Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään.
Jaaa nosto
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tulee todella katkera jos jäät tuollaisen epävakaan kanssa yhteen. Et ole ehkä yksin mutta hän tulee viemään elinvoimasi, huonontamaan elämänlaatuasi sekä mahdollisesti vielä sairastuttamaan sinut.
Tämä. Et tajuakaan, miten henkisesti huono suhde voi oikeasti sairastuttaa kehon ihan fyysisesti.
Haaskaat elämäsi. Miksi pelkäät yksinoloa? Saatko kiksit uhriutumisesta? Opettiko äiti uhriutuvan ja kärsivän naisen mallin? Oliko isäsi kuten miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä kirjoitan, niin provoltahan tämä kuulostaa. Vaan voin vakuuttaa, ettei ole. Jonkun on helppo sanoa, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta voi miettiä, haluaako elää täysin yksin ilman aikuista seuraa.
"Aikuista seuraa"? Onko tuo ylikasvanut uhmaikäinen sinun mielestäsi "aikuinen"?
Juokse jo!
Vierailija kirjoitti:
nosto
Miksi nostat typerää provoa?
Vierailija kirjoitti:
up
Down niinku sun syndroomas
Tää ei oo provo. Sen tunnistaa siitä, että ap katosi. Jos olisi provo, ap provoilisi täällä vieläkin.
Odotas vaan, jos joudut tilanteeseen, että kolmas kierros kuusikymppisenä voisi olla ajankohtaista. Silloin sinusta ei ole kiinnostuneita kuin parikymppiset pojankoltiaiset, jotka toivovat jonkinlaista seksihurjastelua kokeneen opettajan kanssa tai sitten kasikymppiset ukonrähjät, jotka toivovat vielä kotona olevaa ilmaista "omaishoitajaa"
Sinusta tulee todella katkera jos jäät tuollaisen epävakaan kanssa yhteen. Et ole ehkä yksin mutta hän tulee viemään elinvoimasi, huonontamaan elämänlaatuasi sekä mahdollisesti vielä sairastuttamaan sinut. Jos yhtään arvostat itseäsi, lähdet menemään. Elämä on liian kallis, lyhyt ja hauras, että sitä kannattaa tuhlata kuluttavaan ihmiseen. Mitä aiemmin lähdet, sitä parempi sinun on olla ja mahdollista todellakin löytää joku arvoisesi mies. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle.