Onko vanhempi mielestänne vastuussa tulla ns. toimeen lapsensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois voinut kuvitella, että vaikka itsestään kasvoikin kuspo, niin ois edes lapsensa tunteista välittänyt, tai vaikka tajunnut, ettei ymmärrä niitä ollenkaan! Ja vika ei ole lapsen!

ap

Kyllä lapsissakin on vikoja. Et sinäkään ole ollut täydellinen lapsi. Joskus olette riidelleet, ja sinä olet ollut väärässä. 

Kuten missä? En ole ollut. Mun äiti oli niin tyhmä, että missä mä olöisin ollut väärässä häneen nähden? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi samaa mieltä?

En ole kysynyt. Mutta kyllä mulle on tärkeää tulla toimeen heidän kanssaan varsinkin niin, etteivät kuvittele, että he olisivat syypäitä oikeastaan mihinkään. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Mitä ilmeisimmin pahasti persoonallisuushäiriöinen, ja voi olla muutakin psykiatrista diagnoosia. Sen verran kuitenkin hänen puolustuksekseen täytyy todeta, että persoonallisuushäiriöt kehittyvät nimenomaan huonossa kasvuympäristössä kun lapsen tarpeisiin ja vuorovaikutukseen ei vastata asianmukaisella tavalla. On siis hyvinkin mahdollista, ja jopa todennäköistä, että ap:n äiti ei tosiaan ole ollut mikään vuoden äiti, vaan ihan oikeasti on ollut itsekin epävakaa, ja epäjohnmukainen kasvatuksessaan. 

On kehittyneetkin huonossa kasvuympäristössä, joskin äidinäiti oli opettaja, mutta eronnut hänkin ja meni uusiin naimisiin. Äitini joutui asumaan 12-vuotiaasta eri paikkakunnalla yksin, siksi hänestä niin kuspo kehittyikin. Mutta, miksi teet lapsia? Ja se vaan, että missä vika, kun aikuinen lapsi ei näitä edes itse tajua, äitini siis?

Ap

Ei se äitisi itsekseen traumaattisesta lapsuudestaan ja omasta persoonaalisuushäiriöstään ja mahdollisista muista häiriöistä toivu. Samalla tavalla näkee asiat omasta näkökulmastaan, kuin sinä nyt omastasi. Varo siirtämästä itse haitallisia käyttäytymismalleja eteenpäin omille lapsillesi. Älä tuhlaa elämääsi vellomalla menneissä. Menneisyyteen et voi kuitenkaan vaikuttaa, joten kannattaa keskittyä tekemään tulevaisuudesta paras mahdollinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ja vanhemmilla KUULUU olla hyvät välit, joissa iloisina kyläillään ja soitellaan puhelimessa. Ellei, missä meni vikaan? Kai nyt viallisistakin vanhemmista voi pitää, jos nämä välittivät teistä?

Ap

Miten sinä toiit omien lastesi kanssa?

Pidän yhteyttä ja koitan niellä mölyt mahaani, vaikka tekisikin mieli sanoa jotain, jos se ei ole rakentavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi samaa mieltä?

En ole kysynyt. Mutta kyllä mulle on tärkeää tulla toimeen heidän kanssaan varsinkin niin, etteivät kuvittele, että he olisivat syypäitä oikeastaan mihinkään. 

Ap

Mutta ei tärkeää osoittaa rakastavasi heitä esim asumalla heidän kanssaan? Kuka tahansa voi esittää kunnollista jos tapaa vain joskus. Oikea vanhemmuus on arjen jakamista, vaikka siinä välillä epäonnistuisikin. 

"Kyllä haluaa, mä en ainakaan ole nuorena aikuisena muuta tehnytkään. Oon käynyt ainakin 15 vuotta terapioissa, joista kelan kolmen vuoden kuntoutusterapiaa kaksi eri kertaakin.

Ap"

Terapiassa käyminen nyt ei todista yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ja vanhemmilla KUULUU olla hyvät välit, joissa iloisina kyläillään ja soitellaan puhelimessa. Ellei, missä meni vikaan? Kai nyt viallisistakin vanhemmista voi pitää, jos nämä välittivät teistä?

Ap

Miten sinä toiit omien lastesi kanssa?

Pidän yhteyttä ja koitan niellä mölyt mahaani, vaikka tekisikin mieli sanoa jotain, jos se ei ole rakentavaa.

Ap

Ei ole ketään toista yhtä huonoa äitiä. Jätit heidät heitteille, veit toimeentulon ja aiheutit pysyvät traumat ilkeällä toiminnallasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Mitä ilmeisimmin pahasti persoonallisuushäiriöinen, ja voi olla muutakin psykiatrista diagnoosia. Sen verran kuitenkin hänen puolustuksekseen täytyy todeta, että persoonallisuushäiriöt kehittyvät nimenomaan huonossa kasvuympäristössä kun lapsen tarpeisiin ja vuorovaikutukseen ei vastata asianmukaisella tavalla. On siis hyvinkin mahdollista, ja jopa todennäköistä, että ap:n äiti ei tosiaan ole ollut mikään vuoden äiti, vaan ihan oikeasti on ollut itsekin epävakaa, ja epäjohnmukainen kasvatuksessaan. 

On kehittyneetkin huonossa kasvuympäristössä, joskin äidinäiti oli opettaja, mutta eronnut hänkin ja meni uusiin naimisiin. Äitini joutui asumaan 12-vuotiaasta eri paikkakunnalla yksin, siksi hänestä niin kuspo kehittyikin. Mutta, miksi teet lapsia? Ja se vaan, että missä vika, kun aikuinen lapsi ei näitä edes itse t

Ei se äitisi itsekseen traumaattisesta lapsuudestaan ja omasta persoonaalisuushäiriöstään ja mahdollisista muista häiriöistä toivu. Samalla tavalla näkee asiat omasta näkökulmastaan, kuin sinä nyt omastasi. Varo siirtämästä itse haitallisia käyttäytymismalleja eteenpäin omille lapsillesi. Älä tuhlaa elämääsi vellomalla menneissä. Menneisyyteen et voi kuitenkaan vaikuttaa, joten kannattaa keskittyä tekemään tulevaisuudesta paras mahdollinen

No tää on ihan tyhmä neuvo, koska mitä sä luulet sen auttavan esim. ketään, joka valvoo yöt ja pelkää uutta työpäivää, kun pelkää purskahtavansa itkuun uuden pomon kanssa? Ja siis tehnyt töitä ihan normaalilla mielentilalla sitä ennen samassa paikassa 15 vuotta? Ja sitten paikalle tulee joku elefantti, joka ei osaa esim. laisinkaan lukea ihmisiä. Onko oikein ja reilua, että sen ihmisen elämä ehkä menee pilalle sen takia? En siis nyt puhu itsestäni, mun elämä ei ole vielä mennyt pilalle uuden pomon takia, mutta työterveyden kyselyn mukaan kolme henkilöä miettii irtisanoutumista.  Kuin taas jos äitini olisi HYVÄKSYNYT sen minulle, että mun ei tarvitse pitää hänestä, jos hän on ilkeä minulle, EIKÄ viitsi tai välitä selvittää mitään mun loukkaantumisen tunteita häneen, niin mä en ehkä ois itkenyt mielessäni sitä, että pelkään uutta pomoa ja nukkunut öitä huonosti epäillessäni, etten tule toimeen hänen kanssaan, enkä edes tiennyt MIKSI. Nyt tiedän, koska se ois ollut niin iso ristiriita miten hän käyttäytyy vs miten mun pitäisi vain hymyillä ja osoittaa, etten suinkaan oo yhtään loukkaantunut mistään, mitenkäs mulla nyt niin arvokas oikeus olisi! Olla normaali ja tunteva ihminen siihen nähden, että hän ei osaa hoitaa ihmissuhdeasioita näemmä lainkaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi samaa mieltä?

En ole kysynyt. Mutta kyllä mulle on tärkeää tulla toimeen heidän kanssaan varsinkin niin, etteivät kuvittele, että he olisivat syypäitä oikeastaan mihinkään. 

Ap

Mutta ei tärkeää osoittaa rakastavasi heitä esim asumalla heidän kanssaan? Kuka tahansa voi esittää kunnollista jos tapaa vain joskus. Oikea vanhemmuus on arjen jakamista, vaikka siinä välillä epäonnistuisikin. 

Joo, mä oisin ollut supermutsi, jos ei olisi tarvinnut saman katon alla asua lasten kanssa. Nyt  oon sitten varmaan epäonnistunut, kas, kun lapseni ovat joutuneet kokemaan mielipahaa takiani. Mun mutsi oli oikeasti pershärö-tapaus, narsistinen alkoholisti, mutta oon yrittänyt päästä siitä yli. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä haluaa, mä en ainakaan ole nuorena aikuisena muuta tehnytkään. Oon käynyt ainakin 15 vuotta terapioissa, joista kelan kolmen vuoden kuntoutusterapiaa kaksi eri kertaakin.

Ap"

Terapiassa käyminen nyt ei todista yhtään mitään.

Ai ei todista halua kuntoutua ja esim. omistaa oikeutta ajatella sinusta, että oot paska, jos kokee sun loukkaavan itseään, mikäli et halua tai osaa selvittää asiaa? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi samaa mieltä?

En ole kysynyt. Mutta kyllä mulle on tärkeää tulla toimeen heidän kanssaan varsinkin niin, etteivät kuvittele, että he olisivat syypäitä oikeastaan mihinkään. 

Ap

Mutta ei tärkeää osoittaa rakastavasi heitä esim asumalla heidän kanssaan? Kuka tahansa voi esittää kunnollista jos tapaa vain joskus. Oikea vanhemmuus on arjen jakamista, vaikka siinä välillä epäonnistuisikin. 

Joo, mä oisin ollut supermutsi, jos ei olisi tarvinnut saman katon alla asua lasten kanssa. Nyt  oon sitten varmaan epäonnistunut, kas, kun lapseni ovat joutuneet kokemaan mielipahaa takiani. Mun mutsi oli oikeasti pershärö-tapaus, narsistinen alkoholisti, mutta oon yrittänyt päästä siitä yli. 

Ootko joutunut vaihtamaan kivoja työpaikkoja "hankalien ihmisten" takia? ;)

Ap

Mä en siis ala ollenkaan sellaisia leikkejä, että jos joku pomo ei kertakaikkiaan osaa käyttäytyä, että mä vain esittäisin sille pitäväni hänestä ja mukavaa. Mutta tää oli mulle aikaisemmin ongelma, koska en tajunnut, että miten mä sitten oon, koska tajusin kyllä, että en vain VOI taantua samalle tasolle, missä hän koko ajan jo on. Se ei olisi OIKEIN mua kohtaan, koska ei mulla ole lähtökohtaisesti häntä vastaan mitään, vaan hänen käytöstään.

Mutta mä sain nyt siltä kriisityöntekijältä luvan ajatella, että "en pidä sinusta". Ajattelin, että antakoot sen näkyä, jos haluaa sitten tulkita mun ilmeeni siten, aivan sama mulle, miten se sen tulkitsee.

Mutta itseäni en myy, en ole hoolla alkava, ettäkö keimailisin ja olisin mieliksi, jos mua ei kunnioiteta.

se ei tietenkään tarkoita asiatonta käytöstä, se on käytöstä, josta puuttuu ilo ja kiitollisuus, jota saat, jos kunnioitat mua.

Ap

Silloin pitää veto-oikeutensa voimassa, henkisen sellaisen, kun ei ala "ystävälliseksi" pomolle, joka kohtelee päin p*rsettä. Eikä tarvitse näytellä, että pitää asioista, joista hän puhuu. Tiedän kyllä tehtäväni ja ne hoidan, tulee ne häneltä minkälaisella tyylillä tahansa. Ehkä saatan jopa kommunikoida vähän, jos mulla on niihin sanottavaa. Eikä tarvitse raivosta mykkänä kihistä jossain nurkassa, kun ei osaa vuorovaikuttaa.

Ap

Ja toivoisinpa jopa, jos se syö mun eväät, että osaisin sanoa siihen mitä haluan, enkä menisi mykäksi ällistyksestä, kuten ehkä silloin menee, jos ei ole osannut varautua sellaiseen käytökseen esimiestasolta itseään kohtaan.

Kun ei tarvitse olla enää mukava! Vaikka äitini vaati niin. Vaan riittää, että oon asiallinen (kuten aina oonkin). 

Ap

Ja siis tää pomo möläytti jo ylläri pylläri olevansa isovanhempiensa hoivassa kasvanut, eli sieltä varmaan tulee tapakasvatuksen puute. Eivät oo vanhukset varmaan jaksaneet kuin ruokaa antaa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tää pomo möläytti jo ylläri pylläri olevansa isovanhempiensa hoivassa kasvanut, eli sieltä varmaan tulee tapakasvatuksen puute. Eivät oo vanhukset varmaan jaksaneet kuin ruokaa antaa. 

Ap

Mutta jos mun äidiltä kysyttäisiin, niin se ahdistuisi heti, kun kertoisin, että pidän pomoa vähän sekopäänä. Eihän sellaista nyt voi olla! Joku ois viallisempi kuin hänen oma lapsensa! Ei MITENKÄÄN mahdollista!! 

Ja minusta ainakin tulee pomoa viallisempi, jos en muuten olisikaan, jos en osoita silti, että PIDÄN hänestä!!! Muuten tulee iso paha susi ja syö. 

Miten epävarma ja vammanen voi ihminen olla, siis mun äiti? Kasvais jo vähän. Missä on hänen tukensa omalle lapselleen????? Se on non excistent. Menisi kellariin häpeämään itseään.

Ap

Se vaan, että ootteko ikinä miettinyt, miten epäreilu tilanne se on, että työpaikalle tulee joku, joka käytöksellään savustaa sieltä sellaisen, joka EI HALUAISI lähteä, mutta joka ei pysty olemaan siellä sen henkilön takia???? Sellainen on tosi väärin sitä hyväsydämistä ja hyvää työntekijää kohtaan. 

Kaikilla se ei sillä tavalla olekaan vanhempien vika, etteivät ole kasvattaneet kestämään tai selviytymään sellaisesta, jos eivät vanhemmat esim. itsekään osaa. 

Mutta mun äitihän aina mitätöi kaikki tuollaisista kertomiset ihan täysin, mä kuvittelen ja sellaisten kanssa tulee ihan helposti toimeen kun antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se vaan, että mun äiti nauraessaan tuollalailla mulle oli nin pska itse, ettei se osannut opettaa, että MITEN se sitten tehdään? Ettei valvo öitä? Syyllistä itseän jne? Aika pska narsisti mitätöidä toisen kokemus tuollaisesta ja naurahdella, että itse osaa hanskata tuollaiset ihmiset (muka koska osaa kuulemma käyttäytyä, AIVAN, kuin se ongelma sillä korjaantuisi), kun ei taida sittenkään ihan osata, kun ei osannut edes lapsestaan sitten sellaista kasvattaa. 

Tai neuvoa oikeasti asiassa, että miten se tehdään. Ei tietenkään voinut sanoa, että "sun ei ole pakko pitää heistä"(ikävistä ihmisistä, siis), koska samastui varmaan niihin pskaläjiin, ja se kun he suhtautuvat niin ei ole varmaan tuntunut mukavalta.

Ap

tossa lopussa:

he = muut

KIVIK ISSA ÄITI IS BACK 😅

Ja siis muutenkin: loukkaavia asioitahan ei voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuka muuten ikinä viitsisi loukkaantua!? Sehän se juttu nimenomaan on, miksi ei pidä toisia loukata; se ei ole asia, jonka voi vain laittaa toisesta korvasta ulos, vaan se jotenkin satuttaa. 

Niin miten äitini tai kuka nainen ikinä ylipäänsä voi olla niin tyhmä, että neuvoo ketään noin? Eri asia, jos asia ei ole oikeasti loukannut toista, mutta eihän tuotakaan silloin tarvitse varsinaisesti sanoa, henkilö ihan itsekin osaa sen unohtaa.

Ap