Lue keskustelun säännöt.
Katuvatko kiusaajat myöhemmin?
17.08.2025 |
Katuvatko kiusaajat myöhemmin tekojaan? Usein kuulee tarinoita kiusatusta henkilöstä, mutta paljon harvemmin kuulee kiusaajan näkökulmasta. Mietin, syntyykö heille jälkikäteen syyllisyyttä ja katumusta vai unohtuvatko tapahtumat helposti.
Onko mahdollista, että jotkut oppivat teoistaan ja muuttuvat, vai jääkö moni kiusaaja elämään omassa maailmassaan ilman, että ymmärtää aiheuttamaansa kipua? Haluaisin kuulla ajatuksianne, kokemuksianne ja näkemyksiänne tästä ilmiöstä.
Kommentit (116)
101/116
|
20.08.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Kiusaaja ei välttämättä tiedä kiusanneensa, ellei se ole ollut jotain, mistä aiheutuu esim. kipua, Hän saattaa ajatella tehneensä piloja. Hän ei ole välttämättä ajatellut, ettei se pilan kohteesta ole hauskaa. Toisaala se voisi olla hänestä itsestään hauskaa, jos olisi kohteena pilalle - ehkäpä on ollutkin, ja siitä saanut idean. Ei se aina ole mustavalkoista. Kaveripiirin pilat ei välttämättä sovellu sen ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa kiusaajista ei ajattele asiaa jälkikäteen.
Tällainen käsitys minulla on. Jos kiusattu ottaa myöhemmin puheeksi, niin tokaistaan vain "No, mehän oltiin ihan kakaroita" tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa kiusaajista ei ajattele asiaa jälkikäteen.
Tällainen käsitys minulla on. Jos kiusattu ottaa myöhemmin puheeksi, niin tokaistaan vain "No, mehän oltiin ihan kakaroita" tmv.
Jatkan vielä: oma kiusaajani on nykyään leuhka sairaanhoitaja. Minusta on jotenkin kamalaa, että vuosikausia minua kiusannut ihmishirviö on sellaisessa työssä.
Luulen, että ainakin jotkut kiusaajat ovat liian yksinkertaisia ymmärtääkseen omaa toimintaansa tai sen vääryyttä. Ainakin omalla kohdalla entisen koulun kiusaajat oli just sellaisia sosiaalitoimen lastensuojelun asiakkaita, vanhemmiltaan huostaanotettuja tai muuten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin päätyneitä, joilla ei sujunut oikein mikään ja oli vaikka mitä ongelmia.
Mun pahiten yläasteella kiusannut on nykyään lääkäri. Miespuolinen.
Ei kiusaajat varmaan ajattele yhtään mitään. Joku harva tietenkin voi katua, koska oli tilanteessa kaveriporukan paineen vuoksi. Mutta todennäköisesti kiusaaja kuittaisi kaiken huumorilla. Itsetunto heillä pohjimmiltaan on varmasti huono niin ei kestä ajatella tehneensä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät. Minä tiedän koulukiusaajan, joka on nykyisin erityisopettaja. Jos hänelle menisi asiasta huomauttamaan, olisi selitys varmasti tyyliin *olin nuori ja meillä oli isän vuoksi rankkaa kotona*. Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Minä tiedän koulukiusaajan, joka on nykyisin erityisopettaja. Jos hänelle menisi asiasta huomauttamaan, olisi selitys varmasti tyyliin *olin nuori ja meillä oli isän vuoksi rankkaa kotona*. Joopa joo.
Tuo että kotona oli rankkaa on typerin selitys ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ainakin jotkut kiusaajat ovat liian yksinkertaisia ymmärtääkseen omaa toimintaansa tai sen vääryyttä. Ainakin omalla kohdalla entisen koulun kiusaajat oli just sellaisia sosiaalitoimen lastensuojelun asiakkaita, vanhemmiltaan huostaanotettuja tai muuten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin päätyneitä, joilla ei sujunut oikein mikään ja oli vaikka mitä ongelmia.
Mun kiusaajat olivat suht varakkaista perheistä. Pääjehun vanhemmat olivat Nokialla töissä. Nämä sitten nokkivat juurikin meitä heikompiosaisia, mm. Yhtäkin tyttöä, joka oli lasun asiakas ja aikuisena päätti päivänsä.
Itkin onnesta, kun Nokialla tuli yt:t ja kumpikin mätisäkki sai potkut sieltä. No onni oli lyhytaikainen, sillä nämä perustivat yrityksen ja ovat miljonäärejä, ja nykyään myös tämä kiusaajani. Muutkin tuon tyttölauman jäsenistä ovat hyvissä ammateissa. Yhden pojasta oon kuullut juttua, että on ylläripylläri kiusaaja, joka on uhkaillut opettajiakin.
Opin karvaan kautta, että elämässä ei pärjää jos on kiltti ja kiva kaikille, eikä edes silloin jos on neutraali. Pitää olla ilkeä. Tosin itse en osaa olla, kiitos autismin. Ja sen takia aika lailla syrjäytynyt yhteiskunnasta. Haaveissani olisi muuttaa Lapin erämaahan ja elää pitkälti omavaraisesti. Aion luopua älykännykästä ja läppäristäkin. Olen niin kurkkuani myöten täynnä ihmisiä.
Paras kosto kiusaamisesta on menestyä elämässä paremmin kuin kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä ne ehtisi katumaan kun lähes kaikki jatkavat samaa muussa elämässään loppuelämänsä ajan. Ja suomalaiset on kiusaajakansaa. Kiusaajat on suosituimpia tyyppejä kaikkialla. Pilkallinen nauru on pysyvästi cool.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan. Kouluaikana kiusattiin yhtä hermoheikkiä ja välillä kavereiden kanssa saunaillassa naureskellaan ja muistellaan noita aikoja.
Ni et kadu ja tulet tänne rehvastelemaan? Hermoheikkiä? Ole tyytyväinen, että hänellä ei napsahtanut ja käynyt puukon kanssa päälle. Olet vissiin niitä, jotka kouluampumisenkin jälkeen taivastelee, kuinka oli mukava tyyppi, eikä olisi ikinä uskonut. Osa kiusaajista tajuaa sentään olla hiljaa.
Mikä nyt on? Aloittaja halusi tietää ja vastasin hänelle. Vai sallitaanko vain yhdenlaiset vastaukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ne edes ajattele koko asiaa.
Ainakin yksi kiusaaja on pyytänyt minulta anteeksi. Niitä kiusaajia vaan oli niin monta, etten muistanut häntä ollenkaan, että miten oli kiusannut minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä he siinä vaiheessa ehkä vähän katuvat kun saavat aikuisena turpaan.
Ehkä olen sitten naiivi, mutta uskon muutoksen olevan mahdollista. Olen myös itsekin kohdannut minua nimitteleviä oppilaita yläasteen jälkeen, joista havaitsin, että jotkut heistä ovat selvästi ryhdistäytyneet. Näitä minä pidin tosin enemmän sellaisina typerinä seuraajina, hännystelijöinä kuin varsinaisina pääkiusaajina, kun kuitenkin välillä oli koulussa sellaisia tilanteita, että jotkut heistä uskalsi kysyä minulta bussiaikataulua, kun sitten koulun käytävällä muiden seurassa oltiin niin hengessä mukana. Joukossa tyhmyys tiivistyy pätee hyvin tuossa iässä.
Minua itseäni hävettää, kun loin kiusattuna itselleni kiusaajapersoonan kohdistaessani sen hiljaisena ivana vielä pahiten kiusattuihin. Aina kun joidenkin koulututtujen ja -kavereiden kesken käytin niitä nimityksiä tietyistä henkilöistä tai puhuin rinnakkaisluokkalaisen painosta, niin tunsin sisimmissäni häpeää tehdessäni niin. Sama juttu toistui internetissä, tiedostin tekeväni väärin mutta silti tein sen yrittäessäni boostattua edes hieman egoa onnistumatta siinä.