Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Vierailija kirjoitti:

Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat! 

Ap

Niin eihän sitä koskaan tiedä vaikka opettajan 14v lapsi, joka on hyvä koulussa, päättäisikin yhtäkkiä, että _haluaa_ siivoojaksi? :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat! 

Ap

Niin eihän sitä koskaan tiedä vaikka opettajan 14v lapsi, joka on hyvä koulussa, päättäisikin yhtäkkiä, että _haluaa_ siivoojaksi? :) 

Älä jaksa olla lapsellinen. Ei se vanhempien tausta takaa mitään. 

Jos seuraatte hallituksen suunnitelmia, niin yksi tutkinto ilmeisesti riittää tulevaisuudessa. Se ensimmäinen ammatillinen tutkinto siis pitäisi valita niin, ettei tulisi tarvetta kouluttautua uudelleen. Ammatillisia oppilaitoksia ohjataan jo nyt mm. rahoituksen avulla valitsemaan opiskelijoiksi niitä, joilla ei ole yhtään ammatillista tutkintoa. Onnistuuko alanvaihto tulevaisuudessa todella? Elinikäisen oppimisen ideologiaa rapautetaan nyt vauhdilla. 

Minusta on hurja ajatus, että oma 14-vuotiaani pystyisi jo nyt valitsemaan itselleen loppuelämän ammatin. Onneksi hän on koko kahdeksannen luokan päämäärätietoisesti nostanut arvosanojaan. Hän haluaa lukioon ja miettii nyt lukion valintaa. 

Olen kertonut omalle nuorelleni jo vuosia sitten, että tuen häntä myös amiksen ja kaksoistutkintoon. Korkeakouluunkin pääsee ammatillista väylää, jos se alkaa myöhemmin tuntua omalta. Tämä nuori oli 12-vuotiaana aika hukassa koulunkäynnin kanssa. Ilman aikuisten tukea arvosanat olisivat romahtaneet niin, että kaksoistutkintokaan ei olisi ollut mahdollinen. Lukion valinta on silti helpotus, sillä ammatillinen koulutus on rapautunut vauhdilla viime vuosina. Nuorten lukujärjestys on monilla aloilla tyhjää täynnä. Hesarin artikkeli kertoo tästä karmaisevasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio. 

Lähdin tasan ysin keskiarvolla amikseen, kun ammattihaaveet oli selkeät. Nyt pitkälle toistakymmentä alalla ja opiskeltu työn ohessa ammattikorkeakoulututkinto. Ja lisäkoulutuksesta haaveilen.

Valitsemani tie mahdollistaa minulle myös yrittäjyyden, joka on sitten pitkäntähtäimen suunnitelma. Ei kaikkea tarvitse heti toteuttaa.

Juuri kaltaisesi oli opona yläasteella ja yritti taivuttaa minut luopumaan haaveista 2000-luvulla ja painosti kohti lukiota. Pistin kampoihin ja en ole katunut.

Hienoa, että oma polku löytyi! Ajat oli myös hyvin erilaiset. Itse en vanhempana kyllä missään tilanteessa suosittelisi 9 keskiarvon nuorelle nykyistä amista. Meno on älytöntä ja iso osa todella heikkoja akateemisesti.

Parempi, kun käy rauhassa lukion muiden opiskelusta kiinnostuneiden kanssa ja miettii sitten vieläkö aiemmat haaveet pitää. Enemmän on ovia auki.

Vierailija kirjoitti:

Jos seuraatte hallituksen suunnitelmia, niin yksi tutkinto ilmeisesti riittää tulevaisuudessa. Se ensimmäinen ammatillinen tutkinto siis pitäisi valita niin, ettei tulisi tarvetta kouluttautua uudelleen. Ammatillisia oppilaitoksia ohjataan jo nyt mm. rahoituksen avulla valitsemaan opiskelijoiksi niitä, joilla ei ole yhtään ammatillista tutkintoa. Onnistuuko alanvaihto tulevaisuudessa todella? Elinikäisen oppimisen ideologiaa rapautetaan nyt vauhdilla. 

Minusta on hurja ajatus, että oma 14-vuotiaani pystyisi jo nyt valitsemaan itselleen loppuelämän ammatin. Onneksi hän on koko kahdeksannen luokan päämäärätietoisesti nostanut arvosanojaan. Hän haluaa lukioon ja miettii nyt lukion valintaa. 

Olen kertonut omalle nuorelleni jo vuosia sitten, että tuen häntä myös amiksen ja kaksoistutkintoon. Korkeakouluunkin pääsee ammatillista väylää, jos se alkaa myöhemmin tuntua omalta. Tämä nuori oli 12-vuotiaana aika hukassa koulunkäynnin

Miten sun 14-vuotiaasi on koko kahdeksannen luokan ajan nostanut arvosanojaan? Meillä 14-vuotias vasta lopettelee seitsemättä luokkaa. Voisiko syy siihen, että nuori on ollut hukassa koulunkäynnin suhteen, liittyä siihen että hän meni kouluun vuoden etuajassa? Nykyään sitä suositellaan erittäin harvoissa tapauksissa.

Ei jostain syystä anna lainata, mutta kyllä mun 14v pääsee kasilta. Ihan normaaliin aikaan mennyt kouluun. Täyttää lokakuussa 15v. Tämä vastauksena nrolle 65.

Tuo on juuri se tapa millä lapset saa ohjattua kouluttautumaan. Että siitä kouluttautumisesta tehdään se normaali. Voi siivoilla ja ajaa taksia sitten iltaisin opiskeluaikana, eiköhän se riitä.

Me ollaan molemmat duunareita lasten isän kanssa. En oleta lasten koulutuksesta mitään, ihan itse saavat valita, isompi menee syksyllä yläasteelle. Olen kyllä puhunut usein vaihtoehdoista. Molemmilla lukuaineet 9-10, joten mahdollisuudet kaikkeen on. Itseäni ei vaan ole koskaan akateeminen maailma kiinnostanut yhtään. Ei sen työn tai ihmisten puolesta. Lääketiede kyllä kiinnostaa, mutta hyvinkin köyhistä oloista tulleena ei nuorena ollut mahdollista. Kävin toisen ammatin ja tyytyväinen olen siihenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä ihmetyttää välillä että tietämys eri koulutuspoluista on kapeaa. Toisella asteella voi tehdä myös kaksoistutkinnon (tai kolmois) ja että ammatillinen koulutus tuottaa myös korkeakoulukelpoisuuden. Yo-lakki ei aina ole oikotie onneen.

Minä taas ajattelisin siltä kannalta, että yhteiskunta on koko ajan rajoittamassa opiskelumahdollisuuksia. Siksi mieluummin yksi tutkinto kerrallaan, täysillä keskittyen ja tosi tarpeeseen. Jos myöhemmin ei saa enää tehdä toista ammattitutkintoa, voi olla aika vaikeaa uudelleenkouluttautua, jos elämäntilanne tai terveys estää sen alkuperäisen ammatin harjoittamisen. Eli itse suosittelen lapsilleni aluksi lukiota ja sen jälkeen tiukkaa harkintaa, mitä elämässään haluaa tehdä. 

Ylikoulutus ja koulutusinflaatio ovat vittumainen juttu. Ei korkeakoulutuksella ole e

Koulutuksella pääsee pois Suomesta, jos täällä ei ura urkene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat! 

Ap

Niin eihän sitä koskaan tiedä vaikka opettajan 14v lapsi, joka on hyvä koulussa, päättäisikin yhtäkkiä, että _haluaa_ siivoojaksi? :) 

Älä jaksa olla lapsellinen. Ei se vanhempien tausta takaa mitään. 

Ei takaa ei. Äiti on akateemisesta suvusta jossa tietysti mennään lukioon ja yliopistoon ja luetaan ainakin lääkäriksi kuten äitikin. Siinäpä on ollut pureksimista kun kaikki meistä lapsista ei seurannutkaan tuota ainoaa oikeaa polkua vaan hankki ammatin suoraan. Ei ole lastenlapsissakaan jokainen samanlainen ja mene akateemiselle uralle. Isän puolelta löytyy enemmän vaihtelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio. 

Eikä kerro!

ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!

Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi.

ohis

Onneksi sinä olet hakenut sivistystä oikein yliopistosta. 

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat duunareita lasten isän kanssa. En oleta lasten koulutuksesta mitään, ihan itse saavat valita, isompi menee syksyllä yläasteelle. Olen kyllä puhunut usein vaihtoehdoista. Molemmilla lukuaineet 9-10, joten mahdollisuudet kaikkeen on. Itseäni ei vaan ole koskaan akateeminen maailma kiinnostanut yhtään. Ei sen työn tai ihmisten puolesta. Lääketiede kyllä kiinnostaa, mutta hyvinkin köyhistä oloista tulleena ei nuorena ollut mahdollista. Kävin toisen ammatin ja tyytyväinen olen siihenkin. 

Tämä on juuri duunaritaustaisilla (joihin itsekin kuulun) suuri kompastus mitä tulee lasten ohjaamiseen. Akateemisissa perheissä ei koskaan olla tuolla tavalla hälläväliä siitä mitä lapset opiskelee. Itseään pitää ja saa kuunnella, mutta omista resursseista otetaan kaikki irti, eikä alisuoriteta ja päädytä minimipalkka-aloille. Lasten kunnianhimoa saa ruokkia, se ei ole mikään synti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat duunareita lasten isän kanssa. En oleta lasten koulutuksesta mitään, ihan itse saavat valita, isompi menee syksyllä yläasteelle. Olen kyllä puhunut usein vaihtoehdoista. Molemmilla lukuaineet 9-10, joten mahdollisuudet kaikkeen on. Itseäni ei vaan ole koskaan akateeminen maailma kiinnostanut yhtään. Ei sen työn tai ihmisten puolesta. Lääketiede kyllä kiinnostaa, mutta hyvinkin köyhistä oloista tulleena ei nuorena ollut mahdollista. Kävin toisen ammatin ja tyytyväinen olen siihenkin. 

Tämä on juuri duunaritaustaisilla (joihin itsekin kuulun) suuri kompastus mitä tulee lasten ohjaamiseen. Akateemisissa perheissä ei koskaan olla tuolla tavalla hälläväliä siitä mitä lapset opiskelee. Itseään pitää ja saa kuunnella, mutta omista resursseista otetaan kaikki irti, eikä alisuoriteta ja päädytä minimipalkka-aloille. Lasten kunnianhimoa saa ruokkia, se ei ole

Ja tämä on suurin syy siihen miksi duunaritaustaisuus ja sitä myöten pienipalkkaisuus periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat duunareita lasten isän kanssa. En oleta lasten koulutuksesta mitään, ihan itse saavat valita, isompi menee syksyllä yläasteelle. Olen kyllä puhunut usein vaihtoehdoista. Molemmilla lukuaineet 9-10, joten mahdollisuudet kaikkeen on. Itseäni ei vaan ole koskaan akateeminen maailma kiinnostanut yhtään. Ei sen työn tai ihmisten puolesta. Lääketiede kyllä kiinnostaa, mutta hyvinkin köyhistä oloista tulleena ei nuorena ollut mahdollista. Kävin toisen ammatin ja tyytyväinen olen siihenkin. 

Tämä on juuri duunaritaustaisilla (joihin itsekin kuulun) suuri kompastus mitä tulee lasten ohjaamiseen. Akateemisissa perheissä ei koskaan olla tuolla tavalla hälläväliä siitä mitä lapset opiskelee. Itseään pitää ja saa kuunnella, mutta omista resursseista otetaan kaikki irti, eikä alisuoriteta ja päädytä minimipalkka-aloille. Lasten kunnianhimoa saa ruokkia, se ei ole

Mä niin tunnistan tämän. Molemmat omat  vanhemmat duunareita, kotoisin maalta. Olin tosi hyvä koulussa, kaikki oli helppoa, mutta koskaan kotonan ei ohjattu mihinkään, ei vaadittu mitään, ei oletettu mitään. Päädyin sairaanhoitajaksi. Ihan hirveetä. Todellakin ohjasin omia lapsia. Vanhempi lukee lääkäriksi ja nuorempi eläinlääkäriksi. 

Miten koulu menee, jos tulee ysejä ja kymoppejä, ehkä pari kasi niin tietenkin lukioon ja yliopistoon. Meillä oli itsestään selvää että lukio ja yliopisto, poika itsekin oli sitä mieltä. Itse valitsi painotetun yläasteen. Ei lähi lukiota vaan korkeamman ka:n lukion. 

Vierailija kirjoitti:

Jos seuraatte hallituksen suunnitelmia, niin yksi tutkinto ilmeisesti riittää tulevaisuudessa. Se ensimmäinen ammatillinen tutkinto siis pitäisi valita niin, ettei tulisi tarvetta kouluttautua uudelleen. Ammatillisia oppilaitoksia ohjataan jo nyt mm. rahoituksen avulla valitsemaan opiskelijoiksi niitä, joilla ei ole yhtään ammatillista tutkintoa. Onnistuuko alanvaihto tulevaisuudessa todella? Elinikäisen oppimisen ideologiaa rapautetaan nyt vauhdilla. 

Minusta on hurja ajatus, että oma 14-vuotiaani pystyisi jo nyt valitsemaan itselleen loppuelämän ammatin. Onneksi hän on koko kahdeksannen luokan päämäärätietoisesti nostanut arvosanojaan. Hän haluaa lukioon ja miettii nyt lukion valintaa. 

Olen kertonut omalle nuorelleni jo vuosia sitten, että tuen häntä myös amiksen ja kaksoistutkintoon. Korkeakouluunkin pääsee ammatillista väylää, jos se alkaa myöhemmin tuntua omalta. Tämä nuori oli 12-vuotiaana aika hukassa koulunkäynnin

nimenomaan ei enää yksi riitä tulevaisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat! 

Ap

Niin eihän sitä koskaan tiedä vaikka opettajan 14v lapsi, joka on hyvä koulussa, päättäisikin yhtäkkiä, että _haluaa_ siivoojaksi? :) 

Älä jaksa olla lapsellinen. Ei se vanhempien tausta takaa mitään. 

sosioekonominen asema määrittää paljon nykyään peruskoulussa, 

Meillä on aikoinaan puhuttu noin jo taaperoikäiselle. Olemme pitkälle kouluttautuneita. Et varmaan itse ole korkeasti kouluttautunut, jos tuo on kauhistus. Koulutus on monesti luonnollinen jatkumo perheessä, ja nimenomaan omat vanhemmat ja näiden suhtautuminen vaikuttaa tosi paljon ihan tutkitustikin. Jos vanhempi arvostaa korkeaa koulutusta, on itse kouluttautunut, tuo lapselle ilmi asenteena, että TIETYSTI MYÖS HÄN TULEE KYKENEMÄÄN kouluttautumaan pitkälle, se antaa lapselle hyvää pohjaa vrt.mutsi tai faija sanoo, että eipä sinne kouluun helpolla pääse, mekin ollaan pärjätty ilman, herrat ne leveilee. Se korkeakoulutus on urakka, joka vaatii paljon, myös itseluottamusta.

Vanhemman tehtävä on ohjata lapsia. Jos vanhemmalla on näkemys, että parhaiten eväät hyvään elämään saa yliopiston kautta, ohjaus on tämän mukaista.

Entä jos lapset ovat jo itse alkaneet puhua yliopistosta jne. Minulle oli ainakin ihan selvää jo ala-asteella ja ehdottomasti viimeistään yläasteella että haluan yliopistoon.