Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (448)
Oletko läheisriippuvainen itse? Miksi sinun on pakko olla yhtään missään suhteessa. Parasta on kun eroat, otat aikaa itsellesi, tutustut kunnolla nykyiseen minääsi ja selvität itsellesi mitä haluat loppuelämältä.
Toki jos haluat olla vain suhteessa, että joku suhde on niin pysy tuossa sitten. Oma on valintasi.
Pakko traumatisoida lapset ja vaarantaa heidän henkensä, koska mamma ei osaa olla ilman miestä. Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei tule enää ketjuun?
Johtuisko siitä että joutui trollien haukkumaksi?
Eikä nuoremmat naiset ymmärrä miten paljon elämän näkökulma muuttuu kun viiskymmpisenä huomaa olevansa ongelmajätettä saman ikäisille miehille.
Surullista, että edes 5kymppisenä ei ole vielä tutustunut itseensä, vaan elää elämäänsä miehen jatkeena.
Miestäsi en ihmettele, sekopäitä riittää. Mutta miksi sinä vielä tätä asiaa pohdit, et kai tosissasi mieti suhteelle jatkoa?
Anna kun arvaan, äitisi on roikkunut paskassa suhteessa ja olet oppinut, että yksin ei pärjää ja joku mies vaan on oltava. Ja nyt siirrät saman mallin lapsillesi.
Tässä sulle ajatusleikki: kuvittele, että sinun oma lapsesi olisi sinun tilanteessasi. Mitä toivoisit hänen tekevän? Haluaisitko hänen jatkavan suhdetta? Siinä sulle vastaus, mitä sun pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei tule enää ketjuun?
Johtuisko siitä että joutui trollien haukkumaksi?
Eikä nuoremmat naiset ymmärrä miten paljon elämän näkökulma muuttuu kun viiskymmpisenä huomaa olevansa ongelmajätettä saman ikäisille miehille.
Olen 46-vuotias ja odotan tämän ymmärryksen saapuvan myös omaan elämääni. Olin vielä puoli vuotta sitten sinkku, poistin tinderin siksi että tykkäysten ja viestien määrä oli valtava, eikä minulla olisi mitenkään ollut aikaa tutustua jokaiseen viestittelijään. Koko sovellus on typerä.
Miesystävä löytyikin sitten harrastuksen kautta ja on vieläpä reilun vuoden itseäni nuorempi. Joten en tunnista olevani ongelmajätettä.
Jos tällaisen käsityksen on jostakin iän takia saanut, niin ei voi kuin katsoa peiliin; silloin ohittaa itse ne kunnon miehet ja keskittyy aivan vääriin yksilöihin. Normaali ihminen, mies tai nainen etsii suunnilleen omanikäistään kumppania. Ne kaksikymppisiä jahtaavat viisikymppiset, miehet tai naiset, ovat niitä ihmisiä, joita aikuinen ihminen ei parisuhteeseen halua.
Mikä ihme siinä on, että naisen on pakko olla parisuhteessa? Miehenkipeys vai mikä alemmuudentunto siinä on, jos ei ole äijää rinnalla? Aikuisen naisen on hyvä oppia olemaan vailla vakituista kumppania, koska näitä narsistisesti käyttäytyviä äijiä kyllä riittää. Sen kun lähtee suhteesta pois ja eroaa, jos ei ole edes yhteistä asuntoa eikä yhteisiä lapsia. Kyllä se mies uuden uhrin löytää, valitettavasti.
Treffipalstat täynnä miehiä, jotka eivät syystä tai toisesta kelpaa kenellekään.
Ikä parikymppisestä kasikymppiseen.
Joillekin ei kelpaa kukaan, ja joillekin kelpaa kaikki.
Ei tarvitse olla yksin.
Se vaan, että kuinka kammottavaa naamaa kestät.
Kaikki ongelmat alkaa, kun eroaa lastensa isästä.
Kaipaan aikaa, jolloin puoliso otettiin harkiten ja yhdessä myös pysyttiin.
Ennen yritettiin enemmän, että parisuhde oysyisi kunnossa.
Ap:n poikaystävä taitaa olla jotenkin seonnut.
Erosin itse aikoinaan noin 45-vuotiaana. En kokenut olevani lainkaan yksin koska kouluikäiset lapset asuivat kanssani. Silloin ei ollut viikko ja viikko- systeemiä. On eri asia, jos ei olisi lapsia seurana. Vaikka sekään ei saisi olla este erota huonosta suhteesta.
Olin eron jälkeen niin helpottunut kun tiesin, ettei ovesta tule sisään kukaan vastoin minun tahtoani. Ja töiden jälkeen sain joko olla rauhassa tai tehdä mitä itseä huvitti. Oli aikaa lapsille jaitselle kun mies oli pois kuvioista.
Aloittaja, sinulla on kivat lapset seurana, uskon ainakin, että välinne ovat hyvät. Älä turmele niitä miehen takia. Olette keskenänne asuessa paljon rauhallisemmassa tilanteessa ja kotinne on yksin sinun ja lasten käytössä.
Et sä mitään joudu vaan itse olet valintasi tehnyt, eli ihan turha ulista. Sä haluat olla paskassa suhteessa huonon miehen kanssa, kun kerran ole. Ja sillä selvä. Se on sun valinta, ketään ja mitään muuta syytä kohtaloosi ei ole kuin sinä. Eli vastaus kaikkiin ongelmiisi löytyy peilistä. Katsele sinne ensi kerralla kun ahdistaa, sieltä se syyllinen olollesi löytyy.
Huono nainen joutuu tyytymään huonoon suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Ette asukaan yhdessä. No mikä estää eron?
Selvästikin se, että toisella on rahaa enemmän kuin toisella... kullankaivajakumppania harmittaa, kun varakkaan miehen seuralla on hintansa. "Rahasta ei ole kyse." Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Pakko traumatisoida lapset ja vaarantaa heidän henkensä, koska mamma ei osaa olla ilman miestä. Just.
Tällaisia naisia on pilvin pimein. Oma äitini oli sellainen. En syytä häntä siitä. Totean vain, että näin on. Matala sosiaalinen status, huono tulotasi, rakkaudeton oma lapsuudenperhe... selittäviä syitä on paljon.
Mikä sen ekan miehen kanssa tuli? On tämä kova maailma, kun naisille eivät tavalliset miehet kelpaa nuorempana ja sitten vanhemmalla iällä vaikea löytää
Narsistiset miehet hakeutuvat usein naisten seuraan, joiden itsetunto on heikko tai jotka ovat läheisriippuvaisia, ja siksi valmiita sietämään tuhoavaa käytöstään. Tilanteesi perusteella on selvää, että mitään muutosta ei tule tapahtumaan. Normaali, tasapainoinen ihminen olisi jo aikapäiviä sitten tunnistanut varoitusmerkit ja lähtenyt. Sinun ja lastesi hyvinvointi ja turvallisuus on nyt vakavasti vaarassa, eikä tässä suhteessa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jättää mies heti.
En jaksanut lukea 20 sivua kommentteja, mutta mikä siis oli syy siihen, että ap:n on pakko jäädä? Lähde, ennen kuin saat pahasti turpiin. Suhteita tulee lisää jos tulee, mutta älä tapata itseäsi tai lapsiasi.