Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
17.08.2025 |
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (448)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Jos et ole jo jättänyt niin pakene henkesi edestä. Parempi yksin kuin sairaan puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan
Kesän hän on pääosin viettänyt erillään minusta, kun olen ollut töissä ja hän mökillä. Kun tapaamme, hän ei näytä arvostavan minua ollenkaan. Kuuntelen pitkiä monologeja hänen tulevista bisneksistään ja siitä, kuinka loistava hän on kaikessa ja kuinka hänen potentiaaliaan ei edellisessä työssä ymmärretty. Hän ei koskaan kysy kuulumisia tai varsinkaan jää niitä kuuntelemaan. Jos kerron jotain omaa, hän ei kommentoi sitä lainkaan vaan löytää aina tavan kääntää puheen itseensä.
Hän kuitenkin haluaa kanssani olla ja jopa kosi minua alkukesästä. Mitään sormusta hän ei tosin minulle kuulemma suostu hankkimaan, vaikka se oli ehtoni naimisiinmenolle. Rahasta ei ole kyse. Sovimme, että häiden aika ei ole lähitulevaisuudessa (todellinen syy on se, että näen hänen olevan täysin sekaisin, eikä tässä tilanteessa kannata tehdä mitään päätöksiä). Puhuimme myös, että kun häät ovat ajankoht
Voi hyvä jumala miten tyhmiä naiset on. Oivoi. Ja miehet osaa vedättää. Ziisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan oikein sinulle. Nuorena varmaan selitit sitä mä haluan olla vain kaveri-mantraasi. Eikö ole ikävää kun on karma olemassa?
Kirjoitat että olet fiksu, hauska ja melko sievä. Fiksu et ainakaan ole jos jatkat suhdettasi tai et ole kun olet jo jatkanyt. Olet läheisriippuvainen ja epävarma kun et viihdy yksin. Mietippä miksi et luota itseesi, et usko että löytäisit parempaa tai et halua olla ilman parisuhdetta. Hanki itsellesi pari hyvää harrastusta, niiden mukana tulee kavereita, sitten ystäviä ja ehkäpä se parisuhdekin. Tinderistä sitä harva löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo muuta kuin seksikumppania halua. Silloin tällöin halutessaan.
Tervetuloa miesten maailmaan! T. väkivaltIsen pirttihirmun armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan
Kesän hän on pääosin viettänyt erillään minusta, kun olen ollut töissä ja hän mökillä. Kun tapaamme, hän ei näytä arvostavan minua ollenkaan. Kuuntelen pitkiä monologeja hänen tulevista bisneksistään ja siitä, kuinka loistava hän on kaikessa ja kuinka hänen potentiaaliaan ei edellisessä työssä ymmärretty. Hän ei koskaan kysy kuulumisia tai varsinkaan jää niitä kuuntelemaan. Jos kerron jotain omaa, hän ei kommentoi sitä lainkaan vaan löytää aina tavan kääntää puheen itseensä.
Hän kuitenkin haluaa kanssani olla ja jopa kosi minua alkukesästä. Mitään sormusta hän ei tosin minulle kuulemma suostu hankkimaan, vaikka se oli ehtoni naimisiinmenolle. Rahasta ei ole kyse. Sovimme, että häiden aika ei ole lähitulevaisuudessa (todellinen syy on se, että näen hänen olevan täysin sekaisin, eikä tässä tilanteessa kannata tehdä mitään päätöksiä). Puhuimme myös, että kun häät ovat ajankoht
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Miksi roikut siinä henkilössä? Lopeta suhde ennen kuin käy huonosti.
Et ole laittanut lapsiasi sijalle yksi.
He kärsivät, kun äiti kärsii. Luuletko, että he eivät ymmärrä kuviota?
Jos lapset näkevät tätä mieslasta, heillä on todella kurjat kotiolot sinun luonasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä joitain naisia, jotka ovat noin miehenkipeitä, etteivät näe muita vaihtoehtoja kuin paskan suhteen. Pelätään yksinäisyyttä niin hemmetikseen, että pidetään se juoppo sitten aivan lähellä.
Ei noin! Yksinäisyyden torjuntaan on muitakin vaihtoehtoja kuin kertomasi. Käyt mieleisissäsi paikoissa ja tutustut ihmisiin siellä, ehkä samanhenkistä porukkaa alkaa tulemaan vastaan. Selkeesti et ole ummikko, kun lomallakin lähdit itsenäisesti ja yksin katselemaan. Tee samaa Suomessa, matkustele yksin tai lasten kanssa, tutustu ihmisiin.
Löydä harrastus, jossa tavataan viikottain. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Tai sitten voi valtia sen yksinäisyyden ja oman kodin seinät.
Itse lähtisin tuosta suhteesta. Ette asu yhdessä, ei yhteisiä lapsia.. Se mies on helppo jätettävä. Ei hänen alkoholisminsa ainakaan parantumaan päin ole.
En ole ihan vielä keski-ikäinen mutta mieleen tulee nuoruudesta poikaystävä joka oli alkuun aivan ihana. Romanttinen ja seksi oli hyvää. Sitten pikkuhiljaa alkoi tulla kontrollointia, ei halunnut että lähden työkavereitten kanssa ulos iltaa istumaan. Ja olis pitäny antaa työvuorot etukäteen et tietää missä oon milloinkin. En antanut.
Vahtimista, en tykännyt. Lopetin suhteen josta suuttui. Lopetin kuitenkin koska en enää sietänyt tuota vahtimista.
Paras päätös ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Ette asukaan yhdessä. No mikä estää eron?
taitaa olla näitä perinteisiä mitä jos jään yksin loppuelämäksi keissejä..mieluummin sitten vaarantavat muitakin pysymällä näissä virityksissä mukana.
Tarkennuksena: Lapsilleni mies on mukava, nämä tempaukset tapahtuvat vain ja ainoastaan kun lapset ovat poissa. Lapseni myös kovasti pitävät miehestä. Kyllä tässä kärsijänä olen ainoastaan minä, ja osittain lasten takia en lähde. En halua, että aikuiset heidän elämässään vaihtuvat.
Tuolla luonteella lapsille koituu haittaa ennemmin tai myöhemmin. Teet palveluksen lapsillekin jos lopetat suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan
Kesän hän on pääosin viettänyt erillään minusta, kun olen ollut töissä ja hän mökillä. Kun tapaamme, hän ei näytä arvostavan minua ollenkaan. Kuuntelen pitkiä monologeja hänen tulevista bisneksistään ja siitä, kuinka loistava hän on kaikessa ja kuinka hänen potentiaaliaan ei edellisessä työssä ymmärretty. Hän ei koskaan kysy kuulumisia tai varsinkaan jää niitä kuuntelemaan. Jos kerron jotain omaa, hän ei kommentoi sitä lainkaan vaan löytää aina tavan kääntää puheen itseensä.
Hän kuitenkin haluaa kanssani olla ja jopa kosi minua alkukesästä. Mitään sormusta hän ei tosin minulle kuulemma suostu hankkimaan, vaikka se oli ehtoni naimisiinmenolle. Rahasta ei ole kyse. Sovimme, että häiden aika ei ole lähitulevaisuudessa (todellinen syy on se, että näen hänen olevan täysin sekaisin, eikä tässä tilanteessa kannata tehdä mitään päätöks
Varmaan rikas ja jännittävä mies.
Vierailija kirjoitti:
uppiista
Haista jo viiiiiiiiiittu sekopää ja mene ulos. )
Vierailija kirjoitti:
ja nosto
Hittoon täältä.
Vierailija kirjoitti:
ap mihin katosit?
No sitä ei ikinä ollutkaan. Provo.
Alue: Aihe vapaa
ja nosto