Onko vanhempi mielestänne vastuussa tulla ns. toimeen lapsensa kanssa?

Vaikka jotkut kiusaajat palstalla pyrkivätkin alentamaan minua ja haukkumaan, niin itse sanoisin, että mun "ongelmissani" perheessäni oli tämä, ja sekin on nimenomaan äitini syy:

HS 6.7.2025 https://www.hs.fi/elama/art-2000011100145.html 

"Olisi helppo päätyä ajattelemaan, että helposti räjähtelevä tyyppi on huono säätelemään tunteitaan, mutta pohjimmiltaan kyse voi olla päinvastaisesta ilmiöstä.

PSYKOLOGI ja psykoterapeutti Reetta Bourgha puhuu tunteiden liian tiukasta kontrolloinnista, eli tunteiden ylisäätelystä: silloin ihminen ei pysty kohtaamaan tunteitaan vaan patoaa ne näkymättömiin sekä muilta että itseltään.

Ylisäätely on ongelmallista siksi, että se voi johtaa omien tunteiden ohittamiseen ja lopulta pinnan katkeamiseen ja räjähtelyyn.

"Olisi helppo päätyä ajattelemaan, että helposti räjähtelevä tyyppi on huono säätelemään tunteitaan, mutta pohjimmiltaan kyse voi olla päinvastaisesta ilmiöstä.

PSYKOLOGI ja psykoterapeutti Reetta Bourgha puhuu tunteiden liian tiukasta kontrolloinnista, eli tunteiden ylisäätelystä: silloin ihminen ei pysty kohtaamaan tunteitaan vaan patoaa ne näkymättömiin sekä muilta että itseltään.

Ylisäätely on ongelmallista siksi, että se voi johtaa omien tunteiden ohittamiseen ja lopulta pinnan katkeamiseen ja räjähtelyyn."

Tämä ei toki tee kyseisestä käytöksestä oikeaa eikä oikeutettua, mutta siitä on turha lähteä ihmistä haukkumaankaan, kuten ilkeät kiusaajat täällä tekevät.

Ap

Joo. Olet oikeassa, että sinun kiusaamisesi ei ole hyödyllistä eikä oikein. Anteeksi. 

 

Olen silti vahvasti myös sitä mieltä, että sinulle ei ole hyödyllistä rypeä negatiivisissa tunteissa äitiäsi kohtaan. Se ei vie sinua eteenpäin. 

 

Sinulla on ongelmia, ja voi olla, että äitisi osaltaan ei ole osannut olla sinulle tukena tavalla, jota olisit tarvinnut. Mutta mikään määrä vihaa äitiäsi kohtaan ei tuo sinulle onnellisempaa lapsuutta. Siksi toivoisin, että löytäisit terapeutin, joka vihan ja rypemisen sijaan opettaisi sinua katsomaan eteenpäin ja löytämään vahvuuksia itsessäsi ja ympäristöstäsi. 

Tajuan mitä tarkoitat. Asiaa ajateltuasi- oletan että olet aikuinen- päädyt kysymykseen siitä mitä hyväksyt ja mitä et hyväksy ja maksat hinnan valinnastasi.

Mieti äitisi lapsuutta, nuoruutta ym.millaista hänen elämänsä ollut, millä eväin hän kasvatti sinut? Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla saanut, mitä ei ole itse kokenut on vaikeaa antaa eteenpäin. Perspektiivi ja myötätunto auttavat, valitsetpa mitä tahansa.

Minkä hinnan, ja mistä valinnasta? 

ap

Sen hinnan, että kannat kaunaa ja katkeruutta aika pienistäkin asioista ja pilaat sekä itsesi että kaikkien lähellä olevien elämän sillä.

Jos joku noin kaunaisen ihmisen lähellä sitten vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä haluaa, mä en ainakaan ole nuorena aikuisena muuta tehnytkään. Oon käynyt ainakin 15 vuotta terapioissa, joista kelan kolmen vuoden kuntoutusterapiaa kaksi eri kertaakin.

Ap"

Terapiassa käyminen nyt ei todista yhtään mitään.

Ai ei todista halua kuntoutua ja esim. omistaa oikeutta ajatella sinusta, että oot paska, jos kokee sun loukkaavan itseään, mikäli et halua tai osaa selvittää asiaa? 

Ap

Olet nyt jankuttanut yksinpuheluna kymmenkunta viestiä asioista, joita normaali ihminen ei edes kykenis muistamaan vuosikymmenten takaa.

Saati kantamaan niistä kaunaa äidilleen ja päättelemään vaikeuksien töissä pomon kanssa johtuvan tästä.

Mites on mennyt kuntoutuminen 15vuoden terapian avulla, noin niin kuin omasta mielestäsi? Oletko terve?

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan mitä tarkoitat. Asiaa ajateltuasi- oletan että olet aikuinen- päädyt kysymykseen siitä mitä hyväksyt ja mitä et hyväksy ja maksat hinnan valinnastasi.

Mieti äitisi lapsuutta, nuoruutta ym.millaista hänen elämänsä ollut, millä eväin hän kasvatti sinut? Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla saanut, mitä ei ole itse kokenut on vaikeaa antaa eteenpäin. Perspektiivi ja myötätunto auttavat, valitsetpa mitä tahansa.

Minkä hinnan, ja mistä valinnasta? 

ap

Sen hinnan, että kannat kaunaa ja katkeruutta aika pienistäkin asioista ja pilaat sekä itsesi että kaikkien lähellä olevien elämän sillä.

Jos joku noin kaunaisen ihmisen lähellä sitten vielä on.

 

Katkeruus on aivan ymmärrettävää. Katkeruus kertoo siitä vihasta ja väärin kohtelusta mitä on lapsena kokenut. Se ei ole paha asia laisinkaan, vaan kertoo prosessista. Sivusta huutelen.

Lapsuudesta kumpuava katkeruus on vain merkki siitä, että vanhempi ei ole kohdannut ei vastannut lapsen hyvinvoinnin ja kasvun, kehityksen tarpeisiin. Moni vanhempi moittii katkeruudesta, mutta se on vain merkki, että vanhemman pitäisi viimeistään katsoa peiliin ja myöntää oma virheellisyytensä, syyttämättä lasta omista virheistään.

Jaa katos äitihullu on herännyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän siis teki et sulla oli paha olo?

Laiminlöi, välinpitämätön ja tunteeton aikuinen syyllistää lapsen, se traumatisoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä on sana tulla toimeen. Kai sitä voi tulla toimeen jos molemmat osaa käyttäytyä asiallisesti. Välillä niin ei ole. Vaikka kuinka itse yrittää lapsena. Niin joskus aikuisten käytös ei ole aina kovin aikuismaista. 

Minusta toi ei ole ok tai äiti on huono äiti. Äidin pitää aikuisena osata tulla lapsensa kanssa toimeen, eikä saada tälle aikaan tunnetta, ettei vanhempi välitä siitä, millä suututti lapsen. 

Ap

No minusta aikuisena äiti ja lapsi ovat enenmän tasavertaisia. Sinun pitää ymmärtää myös äitisi lähtökohtia ja toki hänen pitäisi yrittää myös ymmärtää sinua. 

Ei vit-tu! Mistä revit tuon tasavertaisuuden 😳 😂

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olet oikeassa, että sinun kiusaamisesi ei ole hyödyllistä eikä oikein. Anteeksi. 

 

Olen silti vahvasti myös sitä mieltä, että sinulle ei ole hyödyllistä rypeä negatiivisissa tunteissa äitiäsi kohtaan. Se ei vie sinua eteenpäin. 

 

Sinulla on ongelmia, ja voi olla, että äitisi osaltaan ei ole osannut olla sinulle tukena tavalla, jota olisit tarvinnut. Mutta mikään määrä vihaa äitiäsi kohtaan ei tuo sinulle onnellisempaa lapsuutta. Siksi toivoisin, että löytäisit terapeutin, joka vihan ja rypemisen sijaan opettaisi sinua katsomaan eteenpäin ja löytämään vahvuuksia itsessäsi ja ympäristöstäsi. 

Ehkä aloittaja tarvitsee sallia sen vihan tunteen eteenpäin pääsemiseksi. Et voi moittia ketään siitä mitä hän mistäkin asiasta tuntee ja miten asiat kokee. Et ole itse ollut hänen kengissään kokemassa noita asioita ja jokainen on oma yksilönsä kokien ja tuntien asiat omalla tavallaan.

Toisessa ketjussa moititaan, jopa haukutaan vanhempaa, joka satuttaa lastaan henkisesti ja nyt kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän apn aloitusta?! 

Tässä ketjussa jatkuu vain se välinpitämättömyys sekä vähättely, syyllistäminen aloittajaa ja hänen kokemaansa kohtaan.

Tulee m tunne, että aloittaja olisi  lapsuudessaan kokenut, ettei äiti ole ollut niin sanotusti saatavilla, tukena ja läsnä, kohtaamatta lapsen voinakasta tunnetilaa, vaan ns hyljännyt hänet, kun olisi aikuista tueksi tarvinnut.

Toivon aloittajan elämään ihmisiä, jotka ymmärtää sun kokemaasi ja kohtaa sut aidosti ja hyväksyen sut sellaisena kuin olet. Tulet kuulluksi ja kohdatuksi tuvallisessa seurassa. Myös sen katkeruuden ja vihan kanssa. Se on ymmärrettävä tunne, jos on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi.

Iloista kesää sinulle!

Ap kertoi traumaattisena kokemuksena sen, että äiti oli pyytänyt häntä leikkimään nuoremman serkun kanssa, vaikka ap ei olisi tahtonut.

Oikeasti tuo ei ole mikään traumaattinen kokemus, vaan ehkä äitisi yritti sillä tavoin opettaa sinulle sosiaalisia taitoja, että jatkossa pärjäisit esim. pomosi kanssa. Työpaikalla kun leikkikavereitaan ei voi valita. 

Suurimmalle osalle 12-vuotiaista ei ole mikään ongelma leikkiä hetkeä nuoremman serkun kanssa. Eikä se ole normaalille ihmiselle mikään traumaattinen kokemus, mitä pitäisi muistella vielä vuosikymmeniä.

Et voi oikeasti enää syyttää äitiäsi kaikista elämäsi ongelmista. Sinulla on itselläsi lukio-ikäiset lapset, eli olet väkisin ollut täysi-ikäinen jo vuosikausia. Kanna vastuu omista töppäilyistäsi. Äitisi ei ole niihin syyllinen.

Kannattaa ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka syyllistävät ja moittivat sua tunteesta ja kokemuksestasi, näkemyksestäsi asiaan. Hakeutua seuraan joka tukee ja ymmärtää sua hyväksyen sut. Niin voit paremmin ja päästä eteenpäin noista kokemuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka syyllistävät ja moittivat sua tunteesta ja kokemuksestasi, näkemyksestäsi asiaan. Hakeutua seuraan joka tukee ja ymmärtää sua hyväksyen sut. Niin voit paremmin ja päästä eteenpäin noista kokemuksista. 

Valitettavasti ap:n kaltaisen katkeran ja kaunaisen ihmisen kanssa ei kukaan jaksa.

Ja hän kerää katkeruutta ja kaunaa ihan kaikkia muitakin kohtaan, myös niitä, jotka yrittää auttaa.

Hän ei halua luovuttaa katkeruudesta ja uhrimentaliteetista, jota on kantanut vuosikymmeniä.

Hän ei tiedä mitä tai millainen olisi ilman niitä, koska ne muodostaa koko hänen persoonansa ytimen.

Hän ei tajua, että kaikki hänen ongelmat ihmissuhteissa, niin töissä kuin kotonakin, johtuu hänen kaunasta ja katkeruudesta ja siitä, että hän ei anna periksi/mahdollisuutta toipumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka syyllistävät ja moittivat sua tunteesta ja kokemuksestasi, näkemyksestäsi asiaan. Hakeutua seuraan joka tukee ja ymmärtää sua hyväksyen sut. Niin voit paremmin ja päästä eteenpäin noista kokemuksista. 

 

Valitettavasti ap:n kaltaisen katkeran ja kaunaisen ihmisen kanssa ei kukaan jaksa.

Ja hän kerää katkeruutta ja kaunaa ihan kaikkia muitakin kohtaan, myös niitä, jotka yrittää auttaa.

Hän ei halua luovuttaa katkeruudesta ja uhrimentaliteetista, jota on kantanut vuosikymmeniä.

Hän ei tiedä mitä tai millainen olisi ilman niitä, koska ne muodostaa koko hänen persoonansa ytimen.

Hän ei tajua, että kaikki hänen ongelmat ihmissuhteissa, niin töissä kuin kotonakin, johtuu hänen kaunasta ja katkeruudesta ja siitä, että hän ei anna periksi/mahdollisuutta toipumiselle.

Oletpa sä vihaa ja katkeruutta täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan mitä tarkoitat. Asiaa ajateltuasi- oletan että olet aikuinen- päädyt kysymykseen siitä mitä hyväksyt ja mitä et hyväksy ja maksat hinnan valinnastasi.

Mieti äitisi lapsuutta, nuoruutta ym.millaista hänen elämänsä ollut, millä eväin hän kasvatti sinut? Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla saanut, mitä ei ole itse kokenut on vaikeaa antaa eteenpäin. Perspektiivi ja myötätunto auttavat, valitsetpa mitä tahansa.

Minkä hinnan, ja mistä valinnasta? 

ap

Sen hinnan, että kannat kaunaa ja katkeruutta aika pienistäkin asioista ja pilaat sekä itsesi että kaikkien lähellä olevien elämän sillä.

Jos joku noin kaunaisen ihmisen lähellä sitten vielä on.

 

En minä mitenkään sen enempää kaunainen ole kuin kukaan muukaan, ja toisin kuin monet, minä ainakin yritän kehittyä. Moni syyttelee elämässään vastaantulijoita, vaikka syyllinen olisi asunut lapsuudenkodissa. 

Minä en syyttele niinkään uutta pomoa siitä, että ihmisillä on töissä irtisanoutumisaikeita, vaan meidän kaikkien vajavaisia eväitä lapsuudesta tulla hankalan ihmisen kanssa toimeen niin, että säilyttää itse positiivisen ja iloisen mielen. 

Toki koen, että pomo on vastuussa huonosta käytöksestään ja syypää siihen, mutta ei tee sitä pahuuttaan eli siis että haluaisi meille pahaa. Tai siis en ainakaan usko niin. 

Oman vanhempani on sen sijaan ollut pakko halutakin minulle pahaa, kun ei selkeästä suuttumisestani ymmärtänyt toimivansa väärin, ja koko juttu meni häneltä 20 vuotta ohi. Se on jo tuottamuksellista, ei niin kauaa VOI OLLA tuetämätön, että aikaansaa lapselleen kärsimystä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä haluaa, mä en ainakaan ole nuorena aikuisena muuta tehnytkään. Oon käynyt ainakin 15 vuotta terapioissa, joista kelan kolmen vuoden kuntoutusterapiaa kaksi eri kertaakin.

Ap"

Terapiassa käyminen nyt ei todista yhtään mitään.

Ai ei todista halua kuntoutua ja esim. omistaa oikeutta ajatella sinusta, että oot paska, jos kokee sun loukkaavan itseään, mikäli et halua tai osaa selvittää asiaa? 

Ap

 

Olet nyt jankuttanut yksinpuheluna kymmenkunta viestiä asioista, joita normaali ihminen ei edes kykenis muistamaan vuosikymmenten takaa.

Saati kantamaan niistä kaunaa äidilleen ja päättelemään vaikeuksien töissä pomon kanssa johtuvan tästä.

 

Mites on mennyt kuntoutuminen 15vuoden terapian avulla, noin niin kuin omasta mielestäsi? 

Oletko terve?

Ei ole asiakkaan syytä, jos terapeutit eivät osaa terapoida ja auttaa. Siinä oli paljon muutakin, ksoimmin minut paransi se, että sain sukuni perintörahat, joista niistäkin äitini kateellisena pelotteli, ettei isäni tule jättämään minulle mitään! Että älä sen varaan laske. Mutta kun ne kuuluivat minulle, niin totta kai laskin. Hyvä äiti ois lohduttanut ajan, minkä jouduin niitä odottamaan, että älä murehdi, vielä jonain päivänä taivas aukeaa ja hallitset sitä omaisuutta, as you should. 

Perinnön saaminen muuttikin äitini käytöstä minua kohtaan, ystävällisemmäksi. Uhkasin, että jos vielä kerran sanot loukkaavaa soopaa minulle minusta, en auta sinua IKINÄ taloudellisesti senttiäkään. 

Ehkä se tepsi, tai en tiedä mikä, mutta yhtäkkiä sen kuspon ei enää täytynytkään besserwisseröidä kaikesta mulle koko ajan ja moittia. 

Kunhan isäni läsken hallinnassa vielä olevat 3 kiinteistöä hänen kuoltuaan tulevat minun hallintaani, omaisuuteni koko on reilusti yli 2 miljoonaa euroa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Niinpä. Tästä äitini ei huolehtinut paskan vertaa. 

Ap