Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet, että muunsukupuolisilla on hyvin ahtaat käsitykset sukupuolirooleista?
25.04.2025 |
Siis tyyliin "tiesin jo lapsena, etten ole tyttö, koska en tykännyt leikkiä barbeilla".
Lisäksi heidän käsityksensä ovat erittäin vanhanaikaisia, stereotyyppisiä ja suorastaan lapsellisia. Että vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja sininen poikien.
Kommentit (259)
Ajattelun rajoittuneisuus on tyypillistä mielenterveysongelmaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen eri, mutta mihin näitä lukuisia identiteettejä oikein tarvitaan ja niiden aggressiivista puolustamista?"
Brittipsykiatri Az Hakeemilla on teoria: ne ovat uusi nuorisokulttuuri. Niin kuin ennen oli punkkarit, gootit, emot jne. Uudet alakulttuurit eivät synny musiikin ympärille, ne syntyvät identiteetin ympärille. Trans- ja queer-identiteetit eivät ole ainoita, on myös esim. erilaisten mielen sairauksien ja neuropsykologisten häiriöiden ympärille syntyneitä identiteettikulttuureja.
Uskon, että myös moni persoonallisuushäriöinen omaksuu näitä identiteettejä. Esim. epävakaassa persoonallisuushäiriössä tunne omasta minuudesta on heikko. Tällainen omaksuttu identiteetti auttaa varmasti heitä monien asioiden käsittelemisessä. Aggressiivisuus kumpuaa sieltä samasta lähteestä, persoonallisuushäriöstä.
Tutkijan skenaario kuulostaa uskottavalta. Kaikki jengit ovat oman minuuden ja itsetunnon vahvistamista, mutta vain hauraimmat jäävät niihin kiinni nuoruusiän jälkeen kuten rikollisjengehin kiinnittyneet. Heillä ei ole muuta, elämä ei viekään eteenpäin kuten muilla nuorilla, yksilöllisyyteen.
Biologinen sukupuoli on vain pohja, jolla seisomme, ei sen enempää. Hämmästyttävää, että feministit, jotka aikoinaan olivat avartamassa sukupuolen käsitettä, ovat tällaisessa sekoilussa mukana aivan kuin koko ajatteluperinteensä hylänneinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselliselta naiselta näyttävä, naisten vaatteisiin pukeutuva naisääninen henkilö närkästyy, kun joku puhuttelee häntä naiseksi. Onkin kuulemma muusu. Okei. Muille olemus näyttäytyy naisena, jolloin on aivan turha loukkaantua naiseksi luulemisesta.
Miten puhutellaan naiseksi? Hei nainen siellä? Eipä ole tullut tarvetta puhutella ketään tuolla tavoin.
Oletko mies? Itse ainakin olen lukuisia kertoja kuullut "hei tyttö" hei "kaunotar" yms. huuteluja. Vain mies voi kuvitella, ettei tuollaista tapahdu, koska noin varmasti on puhuteltu jokaista naista? Eri
Jossain lähiöbaarissa?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. En minä tunne olevani nainen, enkä sen enempää mitään muutakaan. Jos huomenna heräisin miehenä (ja jätetään nyt ympäröivä maailma ja suhteet siihen tästä pois, tietysti siinä olisi vaikka mitä!), en usko että minulla olisi itseni kanssa mitään kummempaa identiteettikriisiä. Olisin sama ihminen persoonapronominilla mies, miehen piirtein ja suoraan sukupuoleen liittyvin ominaisuuksin. Joillakin on varmasti vahvempi sukupuoli-identiteetti kuin minulla, olisi tosiaan mukava kuulla miltä se tuntuu.
Sen taas ymmärrän, jos on kasvanut kovin sukupuolitetussa ympäristössä. Että päiväkodissa on jo tytöt ja pojat jotenkin kovin korostettuna, samoin kotona, harrastuksessa tai koulussa. Missä vaan. Silloin voi tuntua, että yök, en minä kyllä tätä porukkaa ole. Mutta jos asia ei suuremmin elämässä näy, en tajua mistä sen "vain tietää".
Enkä siis epäile. Niin moni sanoo että sen vain
Tässä kommentissa näkyy, miten sukupuoli on niin itsestäänselvä perusta kaikelle, ettei sitä edes huomata. Vaikka et itse sitä huomaisi, on sinua kohdeltu sukupuolesi mukaisesti, kehosi on kehittynyt kuten muillakin tytöillä ja naisilla, sinulla on kuukautiset, rintasi ovat kasvaneet jne. Ja koska et ole kasvanut miehenä, et ole kokenut vastaavia miesten asioita kuten yölliset siemensyöksyt ml. niihin liittyvät tunteet tai "panetuksen" voimakas tunne.
Koska sukupuoli on koettu itsestäänselvyytenä, sitä ei huomata, transsukupuolisilla taas oma sukupuoli on koettu hyvin kielteisenä eli kyseessä ovat janan ääripäät. Vastakkainen kokemus ei siis missään nimessä ole voimakas sukupuolirooli (heille oma sukupuoli on myös itsestäänselvyys, vaikka tyylittelevätkin sitä eri tavoin), vaan transihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätään se tuntemattomien ihmisten cissittely!
Mistä vtusta he luulevat tietävänsä muista ihmisistä yhtään mitään ja vielä olettamalla luokittelevat muita törkeästi. Eli tekevät tasan juuri sitä, mistä syyttävät (usein aiheettomasti) muita.
Täysin aivottomia riparapoja, joista ei kannata piitata tasan sitten yhtään.
Minä en ole mikään "kissa/kissi/sissi" vai mitenkö se cis-lausutaan.
Lisäksi kohdullinen on loukkaava nimitys, olemme enemmän kuin vain yksi ruumiinosa. Ja mistä voi toinen tietää, että onko edes sillä kohdullisella kohtua tallessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muunsukupuolisuus on mielenterveysongelma.
Vierailija kirjoitti:
Itse en sano ääneen mutta sivuutan kaikki muusuksi itsensä julistavat tyyliin jaaha tuossa taas tuollainen epävakaa nainen. Toisten sukupuolet tai sukupuolettomuudet ei jaksa kiinnostaa. Suomen kielessäkin on jo maailman neutraaleimmat pronominit eli hän/toi/se niin turha meuhkata.
Samaa porukkaa jotka hakeutuvat "vaativiin asiantuntjiatehtäviin" tai perustavat jotain hamsteriasiantuntijakerhoja.
Hirveä tarve puhua itseään esille ja johtaa jotakin.
Teot eivät puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muunsukupuolisuus on mielenterveysongelma.
No ei se automaattisesti ole mielenterveysongelma. Se voi olla myös reaktio siihen, ettei halua samastua omaan sukupuoleen. Se taas voi johtua monesta syystä, vaikkapa siitä, että kokee olevansa tosi erilainen kuin sukupuolensa edustajat, tai sitten vaikkapa siitä, että ahdistuu seksuaalisesta huomiosta. Mutta yhteiskuntana sitä ei pitäisi huomioida, koska se on vain keksitty identiteetti. Tuollaisten identiteettien validoiminen tekee ihmisille enemmän hallaa kuin hyvää.
Minä olin se lapsi, joka tykkäsi leikkiä barbeilla ja nukkekotijutuilla. Keksin kaikenlaista niihin, askartelin ja sisustin ja rakentelin. Ja tietysti leikin niillä barbeilla. Minulla oli vain yksi Ken, ja se oli ihan sivuroolissa. Lääkäri-Barbie oli kaikkien pomo.
Nyt varmasti monen aivot lukkiutuu ajatukseen, että heh, tyhjäpää tyttö, vai mitä? Että kun hän on leikkinyt Barbeilla hänestä tuli stereotypinen hetero.
Olen bi-seksuaali nainen. En koe naiseuttani mitenkään ihmeellisenä enkä erityisesti ajattele että olen nainen. Mutta minä olen kehittynyt naiseksi ja käynyt sen kaiken läpi. Minulla on kuukautiset, olen synnyttänyt kolme lasta, imettänyt kaikkia kolmea pitkään. Ja vaikka en sitä ääneen koskaan sano, niin en usko että kukaan mies voi mitenkään tietää, millaista on olla nainen. Raskaana olemista ei tarvita siihen, vaan tarkoitan, että naiseksi syntynyt tietää millaista se on. Minäkään en väitä, että tietäisin millaista on olla mies.
Minä olen naimisissa miehen kanssa, mutta seurustellut myös naisten kanssa. Minulla on kaksi työtä jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Pidän edelleen barbeista, mutta myös avaruusraketeista ja moottoripyöristä. Ja tykkään leipoa. Katson amerikkalaista jalkapalloa ja kuolaan joukkueiden cheerleadereitä. Minulla on pitkät hiukset ja laitan niitä usein lettikampauksille.
Ja väitän, että iso osa ihmisistä on kuten minä (poislukien bi-seksuaalisuus): tykkää vähän kaikenlaisesta, on vähän sitä ja tätä ja elää elämäänsä käyttämättä juurikaan aikaa sen pohtimiseen, että on mies tai on nainen. Puhumattakaan siitä, että pohtisi ja lokeroisi muiden sukupuolia, joskus myös heidän puolestaan. Minä koen, että moni äänessä oleva muunsukupuolinen tekee juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselliselta naiselta näyttävä, naisten vaatteisiin pukeutuva naisääninen henkilö närkästyy, kun joku puhuttelee häntä naiseksi. Onkin kuulemma muusu. Okei. Muille olemus näyttäytyy naisena, jolloin on aivan turha loukkaantua naiseksi luulemisesta.
Miten puhutellaan naiseksi? Hei nainen siellä? Eipä ole tullut tarvetta puhutella ketään tuolla tavoin.
Oletko mies? Itse ainakin olen lukuisia kertoja kuullut "hei tyttö" hei "kaunotar" yms. huuteluja. Vain mies voi kuvitella, ettei tuollaista tapahdu, koska noin varmasti on puhuteltu jokaista naista? Eri
Jossain lähiöbaarissa?
Ensimmäiset tuollaiset muistot ovat pikkutyttönä. Lähiöbaareissa ei ole hirveästi tullut käytyä, mutta varmaan sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se lapsi, joka tykkäsi leikkiä barbeilla ja nukkekotijutuilla. Keksin kaikenlaista niihin, askartelin ja sisustin ja rakentelin. Ja tietysti leikin niillä barbeilla. Minulla oli vain yksi Ken, ja se oli ihan sivuroolissa. Lääkäri-Barbie oli kaikkien pomo.
Nyt varmasti monen aivot lukkiutuu ajatukseen, että heh, tyhjäpää tyttö, vai mitä? Että kun hän on leikkinyt Barbeilla hänestä tuli stereotypinen hetero.
Olen bi-seksuaali nainen. En koe naiseuttani mitenkään ihmeellisenä enkä erityisesti ajattele että olen nainen. Mutta minä olen kehittynyt naiseksi ja käynyt sen kaiken läpi. Minulla on kuukautiset, olen synnyttänyt kolme lasta, imettänyt kaikkia kolmea pitkään. Ja vaikka en sitä ääneen koskaan sano, niin en usko että kukaan mies voi mitenkään tietää, millaista on olla nainen. Raskaana olemista ei tarvita siihen, vaan tarkoitan, että naiseksi syntynyt tietää millaista se on. Minäkään en väitä, että tietäi
Barbeilla ja nukkekodeilla leikkimisessä ei ole mitään tyhjäpäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy myös usein hyvin ahdas käsitys siitä, mitä itse kestää ympäristöltään, minkä vuoksi ympäristön tulee muuttaa toimintatapojaan.
Uskomattomin mitä vähään aikaan kuulin, oli se että muunsukupuolinen ei voi kätellä ja katsoa silmiin kun vastaanottaa koulussa ylioppilastodistuksen, koska se lisää vähemmistön sukupuoliahdistusta. Niinpä tästä tavasta pitäisi luopua.
Ennen ehdotus olisi suoraan sivuutettu, nykyään diplomaattisesti nyökytellään ja yritetään tosissaan keksiä jotain ratkaisua. Kaikki mielessään miettivät, että lanttuhoitoon, mars, lapsiparka.
Miten tällainen ihminen pärjää oikein elämässään? Tarvisi mielenterveysapua.
Eihän tuo tarkoita mitään. He vain kertovat hetkiä elämässä jossa ympäristö on pakottanut heitä johonkin sukupuolimuottiin ja se kaikki on tuntunut heistä väärältä. Se on tunne ettei kuulu siihen sukupuoleen mihin muut väittää kuuluvan.
Väitätkö muka ettei näitä muotteja ole? Sukupuolipakkomielteiset aina perustelee binäärejä sillä että tytöt biologisesti sitä ja pojat biologisesti tätä, mutta sitten se ei aina pädekään, mutta sukupuoli ei ole kuitenkaan yhtään kulttuurillinen vaan sidottu genitaaleihin tai jotain.
Että jospa annetaan ihmisten elää ja olla rauhassa. Säästäisitte tekin omaa muelenterveyttänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. En minä tunne olevani nainen, enkä sen enempää mitään muutakaan. Jos huomenna heräisin miehenä (ja jätetään nyt ympäröivä maailma ja suhteet siihen tästä pois, tietysti siinä olisi vaikka mitä!), en usko että minulla olisi itseni kanssa mitään kummempaa identiteettikriisiä. Olisin sama ihminen persoonapronominilla mies, miehen piirtein ja suoraan sukupuoleen liittyvin ominaisuuksin. Joillakin on varmasti vahvempi sukupuoli-identiteetti kuin minulla, olisi tosiaan mukava kuulla miltä se tuntuu.
Sen taas ymmärrän, jos on kasvanut kovin sukupuolitetussa ympäristössä. Että päiväkodissa on jo tytöt ja pojat jotenkin kovin korostettuna, samoin kotona, harrastuksessa tai koulussa. Missä vaan. Silloin voi tuntua, että yök, en minä kyllä tätä porukkaa ole. Mutta jos asia ei suuremmin elämässä näy, en tajua mistä sen "vain tietää".
Minä koin nuorena sosiaalisen asemamme kielteisenä, mutta ei käynyt mielessäkään että sille mitään sen kummempaa voisi tehdä. Huomasin myös, että joillakin tytöillä on isommat rinnat ja he saavat siksi tietynlaista huomiota pojilta, ja koin asiasta hetken negatiivisia tunteita. Mutta ei se minusta trans-sosiaaliluokkaista tai trans-rintaista tehnyt.
Elämään synnytään niillä korteilla saa ja niillä pelataan. Jos käyttää puolet elämästään niistä korteista valittamiseen niin ei pääse edes aloittamaan peliä kun toiset ovat pelanneet jo monta kierrosta.
"Pettymysten sietäminen" on osa kasvatusta ja kaikissa asioissa on ilonsa.
Minä synnyin tietyistä puutteista huolimatta söpökasvoisena, ja sittemmin sairauden vuoksi menetin viehättävän ulkomuotoni. Tämä oli tietysti kova pala koska niin iso osa identiteettiä ja tapojani pohjautui siihen, että olen viehättävä.
Mutta lopulta ymmärsin, että se luo myös paineita ja saan nauttia ennenkokematonta rauhaa, kun ihmiset eivät ole kiinnostuneita minusta.
Elämä antaa, elämä ottaa. Viisas nauttii siitä, mitä saa, eikä haikaile sitä mitä naapurilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy myös usein hyvin ahdas käsitys siitä, mitä itse kestää ympäristöltään, minkä vuoksi ympäristön tulee muuttaa toimintatapojaan.
Uskomattomin mitä vähään aikaan kuulin, oli se että muunsukupuolinen ei voi kätellä ja katsoa silmiin kun vastaanottaa koulussa ylioppilastodistuksen, koska se lisää vähemmistön sukupuoliahdistusta. Niinpä tästä tavasta pitäisi luopua.
Ennen ehdotus olisi suoraan sivuutettu, nykyään diplomaattisesti nyökytellään ja yritetään tosissaan keksiä jotain ratkaisua. Kaikki mielessään miettivät, että lanttuhoitoon, mars, lapsiparka.
Miten tällainen ihminen pärjää oikein elämässään? Tarvisi mielenterveysapua.
Ei välttämättä tarvitse erityistä mielenterveysapua. Voi tarvita vain sitä, että häneltä vaaditaan sama kuin muiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuota minäkin olen miettinyt. Minä en ollut ikinä stereotyyppinen tyttö lapsena, mutta ei olisi ikinä tullut mieleen, että olisin ollut poika.Miten joku tuntee olevansa eri sukupuolta?
Siis, jos tyttö leikkii autoilla ja kiipeää pihkaa hiuksissa puuhun, niin sille pitää alkaa tunkemaan blokkereita kurkusta alas.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo tarkoita mitään. He vain kertovat hetkiä elämässä jossa ympäristö on pakottanut heitä johonkin sukupuolimuottiin ja se kaikki on tuntunut heistä väärältä. Se on tunne ettei kuulu siihen sukupuoleen mihin muut väittää kuuluvan.
Väitätkö muka ettei näitä muotteja ole? Sukupuolipakkomielteiset aina perustelee binäärejä sillä että tytöt biologisesti sitä ja pojat biologisesti tätä, mutta sitten se ei aina pädekään, mutta sukupuoli ei ole kuitenkaan yhtään kulttuurillinen vaan sidottu genitaaleihin tai jotain.
Että jospa annetaan ihmisten elää ja olla rauhassa. Säästäisitte tekin omaa muelenterveyttänne.
Ei kai kukaan väitä, että sukupuoliin ei kohdistu odotuksia tai sukupuolirooleja ei ole olemassa? Pointti on se, että keksitty identiteetti ei auta tuon tunteen käsittelyssä. Se auttaa, että hyväksyy oman kehonsa naisena (tai miehenä, mutta urosmuusut ovat harvinaisempia) ja löytää oman tapansa olla nainen. Terv. nimim. nainen, joka on tehnyt juuri näin
En ole huomannut. Minua ei kylläkään kiinnosta muiden seksielämä tai suuntautuminen yhtään joten syy on varmaankin siinä. En myöskään tyrkytä omia käsityksiäni muille joten siinäkin voi olla osansa miksi muiden asiat eivät kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselliselta naiselta näyttävä, naisten vaatteisiin pukeutuva naisääninen henkilö närkästyy, kun joku puhuttelee häntä naiseksi. Onkin kuulemma muusu. Okei. Muille olemus näyttäytyy naisena, jolloin on aivan turha loukkaantua naiseksi luulemisesta.
Miten puhutellaan naiseksi? Hei nainen siellä? Eipä ole tullut tarvetta puhutella ketään tuolla tavoin.
Oletko mies? Itse ainakin olen lukuisia kertoja kuullut "hei tyttö" hei "kaunotar" yms. huuteluja. Vain mies voi kuvitella, ettei tuollaista tapahdu, koska noin varmasti on puhuteltu jokaista naista? Eri
No, miehistä usein huudetaan: Hei jätkät, mitä äijä
Pitäisikö kieltää? Vai onko halventavaa vain kutsua naista naiseksi tai jopa tytöksi, mikä on mielestäni nätimmin sanottu, kuin äijä. Millä nimityksellä toivoisit naisia kutsuttavan ja oletko varma, ettet koe jonkun ajan kuluttua sitäkin loukkaavana?
Oletko mies? Itse ainakin olen lukuisia kertoja kuullut "hei tyttö" hei "kaunotar" yms. huuteluja. Vain mies voi kuvitella, ettei tuollaista tapahdu, koska noin varmasti on puhuteltu jokaista naista? Eri