Lue keskustelun säännöt.
Katuvatko kiusaajat myöhemmin?
17.08.2025 |
Katuvatko kiusaajat myöhemmin tekojaan? Usein kuulee tarinoita kiusatusta henkilöstä, mutta paljon harvemmin kuulee kiusaajan näkökulmasta. Mietin, syntyykö heille jälkikäteen syyllisyyttä ja katumusta vai unohtuvatko tapahtumat helposti.
Onko mahdollista, että jotkut oppivat teoistaan ja muuttuvat, vai jääkö moni kiusaaja elämään omassa maailmassaan ilman, että ymmärtää aiheuttamaansa kipua? Haluaisin kuulla ajatuksianne, kokemuksianne ja näkemyksiänne tästä ilmiöstä.
Kommentit (116)
Eivät, useimmat ihmiset eivät muutoinkaan keskimäärin kadu muille tekemiänsä vääryyksiä. Sellaista ilmenee lähinnä jossain Disney-elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin monikaan katuu mitään, ap. Hehän hyötyvät ja nauttivat toisen ihmisen piinaamisesta. Elämä on raaka peli.
Valtaosa kiusaajista ei ajattele asiaa jälkikäteen.
Meillä on pressana ex-koulukiusaaja. Eli kiusaaminen kannatti ja kantoi hienoa hedelmää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni eivät edes huomaa sitä tai huomioi. Ja ovat tyytyväisiä itseensä. Aspergertyyppiset ainakin tai mitä se lienee. Narsismiin taipuvaiset. Joilla ei ole aikaa kehittää tunnemaailmaa ja itseä, tai sitä ei vain ole. Tai ei kykyä tunnistaa muiden tuntemuksia ja psykologian tuntemusta. Ellei ole nuori ja vahingossa sekoilee.
Kyllä kadun valtavasti. Mutta jos se auttaa, niin olen kärsinyt elämässäni ja uskon sen olevan karmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa kiusaajista ei edes tiedosta oman käytöksen täyttävän kiusaamisen merkkejä.
En usko että katuvat. Ainoastaan koston pelko saa heidän "tuntemaan" jotain. Itsesääliähän se on mitä lähinnä tuntevat. Aikuisellahan on paljon paremmat mahdollisuudet ja keinot kostaa kuin lapsella/nuorella jota kiusattiin. Minä en ainakaan ole unohtanut kokemaani rankkaa kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurin osa ei kadu, ovat narsisti-sosiopaatti-psykopaatteja
Eivät kadu.
Luokallani oli ala-asteella poika joka otti elämäntehtäväkseen kiusata minua, kokonaiset neljä vuotta. Päädyimme onnekseni eri yläasteille ja menin lukioon.
Tuo sama on kiusannut minua kohta 30 vuotta, eikä kadu. Selvin päin ja alkoholisoituneena herjaa ja ivaa. Ei näytä katuvan. Yhdeltä koulukaverilta on pyytänyt anteeksi kiusaamisiaan, mutta meiltä muilta kiusatuilta ei. Tuo kiusaamisensa oli henkistä ja ruumiillista, hakkasi ja potki jopa meitä tyttöjä. :( Siksi välttelen niitä asuinalueita missä tuo liikkuu, ja niitä baareja missä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa kiusaajista ei edes tiedosta oman käytöksen täyttävän kiusaamisen merkkejä.
Kyllä ne tietävät, eivät vain tiedä miltä se uhrista tuntuu, koska eivät ole itse samaa kokeneet. Tai sitten eivät edes luultavasti välitä mikäli ei ole pelkoa joutumisesta siitä jotenkin vastuuseen - missä tapauksessa se uliseminen ja katumisnäytös voi alkaa.
Miksi katuisivat? Se oli heistä kivaa puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun valtavasti. Mutta jos se auttaa, niin olen kärsinyt elämässäni ja uskon sen olevan karmaa.
Kiusasin yläasteella luokkakavereita, koska en enää aikonut antaa muiden kiusata minua. Se toimi. Rooli jäi päälle ja vielä 18 vuotiaana kiusasin yhtä opettajaa. Toivottavasti he eivät ajattele minua niin usein kuin minä heitä. Minua hävettää ja inhottaa oma käytös. Pitäisin tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä todella inhottavana, enkä todellakaan haluaisi olla missään tekemisissä
Korkeintaan silloin jos kohtaavat kiusatun jälkikäteen. Olen törmännyt vanhoihin kiusaajiini ohimennen oppilaitoksen käytävällä ja kadulla. Tyyppien kehonkieli oli kyllä aika mielenkiintoisen näköistä, vaikka tapahtuneesta oli jo vuosia. En kuitenkaan usko, että muuten ajattelevat asiaa kovinkaan aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun valtavasti. Mutta jos se auttaa, niin olen kärsinyt elämässäni ja uskon sen olevan karmaa.
Ennenkuin olet yrittänyt hyvittää tekemiäsi pahoja asioita ei voi kuin iloita kohtaamistasi vääryyksistä. Sinun kohtaamasi kärsimykset ei uhrejasi kuitenkaan paljoa lämmitä, ei teennäiset anteeksipyynnötkään. Hyvittää voi vaikka rahalla tai palveluksilla.
Riippuu varmaan paljon kiusaajasta ja veikkaankin, että osa katuu ja osa ei.
Ihmismieli suojelee itseään muistoja vääristelemällä ja lähes jokainen kokee olevansa pohjimmiltaan hyvä tyyppi. Ehkäpä kiusaajat joko unohtavat tekemisensä, vääristävät muiston mukavammaksi itselleen tai syyttävät olosuhteita tai kiusattua. Joku saattaa jopa muodostaa elämänkatsomuksensa osan tapahtumien perusteella tyyliin "vahvat selviävät, heikot jäävät jalkoihin".
Nyt kun asiaa ajattelin niin joo - harvempi varmaan katuu.
Stubb "katui" kun oli presidentinvaalitaisto. "Jos joku on mielensä pahoittanut niin ei olisi saanut sitten sillain tehdä" tai joku muu ympäripyöreä ei-katuminen.
Mikään ihme, että bully-Trump on liimaantunut häneen kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun valtavasti. Mutta jos se auttaa, niin olen kärsinyt elämässäni ja uskon sen olevan karmaa.
Ennenkuin olet yrittänyt hyvittää tekemiäsi pahoja asioita ei voi kuin iloita kohtaamistasi vääryyksistä. Sinun kohtaamasi kärsimykset ei uhrejasi kuitenkaan paljoa lämmitä, ei teennäiset anteeksipyynnötkään. Hyvittää voi vaikka rahalla tai palveluksilla.
Saat olla vihainen ja vahingonilo on ihan ymmärrettävää. Totuus on, että olen pelkuri, enkä edes uskaltaisi ottaa yhteyttä ihmisiin joita kiusasin 30v sitten
Psykopaatti ei kadu tekojaan edes vuosikymmenten kuluttua.