Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!
25.05.2025 |
Järkytyin, että hän odottaa lastensa menevän lukioon ja yliopistoon. Melkoiset paineet varmaan asettaa. Eikö lapset saa itse valita? Entä jos haluaa olla taksikuski, baarimikko tai siivooja? Ei siihen mitään lukiota tarvita. Mistä edes tietää tulevatko lapset ikinä pääsemään yliopistoon, kai sinne on pääsyvaatimukset ja kokeet jne. Ja kuka ylipäätään puhuu koko ajan koilutuksesta? Antaa lasten olla lapsia, eihän nämä asiat kosketa heitä vielä pitkään aikaan!
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaana pitää kyllä nykyään olla joku käry siitä, aikooko lukioon, kun keskiarvorajat on nousseet.
Mulle oli nuorena niin itsestäänselvää mennä lukioo, että en edes muista mistään vaihtoehdoista koskaan puhuttaneen, vaikka asuttiin amiksen vieressä. Ja niin oli koko kaveripiirillekin. Silloin tosin pääkaupunkiseudulla pääsi seiskan keskiarvolla edes johonkin lukioon. En edes tuntenut ketään, joka olisi ollut menossa amikseen, vaikka oli iso kaveripiiri.
Nykypäivänä kun lukee uutisia ammatillisen koulutuksen tason romahtamisesta, niin miettisin tarkkaan, mihin lapsia kannustaisin, että pysyy vaihtoehdot avoinna.
Amiksen vieressä asuminen on varmaan paras keino saada lapsi lukioon. Siinä hän näkee itse millainen tulevaisuus on edessä, jos ei koulu maistu.
No tämä on kyllä siinä mielessä totta, että kyseinen amis oli rakennuksena kauhea purkukuntoinen läävä, joka lopulta purettiinkin.
En puhu itse enää amiksesta niin ikävään sävyyn, mutta kyllä minun lapsuudessani peloteltiin "joutumisella amikseen", ja se viittasi mielessäni juuri siihen homeiseen hökkeliin kaupunginosassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat!
Ap
No sitten tekevät jotain muuta. Mahdollisimman korkealle silti kannustan. Itse aloin puhua lapselle yliopistosta jo kolmevuotiaana, kun keksi että haluaa isona lääkäriksi. Lapsi on nyt kuusi ja olemme luontevasti käyneet läpi mitä yliopistoon pääsy vaatii peruskoulussa, millaista yliopistossa on (asuntolat, bileet jne.), mitä yliopiston jälkeen tapahtuu. Mies on lääkäri ja ovat käyneet tutustumassa sairaalassa. Samoin olen vienyt omaan toimistooni. Jne. Vanhemman tehtävä on olla roolimalli.
Siis 6-vuotiaalle kerrotte bileistä jne? Ja mitkä asuntolat? Oletan että nyt on jo heikompi trolli.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lähes jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisuuden tulevaisuuden ja se tarkoittaa lukio+yliopisto.
Eikä tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat!
Ap
No sitten tekevät jotain muuta. Mahdollisimman korkealle silti kannustan. Itse aloin puhua lapselle yliopistosta jo kolmevuotiaana, kun keksi että haluaa isona lääkäriksi. Lapsi on nyt kuusi ja olemme luontevasti käyneet läpi mitä yliopistoon pääsy vaatii peruskoulussa, millaista yliopistossa on (asuntolat, bileet jne.), mitä yliopiston jälkeen tapahtuu. Mies on lääkäri ja ovat käyneet tutustumassa sairaalassa. Samoin olen vienyt omaan toimistooni. Jne. Vanhemman tehtävä on olla roolimalli.
Siis 6-vuotiaalle kerrotte bileistä jne? Ja mitkä asuntolat? Oletan että nyt on jo heikompi
Kyllä. En alkoholista tietenkään puhu. Mutta kerron opiskelijajuhlista. Hän käy paljon kavereiden syntymäpäiväjuhlissa ja ymmärtää asian siltä kannalta. Asumme ulkomailla, täällä opiskelijat asuvat usein asuntoloissa ja hän on nähnyt niitä ulkoa. Samoin hän on nähnyt monia yliopistoja jotka täällä päin ovat usein hyvin kauniita rakennuksia.
Sinä ja minä elämme eri kuplissa ja toimimme siksi eri tavalla.
Kyllä minä olen puhunut lapsille 1-2 vuotiaasta asti, että peruskoulun jälkeen tulee lukio ja sitten yliopisto. Valmennan lapsia pääsemään mahdollisimman pitkälle ja he sitten tekevät omat valintansa jostain sieltä minun valmennuksen ja omien toiveiden välistä. Lapsia pitää ohjata ja valmentaa, se on vanhemman tehtävä. Minä vanhempana pyrin tarjoamaan sivistystä ja kunnollista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole ihan normaalia ylemmän keskiluokan perheissä? Luonnollisesti vanhemmat haluaa lapselle parhaat mahdolliset eväät elämään.
Ai sekö on hyvä eväs että tuntee itsensä huonommaksi kun ei täytyänytkään vanhempien toivetta? Tai se että valitsee täysin itselleen sopimattoman alan koska on pakko mennä hienolle alalle tai ei pääse kuin yhdelle linjalle? Onhan näitä nyt nähty. Vanhemmat nolostellen välttelevät puhumasta lapsensa ammatista kun se ei ole tarpeeksi arvostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole ihan normaalia ylemmän keskiluokan perheissä? Luonnollisesti vanhemmat haluaa lapselle parhaat mahdolliset eväät elämään.
Ai sekö on hyvä eväs että tuntee itsensä huonommaksi kun ei täytyänytkään vanhempien toivetta? Tai se että valitsee täysin itselleen sopimattoman alan koska on pakko mennä hienolle alalle tai ei pääse kuin yhdelle linjalle? Onhan näitä nyt nähty. Vanhemmat nolostellen välttelevät puhumasta lapsensa ammatista kun se ei ole tarpeeksi arvostettu.
Ei kyse ole mistään vanhempien toiveista vaan siitä, että tähdätään mahdollisimman ylös ja kannustetaan. Miksei? Miksi tavoitteena pitäisi olla keskinkertaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se yleissivistys ole pahaksi siivoojille tai baarimikoillekaan. Ja koskaan ei tiedä jos mieli muuttuu ja myöhemmin haluaakin parantaa elintasoaan ja opiskella pidemmälle kuin elää koko elämänsä siivoojana.
Ja mitä vikaa on elää koko ikänsä siivoojana? Onhan niitä vastenmielisempiäkun töitä. Jospa lääkäri ei haluakkaan ronklata koko ikäänsä muiden ruumiinaukkoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole ihan normaalia ylemmän keskiluokan perheissä? Luonnollisesti vanhemmat haluaa lapselle parhaat mahdolliset eväät elämään.
Ai sekö on hyvä eväs että tuntee itsensä huonommaksi kun ei täytyänytkään vanhempien toivetta? Tai se että valitsee täysin itselleen sopimattoman alan koska on pakko mennä hienolle alalle tai ei pääse kuin yhdelle linjalle? Onhan näitä nyt nähty. Vanhemmat nolostellen välttelevät puhumasta lapsensa ammatista kun se ei ole tarpeeksi arvostettu.
Lapsi kasvatetaan niin, että heillä on hyvä itsetunto ja tekevät lopulta itse omat valintansa. Mutta tietävät vaihtoehdoista ja miten eri aloille päästään. Itse olisin arvostanut, että vanhempani olisivat käyneet läpi eri aloja. Esimerkiksi miten erilaisia ammatteja voi olla, jos on opiskellut oikeustiedettä, taloustiedettä, kaupallista, inssiksi jne. En minä ainakaan lukiossa tajunnut mitään VC, PE tai IB -firmoista. Tai tiennyt mikä on HR. Tai mitä verosuunnittelija tekee. Tai miten paljon erilaisia erikoistumisaloja lääkäreillä on. Tai miten luovaa duunia tietotekniikkaa tai inssiksi opiskellut voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitäkin vanhempia on, jotka sanovat lapselleen, ettei lukiota voi ei edes ajatella. Ei vaikka koulu sujuisi hyvin ja kaikki numerot yli 8. Syynä on vain se, ettei lukion käymistä arvosteta. On raskasta seurata sivusta tällaista tilannetta, jossa vanhempi näkee asiat vain omasta pienestä näkövinkkelistään. Vanhempi ei ymmärrä, että hänen oma pätkätyöllisyys, tukityöllistyminen ja työttömyys ovat seurausta siitä, ettei ole edes ammattikoulua käytynä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Jaa, no minulla oli hemmetin hyvä päättötodistus hyvällä keskiarvolla. Olin hyvä koulussa, fiksukin vielä ja ajatella, silti menin amikseen ja opiskelin maalariksi. Sitä työtä olen tehnyt 19-vuotiaasta asti ja edelleen pidän työstäni. En ikinä voisi tehdä istumatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se yleissivistys ole pahaksi siivoojille tai baarimikoillekaan. Ja koskaan ei tiedä jos mieli muuttuu ja myöhemmin haluaakin parantaa elintasoaan ja opiskella pidemmälle kuin elää koko elämänsä siivoojana.
Ja mitä vikaa on elää koko ikänsä siivoojana? Onhan niitä vastenmielisempiäkun töitä. Jospa lääkäri ei haluakkaan ronklata koko ikäänsä muiden ruumiinaukkoja?
Olen eri, mutta koskaan en ole tavannut yhtään alakoululaista tyttöä, jonka haaveammatti olisi siivooja. Kyllä he haluavat olla eläinlääkäreitä, opettajia, kampaajia, sotilaita, rokkitähtiä, urheilijoita, milloin mitäkin. Ja täsmennetään vielä, että tubettava siivooja on tubettaja, ei siivooja.
Siivoojan ammatti on todella tärkeä, ja tosielämässä monikin nuori päätyy siivoamaan rahoittaakseen elämäänsä, mutta silti toivoisin, että lapsillani olisi muitakin unelmia kuin elämänsä rahoittaminen. Että sen siivoamisen ohessa olisi lääkäriopinnot tai hiihtopummius tai öljyvärimaalaus, jokin oma tärkeä ja luova asia. Ihan siksi, että elämä on jännittävä ja ihmeellinen juttu.
Lapsi ei tuollaisesta osaa päättää. Vaatii vanhemmilta aktiivista ohjaamista. Ilman sitä lapset jää eläintenhoitajiksi ja kaupankassoiksi. Lapsille täytyy jo pienenä esitellä maailman huippuyliopistot ja aloittaa valmistautuminen niihin pääsemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Jaa, no minulla oli hemmetin hyvä päättötodistus hyvällä keskiarvolla. Olin hyvä koulussa, fiksukin vielä ja ajatella, silti menin amikseen ja opiskelin maalariksi. Sitä työtä olen tehnyt 19-vuotiaasta asti ja edelleen pidän työstäni. En ikinä voisi tehdä istumatyötä.
Poikkeuksia on aina, mutta se ei silti muuta yleistä linjaa.
Ps. Toisille kaikkien aineiden kasin - ysin keskiarvo on ok, toisille taas lukuaineista 9,8 on vasta ok. Harvempi lähemmäksi kympin lukuaineiden keskiarvolla on amikseen silti mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tuollaisesta osaa päättää. Vaatii vanhemmilta aktiivista ohjaamista. Ilman sitä lapset jää eläintenhoitajiksi ja kaupankassoiksi. Lapsille täytyy jo pienenä esitellä maailman huippuyliopistot ja aloittaa valmistautuminen niihin pääsemiseksi.
En tiedä trollaatko, mutta onhan huippuyliopistoistakin hyvä keskustella. Ja rahkeiden mukaan valmistautua ajoissa. Itse ymmärsin mitä ne ovat Gilmore Girlsin kautta ja lähdin sitten ulkomaille opiskelemaan. Vanhemmat eivät olisi osanneet siihen ikinä kannustaa tai auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän tyyppiset aloitukset ovat minulle kuin kurkistuksia vieraaseen ulottuvuuteen. :)
Minulle lukio ja yliopisto olivat lapsuudenkodissani täysin selviä asioita. Ainoastaan ala mietitytti. Näin on myös minun lapsillani. Kun koulu on helppoa, ympäristö, eli koti, suku ja ystävät samalla tasolla, niin kyse on puhtaasti realiteeteista miten elämä nuorella etenee. Ainoastaan vakavat kriisit, kuten sairastuminen, tms. voisi tätä rytmiä muuttaa.
Jonkun nousukaspellen kirjoitus Espoosta. Varmaan vtuttaa, kun ei ole syntynyt yläluokkaiseen suomenruotsalaiseen sukuun 😂😂😂
Niin? Tuohan on ihan normaalia. Tuo on sitä positiivista "aivopesua". Työläisperheissä tuon päälle ei ymmärretä, mutta kouluttautuneet vanhemmat pyrkivät kannustamaan jälkikasvuaan ja pitävät koulussa hyvin pärjäämistä tärkeänä.
Itse olen työläisperheestä. Koskaan ei kannustettu mihinkään suuntaan eikä opiskelua pidetty tärkeänä. Oli tärkeää mennä jo nuorena työelämään ja itsenäistyä. Ei vanhempiani kiinnostanut kokeeni eikä koulussa pärjäämiseni. Esimerkiksi minulla oli vaikeuksia oppia lukemaan ensimmäisellä luokalla, mutta se ei vanhempiani kiinnostanut.
Itsestänikin tuli duunari. Jätin lapset tekemättä ja yksi syy oli se, että en pystyisi taloudellisesti tarjoamaan hyvää elämää jälkikasvulleni. Mielestäni pienituloisten ei kannata lisääntyä, koska siinä lapset joutuvat kärsimään häpeästä ja mahdollisuuksien puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat!
Ap
No sitten tekevät jotain muuta. Mahdollisimman korkealle silti kannustan. Itse aloin puhua lapselle yliopistosta jo kolmevuotiaana, kun keksi että haluaa isona lääkäriksi. Lapsi on nyt kuusi ja olemme luontevasti käyneet läpi mitä yliopistoon pääsy vaatii peruskoulussa, millaista yliopistossa on (asuntolat, bileet jne.), mitä yliopiston jälkeen tapahtuu. Mies on lääkäri ja ovat käyneet tutustumassa sairaalassa. Samoin olen vienyt omaan toimistooni. Jne. Vanhemman tehtävä on olla roolimalli.
Kai olet muistanut kertoa lapsellesi, millaisia ryyppy- ja panobileitä nimenomaan lääkisläisillä on? Tosin osa on niin nörttejä, ettei niilla seiso ilman viagraa, mutta onneksi sun lapses isä voi kirjoittaa reseptejä...
Eipä olisis eka lapsi, jolla mielenterveys on mennyt yläpäästä ja kuppa jyllää alapäässä jo ennen yliopistoa.
Amis on rikki, mutta kouluissa on eroja kuten on lukioissakin. Kannattaa valita tarkkaan.
Sitten ollaan tutkijana apurahalla pätkätöissä kun naapurin Jesse tienaa raksayrityksellään viisi kertaa enemmän.
Omalla kohdalla olisi amis ollut ehkä parempi nuorena, Sitten töihin ja iltalukioon.