Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat! 

Ap

No sitten tekevät jotain muuta. Mahdollisimman korkealle silti kannustan. Itse aloin puhua lapselle yliopistosta jo kolmevuotiaana, kun keksi että haluaa isona lääkäriksi. Lapsi on nyt kuusi ja olemme luontevasti käyneet läpi mitä yliopistoon pääsy vaatii peruskoulussa, millaista yliopistossa on (asuntolat, bileet jne.), mitä yliopiston jälkeen tapahtuu. Mies on lääkäri ja ovat käyneet tutustumassa sairaalassa. Samoin olen vienyt omaan toimistooni. Jne. Vanhemman tehtävä on olla roolimalli.

Kai olet muistanut kertoa lapsellesi, millaisia ryyppy- ja panobileitä nimenomaan lääkisläi

Happamia, sanoi kettu. Ohiksena, näin keski-ikäisenä suosittelen nuorempia panemaan mahdollisimman paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen lastenuojelun sossuna, olen siis itse maisteri. Minusta aikuisen tehtävä on ohjata lapsia opintoihin ja uralle ja kertoa rehellisesti mitä on odotettavissa. Työväenluokalle on tyypillistä, että ei ohjata ollenkaan. Sitten on taas väkeä, jotka eivät ohjaa realistisesti. Erityislapsille uskotellaan, että kyllä sinusta juristi tulee tai juuri ja juuri lukutaitoiselle povataa lääkärin hommia. Täysin vastuutonta. Omalle lapselleni olen tehnyt selväksi, että jos keskiluokkainen elintaso, mahdollisuudet matkailla jne. kiinnostaa aikuisenakin, siellä koulussa on paras tehdä parhaansa ja tavoitella akateemisia aloja.

Olen pitkälti samaa mieltä, mutta vastuutonta on sekin, että lapselle ei anneta koulutusta sen vuoksi, että hän on erityislapsi. Jos lapsella on esimerkiksi fyysinen vamma, niin koulutukseen pitää panostaa jo peruskoulussa eikä jättää opetusta antamatta ( = mukauttaa opetus minimitasolle ilman perusteita) vain sen vuoksi, että lapsi on erityislapsi.

Kaveripiirilläkin paljon merkitystä, mihin hakeutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirilläkin paljon merkitystä, mihin hakeutuu. 

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän. Jopa ne yliopistokaverit voivat vaikuttaa vahvasti siihen mihin nuori hakeutuu koulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lähes jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisuuden tulevaisuuden ja se tarkoittaa lukio+yliopisto. 

Ei välttämättä tarkoita, jos ei löydä sopivaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin ekat kaksi virkettä ja huutonauroin. Enempää en lue.

TIETENKIN lapsia valmistellaan, ihan ala-asteelta asti. Tulee luontevasti, kun käydään keväisin yo-juhlissa.

TIETENKIN lapsi saa valita itse alansa. Yhtälailla pitää käydä ammattiin valmistumisjuhlissa!

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta ja sen merkityksestä kannattaa puhua. Todistukset ja tutkinnot on pääsylippuja tulevaisuuteen.

Paljon on maistereita ja tohtoreita työttöminä, minäkin. Vaikka työläisperheessä kovasti korostettiin koulutuksen merkitystä ja kannustettiin opiskeluun, luettiin paljon jne. 

Lääkäreiden ja lakimiesten ketju vissiin. Ei ne opinnot nykyään takaa hyvää tulevaisuutta. Serkku, saman ikäinen kuin minä, sähkömies, ollut töissä ulkomailla ja Suomessa, ei koskaan työtön. On omakotitalo, autot jne. Minä maisteri. Pätkähommia, työtön, vuokralla. 

Onko tää nyt se sama trolli, joka eilen vinkui, että vain rikkaiden lapsilla on mahdollisuus päästä lääkikseen, niinkuin Pippa Laukan tyttärellä?

Kuulostaa samalta agendalta. Onko, ap, sun lapset jotain alisuoriutuja amisjonneja ja purat katkeruuttasi näin?

Vierailija kirjoitti:

Sitten ollaan tutkijana apurahalla pätkätöissä kun naapurin Jesse tienaa raksayrityksellään viisi kertaa enemmän.

Omalla kohdalla olisi amis ollut ehkä parempi nuorena, Sitten töihin ja iltalukioon. 

Suurin osa rakennusalalla tienaa jotain välillä 2500-3000€ ja työ on fyysisesti raskasta ja kuluttaa kroppaa. Lisäksi tulee altistumisia terveydelle vaarallisille aineille. Työt myös ovat projektiluonteisia ja helposti tulee työttömyyskausia niiden välillä. Myös työtapaturmia tapahtuu enemmän rakennusalalla kuin muissa töissä.

Kyllä, yrittäjyys on vaihtoehto, mutta ei mikään helppo sekään. Ensimmäiset vuodet yrittäjänä, se yrittäjä on itse se kovin työntekijä. Voi saada paljon rahaa, mutta edellytyksenä on paljon pidemmät työpäivät kuin työntekijöillä yleensä. Ja kilpailu on kovaa ja konkurssin uhka aina vain parin työmaan päässä.

Hyvää työtä se on, työporukat on usein hauskoja, mutta tuo ei missään nimessä ole se helppo tie leveään elämään, eikä sitä kersoille pidä sellaisena markkinoida.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden ja lakimiesten ketju vissiin. Ei ne opinnot nykyään takaa hyvää tulevaisuutta. Serkku, saman ikäinen kuin minä, sähkömies, ollut töissä ulkomailla ja Suomessa, ei koskaan työtön. On omakotitalo, autot jne. Minä maisteri. Pätkähommia, työtön, vuokralla. 

Pääset sähkäriksi kahden vuoden opiskelulla akk:ssa.

Whaat.. tietenkin tulevaisuus rakennetaan nyt. Olen sen lapselleni selittanyt, etta kun opiskelee nyt ja hyvin voi tehda isona ihan mita haluaa.. olla vaikka se bussikuski.

Tosin ehka kun ei olla miehen kanssa duunarihommissa ei pideta sellaista vaihtoehtona lapsellekkaan.

Omat vanhemmat kun taas oli duunareita ei minultakaan odotettu mitaan, etta siina on se. Mun annettiin olla lapsi ja sellaiseksi jain. Nyt vasta keski ikaisena heraan siihen miten pieleen kaikki meni heti lapsesta.

Mullakin oli kummitäti, joka painosti ja lopulta maksoi, niin että menin lukioon. Ja eihän se lukio hyvin mennyt, koska se vaatii myös itseltä motivaatiota, että siellä menestyy. Eikä motivaatiota saa toisia miellyttääkseen. Onneksi omalla kohdalla sain paikattua iltalukiossa ja sain lukion oppimäärän suoritettua ja pääsin ammattikorkeaan. Mutta jos näin ei ois ollut olisi monta vuotta mennyt hukkaan. Tuolloin päivälukiossa joutui parin aineen takia suorittamaan koko vuosiluokan uudelleen. Iltalukio taas oli kurssimuotoinen.

Ammatillista koulutusta on jo pitkään aliarvostettu ja se on aiheuttanut työvoimapulaa. Koneellistaminen tietenkin vähensi työvoiman tarvetta, mutta silloin olisi sitä suuremmalla syyllä pitänyt panostaa ammatilliseen koulutukseen. Yritysten kilpailukyky on kärsinyt ja kokonaisten toimialojen katoaminen vähentää myös korkeakoulutettujen tarvetta. Siksi myös akateeminen työttömyys on kasvanut.

Jos

Harva maisteri ymmartaa, ettei se pelkka paperi takaa mitaan. Pitaa olla muutakin kuin ulkoaopetellut lauseet. 

Mikaan ei tule valmiina tassa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei tuollaisesta osaa päättää. Vaatii vanhemmilta aktiivista ohjaamista. Ilman sitä lapset jää eläintenhoitajiksi ja kaupankassoiksi. Lapsille täytyy jo pienenä esitellä maailman huippuyliopistot ja aloittaa valmistautuminen niihin pääsemiseksi.

Jaa-a olen  siivooja ja perheellinen. Ei jää kyllä aikaa mihinkään hienoihin harrastuksiin tai opiskeluihin. Toisaalta en ymmärrä miten ammatti siihen vaikuttaa miten jännittävä on elämä, kun siellä töissä on tehtävä töitä kuitenkin. Harva pitää työstään erityisen paljon.

Lapsuuden haaveammatti on kyllä vain se mielikuva joka lapsella on. Aika moni haluaa juurikin eläinlääkäriksi kun eläimet on söpöjä. Ei heillä ole käsitystä juuri siitä työstä että mitä on. Eivät varmasti olisi niin ihastuneita työhön jos sitä vaikkapa navetassa seuraisivat. Myös opettaja on suosittu niillä jotka pitävät opettajaa idolinaan. Eihä he tiedä että siinä on paljon muutakin kun olla kiva lapsille. Kuinka moni pikkulapsi haaveilee juristin työstä? Tuskin monet ovat edes kuulleet sellaisesta. 

Mä puhuin siskonpojalle jo 3-vuotiaana armeijaan menemisestä. Lapsi motivoitui harjoittelemaan hiihtoa. Sanoin, että armeijassa ei pärjää, jos ei osaa hiihtää. Olinko kauhea?

Jo 7-vuotiaalle täytyy rueta puhumaan "sitten kun jäät eläkkeelle", onhan hän jo 10% eläkeiästä elänyt! Sikäli jos nykylapset edes koskaan eläkkeelle pääsevätkään...

Joo, kannattaa kyllä pienestä pitäen aloittaa stressaaminen. Oikein hyvä. Siinä ehtii suorittaa ja kokea monet burnoutit elämän aikana.

Niin jos se janipetteri vaan uskaltaa haaveilla roskakuskin tai kaivurikuljettaja työstä niin pitäähän sen päälle kääntää ettei tuollaisesta haaveile. 

Vierailija kirjoitti:

Jos

 

Harva maisteri ymmartaa, ettei se pelkka paperi takaa mitaan. Pitaa olla muutakin kuin ulkoaopetellut lauseet. 

Mikaan ei tule valmiina tassa maailmassa. 

Maisterintutkinto nimenomaan opettaa ajattelemaan. Suhtautumaan kriittisesti saamaansa tietoon sekä luomaan olemassa olevasta tiedosta uutta. Se nimenomaan ei ole ulkoa opeteltuja lauseita.