Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ystävän raskausuutinen ei pelkästään ilahduta
31.07.2025 |
Löytyyköhän täältä muita joilla samoja fiiliksiä? Näistä ei tietenkään pysty puhumaan kellekään ääneen koska vaikutelma varmastikin on hyvin epänormaali ja itsekäs. En vaan voi sille minkään etten pelkästään pysty olemaan iloinen. Itse en siis ole varma haluanko lapsia ollenkaan (tai voinko niitä edes saada) ja olen lähinnä iloinen ystävän puolesta että heitä tämä onni suo kun niin ovat toivoneet. Mutta sitten niihin muihin fiiliksiin. Koen siis että tulevan lapsen myötä menetän ystävän. Ei meidän jutut tai yhteydenpito tule olemaan enää yhtä tärkeää ja tiheää kun ajan täyttää lapsi ja perhe-elämä ja sitten kun joskus harvoin on aikaa nähdä ystäviä niin nähdään mieluiten niitä joilla myös lapsia koska lapset saavat myös kaveriseuraa ja aikuiset voivat puhua molemmille ajankohtaisista aiheista. Koen ettei lapsettoman kuulumiset enää kiinnosta samalla tavalla koska se on vaan noh tavallista arkea kun taas lapsi kehittyy ja kasvaa kokoajan ja se tuntuu olevan paljon mielenkiintoisempaa.
Itsellä ei myöskään ole kuin ihan muutama kaveri, siskolla myös lapsi eli nyt olen oman kaveriympyrän ainut jolla ei ole lapsia, mies on ainakin toistaiseksi mutten siitäkään mitään takuita antaisi.. vaikeaa on ollut. Siskoni oli ensimmäinen joka minun läheisistä sai lapsen ja ikävä kyllä ei meidänkään välit ja jutut enää ole ennallaan. Ihan siksi että hänkin näkee mielummin äitikavereita, muistaa vastata ehkä 1/3 laittamiini viesteihin jne. Kyllä se välillä loukkaa.
Nämä jutut taas varmasti kuulostaa sille ettei kukaan ympärilläni saisi lisääntyä tai mennä elämässä eteenpäin jottei minulle tulisi paha mieli. En tietenkään niin ajattele. On vaan tosi vaikea asennoitua tähän kolmekymppisten elämään. Koen että elän "väärin" ja jossain väliaikaiselämässä eikä minun jutut ole niin merkityksillisiä mitä perhe-elämä voi olla. Lisäksi lähitulevaisuus näyttää melko yksinäiseltä. En muutenkaan tiiviisti ole elänyt kaverisuhteita vaan viihdyn paljon myös yksin mutta nyt tuntuu että tulen jäämään tosi yksin. Ei niitä uusia kavereitakaan noin vaan hankita. Ja joo varmasti voin mennä kaverille kylään vaikkei hän lapsen kanssa niin helposti pääsisikään minnekään mutta se jos mikä ei enää ole mitään kuulumisten vaihtoa ja maailmanparantamista. Äidit vahtii toisella silmällä ja korvalla kokoajan lapsen tekemisiä joten eivät ole koskaan oikeasti läsnä, vastaukset on jotain yhden sanan juttuja tai "anteeksi meni nyt vähän ohi, mitä sanoitkaan". Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin minua ei yhtään kiinnosta lapsen syömiset, potalle oppimiset, yöheräämiset jne. (Ja jottei kukaan pääse sanomaan niin ei, en myöskään biletä ja elä jotain mieskuvioita, jotka ei ainakaan sitä äitiä enää kiinnosta)
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Suomiakathan ovat aina sanoneet naisen olevan onnellisin sinkkuna.
On tilastollinen fakta, että lapsettomat, naimattomat naiset ovat onnellisimpia sekä pitkäikäisimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun minulla ei vielä ollut omia lapsia, olin todella innostunut ja kiinnostunut, kun jotkut ystävät alkoivat odottaa ja saivat vauveleita.
Sehän oli ihanaa! En menettänyt mitään, vaan sain elämääni uusia, pieniä ihmisiä ja pääsin kokemaan uudenlaisia juttuja. Kuka edes haluaa jauhaa kolmekymppisenäkin vielä jotain menneisyyden koulujuttuja ja yhteisiä teinikännejä???
Jos suhtautuu ystävän lapseen torjuvasti ja ilmaisee ettei kiinnosta pätkän vertaa, niin ei ihmekään jos ystävyys hiipuu.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Taidat olla aika yksinkertainen, jos ennen lasta ainoat puheenaiheesi ystävien kanssa olivat teinikännit ja vanhat koulujutut. Ei hemmetti sentään.
Yksinäisyys tulee siitä, että ei ole kenellekään se tärkein ja merkityksellisin. Siinä mielessä ymmärrän hyvin ap:ta.
Mutta sen sijaan en oikein ymmärrä niitä odotuksiani ja vaatimuksia, mitä ystävyyssuhteille asetetaan näinä päivinä. Tuntuu, että ystävyyden pitäisi paikata parisuhde ja perhesuhteet. Ja se on mahdottomuus. Joustavat ystävyyssuhteet kestävät aikaa. Ja ystävyyssuhteita pitää olla monia, koska muuten jälleen ne tarpeet ja odotukset kasaantuvat liikaa yhteen ystävyyteen. Mikään mustasukkaisuus ei kuulu ystävyyteen minun mielestäni. Ja mulle ystäviä ovat hekin, joiden kanssa ollut vuosien hiljaisuus. Ja sitten kun taas elämäntilanteet ja voimavarat sen suo, ollaan enemmän yhteyksissä ja jatketaan siitä, mihin jäätiin. Siinä mielestäni ystävyyden laatu punnitaan, että pystytäänkö jatkamaan siitä mihin jäätiin.
Esimerkiksi yksi ystäväni hoitaa tällä hetkellä ikääntyneitä vanhempiaan. Olen muutaman viestin laittanut tänäkin vuonna, mutta tajuan hyvin että ei hän pysty nyt kuulumisiaan kummemmin päivittelemään. Sitten, kun tilanne muuttuu, niin tilanne muuttuu. Miksi minä kokisin mitään pahaa mieltä asiasta?
Kyllähän ystävyyssuhteet voisivat toimiakin, mikäli lapseton ei kokisi jäävänsä lapsen jalkoihin. Itsekästä toimintaa. Itse olin ystäväpiirissä viimeisimpiä, joka sai ensimmäisen lapsensa. Jaksoin iloita sitä muiden onnea ja sain olla osa sitä, koska pidän lapsista. Muistan, kun menin yhden ystävän vauvaa katsomaan, en voinut vain iloita hänen onneaan, koska minullakin oli vauvauutisia. Yhdessä halattiin ja itkettiin onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomiakathan ovat aina sanoneet naisen olevan onnellisin sinkkuna.
On tilastollinen fakta, että lapsettomat, naimattomat naiset ovat onnellisimpia sekä pitkäikäisimpiä.
Mutta kuitenki palstalla märistään ku lapsi vienyt paikan ystävyyssuhteessa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun minulla ei vielä ollut omia lapsia, olin todella innostunut ja kiinnostunut, kun jotkut ystävät alkoivat odottaa ja saivat vauveleita.
Sehän oli ihanaa! En menettänyt mitään, vaan sain elämääni uusia, pieniä ihmisiä ja pääsin kokemaan uudenlaisia juttuja. Kuka edes haluaa jauhaa kolmekymppisenäkin vielä jotain menneisyyden koulujuttuja ja yhteisiä teinikännejä???
Jos suhtautuu ystävän lapseen torjuvasti ja ilmaisee ettei kiinnosta pätkän vertaa, niin ei ihmekään jos ystävyys hiipuu.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Taidat olla aika yksinkertainen, jos ennen lasta ainoat puheenaiheesi ystävien kanssa olivat teinikännit ja vanhat koulujutut. Ei hemmetti sentään.
No kyllä minä ymmärsin tuon vertauskuvana! N54
Alue: Aihe vapaa
Lisääntyminen ei tee kenestäkään aikuista. Itsekkäimmät ja lapsellisimmat tuntemani ihmiset ovat juurikin perheellisiä.