Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!
25.05.2025 |
Järkytyin, että hän odottaa lastensa menevän lukioon ja yliopistoon. Melkoiset paineet varmaan asettaa. Eikö lapset saa itse valita? Entä jos haluaa olla taksikuski, baarimikko tai siivooja? Ei siihen mitään lukiota tarvita. Mistä edes tietää tulevatko lapset ikinä pääsemään yliopistoon, kai sinne on pääsyvaatimukset ja kokeet jne. Ja kuka ylipäätään puhuu koko ajan koilutuksesta? Antaa lasten olla lapsia, eihän nämä asiat kosketa heitä vielä pitkään aikaan!
Kommentit (474)
14-vuotiaana pitää kyllä nykyään olla joku käry siitä, aikooko lukioon, kun keskiarvorajat on nousseet.
Mulle oli nuorena niin itsestäänselvää mennä lukioo, että en edes muista mistään vaihtoehdoista koskaan puhuttaneen, vaikka asuttiin amiksen vieressä. Ja niin oli koko kaveripiirillekin. Silloin tosin pääkaupunkiseudulla pääsi seiskan keskiarvolla edes johonkin lukioon. En edes tuntenut ketään, joka olisi ollut menossa amikseen, vaikka oli iso kaveripiiri.
Nykypäivänä kun lukee uutisia ammatillisen koulutuksen tason romahtamisesta, niin miettisin tarkkaan, mihin lapsia kannustaisin, että pysyy vaihtoehdot avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia sanoa, ettei asia kosketa pitkään aikaan ja antaa olla lapsia. Oma 14v poika pääsee kasilta ja on vuoden päästä menossa lukioon. Totta kai nämä pitää olla mietittynä tämän ikäisten kanssa. Täytyy miettiä pitääkö jotain korottaa päästäkseen haluamaansa lukioon. Tietää myös mihin haluaa lukion jälkeen. Tämä helpottaa huomattavasti kurssien valintaa.
Periaatteessa olette jo myöhässä, sitä olisi pitänyt alkaa suunnitella jo seiskalta, sillä päättötodistuksen arvosanoihin vaikuttaa ne seiskan opinnotkin. Etenkin laiskemmilla herätys saattaa tulla sitten vasta ysillä, että nyt pitää tsempata. Se merkityksettömältä tuntunut terveystiedon koe on saattanut olla se pienen pieni juttu, minkä takia ei olekaan päässyt erityislukioon.
Lukiossa taas kannattaa yleensä aina keskittyä etenkin pitkään matematiikkaan, äidinkieleen ja englantiin (tai mikä muu se pitkä kieli sattuu olemaan), noilla on merkitystä lähes kaikkiin jatkopaikkohin hakiessa. Kolme muuta kirjoitettavaa ainetta kannattaa sitten valita mitä haluaisi lähteä opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaana pitää kyllä nykyään olla joku käry siitä, aikooko lukioon, kun keskiarvorajat on nousseet.
Mulle oli nuorena niin itsestäänselvää mennä lukioo, että en edes muista mistään vaihtoehdoista koskaan puhuttaneen, vaikka asuttiin amiksen vieressä. Ja niin oli koko kaveripiirillekin. Silloin tosin pääkaupunkiseudulla pääsi seiskan keskiarvolla edes johonkin lukioon. En edes tuntenut ketään, joka olisi ollut menossa amikseen, vaikka oli iso kaveripiiri.
Nykypäivänä kun lukee uutisia ammatillisen koulutuksen tason romahtamisesta, niin miettisin tarkkaan, mihin lapsia kannustaisin, että pysyy vaihtoehdot avoinna.
Amiksen vieressä asuminen on varmaan paras keino saada lapsi lukioon. Siinä hän näkee itse millainen tulevaisuus on edessä, jos ei koulu maistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia sanoa, ettei asia kosketa pitkään aikaan ja antaa olla lapsia. Oma 14v poika pääsee kasilta ja on vuoden päästä menossa lukioon. Totta kai nämä pitää olla mietittynä tämän ikäisten kanssa. Täytyy miettiä pitääkö jotain korottaa päästäkseen haluamaansa lukioon. Tietää myös mihin haluaa lukion jälkeen. Tämä helpottaa huomattavasti kurssien valintaa.
Periaatteessa olette jo myöhässä, sitä olisi pitänyt alkaa suunnitella jo seiskalta, sillä päättötodistuksen arvosanoihin vaikuttaa ne seiskan opinnotkin. Etenkin laiskemmilla herätys saattaa tulla sitten vasta ysillä, että nyt pitää tsempata. Se merkityksettömältä tuntunut terveystiedon koe on saattanut olla se pienen pieni juttu, minkä takia ei olekaan päässyt erityislukioon.
Lukiossa taas kannattaa yleensä aina keskittyä etenkin pitkään matematiikkaan, äidinkieleen ja englantiin
Kannattaa opiskella tasapainoisesti kaikkea, lukea ja seurata medioita. Luku- ja kirjoitustaitoa vaaditaan kaikissa reaaliaineissa. Äidinkieleen on tosi vaikea alkaa tehdä isoja panostuksia enää lukioiässä, kyllä se oikea hetki on iltasatuikä. Juuri tästä syystä ei koulu enää kykene tasoittamaan osaamiseroja.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lähes jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisuuden tulevaisuuden ja se tarkoittaa lukio+yliopisto.
Ja tämä kompo takaa sitten onnistuneen ja onnellisen elämän , niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lähes jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisuuden tulevaisuuden ja se tarkoittaa lukio+yliopisto.
Ja tämä kompo takaa sitten onnistuneen ja onnellisen elämän , niinkö?
Keskimäärin kyllä. Yliopiston käyneet ovat terveempiä, varakkaampia, elävät kauemmin ja kokevat elämänsä paremmaksi.
Olen antanut lapsille vapaan oman tahdon mitä haluaa opiskella tottakai neuvon jos kysyvät apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tyyppiset aloitukset ovat minulle kuin kurkistuksia vieraaseen ulottuvuuteen. :)
Minulle lukio ja yliopisto olivat lapsuudenkodissani täysin selviä asioita. Ainoastaan ala mietitytti. Näin on myös minun lapsillani. Kun koulu on helppoa, ympäristö, eli koti, suku ja ystävät samalla tasolla, niin kyse on puhtaasti realiteeteista miten elämä nuorella etenee. Ainoastaan vakavat kriisit, kuten sairastuminen, tms. voisi tätä rytmiä muuttaa.
Jos perheen vanhemmat ovat käyneet lukiot ja yliopistot, niin hyvin todennäköistä, että lapset tekevät myös niin. Nämä asiat periytyvät usein jo aika tiedostamatta. En nyt ehkä itse ihan noin puhuisi lapsilleni, mutta ihan sama, tuskin tuosta mitään traumojakaan saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika naiivia sanoa, ettei asia kosketa pitkään aikaan ja antaa olla lapsia. Oma 14v poika pääsee kasilta ja on vuoden päästä menossa lukioon. Totta kai nämä pitää olla mietittynä tämän ikäisten kanssa. Täytyy miettiä pitääkö jotain korottaa päästäkseen haluamaansa lukioon. Tietää myös mihin haluaa lukion jälkeen. Tämä helpottaa huomattavasti kurssien valintaa.
Periaatteessa olette jo myöhässä, sitä olisi pitänyt alkaa suunnitella jo seiskalta, sillä päättötodistuksen arvosanoihin vaikuttaa ne seiskan opinnotkin. Etenkin laiskemmilla herätys saattaa tulla sitten vasta ysillä, että nyt pitää tsempata. Se merkityksettömältä tuntunut terveystiedon koe on saattanut olla se pienen pieni juttu, minkä takia ei olekaan päässyt erityislukioon.
Lukiossa taas kannattaa yleensä aina keskittyä etenkin pitkään matematiikkaan, äidinkieleen ja englantiin
Näinhän se menee. Nuorin lapsi on nyt pääsemässä Helsingissä kasilta ja realiteetit ovat hänelle auenneet. Ressu, Norssi ja Syk on häneltä nyt laiskottelun vuoksi poissuljettu. Taso pitää pysyä samana tai hieman parantua, että pääsee esim. Ksykiin ja Tykiin.
Mielestäni on liikaa vaadittu alle 15 -vuotiailta, että heidän tulisi ymmärtää arvosanojen merkitys jo seiskalla ja kasilla. Vain ysin numeroiden tulisi vaikuttaa, sillä seiska- ja kasiluokat ovat muutenkin monelle teini-ikäiselle niitä kaikkein haasteellisimpia omassa elämässään.
Työskentelen lastenuojelun sossuna, olen siis itse maisteri. Minusta aikuisen tehtävä on ohjata lapsia opintoihin ja uralle ja kertoa rehellisesti mitä on odotettavissa. Työväenluokalle on tyypillistä, että ei ohjata ollenkaan. Sitten on taas väkeä, jotka eivät ohjaa realistisesti. Erityislapsille uskotellaan, että kyllä sinusta juristi tulee tai juuri ja juuri lukutaitoiselle povataa lääkärin hommia. Täysin vastuutonta. Omalle lapselleni olen tehnyt selväksi, että jos keskiluokkainen elintaso, mahdollisuudet matkailla jne. kiinnostaa aikuisenakin, siellä koulussa on paras tehdä parhaansa ja tavoitella akateemisia aloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.
Minä en hahmottanut yläkouluikäisenä eri koulutustasoja ja polkuja, kun niistä ei puhuttu kotona mitenkään ymmärrettävästi. Puheissa vilisi dosentteja, agronomeja, auskultointeja ja ties mitä, mutta en osannut 13-vuotiaana kertoa kysyttäessä vanhempieni koulutustasoa (maisteri ja tohtori). Tiesin vain mitä he tekevät työkseen.
Kuulin ammattikorkeakoulusta ekaa kertaa vasta lukiossa. Olen itse kokeillut lukion jälkeen kansanopiston, amk:n, vuosia suorittavaa työtä ilman koulutusta ja nyt kolmekymppisenä yliopistossa mulla on sellainen olo, että tännehän mun kuuluikin päätyä, vaikka en akateemiselle uralle haluakaan.
Toivoisin kaikkien vanhempien nykypäivänä käyvän eri vaihtoehdot selvästi läpi lastensa kanssa. Amis, lukio, kaksoistutkinto, kansanopisto, amk, yliopisto... että jos haaveilee vaikka puusepän tai eläinlääkärin työstä, niin selvitetään yhdessä, mitä se vaatii ja mitä se työ todellisuudessa on. Alkuun ihan neutraalisti tietoa hakien, eikä mitenkään arvottaen, että onko rahkeita vai ei.
Kyllä meillä puhutaan lapsille peruskoulun jälkeisestä ajasta. Nuorempi on ensimmäisellä luokalla, hänelle puhutaan lähinnä siitä, että ensin ala-aste, sitten yläaste.
Esikoisen kanssa, joka on nyt viidennellä, mietitään jo yläasteen jälkeistä aikaa. Puhutaan siitä, että kun saa hyviä numeroita, niin on helpompaa valita, mitä haluaa opiskella peruskoulun jälkeen. Meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen tutkinto, molemmissa suvuissa (tarkoitan tällä isovanhemmat, vanhemmat, tädit, sedät, serkut jne) on myös kirjoitettu ylioppilaaksi, vaikka yo-tutkinnon jälkeen osa on hakeutunut muualle kuin korkeakouluun.
On ihan normaalia vanhemmille kuuluvaa kasvatusvastuuta puhua koulutuksesta ja eri vaihtoehdoista. Jos eri vaihtoehtoja alkaa miettiä vasta yhdeksännellä luokalla, niin kiire tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoon ei tarvitse mennä pääsykokeiden kautta. Kun on tarpeeksi hyvät arvosanat lukiosta, pääsee suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat!
Ap
No sitten tekevät jotain muuta. Mahdollisimman korkealle silti kannustan. Itse aloin puhua lapselle yliopistosta jo kolmevuotiaana, kun keksi että haluaa isona lääkäriksi. Lapsi on nyt kuusi ja olemme luontevasti käyneet läpi mitä yliopistoon pääsy vaatii peruskoulussa, millaista yliopistossa on (asuntolat, bileet jne.), mitä yliopiston jälkeen tapahtuu. Mies on lääkäri ja ovat käyneet tutustumassa sairaalassa. Samoin olen vienyt omaan toimistooni. Jne. Vanhemman tehtävä on olla roolimalli.
Kyllä just tuossa iässä kannattaa herätä ajattelemaan. Ja mieli voi muuttua. Itse en kokenut painostusta tai ohjailua ollenkaan suuntaan tai toiseen, mutta muistan että seiskalla ja kasilla ajattelin vähän amista, mutta ysillä heräsikin kiinnostus omin päin ihan erilaisiin asioihin ja keksin jo ennen lukioon menoa mihin alalle haluan hakea yliopistossa. En kyllä kertonut tästä kellekään etten kokisi vähättelyä, muistan että sitä sain kuulla aina koulussa ja kotonakin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut lapsille vapaan oman tahdon mitä haluaa opiskella tottakai neuvon jos kysyvät apua.
Minä taas en tee noin, koska omat vanhempani ajattelivat juuri noin. Sen myötävaikutuksena tuli sitten seilattua ties missä. Itse ohjaan ja kerron ihan aktiivisesti.
Ei se yleissivistys ole pahaksi siivoojille tai baarimikoillekaan. Ja koskaan ei tiedä jos mieli muuttuu ja myöhemmin haluaakin parantaa elintasoaan ja opiskella pidemmälle kuin elää koko elämänsä siivoojana.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lähes jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisuuden tulevaisuuden ja se tarkoittaa lukio+yliopisto.
Ei tarkoita. Paras mahdollinen tulevaisuus tarkoittaa sitä että lapsi viihtyy työssään, kokee olevansa rakastettu, on elämäniloinen ja tietää missä on hyvä ja että saa tukea valintoihinsa kotoa. Aivan sama vaikka se olisi kampaajana tai lääkärinä.
Juuri näin. Eikä siihen mahdolliseen yliopistoonkaan ole kuin muutama vuosi. Parempihan näitä on etukäteen jo miettiä eikä vasta sitten lukion viimeisenä vuonna ala miettiä että mitäs seuraavaksi ja pidetä turhaa välivuotta kun ei tiedetä mihin hakea opiskelemaan.