Onko vanhempi mielestänne vastuussa tulla ns. toimeen lapsensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta kumpuava katkeruus on vain merkki siitä, että vanhempi ei ole kohdannut ei vastannut lapsen hyvinvoinnin ja kasvun, kehityksen tarpeisiin. Moni vanhempi moittii katkeruudesta, mutta se on vain merkki, että vanhemman pitäisi viimeistään katsoa peiliin ja myöntää oma virheellisyytensä, syyttämättä lasta omista virheistään.

Juuri näin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän siis teki et sulla oli paha olo?

Laiminlöi, välinpitämätön ja tunteeton aikuinen syyllistää lapsen, se traumatisoi.

Jännä, että täällä aina vain riittää näitä väärinvastaajia eli alapeukuttajia tällekin totuudelle! 😂

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan mitä tarkoitat. Asiaa ajateltuasi- oletan että olet aikuinen- päädyt kysymykseen siitä mitä hyväksyt ja mitä et hyväksy ja maksat hinnan valinnastasi.

Mieti äitisi lapsuutta, nuoruutta ym.millaista hänen elämänsä ollut, millä eväin hän kasvatti sinut? Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla saanut, mitä ei ole itse kokenut on vaikeaa antaa eteenpäin. Perspektiivi ja myötätunto auttavat, valitsetpa mitä tahansa.

Minkä hinnan, ja mistä valinnasta? 

ap

Sen hinnan, että kannat kaunaa ja katkeruutta aika pienistäkin asioista ja pilaat sekä itsesi että kaikkien lähellä olevien elämän sillä.

Jos joku noin kaunaisen ihmisen lähellä sitten vielä on.

Katkeruus on aivan ymmärrettävää. Katkeruus kertoo siitä vihasta ja väärin kohtelusta mitä on lapsena kokenut. Se ei ole paha asia laisinkaan, vaan kertoo prosessista. Sivusta huutelen.

Juuri näin, tässäkin on järkevä ja ennenkaikkea henkisesti ehyt vastaaja. Kyseessä on nimenomaan prosessi. Koen olevani prosessissa jo kohtalaisen pitkällä, kun ymmärsin noin 15 minuutin puhelusta keiisityöntekijän kanssa, mikä minua auttaa. Hän osasi auttaa, eikä huudellut ilkeyksiä, kuten urpot täällä. 

En puhunut hänelle äidistäni mitään, vaan kerroin työpaikan tilanteesta. Hyvin osasin vissiin kuvailka koska hän pääsi noin hyvin ytimeen kiinni, että mikä esti mua olemasta siellä töissä ok. Eli se, kun en tajunnut, että mulla on täysi lupa ajatella ja tuntea, etten pidä pomosta, sehän on toimintaa, joka ei näy suoraan ulospäin ja jos näkyisikin, niin TOISIN KUIN ÄITINI KANSSA, se työnantaja ei voi sille yhtään mitään, haha. Niin kauan kun teen työni. Lisäksi meillä ei kukaan pidä hänestä, niin ei ole riskinä, että suosisi joitain takapuolen nuolijoita. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olet oikeassa, että sinun kiusaamisesi ei ole hyödyllistä eikä oikein. Anteeksi. 

 

Olen silti vahvasti myös sitä mieltä, että sinulle ei ole hyödyllistä rypeä negatiivisissa tunteissa äitiäsi kohtaan. Se ei vie sinua eteenpäin. 

 

Sinulla on ongelmia, ja voi olla, että äitisi osaltaan ei ole osannut olla sinulle tukena tavalla, jota olisit tarvinnut. Mutta mikään määrä vihaa äitiäsi kohtaan ei tuo sinulle onnellisempaa lapsuutta. Siksi toivoisin, että löytäisit terapeutin, joka vihan ja rypemisen sijaan opettaisi sinua katsomaan eteenpäin ja löytämään vahvuuksia itsessäsi ja ympäristöstäsi. 

Ehkä aloittaja tarvitsee sallia sen vihan tunteen eteenpäin pääsemiseksi. Et voi moittia ketään siitä mitä hän mistäkin asiasta tuntee ja miten asiat kokee. Et ole itse ollut hänen kengissään kokemassa noita

Niin juuri. Mua huvittaa kun mun aloitukset triggeröi palstan tunnevammaisimpia huutelemaan aina ohjeitaan ja esittelemään tietämystään psyykkisistä asioista 😆 Kukaan haukkuja ei kuitenkaan tajua puheena olevista asioista ikinä mitään 🙂 

Mutta purkamaan pääsee silti, se on itselleni pointti näitä kirjoittaessa. Ja ihmettelemään myös, että dii, ei se mun äitini ole ainakaan ainoa tunnevammainen pallolla. Palstalla tapaa minua yhtä ankeita persoonia. 

Ja saa "kiukutella" heille, äitini kun ei enää oikein jaksa vastaanottaa mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa moititaan, jopa haukutaan vanhempaa, joka satuttaa lastaan henkisesti ja nyt kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän apn aloitusta?! 

Niiiiiiiiiiinpä. . . 😏😏😏

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Niinpä. Tästä äitini ei huolehtinut paskan vertaa. 

Ap

Jos sulla on jo lähes täysi-ikäiset lapset olisko jo sinunkin aika ottaa vastuu itsestäsi ja mielenterveydestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi traumaattisena kokemuksena sen, että äiti oli pyytänyt häntä leikkimään nuoremman serkun kanssa, vaikka ap ei olisi tahtonut.

Oikeasti tuo ei ole mikään traumaattinen kokemus, vaan ehkä äitisi yritti sillä tavoin opettaa sinulle sosiaalisia taitoja, että jatkossa pärjäisit esim. pomosi kanssa. Työpaikalla kun leikkikavereitaan ei voi valita. 

Suurimmalle osalle 12-vuotiaista ei ole mikään ongelma leikkiä hetkeä nuoremman serkun kanssa. Eikä se ole normaalille ihmiselle mikään traumaattinen kokemus, mitä pitäisi muistella vielä vuosikymmeniä.

Et voi oikeasti enää syyttää äitiäsi kaikista elämäsi ongelmista. Sinulla on itselläsi lukio-ikäiset lapset, eli olet väkisin ollut täysi-ikäinen jo vuosikausia. Kanna vastuu omista töppäilyistäsi. Äitisi ei ole niihin syyllinen.

Onhan se traumaattinen kokemus, koska äitini arvosti niitä vieraita sukulaisiasn enemmän kuin minua, omaa lastaan. Et lukenut huolellisesti kuvaustani, sanoinhan, että hän haukkui minut jo ennen kuin nämä ihmiset olivat edes paikalla. Onko sinusta se ok käytöstä? 

Kirjoitin, etten ollut ajatellut mitään, että en leiki sen kanssa yhtään, minusta mulla vain ei ollut mitään velvollisuutta pitää seuraa hänelle kuin sen verran, mistä määrästä itse tykkään. 

Minkälainen vanhempi opettaa ihmissuhdetaitoja pakottamalla lapsen kenenkään seuraan? Ja haukkumalla, jos lapsi ei aio tehdä juuri niin paljon sitä seurana oloa, kuin vanhempi, kun häntä muuten hävettäisi kokea olevansa huono kasvattaja, vaatii? 

Sinusta lapsen siis kuului kantaakin vanhemman etukäteen pelkäämä häpeä, ja varautua sen tasoisesti, eikä sen mukaisesti, mikä on lapsille oikeasti sopiva määrä yhteistä leikkiä, jonka molemnat lapset saanevay määritellä itse?

Fyi; oot huono vanhempi, sillä terveessä kasvatuksessa se ei mene noin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Niinpä. Tästä äitini ei huolehtinut paskan vertaa. 

Ap

Jos sulla on jo lähes täysi-ikäiset lapset olisko jo sinunkin aika ottaa vastuu itsestäsi ja mielenterveydestäsi?

Et tajua, ihminen kehittyy ja kasvaa läpi elämän. Ei ole mitään vastuuta, jonka ottaisin, on vain kasvua. Missä tässä näet esteitä kasvulle?

Ap

Kyllähän tällainen välinpitämättömyys on jo varhaislapsuudessa koettua. Vanhempi täyttää vain perustarpeet ja muutoin lapsi kasvattaa itse itsensä. Puhutaan rakkaudettomuudesta. Se on lapselle opittu tapa, koka kantaa myös aikuisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi traumaattisena kokemuksena sen, että äiti oli pyytänyt häntä leikkimään nuoremman serkun kanssa, vaikka ap ei olisi tahtonut.

Oikeasti tuo ei ole mikään traumaattinen kokemus, vaan ehkä äitisi yritti sillä tavoin opettaa sinulle sosiaalisia taitoja, että jatkossa pärjäisit esim. pomosi kanssa. Työpaikalla kun leikkikavereitaan ei voi valita. 

Suurimmalle osalle 12-vuotiaista ei ole mikään ongelma leikkiä hetkeä nuoremman serkun kanssa. Eikä se ole normaalille ihmiselle mikään traumaattinen kokemus, mitä pitäisi muistella vielä vuosikymmeniä.

Et voi oikeasti enää syyttää äitiäsi kaikista elämäsi ongelmista. Sinulla on itselläsi lukio-ikäiset lapset, eli olet väkisin ollut täysi-ikäinen jo vuosikausia. Kanna vastuu omista töppäilyistäsi. Äitisi ei ole niihin syyllinen.

Onhan se traumaattinen kokemus, koska äitini arvosti

Kyllä 12 vuotias kykenee pitämään seuraa sen ajan kun vierailu kestää. Ilman mitään traumoja. Ihan normaalia kanssakäymistä, mikä ei aina ole niin mukavaa tai hauskaa.

Outo olet ja outo on maailmankuvasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Niinpä. Tästä äitini ei huolehtinut paskan vertaa. 

Ap

Jos sulla on jo lähes täysi-ikäiset lapset olisko jo sinunkin aika ottaa vastuu itsestäsi ja mielenterveydestäsi?

Et tajua, ihminen kehittyy ja kasvaa läpi elämän. Ei ole mitään vastuuta, jonka ottaisin, on vain kasvua. Missä tässä näet esteitä kasvulle?

Ap

Siis että sellainen asia kuin "vastuu" ei itsessään ole yhtään mitään. On vain oikeita tai hyviä toimintatapoja TAI vääriä ja virheellisiä toimintatapoja. 

Esim virheellinen toimintatapa on hajota, kun uusi pomo on hankala ihminen ja irtisanoutua, koska ei kestä. Oikea ja hyvä tapa toimia on pitää työpaikkansa ja sietää pomoa, eikä alistua tämän ikävään käytökseen, vaan säilyttää autonomia ja itsenäisyys ja odottaa (tarvitteassa jopa osoittaa, että vaatii) pomoltakin asiallisia rajoja käytökselleen. 

Mikään "vastuu" ei ole vastaus näihin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Niinpä. Tästä äitini ei huolehtinut paskan vertaa. 

Ap

Jos sulla on jo lähes täysi-ikäiset lapset olisko jo sinunkin aika ottaa vastuu itsestäsi ja mielenterveydestäsi?

Mutta et pysty vastaamaan aloitukseen, että äidilläni ois ollut vastuu tulla mun kanssani toimeen, eikä olla mulle ilkeä? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tällainen välinpitämättömyys on jo varhaislapsuudessa koettua. Vanhempi täyttää vain perustarpeet ja muutoin lapsi kasvattaa itse itsensä. Puhutaan rakkaudettomuudesta. Se on lapselle opittu tapa, koka kantaa myös aikuisuuteen. 

Meillä ei jäänyt edes tuohon, että äiti ois antanut mun kasvattaa itseni! Ei! Sehän vaati, että kuinka paljon mun on pidettävä jollekin sukulaiskakarallekin seuraa! 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi traumaattisena kokemuksena sen, että äiti oli pyytänyt häntä leikkimään nuoremman serkun kanssa, vaikka ap ei olisi tahtonut.

Oikeasti tuo ei ole mikään traumaattinen kokemus, vaan ehkä äitisi yritti sillä tavoin opettaa sinulle sosiaalisia taitoja, että jatkossa pärjäisit esim. pomosi kanssa. Työpaikalla kun leikkikavereitaan ei voi valita. 

Suurimmalle osalle 12-vuotiaista ei ole mikään ongelma leikkiä hetkeä nuoremman serkun kanssa. Eikä se ole normaalille ihmiselle mikään traumaattinen kokemus, mitä pitäisi muistella vielä vuosikymmeniä.

Et voi oikeasti enää syyttää äitiäsi kaikista elämäsi ongelmista. Sinulla on itselläsi lukio-ikäiset lapset, eli olet väkisin ollut täysi-ikäinen jo vuosikausia. Kanna vastuu omista töppäilyistäsi. Äitisi ei ole niihin syyllinen.

O

Kyllä 12 vuotias kykenee pitämään seuraa sen ajan kun vierailu kestää. Ilman mitään traumoja. Ihan normaalia kanssakäymistä, mikä ei aina ole niin mukavaa tai hauskaa.

Outo olet ja outo on maailmankuvasi.

Onko sulla jotain älyllistä haastetta ymmärtää lukemaasi? Ei ollut tuollaisesta kyse, vaan siitä, että äitini haukkui minut jo ennakkoon, kun olimme ilmeisesti eri mieltä tästä riittävästä määrästä. 

Ap

Nyt on Allun tasoinen hullu, huhhuh. Ilmeisesti joku palstalegenda?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi traumaattisena kokemuksena sen, että äiti oli pyytänyt häntä leikkimään nuoremman serkun kanssa, vaikka ap ei olisi tahtonut.

Oikeasti tuo ei ole mikään traumaattinen kokemus, vaan ehkä äitisi yritti sillä tavoin opettaa sinulle sosiaalisia taitoja, että jatkossa pärjäisit esim. pomosi kanssa. Työpaikalla kun leikkikavereitaan ei voi valita. 

Suurimmalle osalle 12-vuotiaista ei ole mikään ongelma leikkiä hetkeä nuoremman serkun kanssa. Eikä se ole normaalille ihmiselle mikään traumaattinen kokemus, mitä pitäisi muistella vielä vuosikymmeniä.

Et voi oikeasti enää syyttää äitiäsi kaikista elämäsi ongelmista. Sinulla on itselläsi lukio-ikäiset lapset, eli olet väkisin ollut täysi-ikäinen jo vuosikausia. Kanna vastuu omista töppäilyistäsi. Äitisi ei ole niihin syyllinen.

O

Kyllä 12 vuotias kykenee pitämään seuraa sen ajan kun vierailu kestää. Ilman mitään traumoja. Ihan normaalia kanssakäymistä, mikä ei aina ole niin mukavaa tai hauskaa.

Outo olet ja outo on maailmankuvasi.

Niin, hienoa kun äitiäni kiinnosti siinä ainoastaan oman sädekehänsä kiillotus. Ongelma vain oli, ettei hän OSANNUT kasvattaa minua ajattelemaan, että miksi mun pitäisi pitää seuraa sille kakaralle jos se ei ole minusta kivaa?? Miksi?? Mitä mä siitä saan? Kerro ihmeessä kun kuvittelet, että tiedät. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Niinpä. Tästä äitini ei huolehtinut paskan vertaa. 

Ap

Jos sulla on jo lähes täysi-ikäiset lapset olisko jo sinunkin aika ottaa vastuu itsestäsi ja mielenterveydestäsi?

Et tajua, ihminen kehittyy ja kasvaa läpi elämän. Ei ole mitään vastuuta, jonka ottaisin, on vain kasvua. Missä tässä näet esteitä kasvulle?

Ap

Siis

Maailma EI ole mustavalkoinen. Oikeiden ja väärien tapojen välissä on lukemattomia muitakin tapoja. 

Kuulostaa silel että sinä ihan oikeasti tarvitset apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi traumaattisena kokemuksena sen, että äiti oli pyytänyt häntä leikkimään nuoremman serkun kanssa, vaikka ap ei olisi tahtonut.

Oikeasti tuo ei ole mikään traumaattinen kokemus, vaan ehkä äitisi yritti sillä tavoin opettaa sinulle sosiaalisia taitoja, että jatkossa pärjäisit esim. pomosi kanssa. Työpaikalla kun leikkikavereitaan ei voi valita. 

Suurimmalle osalle 12-vuotiaista ei ole mikään ongelma leikkiä hetkeä nuoremman serkun kanssa. Eikä se ole normaalille ihmiselle mikään traumaattinen kokemus, mitä pitäisi muistella vielä vuosikymmeniä.

Et voi oikeasti enää syyttää äitiäsi kaikista elämäsi ongelmista. Sinulla on itselläsi lukio-ikäiset lapset, eli olet väkisin ollut täysi-ikäinen jo vuosikausia. Kanna vastuu omista töppäilyistäsi. Äitisi

Niin, hienoa kun äitiäni kiinnosti siinä ainoastaan oman sädekehänsä kiillotus. Ongelma vain oli, ettei hän OSANNUT kasvattaa minua ajattelemaan, että miksi mun pitäisi pitää seuraa sille kakaralle jos se ei ole minusta kivaa?? Miksi?? Mitä mä siitä saan? Kerro ihmeessä kun kuvittelet, että tiedät. 



Ap

Eli viittaan tällä täysin retorisella kyselylläni siihen, että JOS vanhempi haluaa, että lapsi tekee jotain epäitsekästä OMASTA HALUSTAAN, eikä vanhemman pakottamana, niin sen vanhemman on opeteltava kasvattamaan sitä lasta!!!! Kasvatus EI SAA OLLA pakottamista! Senhän tulisi oltava houkuttelua ja lapselle asiasta jotenkin positiivisen tekemistä! Tai ainakin nyt edes jotenkin positiivisen otteen säilyttämistä haluttua lopputulosta kohtaan. Kuka stanan vammainen vanhempi pakottaa lasta???? Ja haukkuu, kun tämä pistää hanttiin. Sadisti narsisti paska.

Jos se kasvatus ei sinulta onnistu, niin häpeä sitten, saatanan avuton vaja kkivanhempi! Ei ole lapsi vastuussa siitä, että sun sädekehäs kiiltää. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ottaa aina vastuun lapsesta. Tämä pitäisi olla selvä asia. Sitten, kun olet 18 eli täysi-ikäinen vastaat itse itsestäsi. Toki jo 15 vuotiaaltakin voi jo hieman vaatia vastuunottoa, mutta jos pahaolo syntyy ulkopuolisista tekijöistä viime kädessä vastuu on vanhemman, -> huoltaja täysi-ikäisyyteen asti.

Niinpä. Tästä äitini ei huolehtinut paskan vertaa. 

Ap

Jos sulla on jo lähes täysi-ikäiset lapset olisko jo sinunkin aika ottaa vastuu itsestäsi ja mielenterveydestäsi?

Et tajua, ihminen kehittyy ja kasvaa läpi elämän. Ei ole mitään vastuuta, jonka ottaisin, on vain kasvua. Missä tässä näet esteitä

Maailma EI ole mustavalkoinen. Oikeiden ja väärien tapojen välissä on lukemattomia muitakin tapoja. 

Kuulostaa silel että sinä ihan oikeasti tarvitset apua.

Maailma EI ole mustavalkoinen. Oikeiden ja väärien tapojen välissä on lukemattomia muitakin tapoja. 

Kuulostaa silel että sinä ihan oikeasti tarvitset apua.

Ööö, en todellakaan tarvitse? Vaan sinä tarvitset lisää äo:ta. Siis tietenkin maailmassa on harmaan sävyjä, mutta ne ovat juuri niitä epäonnistumisia ja huonosti meneviä asioita, joita en ainakaan itse kaipaa elämääni. Kaipaan sitä, että pärjään, asiat sujuvat, teen oikeita ratkaisuja, enkä vääriä jne. 

Jos itselklesi kelpaa paskempikin meno, niin se on sinun valintasi. 

Ärsyttää just se, että toisissa ketjuissa huudetaan naamat vihaisina, miten vanhempi alistaa lapsiaan, jos joku kehtaisi valittaa, että lapsi ei pakottamalla halunnut leikkiä vieraan, itseään 6 vuotta nuoremman sukulaislapsen kanssa!! Ja sitten kun joku kertoo, että sellainen vanhempi on ollut haitallinen monin tavoin vielä omassa aikuisuudessakin, syytellään vain kertojaa!! Tekopyhää ja kertoo vain tuomitsemishaluista, ei siitä, että kyseiset tilanteet olisivat kommentoijille itselleen esim. tuttuja.

Tai jos itseäsi onkin lapsena pakotettu, niin se ei sitten ainakaan ole sulle tuttua, miten et ois alistunut siihen ja siksi edelleen haukkuisi sellaista, joka ei suostunut alistumaan (vaikka kärsinkin siitä muulla tavoin, joita jälkiä tässä itse nyt juuri paikkailen soittamalla kriisipuhelimeen yms.)

Ap