Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa

Mua ei haittaa jos jotku mulle tuntemattomat naiset toimii noin, jääkööt kotiäideiks jos haluavat ja on miehilleki ok.

En kuitenkaan haluais ite kaveerata tuollasten naisten kanssa koska koen että meidän arvomaailmat ois niin erilaiset.

Ite kun oon kova tekemään töitä ja luonu itelle hyvän uran, elätän täysin ite itteni enkä siihen miehiä tarvi, niin en koe että tuollasten naisten kanssa oltaisiin sen vertaa samanlaisia että kannattais esim ystävystyä. Kuten mainitsin, arvomaailma jne.

Lisäksi mun mielestä on vain niin typerää jäädä jonku toisen armoille ilman että itellä on mitään säästöjä jne ja sitten itketään jos ero tulee tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ystäväni on tohtori. Hänellä oli professuuri yliopistolla kunnes jäi ensin kotiäidiksi ja sitten kotirouvaksi. Elävät nykyään varsin mukavaa ja onnellista elämää maaseudun rauhassa."

Ja kotiäitinä uransa haluavia pitäisi kouluttaa verorahoihin tohtoriksi siksi, että... niin että miksi? 

Albert Einstein ja Nikola Tesla kiittivät äitejään keksinnöistään. Äidin koulutustaso myös usein periytyy lapsille, joidenkin tutkimusten mukaan myös älykkyys. 

Olen lukenut Nikola Teslan elämäkerran, jossa puhuttiin myös hänen äidistään, ja se nainen oli ihan omissa sfääreissään. Teki useita maatilan töitä  helpottavia keksintöjä ja heräsi joskus ennen kukonlaulua, että perheelle olisi aamupala pöydässä, kun he heräävät. Tosin ilmeisesti ajankuvaan sopivasti hänellä ei

"Teki useita maatilan töitä  helpottavia keksintöjä" - ja varmaan mr. Tesla patentoi omiin nimiinsä? 

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa, että elämästä niin iso osa meni raatamiseen. En silti kadehdi niitä, joilla nyt on mahdollisuus jäädä jo nuorena pois töistä ja elää vaikka sijoituksillaan. Ehkä minun  lapsiani joskus onnistaa myös. Nauttikaa vapaudesta.

Minä olisin halunnut raataa. Tai no, ikäni tein töitä 14v. alkaen. Ja opiskelin. Kunnes sairastuin. Siitä lähtien mies on yksin elättänyt. Vuosikausia olin kyvyttömänä kotona "tekemässä mitä huvittaa". Nyt alan olla taas työkuntoinen ja ehdin ehkä muutaman vuoden taas työskennellä, ennen eläkettä. 

Miehelleni olen ikuisesti kiitollisuuden velassa. Toisaalta tätähän se avioliitto (kirkossa luvattu) tarkoittaa. Hyvinä ja huonoina päivinä.

Lapsiin ehdin myös onneksi panostaa. Se on asia, jota ei voi koskaan katua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa päättää, mutta on hyvä muistuttaa siitä että moni kotirouva on jäänyt tyhjän päälle kun ukko on lähtenyt toisen matkaan. Kun ei ole koulutusta eikä työtä voi tuntua vähän tukalalta.

Jos mieheni jättäisi minut, niin en jäisi tyhjän päälle, vaan saisin omaisuudestamme puolet. Sillä eläisin hyvin loppuelämäni ja lisäksi on kuukausittainen säännöllinen tulo. 

 

Ei se mikään automaatio ole, mutta tasinkoa voit saada. Kuten leskeksi jäädessä.

Tätä juristi painotti testamentin yhteydessä, ettei mitään saa automaattisesti. Suositteli myös, et pariskunnat tekevät keskinäisen testamentin. Se kun helpottaa myös leskeksi jäädessä.  Puolison kuolema on siis jäljelle jäävälle ero, kuten avioerokin. Avioliiton loppuminen.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki yh:t elävät valtion eli veronmaksajien lompakolla! Asumistuet, korotetut lapsilisät, päiväkodit ja muuta erikoistukea ja apua tietenkin valtiolta veronmaksajien rahoilla. Kunnon lompakkoloisia!

Kaikki yht? Suurin osa taitaa olla töissä.