Oletteko huomanneet, että muunsukupuolisilla on hyvin ahtaat käsitykset sukupuolirooleista?

Kyllä. Heidän nais- ja mies käsityksensä tuntuvat todella stereotypisiltä. Joidenkin muunsukupuolisten perheiden vanhemmissa voi olla perheen isoimmat ongelmat, joita lapsi oireilee. 

Yleensäkin lapsethan ovat loppujen lopuksi pikku apinoita. Jotka ovat täysin vanhempiensa johdateltavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyy myös usein hyvin ahdas käsitys siitä, mitä itse kestää ympäristöltään, minkä vuoksi ympäristön tulee muuttaa toimintatapojaan.

Uskomattomin mitä vähään aikaan kuulin, oli se että muunsukupuolinen ei voi kätellä ja katsoa silmiin kun vastaanottaa koulussa ylioppilastodistuksen, koska se lisää vähemmistön sukupuoliahdistusta. Niinpä tästä tavasta pitäisi luopua.

Ennen ehdotus olisi suoraan sivuutettu, nykyään diplomaattisesti nyökytellään ja yritetään tosissaan keksiä jotain ratkaisua. Kaikki mielessään miettivät, että lanttuhoitoon, mars, lapsiparka.

Sinua siis ahdistaa se, miten joku haluaa vastaanottaa yo-todistuksen? Ok.

Ei ollut kysymys tuosta, vaan siitä että kun yksi ihminen ahdistuu kättelystä niin kaikkien muidenkin pitäisi luopua tästä tavasta. Mitäs jos ne muut ahdistuu siitä ettei kätellä eikä katsota silmiin, mitäs sitten tehdään?

Kaikilla on hyvin ahtaat käsitykset sukupuoliROOLEISTA. Biologia ei kuitenkaan lupia taikka mielipiteitä kysele. 

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on vain tasan kaksi: XX ja XY, mutta (sosiaalisia) rooleja ja mt-häiriöitä, kuten muusuilu voi olla useita.

On myös xxy.. 

Minä tykkäsin lapsena leikkiä nukeilla ja pukeutua hameisiin ja minun annettiin tehdä niin.

Tässä sitä istutaan pitkä parta naamassa ja juodaan puolison kanssa olutta, en ole mielestäni mitenkään nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on vain tasan kaksi: XX ja XY, mutta (sosiaalisia) rooleja ja mt-häiriöitä, kuten muusuilu voi olla useita.

On myös xxy.. 

On juu, mutta tuokin on silti miespuolinen.

Eri

Muusuilu on gender-ideologiaa siitä kaikkein typerimmästä päästä. Epävakaat nuoret hankkivat huomiota keksityllä kolmannella sukupuolella ja raivoavat ja nimittlevät niitä, jotka eivät ota heitä todesta.  Minkä takia naiset, ja vielä itseään feministeiksi kutsuvat, ovat etunenässä tätäkin touhua yllyttämässä.

Kovin on aggressiivista porukkaa täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde?

Luetun ymmärtäminen?

Aloituksessa ei siteerata mitään tutkimusta.

Ei niin. Myönnät, että kyse on aloittajan omasta mutusta?

No tottakai aloituksessa oli kyse aloittajan omasta kokemuksesta.

Siis myönnät.

Ja hän yleistää kokemuksensa kaikkiin tietyn ryhmän edustajiin.

Loistavaa persuainesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Heidän nais- ja mies käsityksensä tuntuvat todella stereotypisiltä. Joidenkin muunsukupuolisten perheiden vanhemmissa voi olla perheen isoimmat ongelmat, joita lapsi oireilee. 

Yleensäkin lapsethan ovat loppujen lopuksi pikku apinoita. Jotka ovat täysin vanhempiensa johdateltavissa. 

Ai että ihan "tuntuu". Nyt oot vahvalla pohjalla.

Käsitys muunsukupuolisuudesta istuu huonosti länsimaiseen individualismiin, jossa yksilöllistä vaihtelua persoonallisuuden piirteissä ja tavoissa ilmaista itseään pidetään luonnollisena. Ihminen ylsilönä voi ja saa poiketa sukupuoleen liittyvistä roolodotuksista. Muunsukupuolisuutta ja lukuisia sosiaalisia rooleja esiintyy enemmän kollektivistisissa kulttuureissa, joissa on paljon tiukemmat sukupuoliroolit.

Eivät esimerkiksi Intian hijrat vain yhtenä päivänä herää ja oivalla olevansa jotain muuta sukupuolta, vaan hijraksi tulemiseen liittyy yhteisöllisiä rituaaleja ja ikiaikaisia traditioita, joita säädellään yhteisöllisesti. Muunsukupuolisuudelle ei länsimaissa ole tällaista yhteistä merkitysrakennetta eikä käytäntöjä, joten suurin osa ihmisistä ei oikein edes hahmota, mitä muunsukupuoliset tarkalleen ottaen edes väittävät olevansa. Jo käsitys sukupuolirooleista ja stereotypioista elää ja vaihtelee jatkuvasti yksilöstä toiseen. Edes sosiaalisesti kyse ei ole näin ollen kovin onnistuneesta käsitteestä. Lisäksi meillä on hyvin dualistinen käsitys perinteisesti ihmisluonnosta ja ajatellaan, että persoona ja mieli sekä ruumis ovat osin erillisiä ilmiöitä, mikä näkyy vahvasti myös sukupuolen määritelmässä. Roolit ja biologia erotetaan vahvasti toisistaan. 

Miltä sukupuoli yleensäkään tuntuu? Mulla on naisen keho, mutta en ole ikinä tuntenut olevani nainen (tai mies). Olen vain jokin määrittelemätön. Teininä mietin asiaa jonkin verran, mutta ei se ollut edes silloin mikään kriisi. Tällä on menty pian 50 vuotta.

Kertokaa, miltä tuntuu olla nainen? Tämä on ollut mulle aina mysteeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota minäkin olen miettinyt. Minä en ollut ikinä stereotyyppinen tyttö lapsena, mutta ei olisi ikinä tullut mieleen, että olisin ollut poika.Miten joku tuntee olevansa eri sukupuolta?

Tuohon et koskaan etkä ikinä tule saamaan minkäänlaista järkevää vastausta. Mä olen jo vuosia kysellyt asiallisesti että miltä se tuntuu olla eri sukupuolta, mutta kukaan ei ole selittänyt.

Osaatko sinä vastata kysymykseen, että miltä tuntuu olla sitä sukupuolta jota olet? 

 

Miltäkö se tuntuu. No ihan tavalliselta, minulta. En tiedä muusta. Ei minulla oikeastaan edes ole mitään erityistä "naistunnetta", kunhan vain olen minä. 

 

Tiedän olevani nainen, koska minulla on naisen ke

Ei sellainen voi. Miehen on ihan törkeää väittää olevansa nainen. 

Sama kuin valkoihoinen väittäisi, että tuntee itsensä must aihoiseksi. Että tietää millaista on olla musta ja alkaa värjäämään ihoaan mustaksi. Ei katsottaisi hyvällä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on vain tasan kaksi: XX ja XY, mutta (sosiaalisia) rooleja ja mt-häiriöitä, kuten muusuilu voi olla useita.

On myös xxy.. 

Joka on harvinainen geenivirhe, joka ei poista totuutta, että sukupuolia on vain kaksi ja sitten on ne geenivirheelliset.

Vierailija kirjoitti:

Naiselliselta naiselta näyttävä, naisten vaatteisiin pukeutuva naisääninen henkilö närkästyy, kun joku puhuttelee häntä naiseksi. Onkin kuulemma muusu. Okei. Muille olemus näyttäytyy naisena, jolloin on aivan turha loukkaantua naiseksi luulemisesta.

Miten puhutellaan naiseksi? Hei nainen siellä? Eipä ole tullut tarvetta puhutella ketään tuolla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Miltä sukupuoli yleensäkään tuntuu? Mulla on naisen keho, mutta en ole ikinä tuntenut olevani nainen (tai mies). Olen vain jokin määrittelemätön. Teininä mietin asiaa jonkin verran, mutta ei se ollut edes silloin mikään kriisi. Tällä on menty pian 50 vuotta.

Kertokaa, miltä tuntuu olla nainen? Tämä on ollut mulle aina mysteeri.

Miltä tuntuu saada kuukautiset, miltä tuntuu kun rinnat kasvavat, oletko vieraantunut kehostasi? Siltä tuo kuulostaa.

Ei naiseus ole barbeilla leikkimistä kuten ap kirjoittaa. Minusta on hullua, että mies väittää "aina olleensa nainen". Sellaista kokemusta mitä kuukautiset ovat hänellä ei voi olla eikä mitään muutakaan.

Trasnaisilla ja -miehillä on usein tuo väite, etteivät he koe olleensa omaa sukupuoltaan. Niin voi olla, mutta siitä ei seuraa, että he olisivat olleet vastakkaista sukupuolta (paitsi omissa mielikuvissaan).

Sinun kokemuksesi sukupuolettomuudesta on ymmärrettävämpi, jollain tapaa et koe kehoasi läheisenä. Biologiahan määrittelee tekemisiäsi monin tavoin. Se miten virtsaat, sinulla on valkovuotoa, kuukautiset jne. Vai oletko omaksunut sen näkökannan, että naiseus on barbeilla leikkimistä ja mekkoon pukeutumista?

Joo. Mutta ajattelen myös, että osalla muunsukupuolinen identiteetti on tietyllä tavalla muiden kiusaamista. Vaaditaan erityiskohtelua (ja monissa kielissä -pronomineja), vaikka oikeasti tuo kokemus siitä, että omaan sukupuoleen kohdistuvat odotukset ja roolit tuntuvat vieraalta. Mä oon ollut aina hieman epätyypillinen sukupuoleni edustaja, ja olen saanut siitä myös kuulla. Enemmän lapsena, sen jälkeen en ole ehkä enää välittänyt. Maskuliininen nainen ei myöskään herätä niin paljon aggressiivisia tunteita kuin feminiininen mies. Totuus on, että yhteen sukupuoleen mahtuu monia eri tapoja toteuttaa asiat. Niinsanotut muunsukupuoliset vain kaventavat sukupuoliin kohdistuvia odotuksia. Muistan, kun eräs Suomessa muunsukupuolisena julkisuuteen tullut henkilö kertoi, että tunsi olonsa oudoksi naiseksi, kun halusi pelata jääkiekkoa. No, mä tunnen monta ihan tavallista perheenäitiä, jotka pelaavat jääkiekkoa.

Ymmärrän kyllä sen vierauden tunteen, olen kokenut sitä itsekin. Varmasti moni kokee sitä vielä huomattavasti enemmän (esim. erittäin maskuliiniset lesbonaiset). Sukupuoli on biologiaa, se, millainen olet persoonana, on sitten eri asia. Sukupuoli tietenkin vaikuttaa siihen, millainen ihminen on, mutta siitä huolimatta sukupuoleen mahtuu monia erilaisia yksilöitä, joista toiset hoitavat lapsena vauvanukkeja ja toiset pelaavat jääkiekkoa. Milloin yhteiskunta taantui siihen, että tytön halu leikkiä pikkuautoilla ja kiipeillä puissa onkin merkki siitä, että hän ei olekaan tyttö?

Vierailija kirjoitti:

Käsitys muunsukupuolisuudesta istuu huonosti länsimaiseen individualismiin, jossa yksilöllistä vaihtelua persoonallisuuden piirteissä ja tavoissa ilmaista itseään pidetään luonnollisena. Ihminen ylsilönä voi ja saa poiketa sukupuoleen liittyvistä roolodotuksista. Muunsukupuolisuutta ja lukuisia sosiaalisia rooleja esiintyy enemmän kollektivistisissa kulttuureissa, joissa on paljon tiukemmat sukupuoliroolit.

Eivät esimerkiksi Intian hijrat vain yhtenä päivänä herää ja oivalla olevansa jotain muuta sukupuolta, vaan hijraksi tulemiseen liittyy yhteisöllisiä rituaaleja ja ikiaikaisia traditioita, joita säädellään yhteisöllisesti. Muunsukupuolisuudelle ei länsimaissa ole tällaista yhteistä merkitysrakennetta eikä käytäntöjä, joten suurin osa ihmisistä ei oikein edes hahmota, mitä muunsukupuoliset tarkalleen ottaen edes väittävät olevansa. Jo käsitys sukupuolirooleista ja stereotypioista elää ja vaihtelee jatkuvasti yksilöstä toiseen.

Muistuttaisin, että yleensä nämä kolmannen sukupuolen kategoriat niissä kulttuureissa, joissa niitä on, kuuluvat feminiinisille homomiehille. Hijrat, fafafinet, meksikolaiset miesnaiset (en muista, miksi heitä nimitetään), Thaimaan ladyboyt. On toki joitakin naisille varattuja kategorioita, siis sellaisia, että nainen elää miehen roolissa. Esim. Albaniassa on tämä. Mutta yleensä nämä eivät tosiaan ole mitään muunsukupuolisia, vaan sitä, että mies elää tietynlaisessa naisen kategoriassa tai toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on joku viimeisen kymmenen vuoden ilmiö. Meillä on kaveripiirissä sukupuoltaan kauan sitten vaihtanut viisikymppinen, ja hän on kyllä ihan vain oma itsensä, yrittämättä noudattaa mitään stereotypiaa sukupuolestaan.

Ei sillä, ettei saisi, jos se olisi oma juttu, mutta selvästikään ns. vanhan liiton vähemmistöt eivät tuntuneet miettivät sukupuolia ja niiden ilmentymistä niin ahtaasti kuin osa nykypolvesta.

Samoin kaveripiirissä oli 2000-luvun alussa poika, joka piti aika androgyynisiä vaatteita ja jopa hameita ja meikkasi, mutta ei hänen sukupuolensa kukaan mitään kysellyt eikä tuntunut itsekään ajattelevan. Enintään pidettiin goottina. Kunhan oli vaan poika, jolla oli oma tyylinsä eikä siinä sen kummempaa.

Enkä tarkoita, että kaikki nykyäänkään olisivat ap:n kaltaisia stereotypioihin tukeutuvia. Mutta kyllä heitä osa on, ja se on ryhmä, jot

Olen eri, mutta mihin näitä lukuisia identiteettejä oikein tarvitaan ja niiden aggressiivista puolustamista? Minäkin kasarin nuorena liikuin pääasiassa homo- ja lesboskenessä sekä mustispiireissä, jossa melkein kaikki miehet meikkasivat, oli pitkä tukka ja osalla välillä hamekin, eikä se ollut mitenkään ihmeellistä tai uhriutumisen aihe. Oma mieskin oli tällainen, siitä on jäljellä enää korvikset. Sukupuolen käsitteen haahuilu tuntuu olevan jonkinlainen muoti, jolla kuitenkin on vakavat seuraukset, jos aletaan tehdä kirurgisia toimenpiteitä.

Tuosta isosta porukasta vain kaksi on myöhemmin halunnut muuttaa sukupuolensa. Se kuvastaa miten vähän transsukupuolisia oikeasti on. Lopuilla oli kyse ajan hengestä eli siitä, ettei sukupuolia koettu vastakkaisiksi ja toisensa poissulkeviksi kuten nykyään tai että sukupuoli olisi kielteinen asia. Samoin ajattelen tänäänkin ja koen nykymeiningin vieraaksi. Samasta syystä en enää koe mitään yhteistä feminismin kanssa.

"Olen eri, mutta mihin näitä lukuisia identiteettejä oikein tarvitaan ja niiden aggressiivista puolustamista?"

Brittipsykiatri Az Hakeemilla on teoria: ne ovat uusi nuorisokulttuuri. Niin kuin ennen oli punkkarit, gootit, emot jne. Uudet alakulttuurit eivät synny musiikin ympärille, ne syntyvät identiteetin ympärille. Trans- ja queer-identiteetit eivät ole ainoita, on myös esim. erilaisten mielen sairauksien ja neuropsykologisten häiriöiden ympärille syntyneitä identiteettikulttuureja. 

Uskon, että myös moni persoonallisuushäriöinen omaksuu näitä identiteettejä. Esim. epävakaassa persoonallisuushäiriössä tunne omasta minuudesta on heikko. Tällainen omaksuttu identiteetti auttaa varmasti heitä monien asioiden käsittelemisessä. Aggressiivisuus kumpuaa sieltä samasta lähteestä, persoonallisuushäriöstä.