Lue keskustelun säännöt.
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa
07.04.2025 |
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista.
Olen huomannut, että eniten kotirouvia kadehtivat etenkin naiset, joilla itsellään ei ole nykytilanteessakaan, eikä edes ole koskaan ollutkaan mahdollisuuttakaan vaihtoehtoisesti ryhtyä kotirouvaksi miehensä elätettäväkseen.
Aivan pariskunnan keskinäinen yksityisasia, jääkö puoliso kotiin vai meneekö töihin. Ei kuulu muille.
Kommentit (445)
Kai sielä töissä kuka tahansa kävisi, jos sillä olisi miellyttävää ja palkitsevaa tehdä duunia.
Ne jotka ei käy, niin eivät varmasti siitä saa mitään itselleen ja eivät käy töissä.
Löytävät jotain älykkäämpää kotiäidin tai koti-isän hommista.
Ne kertyvät eläkkeetkin on aika bullshittiä monilla aloilla.
Kotiäitiyskin on eräänlainen lakon muoto. Hieno juttu.
Käyköön ne töissä joita se kannattaa jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.
Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin on kirjoituksia, kun mies on inhottava, alistava ym , mutta nainen ei voi lähteä suhteesta, koska ei koulutusta, ei kokemusta työstä, ei asuntoa. Siinä sitten kärvistelet. Hankkikaa naiset koulutus, että voitte seisoa omilla jaloillanne.
Miksei voi? Työtä voi hankkia vaikka siivoojana, jos on suuri motivaatio. Opiskella voi aina jotakin, vaikkapa lähihoitajaksi.
Tämänkin aloituksen on todennäköisesti tehnyt joku miespuolinen, jolla ei ole kykyä elättää edes itseään, saati vaimoa ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäksi täällä on kirjoituksia, joissa aviomiehet nimittävät pariskunnan yhteisiä lapsia lakisääteisillä hoitovapailla hoitavia työssäkäyviä naisia lompakkoloisiksi.
Iljettäviä miehiä. Mamma poikia. Oppineet äitinsä vihan miniää kohtaan, teki miniä miten hyvänsä päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän menevän hukkaan, jos vain siivoilisin ja järjestelisin kotona, söisin ja kävisin lenkillä. Hyvä, että et kärsi, mutta itse varmaan kärsisin jonkinasteisesta tylsistymisestä.
Aika näköalaton ja oma-aloitteeton olet. Mikäs siinä. Sen takia varmasti kaupan kassoillakin on työntekijöitä, kun saavat sitä elämäänsä sisältöä.
Minä en saisi ja tuntisin oloni nöyryytetyksi etenkin sillä palkalla...
Vierailija kirjoitti:
Suomessa naiset ovat töissä ja lapset hoitopaikassa. Näin ei monessa muussa maassa ole. Toinen asia on se eläkekertymä, joka muissa maissa tasataan avioparien kesken. Suomalainen nainen saa eläkkeensä jos on töissä.
Minä olin muutaman vuoden miehen ulkomaantyön takia ulkomailla, enkä ollut töissä. Koko tämän ajan maksoin eläkkeeseen sopivan kuukausittaisen summan. Sain kunnon eläkkeen, vaikka olin muutaman vuoden pois töistä.
Öö siis, suomessa on yritetty pakottaa naiset porsimaan toimistopöytien alle ja luovuttamaan vauvansa mahojen broileilaitoshoitoon.
Tämä ei ole mikään suostumuksellinen vaan rakenteellinen asia mikä on rakennettu ihan naisilta kysymättä.
Ja tästä syystä naiset eivät enää synnytä. Vaikka olette rakentaneet liukuhihnasynnytystehdas-oksennusjärjestelmän, naisilla on edelleen itsemääräämisoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.
Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.
Jep. Tässä keskustelussa kaikki kotirouvat ovat akateemisesti koulutettuja miljonäärejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta onhan tuossa muutakin sisältöä, esim. lasten viemiset ja hakemiset, läksyissä auttaminen jne. Kiva jos voi panostaa heihin sen ajan kun lapset on pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
Kuulostaa siltä, että vain kulutat aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin aloituksen on todennäköisesti tehnyt joku miespuolinen, jolla ei ole kykyä elättää edes itseään, saati vaimoa ja lapsia.
Tai muunsukupuolinen, jota on helpompi vihata kuin miehiä sellaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä on, kotirouvat, haluatteko tyttäristänne kotirouvia, vailla koulutusta ja kokemusta, tavoitteena löytää nuorena rikas mies elättäjäksi?
Entä haluatteko pojallenne elatusta vaativan vaimon, jonka eläkesuunnitelma on avioero tai perintö?
Hölmö. Luuletko tosiaan, että kotirouvan tytär tai poika haluaa samaa? Kotirouvan omat vanhemmat ovat/ovat olleet mitä todennäköisimmin itse uratykkejä ja yhtään tiedostava jälkeläinen ei halua samaa omille lapsilleen. Omat lapsensa taas haluavat pois kotoa, työelämään. Näin se todennäköisimmin menee, vaikka muuta haluat uskotella.
Meillähän on Suomessa tuhansia kotiäitejä. Valtio on jopa huolissaan kun pelkää etteivät heidän lapset opi suomea kotona. Enkä ole kuullut että kukaan heitä kadehtii. Ilmeisesti lapsetkin saavat uusia vaatteita lähinnä työssäkäyvien lapsia ryöstelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jokainen päättää itse millaisen "uran" haluaa. Minulle on ainakin ihan yksi lysti jos joku jää kotirouvaksi. Itse olen kouluttautunut paljon ja haluan päteä ammatissani ja työssäni. Minulle ei vaan riittäisi se, että osaan pyykätä, pyyhkiä pölyjä, hoitaa lapsia jne. Eikä oikeasti edes kiinnosta moinen homma. Ja minulla on kyllä myös lapsia, joten jonkun verran on ollut pakko "harrastaa" lasten kasvattamista ja toki tehdään koko ajan myös kotitöitä, kun on vaan pakko. Siivoja kyllä käy meillä 2 kertaa kuukaudessa, koska ei vaan nappaa siivoaminen.
Kaikilla ei todellakaan ole tarvetta "päteä" ja kotiäitiys on aika paljon muutakin kuin rätin heiluttelua. Itsehän sanot, että teillä se sujuu parissa tunnissa kuukaudessa. Mihin luulet sen loppuajan kuluvan?
Minäkin kävin korkeakoulussa ja vientiteollisuudessa pyörähtämässä, tuttavistosta löytyy kaikenlaista tohtoreista dippainsseihin ja jopa kansainvälisiä musiikkitähtiä. Mikään näistä ei yksinkertaisesti tehnyt vaikutusta tai tunnu siltä, että toisi mitään erityistä täyttymystä. Ei edes oma ala, vaikka hissukseen sitäkin tietysti kehitän.
Jos joku saa jonkinlaiset kiksit ja täyttymykset statuksesta yhteisössä niin siitä vaan. Mutta aito hyvinvointi ja onnellisuus syntyy rehellisesti sanottuna hyvästä ruuasta, liikunnasta, auringon paisteesta ja naisella myös lapsen kanssa touhuamisesta. Itsellä ei ole edes sitä lasta ja rankkaan silti kolme ensimmäistä "uran" yläpuolelle.
Tässä nyt puhutaan koko ajan sekaisin kotiäideistä ja kotirouvista. Aika eri luonteisia elämiä viettävät varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän menevän hukkaan, jos vain siivoilisin ja järjestelisin kotona, söisin ja kävisin lenkillä. Hyvä, että et kärsi, mutta itse varmaan kärsisin jonkinasteisesta tylsistymisestä.
Aika näköalaton ja oma-aloitteeton olet. Mikäs siinä. Sen takia varmasti kaupan kassoillakin on työntekijöitä, kun saavat sitä elämäänsä sisältöä.
Minä en saisi ja tuntisin oloni nöyryytetyksi etenkin sillä palkalla...
Minäkö oma-aloitteeton? Eikös tuo toinen kirjoittaja nimenomaan ole se, jolla ei ole mitään tekemistä. Paitsi se siivoilu ja järjestely ja kotona notkuminen. Minä keksisin kyllä kiinnostavampaakin tekemistä, joskin voi olla etten sitten ehtisi siivoilla ja järjestellä.
Niin, ja älä mene kaupan kassalle, jos ei ole sun juttusi. Jotain kertoo ehkä se, jos käsityksesi työelämästä on matalapalkkainen, suorittavan tason työ. Kyllähän joidenkin ammatti on vaikkapa kirjailija tai toimittaja. Mutta menee varmaan sun käsityksesi yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.
Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.
Jep. Tässä keskustelussa kaikki kotirouvat ovat akateemisesti koulutettuja miljonäärejä.
Ehkä ei kaikki, mutta minä olen. Siis olen akateemisesti koulutettu ja miljonäärejä olemme yhdessä mieheni kanssa. Ja Suomen pölyt olemme karistaneet jaloistamme aikapäiviä sitten. Emme palaa Suomeen eivätkä niin tee lapsemmekaan, varsin todennäköisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä on, kotirouvat, haluatteko tyttäristänne kotirouvia, vailla koulutusta ja kokemusta, tavoitteena löytää nuorena rikas mies elättäjäksi?
Entä haluatteko pojallenne elatusta vaativan vaimon, jonka eläkesuunnitelma on avioero tai perintö?
Hölmö. Luuletko tosiaan, että kotirouvan tytär tai poika haluaa samaa? Kotirouvan omat vanhemmat ovat/ovat olleet mitä todennäköisimmin itse uratykkejä ja yhtään tiedostava jälkeläinen ei halua samaa omille lapsilleen. Omat lapsensa taas haluavat pois kotoa, työelämään. Näin se todennäköisimmin menee, vaikka muuta haluat uskotella.
Kotirouva tai -äiti voi myös ihan hyvin opiskella ja kehittää omaa osaamistaan sekä kognitiotaan, jos se kiinnostaa. Tai sitten hän voi vaikka opetella soittamaan viulua. Opiskelu on hyvin joustavaa ja ison osan siitä joutuu joka tapauksessa tekemään omassa tahdissaan. Yritykselle omistautuminen (työelämä) on sitten toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin on kirjoituksia, kun mies on inhottava, alistava ym , mutta nainen ei voi lähteä suhteesta, koska ei koulutusta, ei kokemusta työstä, ei asuntoa. Siinä sitten kärvistelet. Hankkikaa naiset koulutus, että voitte seisoa omilla jaloillanne.
Miksei voi? Työtä voi hankkia vaikka siivoojana, jos on suuri motivaatio. Opiskella voi aina jotakin, vaikkapa lähihoitajaksi.
Meillä on tälläkin hetkellä vaikka kuinka paljon porukkaa työttömänä, on heilläkin motivaatio, mutta kun se motivaatio ei riitä jos ei vain millekään työnantajalle kelpaa. Ja vuosikausien työelämän ulkopuolella oleminen on työnantajille sellainen asia, että työnhakijaa ei kutsuta edes haastatteluun. Ei sinne töihin vain mennä, vaan jonkun työnantajan pitää haluta se ihminen ottaa töihin. Täällä on monilla sellainen aivan ihmeellinen käsitys, että suorittavan työn paikkoihin suunnilleen vain kävellään sisään ja sanotaan että tulen tänne töihin. Joo ei. Niistäkin töistä kilpailee vaikka kuinka moni muu.
Ja tämä on se asian ydin. Työelämän ulkopuolelle jättäytyminen on aivan hirveä riski.
En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän menevän hukkaan, jos vain siivoilisin ja järjestelisin kotona, söisin ja kävisin lenkillä. Hyvä, että et kärsi, mutta itse varmaan kärsisin jonkinasteisesta tylsistymisestä.