Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet, että muunsukupuolisilla on hyvin ahtaat käsitykset sukupuolirooleista?
25.04.2025 |
Siis tyyliin "tiesin jo lapsena, etten ole tyttö, koska en tykännyt leikkiä barbeilla".
Lisäksi heidän käsityksensä ovat erittäin vanhanaikaisia, stereotyyppisiä ja suorastaan lapsellisia. Että vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja sininen poikien.
Kommentit (259)
Mielestäni ei ole mitenkään vaikea ajatus että joku kokisi itsensä muuksi kuin on. On esim mies mutta haluaisikin olla nainen koska ainakin ajatuksen tasolla tuntuu siltä.
Onko tuo sitten värikäs persoona vai mielenterveyshäiriö niin siihen en ota kantaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joku viimeisen kymmenen vuoden ilmiö. Meillä on kaveripiirissä sukupuoltaan kauan sitten vaihtanut viisikymppinen, ja hän on kyllä ihan vain oma itsensä, yrittämättä noudattaa mitään stereotypiaa sukupuolestaan.
Ei sillä, ettei saisi, jos se olisi oma juttu, mutta selvästikään ns. vanhan liiton vähemmistöt eivät tuntuneet miettivät sukupuolia ja niiden ilmentymistä niin ahtaasti kuin osa nykypolvesta.
Samoin kaveripiirissä oli 2000-luvun alussa poika, joka piti aika androgyynisiä vaatteita ja jopa hameita ja meikkasi, mutta ei hänen sukupuolensa kukaan mitään kysellyt eikä tuntunut itsekään ajattelevan. Enintään pidettiin goottina. Kunhan oli vaan poika, jolla oli oma tyylinsä eikä siinä sen kummempaa.
Niin kuin tämä voice of finland voittaja. En ajattele hänen sukupuolestaan mitään erityistä, hänhän on ilmiselvästi nuori mies. Enkä seksuaalisesta suuntautumisesta, en pysty siitä ulkoisen olemuksen perusteella päättelemään mitään. Toki huomaan, että hän meikkaa ja käyttää koruja.
Itseäni koko teemassa ihmetyttää se, että vanhemmat ovat valmiita pistämään hyvin nuorillekin lapsille nonbinary-leiman, jos he pohtivat yhtään identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Tiedän muutaman äidin, joiden lapset on 6 - 10 -vuotiaita ja äidit ylpeinä kertovat, että lapsensa ovat nonbinaryja. Minusta tuntuu, että enemmän on kyse muoti-ilmiöstä, jossa nämä äidit haluavat olla mukana kuin mistään muusta.
Itse olin poikatyttö lapsena. En voi olla miettimättä miten sekaisin pieni lapsen pääni olisi mennyt, jos oltaisiin alettu kyseenalaistamaan, että olenko sittenkään tyttö. Ihan naisellinen nainen ja äiti minusta silti kasvoi.
Kyllä minusta hetero tuli vaikka tykkäsin leikkiä kaikilla leluilla, kaikkia leikkejä ja tykkäsin sovitella kaikkia mahdollisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Muusuilu on gender-ideologiaa siitä kaikkein typerimmästä päästä. Epävakaat nuoret hankkivat huomiota keksityllä kolmannella sukupuolella ja raivoavat ja nimittlevät niitä, jotka eivät ota heitä todesta. Minkä takia naiset, ja vielä itseään feministeiksi kutsuvat, ovat etunenässä tätäkin touhua yllyttämässä.
Hyvin kuvailtu. Nämä raivokkaammin asiasta numeroa tekevät ovat yleensä todella epävakaan oloisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pian 12-vuotias tyttö, jolla oli jossain kohtaa kauhea kriisi, kun tunsi itsensä ihan vaan tytöksi. Luokalla oli joku sukupuoli-identiteetin pohtimisbuumi ja tyttö tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Melkein kaikki muut tytöt oli joku therianeita tai muunsukupuolisia. Siis viidesluokkalaiset.
Aika pitkät keskustelut saatiin kotona käydä ennen kuin lapsi oli luottavainen, että on ok tuntea olevansa ihan vaan tyttö, kun on sellaiseksi syntynyt. Opettajaan olin yhteydessä, mutta hekin ovat vähän puun ja kuoren välissä näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Leikin pienenä naapurin poikien kanssa autoilla, nallipyssyillä, rakennettiin majoja jne. Leikin välillä myös barbeilla. Vanhemmille ei ollut mikään ongelma "poikien" leikit.
Nykyään olen DI, äiti ja vaimo. Puoliso on DI ja tytärkin on teekkari.
Mitä tekemistä DI:llä tai teekkarilla on tämän asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselliselta naiselta näyttävä, naisten vaatteisiin pukeutuva naisääninen henkilö närkästyy, kun joku puhuttelee häntä naiseksi. Onkin kuulemma muusu. Okei. Muille olemus näyttäytyy naisena, jolloin on aivan turha loukkaantua naiseksi luulemisesta.
Miten puhutellaan naiseksi? Hei nainen siellä? Eipä ole tullut tarvetta puhutella ketään tuolla tavoin.
Esim. itse olen puhunut lapselle vaikka kaupassa, että väistätkö, että TÄTI pääsee kulkemaan. Näin oletan sukupuolen.
Itseäni on muuten kutsuttu tällaisessa tilanteessa parikin kertaa sedäksi, kun olen ollut treenivaatteissa ja pipo päässä kaupassa. Lähinnä olen naurattanut. Ei tuollainen liikuta ihmistä mitenkään, jos on normaali ihminen.
En ole, koska mitään sellaista kun " muunsukupuolista" ei ole olemassakaan!
On KAKSI sukupuolta : mies ja nainen, kuten on ollut alusta asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota minäkin olen miettinyt. Minä en ollut ikinä stereotyyppinen tyttö lapsena, mutta ei olisi ikinä tullut mieleen, että olisin ollut poika.Miten joku tuntee olevansa eri sukupuolta?
Tuohon et koskaan etkä ikinä tule saamaan minkäänlaista järkevää vastausta. Mä olen jo vuosia kysellyt asiallisesti että miltä se tuntuu olla eri sukupuolta, mutta kukaan ei ole selittänyt.
Osaatko sinä vastata kysymykseen, että miltä tuntuu olla sitä sukupuolta jota olet?
Miltäkö se tuntuu. No ihan tavalliselta, minulta. En tiedä muusta. Ei minulla oikeastaan edes ole mitään erityistä "naistunnetta", kunhan vain olen minä.
<
"Sama kuin valkoihoinen väittäisi, että tuntee itsensä must aihoiseksi. Että tietää millaista on olla musta ja alkaa värjäämään ihoaan mustaksi. Ei katsottaisi hyvällä!"
ei tarvitse värjätä mitään. En nyt äkkiä muista mikä nuori amerikkalainen naisartisti sanoi tuntevansa itsensä enemmän mustaksi kuin valkoiseksi ja sai aivan hirveän raivomyrskyn päälleen. Muistaako joku muu, ei se Aquilera ehkä ollut..
Vierailija kirjoitti:
"Olen eri, mutta mihin näitä lukuisia identiteettejä oikein tarvitaan ja niiden aggressiivista puolustamista?"
Brittipsykiatri Az Hakeemilla on teoria: ne ovat uusi nuorisokulttuuri. Niin kuin ennen oli punkkarit, gootit, emot jne. Uudet alakulttuurit eivät synny musiikin ympärille, ne syntyvät identiteetin ympärille. Trans- ja queer-identiteetit eivät ole ainoita, on myös esim. erilaisten mielen sairauksien ja neuropsykologisten häiriöiden ympärille syntyneitä identiteettikulttuureja.
Uskon, että myös moni persoonallisuushäriöinen omaksuu näitä identiteettejä. Esim. epävakaassa persoonallisuushäiriössä tunne omasta minuudesta on heikko. Tällainen omaksuttu identiteetti auttaa varmasti heitä monien asioiden käsittelemisessä. Aggressiivisuus kumpuaa sieltä samasta lähteestä, persoonallisuushäriöstä.
Noita nuoria kun läheltä seurailee niin esiin nousee yksi ilmeinen syy tälle "muoti-ilmiölle":
Ulkonäön merkityksen korostuminen ja meikkien, leikkausten, filttereiden ym saatavuuden vaikutus asiaan.
Nuorista tyttöpuolisista muunsukupuolisista valtaosa on joko omasta mielestään vaatimattoman näköisiä tai sitten ruumiin rakenteltaan jotenkin "kelpaamattomia" naiseksi: merkittävä ylipaino, hidas kehittyminen, suurikokoisuus.
Ihan kuin ei olisi hyväksyttyä olla nainen ellet ole naisellinen ja viehättävä. Ihan hirveä trendi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joku viimeisen kymmenen vuoden ilmiö. Meillä on kaveripiirissä sukupuoltaan kauan sitten vaihtanut viisikymppinen, ja hän on kyllä ihan vain oma itsensä, yrittämättä noudattaa mitään stereotypiaa sukupuolestaan.
Ei sillä, ettei saisi, jos se olisi oma juttu, mutta selvästikään ns. vanhan liiton vähemmistöt eivät tuntuneet miettivät sukupuolia ja niiden ilmentymistä niin ahtaasti kuin osa nykypolvesta.
Samoin kaveripiirissä oli 2000-luvun alussa poika, joka piti aika androgyynisiä vaatteita ja jopa hameita ja meikkasi, mutta ei hänen sukupuolensa kukaan mitään kysellyt eikä tuntunut itsekään ajattelevan. Enintään pidettiin goottina. Kunhan oli vaan poika, jolla oli oma tyylinsä eikä siinä sen kummempaa.
Niin kuin tämä voice of finland voittaja. En ajattele hänen sukupuolestaan mitään erityistä, hänhän on ilmiselvästi nuori mies. Enkä se
Niin käytti Nipa Nieminenkin dingon kulta-aikoina, mutta ei kellekään tullut silloin mieleen väittää Nipaa muunsukupuoliseksi, vaan ainoastaan tyttöjen mielestä äärimmäisen seksikkääksi mieheksi.
Omituista tää nykyinen jaottelu, joka tapahtuu pelkästään pukeutumisen tai jonkun meikkien ja korviksien perusteella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusuilu on gender-ideologiaa siitä kaikkein typerimmästä päästä. Epävakaat nuoret hankkivat huomiota keksityllä kolmannella sukupuolella ja raivoavat ja nimittlevät niitä, jotka eivät ota heitä todesta. Minkä takia naiset, ja vielä itseään feministeiksi kutsuvat, ovat etunenässä tätäkin touhua yllyttämässä.
Hyvin kuvailtu. Nämä raivokkaammin asiasta numeroa tekevät ovat yleensä todella epävakaan oloisia ihmisiä.
Kannattaa katsoa video jonka joku oli tuonne aikaisemmin linkittänyt.
Valitettavasti itse asiassa näitä hoitoja tarjotaan hyvin heppoisin tutkimustuloksin. Kyllä näistä vielä käydään keskustelua tulevaisuudessa, eikä missään hyvässä valossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen samaa. Voin heti tunnustaa sanoa että en tunne (tietääkseni) yhtään ns. muunsukupuolista, lukenut vain jotain mediasta.
Mutta näissä jutuissa esiintyvät, usein nuorehkot henkilöt nimenomaan korostavat että esim. ei tuntunut omalta pitää vaikka minihametta tai tiukkoja farkkuja. Aluksi yritti kun halusi kuulua joukkoon. Ja nyt on sitten ilmeisesti löysemmissä vaatteissa oma itsensä, eli ei nainen.
Surullista ja älytöntä jos naiseus käsitetään noin kapeasti. Eikö olisi parempi laajantaa kuvaa siitä, ja mielestäni se välillä on ollutkin laajempi.
Jos tämä ei ole yleisesti mikään muunsukupuolisten juttu, vaan joku median luoma harhakuva, niin varsinaisesti ei ole näkynyt että moni olisi ryhtynyt oikomaan. Sinänsä ilmiöstä on kirjoiteltu yllättävänkin paljon.
Ja ei, oma keski-ikäisen naisen elämäni ei mitenkään järky muiden sukupuoliasioista, eikä muistakaan, kunhan vain ihmettelen. Toki maailma olisi parempi paikka jos ihmiset voisivat olla omia persooniaan kaikessa rauhassa. Nykyajan omituinen juttu tuntuu olevan että jokainen olemisen nyanssi täytyy jotenkin tarkkaan määritellä ja nimetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Tunnen monia. Kuinka monta sinä ap tunnet?
Tunnet monia?
Eikö sinussa tuo jo herätä ajatuksia?
Miten jokin ihiseen luonnollisesti liittyvä ilmiö voi olla hyvin harvinainen vain 10 vuotta sitten, melko yleinen (jopa 20-30% prosenttia yläkouluikäisistä tytöistä) 5 vuotta sitten ja jälleen hiljalleen harvinaistuva?
Tulee mieleen fidget spinner, niitäkin näkee nykyisin tosi harvoin.
Kyllä minä muistan, että kun 90-luvulla olin ala-asteella meidänkin koulussa oli pari tyttöä, jotka pukeutuivat poikien vaatteisiin ja heillä oli aina lyhyet hiukset. Eivät koskaan pyörineet tyttöporukoissa.
Ylemmällä luokalla oli poika, joka meikkasi ja lakkasi kynsiä ja pukeutui aika naismaisesti.
Moni arempi varmasti jätti ottamatta riskin joutua hakatuksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Tunnen monia. Kuinka monta sinä ap tunnet?
Tunnet monia?
Eikö sinussa tuo jo herätä ajatuksia?
Miten jokin ihiseen luonnollisesti liittyvä ilmiö voi olla hyvin harvinainen vain 10 vuotta sitten, melko yleinen (jopa 20-30% prosenttia yläkouluikäisistä tytöistä) 5 vuotta sitten ja jälleen hiljalleen harvinaistuva?
Tulee mieleen fidget spinner, niitäkin näkee nykyisin tosi harvoin.
Kyllä minä muistan, että kun 90-luvulla olin ala-asteella meidänkin koulussa oli pari tyttöä, jotka pukeutuivat poikien vaatteisiin ja heillä oli aina lyhyet hiukset. Eivät koskaan pyörineet tyttöporukoissa.
Ylemmällä luokalla oli poika, joka meikkasi ja lakkasi kynsiä ja pukeutui aika naismaisesti.
Moni arempi varmasti jätti ottamatta riskin joutua hakatuk
No kyllä minäkin muistan 90-luvulta yläasteelta poikamsisesti pukeutuvia tyttöjä. Mutta eivät he olleet mitään eri sukupuolta silti. Saahan sitä pukeutua ja pyöriä missä porukoissa haluaa, ei se sukupuoli siitä muutu.
Kyllä. Aloittajan kanssa samaa mieltä. Kaikki tuntemani muunsukupuoliset (naiset) perustelevat muunsukupuolisuuttaan vahvasti toksisilla stereotypioilla naisista. Naiset heidän mielestään ovat pinnallisia, ulkonäöstään kiinnostuneita, yksinkertaisia ja tyhmiä. Ja he ovat jotain mielenkiintoisempaa.
Eli uuden ajan Pick me -tytöt vain uudessa muotissa, ja vanhan ajan naisvihaa. Miksi ei voisi vain ajatella, että naisella on pimppi, muuten saa olla millainen ikinä haluaa. Ja miehellä pippeli. Mitään muita stereotypioita ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Tunnen monia. Kuinka monta sinä ap tunnet?
Tunnet monia?
Eikö sinussa tuo jo herätä ajatuksia?
Miten jokin ihiseen luonnollisesti liittyvä ilmiö voi olla hyvin harvinainen vain 10 vuotta sitten, melko yleinen (jopa 20-30% prosenttia yläkouluikäisistä tytöistä) 5 vuotta sitten ja jälleen hiljalleen harvinaistuva?
Tulee mieleen fidget spinner, niitäkin näkee nykyisin tosi harvoin.
Kyllä minä muistan, että kun 90-luvulla olin ala-asteella meidänkin koulussa oli pari tyttöä, jotka pukeutuivat poikien vaatteisiin ja heillä oli aina lyhyet hiukset. Eivät koskaan pyörineet tyttöporukoissa.
Ylemmällä luokalla oli poika, joka meikkasi ja lakkasi kynsiä ja pukeutui aika naismaisesti.
Moni ar
Niinpä. 80-90 -luvuilla sai olla mitä halusi, eikä kukaan tullut väittämään, että tuollainen ei voisi olla tyttö/poika. Nyt ollaan paljon ahdasmielisempiä. Ja iso syy on näillä sukupuolista puhujilla.
Tunnet monia?
Eikö sinussa tuo jo herätä ajatuksia?
Miten jokin ihiseen luonnollisesti liittyvä ilmiö voi olla hyvin harvinainen vain 10 vuotta sitten, melko yleinen (jopa 20-30% prosenttia yläkouluikäisistä tytöistä) 5 vuotta sitten ja jälleen hiljalleen harvinaistuva?
Tulee mieleen fidget spinner, niitäkin näkee nykyisin tosi harvoin.