Lue keskustelun säännöt.
Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
17.08.2025 |
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (445)
Jotenkin tulee tyylistä mieleen henkilö jonka mummo keitti kulkukissoista keittoa ja mies jolla on laineikkaat hiukset ym. ja työtä se on vaatinut. Olen vissiin notkunut liikaa palstalla 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesän hän on pääosin viettänyt erillään minusta, kun olen ollut töissä ja hän mökillä. Kun tapaamme, hän ei näytä arvostavan minua ollenkaan. Kuuntelen pitkiä monologeja hänen tulevista bisneksistään ja siitä, kuinka loistava hän on kaikessa ja kuinka hänen potentiaaliaan ei edellisessä työssä ymmärretty. Hän ei koskaan kysy kuulumisia tai varsinkaan jää niitä kuuntelemaan. Jos kerron jotain omaa, hän ei kommentoi sitä lainkaan vaan löytää aina tavan kääntää puheen itseensä.
Hän kuitenkin haluaa kanssani olla ja jopa kosi minua alkukesästä. Mitään sormusta hän ei tosin minulle kuulemma suostu hankkimaan, vaikka se oli ehtoni naimisiinmenolle. Rahasta ei ole kyse. Sovimme, että häiden aika ei ole lähitulevaisuudessa (todellinen syy on se, että näen hänen olevan täysin sekaisin, eikä tässä tilanteessa kannata tehdä mitään päätöksiä). Puhuimme myös, että kun häät ovat ajankohtainen asia, otan vastuun niiden suunnittelusta.
Yllätys oli iso, kun kesällä mies ystäviemme läsnäollessa ilmoitti minullekin ensi kertaa, että oli ottanut hoitaakseen häät ja varannut sitä varten 100 hengen juhlatilat, tarjoilut ja artistin - kahden viikon päähän. Olimme kaikki ymmällämme, että onko kyseessä vitsi. Häitä ei luonnollisesti tullut, kun painoin jarrua.
Ap, mitäs kuuluu näin puolen vuoden jälkeen?
nosto