Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Suomalaiset rakastavat titteleitä ja haluavat olla tärkeitä, ainakin useat. Myös yo-kirjoitukset ovat jotain hirveän hienoa. Kun lukee esim. Hesarin muistokirjoituksia,  alkavat ne niin, että Matti Meikäläinen kirjoitti ylioppilaaksi Könönpellon lukiosta vuonna 1952. Sen kertominen on jotenkin huvittavaa,  vaikka henkilön työura on ollut hyvinkin vaativaa ja tunnettua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka painostavat lapsiaan jollekin uralle tai koulutukseen, ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässä. Yleisemmin kyse on vain vanhemman itsekkäästä toiminnasta ja nuoren itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Harvemmin nämä vanhemmat itselleen toki tätä myöntävät.

Pötyä. Moni aikuinen olisi iloinen, jos vanhemmat olisivat ohjanneet nuoruudessa vähän painostaenkin. Esim. minä sain vapaat kädet ilman mitään suunnanohjausta ja katselin jostain vihkosesta, että aijaa tuollaistakin on, näyttää kivalta, haenpa tuollaiseen. Ei käynyt mielessä työllisyys, palkkataso, aikasatsauksen järkevyys. Ne koulutuspaperit olivat useiden vuosien ponnistelujen, monen vuoden opintotuen käytön, muutaman välivuoden arvoiset. Ja lopulta vessapaperin arvoiset työmarkkinoilla. Aloitin lopulta opiskelut uudelleen järkevämmältä alalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka painostavat lapsiaan jollekin uralle tai koulutukseen, ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässä. Yleisemmin kyse on vain vanhemman itsekkäästä toiminnasta ja nuoren itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Harvemmin nämä vanhemmat itselleen toki tätä myöntävät.

Eihän tässä siitä ollut kyse, että painostetaan jollekin uralle. Vaan siitä, että lasta kannustetaan käymään koulua, lukemaan läksynsä jne. Jos koko koulunkäynti on lyöty läskiksi, kun vanhemmat eivät ole halunneet valvoa ja vaatia esim läksyjen tekemistä, niin metsässä ollaan.

Nyt jo peruskoulusta tulee oppilaita, joilla on suuria ongelmia selvitä yksinkertaisista tehtävistä, ymmärtää lukemaansa jne.

Työtä se oppiminen vaatii joka kouluvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka painostavat lapsiaan jollekin uralle tai koulutukseen, ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässä. Yleisemmin kyse on vain vanhemman itsekkäästä toiminnasta ja nuoren itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Harvemmin nämä vanhemmat itselleen toki tätä myöntävät.

Pötyä. Moni aikuinen olisi iloinen, jos vanhemmat olisivat ohjanneet nuoruudessa vähän painostaenkin. Esim. minä sain vapaat kädet ilman mitään suunnanohjausta ja katselin jostain vihkosesta, että aijaa tuollaistakin on, näyttää kivalta, haenpa tuollaiseen. Ei käynyt mielessä työllisyys, palkkataso, aikasatsauksen järkevyys. Ne koulutuspaperit olivat useiden vuosien ponnistelujen, monen vuoden opintotuen käytön, muutaman välivuoden arvoiset. Ja lopulta vessapaperin arvoiset työmarkkinoilla. Aloitin lopulta opiskelut uudelleen järkevämmältä alalta. 

Täysin sama kokemus. On pelkästään vanhempien tyhmyyttä, laiskuutta ja itsekkyyttä jos eivät yhtään auta lastaan valinnoissa.

Jouduin lähes 40v opiskelemaan itseni työn ohessa ekonomiksi kun aiemmat opinnot ei johtaneet mihinkään oikeaan työhön. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset rakastavat titteleitä ja haluavat olla tärkeitä, ainakin useat. Myös yo-kirjoitukset ovat jotain hirveän hienoa. Kun lukee esim. Hesarin muistokirjoituksia,  alkavat ne niin, että Matti Meikäläinen kirjoitti ylioppilaaksi Könönpellon lukiosta vuonna 1952. Sen kertominen on jotenkin huvittavaa,  vaikka henkilön työura on ollut hyvinkin vaativaa ja tunnettua.

Ylioppilaat tuohon aikaan olivat harvinaisia ja arvostettuja. Moni ei päässyt edes oppikouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka painostavat lapsiaan jollekin uralle tai koulutukseen, ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässä. Yleisemmin kyse on vain vanhemman itsekkäästä toiminnasta ja nuoren itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Harvemmin nämä vanhemmat itselleen toki tätä myöntävät.

Pötyä. Moni aikuinen olisi iloinen, jos vanhemmat olisivat ohjanneet nuoruudessa vähän painostaenkin. Esim. minä sain vapaat kädet ilman mitään suunnanohjausta ja katselin jostain vihkosesta, että aijaa tuollaistakin on, näyttää kivalta, haenpa tuollaiseen. Ei käynyt mielessä työllisyys, palkkataso, aikasatsauksen järkevyys. Ne koulutuspaperit olivat useiden vuosien ponnistelujen, monen vuoden opintotuen käytön, muutaman välivuoden arvoiset. Ja lopulta vessapaperin arvoiset työmarkkinoilla. Aloitin lopulta opiskelut uudelleen järkevämmältä alalta.

Vanhemmat eivät tarkoittaneet pahaa vaan päinvastoin, mutta eivät vain hahmottaneet pedagogista rooliaan. Itse osaan toimia toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka painostavat lapsiaan jollekin uralle tai koulutukseen, ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässä. Yleisemmin kyse on vain vanhemman itsekkäästä toiminnasta ja nuoren itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Harvemmin nämä vanhemmat itselleen toki tätä myöntävät.

Pötyä. Moni aikuinen olisi iloinen, jos vanhemmat olisivat ohjanneet nuoruudessa vähän painostaenkin. Esim. minä sain vapaat kädet ilman mitään suunnanohjausta ja katselin jostain vihkosesta, että aijaa tuollaistakin on, näyttää kivalta, haenpa tuollaiseen. Ei käynyt mielessä työllisyys, palkkataso, aikasatsauksen järkevyys. Ne koulutuspaperit olivat useiden vuosien ponnistelujen, monen vuoden opintotuen käytön, muutaman välivuoden arvoiset. Ja lopulta vessapaperin arvoiset työmarkkinoilla. Aloitin lopulta opiskelut uudelleen järkevämmältä alalta.

Sama. Jos vanhemmat olisivat ohjanneet, en olisi haahunnut yliopistolla kaiken maailman kulttuurientutkimuksen laitoksilla ja sen vuoksi tympääntynyt 20 vuotta kouluttamattomien ihmisten seurassa asiakaspalvelussa. Vasta keski-iässä osasin rakentaa fiksun tutkinnon ja pääsin kunnon hommiin.

Ei mopolla moottoritielle. Kyllä vanhemmat tietää riittääkö lapsen geenit yliopistoon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mopolla moottoritielle. Kyllä vanhemmat tietää riittääkö lapsen geenit yliopistoon. 

Ei kannata tähtiin kurottaa. Parempi opettaa lapselle rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mopolla moottoritielle. Kyllä vanhemmat tietää riittääkö lapsen geenit yliopistoon. 

Ei kannata tähtiin kurottaa. Parempi opettaa lapselle rajat.

Kaikilla ei vaan äly riitä korkeakouluun. On lapsen etu ettei vanhemmat tyrkytä opintielle. Ei sitä tiedä vaikka joskus saataisiin perustulo kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku muu kuin maisterisvaimo voi puhua miehen kanssa töistä? Mitä sinä ymmärrät ilmeisesti ihan eri alan edustajana mitään miehesi töistä?

 

Heh, hienoa olettamista :)

Olen maisteri tietojenkäsittelytieteistä. Mieheni on tietotekniikan DI. Näillä on samat peruskurssit. Niillä tavattiinkin. Jospa siis jotain ymmärtäisin. Eri firmoissa olevina ei tietenkään voi puhua mistään salassapidon alaisista asioista.

Heh, tietojenkäsittelytiede on muuten just se linja, jonne on pulaa hakijoista ja sinne pääsee kuka vain. Luuseri-pääaine! 

No hyvä, sittenhän monilla on mahdollisuus akateemisuuteen ja hyvää palkkaan. Mahtavaa, ei kun hakemaan!

Tie

 

Voisi oikeastaan ajatella, että on aika fiksua pyrkiä sisään helposta aineesta. Tiedän kyllä ainakin yhden tietojenkäsittelyn maisterin, joka on töissä Googlella Irlannissa. Ei paha. Ja olisi aika vaikeaa amispohjalta. 

Vierailija kirjoitti:

https://www.tek.fi/fi/uutiset-blogit/korkeakoulutettujen-tyottomyys-yli….

Korkeakoulutettujen työttömyys ylitti heinäkuussa korona-ajan huipun eikä trendi ole taittumassa. Näin raportoi akavalainen ajatus- ja tutkimuspaja Akava Works tuoreimmassa työttömyys- ja lomautuskatsauksessaan.

Työttömyys kasvaa varsin tasaisesti eikä ole merkkejä kääntymisestä laskuun. Pikkuisen huolestuttavaa on, että kasvu ei ole loppumassa saati että kääntyisi laskuun, Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen tiivisti Akava Worksin verkkolähetyksessä.

Amislaisia on työttömänä moninkertainen määrä, pelkästää lähihoitajia on työttömänä nyt yli 6000.  

Lisäksi yliopistosta akateemisen tutkinnon suorittaneet tulee etotta ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista. Amk-insinöörien työllisyys on heikompaa kuin diplomo-insinöörien.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset rakastavat titteleitä ja haluavat olla tärkeitä, ainakin useat. Myös yo-kirjoitukset ovat jotain hirveän hienoa. Kun lukee esim. Hesarin muistokirjoituksia,  alkavat ne niin, että Matti Meikäläinen kirjoitti ylioppilaaksi Könönpellon lukiosta vuonna 1952. Sen kertominen on jotenkin huvittavaa,  vaikka henkilön työura on ollut hyvinkin vaativaa ja tunnettua.

Nykyään ylioppilastutkinnolla ei olekaan mitään merkitystä, mutta tuohon aikaan se oikeasti vaati työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka painostavat lapsiaan jollekin uralle tai koulutukseen, ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässä. Yleisemmin kyse on vain vanhemman itsekkäästä toiminnasta ja nuoren itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Harvemmin nämä vanhemmat itselleen toki tätä myöntävät.

Pötyä. Moni aikuinen olisi iloinen, jos vanhemmat olisivat ohjanneet nuoruudessa vähän painostaenkin. Esim. minä sain vapaat kädet ilman mitään suunnanohjausta ja katselin jostain vihkosesta, että aijaa tuollaistakin on, näyttää kivalta, haenpa tuollaiseen. Ei käynyt mielessä työllisyys, palkkataso, aikasatsauksen järkevyys. Ne koulutuspaperit olivat useiden vuosien ponnistelujen, monen vuoden opintotuen käytön, muutaman välivuoden arvoiset. Ja lopulta vessapaperin arvoiset työmarkkinoilla. Aloitin l

Sama. Jos vanhemmat olisivat ohjanneet, en olisi haahunnut yliopistolla kaiken maailman kulttuurientutkimuksen laitoksilla ja sen vuoksi tympääntynyt 20 vuotta kouluttamattomien ihmisten seurassa asiakaspalvelussa. Vasta keski-iässä osasin rakentaa fiksun tutkinnon ja pääsin kunnon hommiin.

 

Vaikutat sellaiselta kusipäältä, että säälin niitä sinun työkavereitasi siellä asiakaspalvelussa.