Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ystävän raskausuutinen ei pelkästään ilahduta
31.07.2025 |
Löytyyköhän täältä muita joilla samoja fiiliksiä? Näistä ei tietenkään pysty puhumaan kellekään ääneen koska vaikutelma varmastikin on hyvin epänormaali ja itsekäs. En vaan voi sille minkään etten pelkästään pysty olemaan iloinen. Itse en siis ole varma haluanko lapsia ollenkaan (tai voinko niitä edes saada) ja olen lähinnä iloinen ystävän puolesta että heitä tämä onni suo kun niin ovat toivoneet. Mutta sitten niihin muihin fiiliksiin. Koen siis että tulevan lapsen myötä menetän ystävän. Ei meidän jutut tai yhteydenpito tule olemaan enää yhtä tärkeää ja tiheää kun ajan täyttää lapsi ja perhe-elämä ja sitten kun joskus harvoin on aikaa nähdä ystäviä niin nähdään mieluiten niitä joilla myös lapsia koska lapset saavat myös kaveriseuraa ja aikuiset voivat puhua molemmille ajankohtaisista aiheista. Koen ettei lapsettoman kuulumiset enää kiinnosta samalla tavalla koska se on vaan noh tavallista arkea kun taas lapsi kehittyy ja kasvaa kokoajan ja se tuntuu olevan paljon mielenkiintoisempaa.
Itsellä ei myöskään ole kuin ihan muutama kaveri, siskolla myös lapsi eli nyt olen oman kaveriympyrän ainut jolla ei ole lapsia, mies on ainakin toistaiseksi mutten siitäkään mitään takuita antaisi.. vaikeaa on ollut. Siskoni oli ensimmäinen joka minun läheisistä sai lapsen ja ikävä kyllä ei meidänkään välit ja jutut enää ole ennallaan. Ihan siksi että hänkin näkee mielummin äitikavereita, muistaa vastata ehkä 1/3 laittamiini viesteihin jne. Kyllä se välillä loukkaa.
Nämä jutut taas varmasti kuulostaa sille ettei kukaan ympärilläni saisi lisääntyä tai mennä elämässä eteenpäin jottei minulle tulisi paha mieli. En tietenkään niin ajattele. On vaan tosi vaikea asennoitua tähän kolmekymppisten elämään. Koen että elän "väärin" ja jossain väliaikaiselämässä eikä minun jutut ole niin merkityksillisiä mitä perhe-elämä voi olla. Lisäksi lähitulevaisuus näyttää melko yksinäiseltä. En muutenkaan tiiviisti ole elänyt kaverisuhteita vaan viihdyn paljon myös yksin mutta nyt tuntuu että tulen jäämään tosi yksin. Ei niitä uusia kavereitakaan noin vaan hankita. Ja joo varmasti voin mennä kaverille kylään vaikkei hän lapsen kanssa niin helposti pääsisikään minnekään mutta se jos mikä ei enää ole mitään kuulumisten vaihtoa ja maailmanparantamista. Äidit vahtii toisella silmällä ja korvalla kokoajan lapsen tekemisiä joten eivät ole koskaan oikeasti läsnä, vastaukset on jotain yhden sanan juttuja tai "anteeksi meni nyt vähän ohi, mitä sanoitkaan". Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin minua ei yhtään kiinnosta lapsen syömiset, potalle oppimiset, yöheräämiset jne. (Ja jottei kukaan pääse sanomaan niin ei, en myöskään biletä ja elä jotain mieskuvioita, jotka ei ainakaan sitä äitiä enää kiinnosta)
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen, ap. Todennäköisesti käy juuri noin kuin kuvailet, valitettavasti.
Lisään tähän vielä perheellisen näkökulmaa: Vaikka ystäväni olivat edelleen ystäviäni senkin jälkeen, kun sain lapsia, monet heidän kommenttinsa tuntuivat todella ymmärtämättömiltä. Niitä on tullut kuultua paljon tässä vuosien varrella. He kuvittelevat antavansa jonkin hyvän neuvon, vaikka todellisuudessa minä osaan tuon asian jo aika hyvin. Yleensä he eivät edes tajua, kuinka koomista tuo neuvominen on. Osa lapsettomista tosin osaa antaa neuvotkin niin, ettei heistä tule ylimielistä vaikutelmaa. Ehkä se on enemmän persoonakysymys kuin perheellisyydestä kiinni.
Samaan aikaan lapsettoman elämä tuntuu jämähtäneen jonnekin edelliseen elämänvaiheeseen, kun itse koen menneeni eteenpäin. Ei ole ihme, jos puolin ja toisin ei enää koeta yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun elämäntilanteet ova
Hahhah! Kyllä ne pahimmat neuvonantajat ovat juurikin näitä äitejä! Etenkin jo vähän varttuneemmat, mutta kyllä sitä on omanikäisetkin leikkineet jo ties mitä asiantuntijaa, kun on pari vuotta edellä lapsen saannista...
Erikoista, jos koet olevasi vain äitiyden myötä jotenkin parempi ja menneesi "eteenpäin elämässä". Olet varmaan juurikin tällainen pätijä, joka tykkäät päteä tuoreille äideille?
En todellakaan mene neuvomaan ketään. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten.
Tuo "mennyt eteenpäin elämässä" liittyy siihen, kuinka oma elämä mullistuu ensimmäisen lapsen saamisen myötä. Aiemmin oli aikaa vain itselleen, yhtäkkiä tilanne onkin aivan toinen. Näkökulmakin muuttuu, sillä ei mua häirinnyt oman ajan puute silloin, kun vihdoin sain pitkän toivomisen jälkeen lapsen. Muuttuneen ihmisen näkökulmasta muut ovat jääneet menneeseen, joskin heille se on edelleen nykyisyyttä. Vähän sama kuin jos pitkä parisuhde päättyy, tai kun joku todella läheinen kuolee. Muut ovat edelleen samassa, normaalissa elämässä kuin ennenkin, mutta tuollaisen kokeneella koko elämä on mullistunut, eikä muiden todellisuus vain vastaa omaa todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolesi on aiheellinen, ap. Todennäköisesti käy juuri noin kuin kuvailet, valitettavasti.
Lisään tähän vielä perheellisen näkökulmaa: Vaikka ystäväni olivat edelleen ystäviäni senkin jälkeen, kun sain lapsia, monet heidän kommenttinsa tuntuivat todella ymmärtämättömiltä. Niitä on tullut kuultua paljon tässä vuosien varrella. He kuvittelevat antavansa jonkin hyvän neuvon, vaikka todellisuudessa minä osaan tuon asian jo aika hyvin. Yleensä he eivät edes tajua, kuinka koomista tuo neuvominen on. Osa lapsettomista tosin osaa antaa neuvotkin niin, ettei heistä tule ylimielistä vaikutelmaa. Ehkä se on enemmän persoonakysymys kuin perheellisyydestä kiinni.
Samaan aikaan lapsettoman elämä tuntuu jämähtäneen jonnekin edelliseen elämänvaiheeseen, kun itse koen menneeni eteenpäin. Ei ole ihme, jos puolin ja toisin ei enää koeta y
Minullakin 2 lasta enkä ole menettänyt itseäni mihinkään äitiyskuplaan. Minulle on ollut tärkeää myös se "oma aika" ja sitä olen saanutkin. Edelleen tapaan ystäviäni ilman lapsia, käydään festareilla, lomareissuilla jne. Osalla on lapsia ja osalla ei.
No ha ki itsekin lapsia ja kasva aikuiseksi
Ihan ymmärrettävää. Elämänne lähtevät nyt aivan eri teille.
Itselläni pysyi ystävänä ainoastaan toinen lapseton nainen. Lopulta paljastui hänestä tulleen todellinen narkkari, joka yritti painostaa minuakin käyttämään huumeita, että olisi voinut myydä niitä minulle.
Olen tajunnut jääväni todennäköisesti lapsettomaksi jo kymmenenvuotiaana, koska vanhempani olivat olleet naimisissa jo 15 vuotta ennen kuin synnyin. Ymmärsin siitä että äidilläni oli ongelmia tulla raskaaksi ja minulla voisi olla samoja tai pahempia ongelmia.
Kaikki tuntemani naiset ovat muuttuneet saatuaan lapsen niin etteivät puhu enää mistään muusta kuin mitä lapsi on tehnyt tai mitä lapsen isä on sanonut. Heillä vain elämä alkaa pyörimään täysin perheen ympärillä, ja yhteiset keskustelunaiheet loppuvat. Aina puhutaan miten äidit kaipaavat omaa aikaa ja olla oma itsensä, mutta eipä niin näytä tapahtuvan.
Tietysti voit kokeilla jatkaa ystävyyttä ja katsoa, jos se edelleen toimisikin. Kenties ystäväsi sattuu olemaan sellainen, joka edelleen haluaa jatkaa myös muuta kuin perhe-elämää, eli muuta elämää ja harrastuksia, ja sinä tarjoat siihen mahdollisuuden.
Ymmärrän äitinä huolesi. Uskon, että niiden ystävien kanssa ystävyys kestää, joiden kanssa se on kestänyt muutenkin.
Oma vinkkini on, että sillä pääsee jo pitkälle, että perheellinen on kiinnostunut sinun asioistasi ja sinä jaksat kuunnella myös lapseen liittyviä asioita. Omalla kohdallani monet lapsettomista kavereista olivat veloja, jotka eivät halunneet kuulla mitään lapseen liittyvää. Tapaamisiin olisi pitänyt tulla yksin, vauvasta olisi pitänyt olla pitkiä aikoja erossa. Ystävät olivat myös vihaisia, kun elämäni meni lapsen ehdoilla (en esim. voinut lähteä illalla ulos ja jättää lasta yksin kotiin/en voinut ottaa lasta mukaan aikuisten menoihin tai saanut hänelle hoitajaa siksi ajaksi). Heidän oli vaikea käsittää, että se vauva/pikkulapsivaihe ei kestä montaa vuotta, vaan sitten on taas enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Lapsi nyt vaan tarvitsee sitä hoivaa. Ja samoin on hyvä ymmärtää, että lapsen saamisen ei kuulu tarkoittaa sitä, että äiti ei voisi puhua muusta kuin lapsestaan. Kyllä minua kiinnosti ja kiinnostaa yhä lapsettomien kaverien kuulumiset ja ihan yhtä tärkeitä heidän juttunsa (työt, harrastukset, lemmikit jne) on.
Minä menetin monta ystävää lapsen saamisen jälkeen tuosta yllämainitusta syystä. En usko, että sinä olet tuollainen, mutta kerroin omasta kokemuksestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koen ettei lapsettoman kuulumiset enää kiinnosta samalla tavalla koska se on vaan noh tavallista arkea kun taas lapsi kehittyy ja kasvaa kokoajan ja se tuntuu olevan paljon mielenkiintoisempaa. "
Ai ihan koet niin, vaikket tiedä mitä tapahtuu? Ei kukaan haluakaan sinun kaltaista ystävää, joka toisen puolesta jo ennakkoon päättää, ettei tämä muka enää halua kuulla sinusta mitään.
Projisoit selvästi siihen, että itse olisit just tuollainen ihminen lapsen saatuasi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitinä huolesi. Uskon, että niiden ystävien kanssa ystävyys kestää, joiden kanssa se on kestänyt muutenkin.
Oma vinkkini on, että sillä pääsee jo pitkälle, että perheellinen on kiinnostunut sinun asioistasi ja sinä jaksat kuunnella myös lapseen liittyviä asioita. Omalla kohdallani monet lapsettomista kavereista olivat veloja, jotka eivät halunneet kuulla mitään lapseen liittyvää. Tapaamisiin olisi pitänyt tulla yksin, vauvasta olisi pitänyt olla pitkiä aikoja erossa. Ystävät olivat myös vihaisia, kun elämäni meni lapsen ehdoilla (en esim. voinut lähteä illalla ulos ja jättää lasta yksin kotiin/en voinut ottaa lasta mukaan aikuisten menoihin tai saanut hänelle hoitajaa siksi ajaksi). Heidän oli vaikea käsittää, että se vauva/pikkulapsivaihe ei kestä montaa vuotta, vaan sitten on taas enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Lapsi nyt vaan tarvitsee sitä hoivaa. Ja samoin on hyvä ymmärtää, että lapsen saamisen ei kuulu tar
Nämä jotkut velat ovat kuin lapsia joita pitää vieläkin "hoivata" heidän teinijuttujaan kuunnellen. Huom. eivät siis todellakaan kaikki, mutta yhtään ei voida joustaa toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitinä huolesi. Uskon, että niiden ystävien kanssa ystävyys kestää, joiden kanssa se on kestänyt muutenkin.
Oma vinkkini on, että sillä pääsee jo pitkälle, että perheellinen on kiinnostunut sinun asioistasi ja sinä jaksat kuunnella myös lapseen liittyviä asioita. Omalla kohdallani monet lapsettomista kavereista olivat veloja, jotka eivät halunneet kuulla mitään lapseen liittyvää. ----- Ja samoin on hyvä ymmärtää, että lapsen saamisen ei kuulu tarkoittaa sitä, että äiti ei voisi puhua muusta kuin lapsestaan. Kyllä minua kiinnosti ja kiinnostaa yhä lapsettomien kaverien kuulumiset ja ihan yhtä tärkeitä heidän juttunsa (työt, harrastukset, lemmikit jne) on.
Sama kokemus. Minä osoitan kiinnostusta kavereiden lapsiin, koska no, oikeastikin pidän lapsista, mutta myös siksi, että jos pidän jostain ihmisestä, niin tietysti haluan kuulla niistä asioista, joita hänen elämäänsä kuuluu. Ihan samalla tavalla osaan keskustella kavereiden harrastuksista, työasioista, huolista ja monista muista asioista, vaikkeivat ne kaikki itseäni täysillä nappaa.
Mutta jotkut eivät vaan pysty ajattelemaan, että ystävyyteen kuuluu ystävän asiat, eivätkä vain ne asiat, jotka itselle ovat kaikkein tärkeimmät.
Jos koet nyt yksinäisyyttä niin odotas kun olet eläkkeellä. Muut hoitavat taas lapsenlapsia ja tapaavat omia lapsiaan. Myöhemmin lapset ja lapsenlapset käyvät auttamassa. Kuka sinua sittenkään tapaa ja auttaa. Monelle velalle tulee vielä yllätyksenä yksinäinen vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti arvot ja prioriteetit muuttuu yleensä lapsen myötä. Lapsellisen on helpompi hengata muiden lapsellisten kanssa. Ei varmaan oikeastaan muu auta kuin hakeutua enemmän muiden lapsettomien seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Jos koet nyt yksinäisyyttä niin odotas kun olet eläkkeellä. Muut hoitavat taas lapsenlapsia ja tapaavat omia lapsiaan. Myöhemmin lapset ja lapsenlapset käyvät auttamassa. Kuka sinua sittenkään tapaa ja auttaa. Monelle velalle tulee vielä yllätyksenä yksinäinen vanhuus.
Voi voi. Ajatteletko tosiaan että lapsia tehdään siksi koska pelätään yksin olemista ja halutaan ilmaisia viihdyttäjiä? Tällaiset ongelmat ratkaistaan terapiassa eikä lapsia hankkimalla.
Et ole tainnut koskaan käydä vanhainkodissa. Ne ovat lähes aina hiljaisia eikä ketään vieraita vaikka lähes kaikilla asukkailla on lapsia. Laske siitä johtopäätökset. Lapset eivät ole tae seurasta vanhoilla päivillä.
Lapsettomilla naisilla on usein aktiivisin seuraelämä, vanhoilla päivillä myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet nyt yksinäisyyttä niin odotas kun olet eläkkeellä. Muut hoitavat taas lapsenlapsia ja tapaavat omia lapsiaan. Myöhemmin lapset ja lapsenlapset käyvät auttamassa. Kuka sinua sittenkään tapaa ja auttaa. Monelle velalle tulee vielä yllätyksenä yksinäinen vanhuus.
Voi voi. Ajatteletko tosiaan että lapsia tehdään siksi koska pelätään yksin olemista ja halutaan ilmaisia viihdyttäjiä? Tällaiset ongelmat ratkaistaan terapiassa eikä lapsia hankkimalla.
Et ole tainnut koskaan käydä vanhainkodissa. Ne ovat lähes aina hiljaisia eikä ketään vieraita vaikka lähes kaikilla asukkailla on lapsia. Laske siitä johtopäätökset. Lapset eivät ole tae seurasta vanhoilla päivillä.
Lapsettomilla naisilla on usein aktiivisin seuraelämä, vanhoilla päivillä myöskin.
Ei tietenkään lapsia tehdä tämän takia eikä lapset ole tae seurasta vanhoilla päivillä, mutta se on fakta ettei lapsettomilla ole edes tätä mahdollisuutta lasten tai lastenlasten seurasta. Kun lapsettomat valittavat täällä jo 30-vuotiaina yksinäisyydestä ja ystävien puutteesta niin tilanne vain pahenee kun vanhenee. Lisäksi voisi kuvitella että ne lapsijutut loppuvat kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa mutta aika pian alkaa jutut lapsenlapsista. Minun työpaikalla ihmiset puhuvat jopa enemmän lapsenlapsista kuin omista lapsistaan.
Hei ap. Täsmälleen näin se menee, kuten kirjoitat. Mutta kun se on sitä normaalia elämän kulkua, näin meidät on rakennettu. Jokaisella on oma tapa käsitellä sivulliseksi joutumista, sitäkin tapahtuu eri elämänvaiheissa, esim. kun puoliso pettää toisen naisen tai miehen kanssa ja jättää. Joku kärsii enemmän ja joku vähemmän, joku katkeroituu, toinen nuolee haavat ja jatkaa entistä ehompana. Ei mulla ole sulle antaa neuvoa, tuokin vaihe hyvän ystävän kanssa vaan pitää hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, että olisinko jotenkin voinut aavistaa sen ensimmäisen porukan ihmisten rajoittuneen ajatusmaailman jo ennalta ja väistää heitä heti alkuunsa tuhlaamatta turhaan aikaani heihin. Minulle kun oli aina ihan selvää, että en hankkisi perhettä. Valitettavasti olen tullut siihen tulokseen, että en olisi voinut.
Eivät nämä ensimmäiset edes antaneet mitenkään parisuhdeorientoitunutta kuvaa melkein koko opiskeluaikanamme. Jotenkin erikoisesti lähellä valmistumista jokainen heistä vain yhtäkkiä, toisistaan erillään ja eri keinoin hyvin tavoitteellisesti vain alkoi etsiä miestä, löysi sellaisen ja ovat olleet sen löytönsä kanssa siitä lähtien yhdessä, nyt jo monen monta vuotta. Sitä ennen en tiedä kenenkään heistä edes seurustelleen. Ilmeisestikin tämä kuului sitten johonkin aikataulutettuun suunnitelmaan, josta minulle ei mainittu. Mielestäni jotenkin erikoista ja jollain tietyllä tavalla huvittavaakin.
Anna kavereille nyt vähän tilaa. Opiskeluaikana ollaan yleensä aika nuoria eikä ole mikään ihme, ettei silloin ole vielä erityisen parisuhdeorientoitunut. Ei heillä ole ollut mitään velvollisuutta mainita sinulle mistään aikataulutetuista suunnitelmistaan, eivätkä todennäköisesti ole itsekään tienneet, mitä haluavat.
Kyynel. Toiset aikuistuu, toiset ei.
Olen aina kokenut samoin. Ollut onnellinen kavereiden puolesta, jotka saavat lapsia, mutta surullinen menetetyn ystävyyden puolesta. Yksi ainoa perheellistynyt kaveri on enää pystynyt yhteyksissä ja tekemisissä, muutoin muut ovat hävinneet sinne perhekuplaan. En jaksa aina olla se joka ehdottaa, ja vastaus on "ei pysty kun lapsen lääkäri/harrastus/päiväuniaika".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niitä sosiaalisuuden tarpeita voisi sitten täyttää kolmekymppisenä? Kun suurimmalla osalla muista on ne lapset ja perhe. Mihin kannattaa hakeutua että saa edes seuraa?
Olet etsinyt vääristä paikoista. Tutkimusten mukaan alle 35-vuotiaista naisista kuitenkin yli 70 % ei ole synnyttänyt, ja yli 30-vuotiaissakin synnyttämättömien osuus on lähes 40 % (Terve Suomi -tutkimus).
Eli nyt pitäisi vain löytää ne ryhmät, joissa lapsettomuus on normi. Täällä palstallakin on lukuisia veloja kommentoimassa. Luultavasti oikeassa elämässään harrastavat jotain aikaa vievää lajia, matkustavat paljon ja kuluttavat kulttuuria (ainakin kommenttien perusteella). Rauhallisemmista harrastuksista lapsettomia löytyy oman kokemuksen mukaan pelien (rooli-, lauta-, tietokonepelit) piiristä. Myös erinäiset fantasia-, keskiaika- ja animefaniryhmät on aika lapsettomia.
Kiitos hyvästä vastauksesta! Tilastojen mukaan lapsettomia aikuisia pitäisi olla nykyään aika paljon. En oikein tiedä, miksen ole niihin kauheasti törmännyt. Noita vanhuudenpäiviäkin on tullut mietittyä jo. Ei ole oikein ketään kuka edes huolehtisi asioistani sitten kun menen huonoon kuntoon, jos puolisolle käy jotain ennen minua. Mutta olen jo 35, puoliso ei halua lapsia, enkä minäkään ole aiemmin juuri halunnut niitä. Ei tässä iässä ehdi tehdä enää muutoksia asiaan, enkä halua lasta niin paljon että yksin alkaisin yrittämään. Haluan olla puolisoni kanssa. Sukuani ei kiinnosta minä.
Vierailija kirjoitti:
Jos koet nyt yksinäisyyttä niin odotas kun olet eläkkeellä. Muut hoitavat taas lapsenlapsia ja tapaavat omia lapsiaan. Myöhemmin lapset ja lapsenlapset käyvät auttamassa. Kuka sinua sittenkään tapaa ja auttaa. Monelle velalle tulee vielä yllätyksenä yksinäinen vanhuus.
Totta. Moni kuvittelee kolmekymppisenä, että (sinkku)ystävät korvaavat perheen sitten vanhanakin. Mutta ne ystävät, jos niitä silloin enää on, ovat yhtä vanhoja, vaivoineen ja dementioineen.
Tässäpä se: "Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin minua ei yhtään kiinnosta lapsen syömiset, potalle oppimiset, yöheräämiset jne"
Eli teillä on eri kiinnostuksenkohteet. Ystävillä on usein samat, kannattaa etsiä sellaisia ystäviä, joiden kanssa jaatte samat kiinnostuksenkohteet.
Alue: Aihe vapaa
Hahhah! Kyllä ne pahimmat neuvonantajat ovat juurikin näitä äitejä! Etenkin jo vähän varttuneemmat, mutta kyllä sitä on omanikäisetkin leikkineet jo ties mitä asiantuntijaa, kun on pari vuotta edellä lapsen saannista...
Erikoista, jos koet olevasi vain äitiyden myötä jotenkin parempi ja menneesi "eteenpäin elämässä". Olet varmaan juurikin tällainen pätijä, joka tykkäät päteä tuoreille äideille?