollut koskaan edes suudellut kenenkään kanssa!
Maineeni haluttiin pilata tarkoituksella, ilkeiden ihmisten toimesta että minut kierrettäisi kaukaa. Olin ihan normaalista perheestä lähtöisin. Minun oli todella vaikea lähteä parisuhteisiin tuollaisen kiusaamisen jälkeen, kun aloin vaistomaisesti pelätä miehiä tietyllä tapaa ja kuvittelin kaikkien vain haluavan seksiä, ja käyttävän minua hyväksi.
Kun sain yo-paperit käteen, lähdin saman tien pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, sen jälkeen ulkomaille jatkamaan opiskeluja ja sain ulkomaita kiertävän työn seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. En ole pystynyt käydä tuossa entisessä kotikaupungissa, olen tavannut perhettä ja sukulaisia vain jos tulivat käymään kylään ulkomailla tai Helsingissä. Keskityin töihin enkä ihmissuhteisiin.
Menin sen verran äärimmäisyyteen että hankin vuosien varrella plastikkakirurgiaa eli olen muuttanut ulkonäköäni sen verran ettei entisiä piirteitäni tunnista välittömästi kasvoistani. Olen muuntanut etunimeäni ja ottanut käyttöön eri sukunimen ex-puolisolta. Mietin että jos vielä joskus kohtaan nuo kaksi miestä ketkä tuon helvetin aloittivat 20+ vuotta sitten, kävelisin varmaan suoraan mottaamaan heitä päin näköä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta oma elämä on mennyt ainakin kiusaamisen takia aivan pieleen. Kyllä siitä on jäänyt sellaisia henkisiä lukkoja, josta ei varmaan koskaan pääse eroon. Ja näistäkin on sitten saanut naureskelua osakseen. Tavallaan kun altistuu kiusaamisella koulussa, niin siihen osaan päätyy helposti uudestaan muissa ympyröissä. Olen jotenkin oppinut hyväksymään sen, että olen mitä olen, enkä sille kovinkaan paljon itse mitään voi. Mutta menetetyt mahdollisuudet kaivelevat jossain sielun syövereissä päivittäisellä tasolla.
Minua väheksytty töissä, ja päälleni puhutaan aivan kuin minua ei olisi. :-(
Samaa oli koulussa, ohitettiin opettajien toimesta kun viittasin ja muille annettiin puheenvuoroja, mutta silloin kun en olisi halunnut vastata kun en ollut varma, niin kysyttiin että "eikö _____ muka tiedä?!". Muut oppilaat nauroivat ja hermostuin entistä enemmän. Sain hyvät todistukset, ainoa lohtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatun on verrattomasti helpompi avautua kuin kiusaajan. Jos kertoo, kuinka julmasti on toiminut, saa päällensä vain lokaa. Siksi kiusanneet harvoin avautuvat tuskista, joita lapsenakin tekemistään kiusaamisista ovat itselleen kerryttäneet.
Pakkovaikenemisen takia, meillä on hyvin yksipuolinen kuva.
Eiväthän he edes tiedosta tekevänsä mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille joka minua jaksoi puolustaa. Iso kiitos!
Ei mene läpi täällä kommentit, nyt 4x yrittänyt.
Elikkä on pyydetty 2x anteeksi: yksi tyttö baarissa, joka oli kiusannut. Ei sanonut että muistaa, pyysi vain anteeksi. Toinen oli vanha ope vanhainkodissa, hän oli asukas,minä töissä. En tiennyt että muistaa, mutta pyysi anteeksi samaan tyyliin yleisesti. Toivottavasti tästä ymmärtää, kun tuo minun pitkä ja hyvä kuvailu ei mene läpi.
Ei kadu. Pahenee vaan kun ikää tulee lisää
Kiusaaja harvemmin katuu, koska hän ei takerru tapahtumaan ja mehustele sillä vuosikymmenet läpeensä kuten kiusattu tekee. Kiusaajalle se on merkityksetön asia, kiusattu hänelle yhdentekevä henkilö.
En minä ainakaan. Kouluaikana kiusattiin yhtä hermoheikkiä ja välillä kavereiden kanssa saunaillassa naureskellaan ja muistellaan noita aikoja.
Päinvastoin. Lapsuudessa omaksuttuja strategioita hyödynnetään taitavasti työelämässä. Edellisessä työpaikassani 39-vuotias nainen oli laittanut ennen tärkeää palaveria perunamuussia työpöytäni alle, siten että polveni tuhriutuivat muussiin. Koko palaverin ajan hän ja hänen hännystelijänsä hihittelivät palaverissa.
Tähän ei varmaan ole yksiselitteistä vastausta. Jotkut katuvat, toiset eivät. On ihmisiä, jotka on vaan sillätavalla sadistisia, että jonkinlaista tyydytystä toisten kiusaamisesta, he eivät varmaan ja löytävät aina uusia kiusattavia.
Sitten on niitä, jotka ovat olleet koulukiusasjia, ja ymmärtävät aikuistuttuaan tehneensä väärin. Ovat ehkä lähteneet aikanaan mukaan kiusaamiseen ryhmäpaineen mukana, he ihan varmasti katuvat.