Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen

Jatkan 

Kesän hän on pääosin viettänyt erillään minusta, kun olen ollut töissä ja hän mökillä. Kun tapaamme, hän ei näytä arvostavan minua ollenkaan. Kuuntelen pitkiä monologeja hänen tulevista bisneksistään ja siitä, kuinka loistava hän on kaikessa ja kuinka hänen potentiaaliaan ei edellisessä työssä ymmärretty. Hän ei koskaan kysy kuulumisia tai varsinkaan jää niitä kuuntelemaan. Jos kerron jotain omaa, hän ei kommentoi sitä lainkaan vaan löytää aina tavan kääntää puheen itseensä. 



Hän kuitenkin haluaa kanssani olla ja jopa kosi minua alkukesästä. Mitään sormusta hän ei tosin minulle kuulemma suostu hankkimaan, vaikka se oli ehtoni naimisiinmenolle. Rahasta ei ole kyse. Sovimme, että häiden aika ei ole lähitulevaisuudessa (todellinen syy on se, että näen hänen olevan täysin sekaisin, eikä tässä tilanteessa kannata tehdä mitään päätöksiä). Puhuimme myös, että kun häät ovat ajankohtainen asia, otan vastuun niiden suunnittelusta. 

Yllätys oli iso, kun kesällä mies ystäviemme läsnäollessa ilmoitti minullekin ensi kertaa, että oli ottanut hoitaakseen häät ja varannut sitä varten 100 hengen juhlatilat, tarjoilut ja artistin - kahden viikon päähän. Olimme kaikki ymmällämme, että onko kyseessä vitsi. Häitä ei luonnollisesti tullut, kun painoin jarrua. 

Epävakaa. Juokse.

Ajattelin, että mies on kokenut sairastumisen ja potkut ja hän on siksi sekaisin. Yhteinen aika ehkä korjaisi asian. Buukkasin pitkän viikonlopun  ulkomaille. Loma oli täysi katastrofi. Lentokentällä mies puhui vain näistä tulevista bisneksistään ja soitteli työpuheluita. Hän ei siis ole vielä missään työsuhteessa, ja ihmettelen, miksi puhelut piti ajoittaa juuri matkaan - kun hänen kalenterinsa on muina päivinä ihan tyhjä.  Ensimmäisen kaljan joi klo 9 kentällä. Klo 12 mennessä oli koneessa lyhyellä lennolla mennyt jo 4 lisää. Perille saavuttuamme mies alkoi riidellä ja moittia, miksi raahasin hänet tähän hevonperseeseen, joka sattui olemaan mitä kaunein ja romanttisin rantalomakohde. Lähdin nähtävyyksille ja hän jatkoi loppupäivän samassa baarissa juoden. Myöhemmin ei ollut löytää hotellille, vaikka se oli kahden korttelin päässä. Syy oli tietysti minun. Tullessaan huoneeseen hän ei ollut pysyä pystyssä. Muina päivinä ylilyönti ei ollut yhtä iso, mutta käytännössä hän tissutteli tasaisesti klo 11-24 välisen ajan ja oli selvänä vain pari tuntia heräämisen jälkeen. En kuulemma häntä arvosta ollenkaan ja valitan kaikesta. Palattuamme matkalta hän paineli mökille, ja epäilen syyn olevan, että hän saa siellä rauhassa juoda. 

Olettaisin, että miehen äiti ja sisko sekä kaverit näkevät mitä tapahtuu, mutta kukaan paitsi minä ei sano mitään. Isänsä käytännössä ryyppäsi itsensä ulos avioliitostaan ja sitten hengiltä. Mies on hyvän tyypin maineessa ja aikuisille lapsilleen hyvä isä. Kukaan ei uskoisi, että minä puolisona saan ihan toisenlaista kohtelua.

 

Olen totaalisen yksin tämän kanssa. Emme virallisesti  asu yhdessä ja onneksi ei ryyppää lasteni läsnäollessa.  En ole onnellinen, mutta lähteminen on vaikeaa. Tänä Tinder-aikakautena ei ole paljon vientiä lähes viisikymppiselle kahden lapsen äidille, joka on fiksu, hauska ja ihan sievä, muttei mikään ylilaitettu ja -treenattu somekaunotar. Lapseni ovat jo aika omatoimisia. en siis ole heihin totaalisesti sidottu, mutta toki he menevät kaiken edelle.

 

Edellisen Tinder-kierroksen saldo oli noin 50 treffiä ja vain tämä yksi sitoutumishaluinen mies, jota saatoin edes harkita. Hän todella oli parasta, mitä ikäiseni nainen saattoi odottaa saavansa. Jos eroan, tarjokkaat tuskin ovat yhtään sen parempia ja vietän todennäköisesti vanhuuteni yksinäisyydessä, kun lähisukua ei juuri ole ja ystävät pääosin vanhoja opiskelukavereita, joiden kanssa näemme joitakin kertoja vuodessa - tai sitten miehen yhteisiä ystäviä, jotka jäävät erossa. 

Kun tätä kirjoitan, niin provoltahan tämä kuulostaa. Vaan voin vakuuttaa, ettei ole. Jonkun on helppo sanoa, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta voi miettiä, haluaako elää täysin yksin ilman aikuista seuraa. Ehkä toivon vielä, että mieheen tulisi tolkkua. Vaihtoehto on, että ainoat ihmiset elämässäni ovat lapset vuoroviikoin, kunnes hekin joskus muuttavat pois.

 

Erosta olen puhut miehellekin paljon, mutta hän ei puheita ota tosissaan. Kysyy vaan, että miksi lähtisin, kun hän ei petä tai lyö. Irrottautua olen yrittänyt jo muutamaan kertaan.

Hanki asunto muualta. Eli eroa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Ota lapset ja lähde. Ei mies muutu ja voi jatkaa juomista. Jos et pysty eroamaan, siihen on keskusteluapua vaikka joku ongelmasuhteista eroamiseen erikoistunut terapeutti. Onko sukulaisia tueksi tai tukihenkilö.

Ok. Ette asukaan yhdessä. No mikä estää eron?

No mitä helvettiä, totta kai yksinäinen vanhuus on parempi kuin tuollainen. Miten tuo parantaisi vanhuusvuosiasi, kun joutuisit vielä tuostakin huolehtimaan ja olemaan varpaillasi.

Sitä paitsi voit aivan hyvin löytää normaalinkin miehen loppuelämän kumppaniksi. Mun ystäväpiirissä tosi moni viisikymppinen nainen on löytänyt ihan mahtavia miehiä ja ovat onnellisia näiden kanssa. Ei se ikää katso. 

Olet typerä, jos jäät suhteeseen. Mutta itsepä sen päätät.

Et joudu. Lähde vetämään ja elä loput 50 vuotta elämästäsi onnellisena :)

On se kumma, että jotkut ne vaan aina löytää itsensä huonoista parisuhteista. Omissa valinnoissa ei tietty ole koskaan vikaa, toinen vain muuttui. Joop joop...

Kaveri kans joka kerta tavatessamme valittaa että sen miesystävä ei osoita välittämistä ja huomioi häntä ja uhkaa jättää miehen. Silti ig laulaa vkl mökkireissuilla tai matkoilla.

Ei toisen kanssa ole pakko olla, yksinkin pärjää.

JÄTÄ SE SIKA! OIKEASTI.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Juokse.

Joku epävakaa on usein henkisesti väkivaltainen parisuhteessa.

Hyvä ettette asu yhdessä. Tarvitset tukea eroamiseen, hanki sitä koulutetulta ammattilaiselta. Miehelläsi on jokin vaikeampi diagnoosi, älä missään tapauksessa mene naimisiin. 

Tinderistä ei kannata etsiä ketään. Sinun ikäisenäsi hyvä ystäväni löysi elämänsä rakkauden, vähän nuorempi mies työpaikan kuvioista, jonka kanssa olivat 15 vuotta yhdessä ennen kun mies kuoli syöpään. Toinen ystäväni löysi vuosi eron jälkeen naapurista eronneen miehen. Yhteistä näille oli se, että uusi puoliso löytyi hyvin läheltä, ei Tinderistä. 

Mutta ajankohtaista ei nyt ole uusi mies, vaan ero entisestä. Työstä itseäsi sen ajatuksen osalta, että on pakko olla joku. Laajenna elämänpiiriäsi niin että voit tavata ja tutustua ihmisiä muualla kuin Tinderissä. Omien verkostojen kautta pariutumisessa on se hyvä puoli, että tiedät jo aika paljon miehestä etukäteen.

Voin vain toivoa, että tämä on provo.

Jos ei, niin mikä pakko on olla huonon miehen kanssa varsinkin, jos on lapsia? Onko jollekin se mies, ihan kuka tahansa mies tärkeämpi kuin lasten hyvinvointi? Aivan naurettavaa uskotella, että lapset ei kärsisi jos on tuollaisessa suhteessa. Jos oikeasti haluat pitää suhteen lapsiin hyvänä niin potki se äijä pihalle.

Kuulostaa kyllä pahalta. Voimia. Pärjäät kyllä ja asiat yleensä selviää. Voisinpa auttaa jotenkin 🙏. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Juokse.

Joku epävakaa on usein henkisesti väkivaltainen parisuhteessa.

Ja noihin mikään terapia ei auta kuin todella harvoin. Ja vain silloin jos epävakaa purkaa koko nykyisen persoonansa täysin ja lopullisesti.

Joudut?

Siis teet tietoisen valinnan iskeä kätesi paskaan.

Älä valita, kun teit sen itse.

"en siis ole heihin totaalisesti sidottu, mutta toki he menevät kaiken edelle."

EIkä mene, sinähän kumartelet sitä juoppolallia!

Mitä väliä sillä jos olet yksin, ei mitään!

Vierailija kirjoitti:

Ok. Ette asukaan yhdessä. No mikä estää eron?

taitaa olla näitä perinteisiä mitä jos jään yksin loppuelämäksi keissejä..mieluummin sitten vaarantavat muitakin pysymällä näissä virityksissä mukana.

Yksin eläminen olisi tuhat kertaisesti parempi kun tuollaisen kumppanin kanssa.  En ymmärrä tätä kunhan on joku periaatetta.