Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa

Vierailija kirjoitti:Jos jaksaa tuollaista nyhräilyä. Noista saa niin vähän rahaa, että melkein pääsisi helpommalla ja vähemmällä vaivalla, kun saman rahan ottaisi jostain palkkaduunista - eipä sitä paljon täytyisi tehdä niin pienen rahan eteen.

 

 

Palkkatöissäkään ei välttämättä tarvi käydä jos paastoaa viikon kuukaudessa. Paasto on terveellistä. 

Aika ankeaa on jos menee johinkin palkkaduunin, joka on säädelty siten että et saa siitä mitään muuta kuin menetetyt 8h valoisasta ajasta päviästä.

Naisten alat on kaikista kannattamattomimpia ja alhaisimmin palkattuja lafkoja.

Vierailija kirjoitti:

Niinkin saa elää. Ihmiset jotka kuvittelevat elämän olevan orjatyöleiri voivat painua takaisin sinne pellolle isän piiskattavaksi ja jättää muut ihmiset rauhaan. Se että sinut on synnytetty ja kasvatettu orjaksi ei tarkoita sitä, että muita olisi tai muiden pitäisi. Tai sitten menet sinne terapiaan opettelemaan, ettei sinunkaan ole pakko.

Ei kai sitä tarvitse kotirouva olla, vaikkei työelämässä olisikaan palkansaajana - tätä vähän ihmettelen, että jos kerran pointtina on vain se, ettei halua työelämään, niin miksi se pitää tehdä jonkun oudon kotirouvakuvion kautta? Eikö voisi vain vaikka katsoa Netflix-sarjoja, käydä teatterissa ja museoissa, tavata ystäviä, lukea kirjoja, masturboida, harrastaa liikuntaa, opetella uusia harrastuksia, ulkoilla, geokätköillä.... tms. Ihan ummehtunut ajatus, että ainoa keino vaihtoehtoiseen elämäntyyliin olisi joku kotirouvana oleminen ja kotitöihin keskittyminen.



Olen yksi sellainen kirjoittaja, jolle on tässä ketjussa heitelty noita "olet orja" -tyyppisiä kommentteja. Enpä omaa tilannettani avannut, mutta en edes ole työelämässä. En kuitenkaan myöskään ole kotirouva (vaikka parisuhteessa olenkin), enkä keskity kodinhoitoon. Itselleni nimenomaan joku kotirouva olisi ihan kaamea kohtalo - ihan yhtä kaamea kuin joutua jonnekin itselle epämieluisaan palkkatyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperheessä vanhemmilla oli omat rahansa, joten on vaikea kadehtia kotiäitejä tai kotirouvia. Avioeron sattuessa nainen on taloudellisesti niin onnettomassa asemassa, että sääliä tuo järjestely lähinnä herättää. 

Huulipyöreänä kuuntelin, kun eräs miehen rahoilla elävä kotirouva kertoi, että antaa miehensä pitää ja viljellä kotitilaansa, vaikka se on kallis harrastus. Ei tullut aiemmin mieleenkään, että toisen tienaamia rahoja voi tuolla tavalla pitää ominaan tai edes perheen omina. 

Minunkin vanhemmilla oli omat rahat, ja niin on minullakin, niinpä voinkin omasta halustani olla kotona. Ihmetyttää kyllä vähän tuo "Avioeron sattuessa nainen on taloudellisesti niin onnettomassa asemassa, että sääliä tuo järjestely lähinnä herättää. ", miten niin, jos asiat on liitossa reilusti järjestetty tai naisella on omia varoja. 

Mistä niitä omia varoja kertyy, jos jää kotiin ja antaa miehen elättää? Suurimmalle osalle realismia on se, että jos ei käy töissä ei kerry rahaa, ja hyvin harvalla miehelläkään sellaista palkkakuittia on, että siitä maksaa sekä kahden aikuisen elämä että naisen eläkkeen ja käyttövarat. Omat vanhemmatkin kuolee vaan kerran eikä yleensä silloin kun ollaan itse nuoria, joten ihmettelen jos perintöjä satelee kovin usein.

Käytännössä kotiin jääminen on mahdollista vain niille, jotka saavat rahaa jostain menemättä ns. oikeisiin töihin tai jotka ovat olleet hyväpalkkaisissa töissä ja säästäneet rahaa niin, että eron tullessa on omaa varallisuutta millä elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.

On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.

En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän

Kotirouvana voit tehdä sellaisia asioita mistä itse saat nautintoa, sehän siinä on parasta. Joku ei halua lenkkeillä, joku haluaa. Joku haluaa opiskella, toinen ei. Kolmas harrastaa intohimoisesti käsitöitä, toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperheessä vanhemmilla oli omat rahansa, joten on vaikea kadehtia kotiäitejä tai kotirouvia. Avioeron sattuessa nainen on taloudellisesti niin onnettomassa asemassa, että sääliä tuo järjestely lähinnä herättää. 

Huulipyöreänä kuuntelin, kun eräs miehen rahoilla elävä kotirouva kertoi, että antaa miehensä pitää ja viljellä kotitilaansa, vaikka se on kallis harrastus. Ei tullut aiemmin mieleenkään, että toisen tienaamia rahoja voi tuolla tavalla pitää ominaan tai edes perheen omina. 

Minunkin vanhemmilla oli omat rahat, ja niin on minullakin, niinpä voinkin omasta halustani olla kotona. Ihmetyttää kyllä vähän tuo "Avioeron sattuessa nainen on taloudellisesti niin onnettomassa asemassa, että sääliä tuo järjestely lähinnä herättää. ", miten niin, jos asiat on liitossa reilusti järjestetty

Osa meistä on käynyt ihan töissä vuosikausia ja sijoittanut rahojaan, ennen kotirouvailua.

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voit tehdä sellaisia asioita mistä itse saat nautintoa, sehän siinä on parasta. Joku ei halua lenkkeillä, joku haluaa. Joku haluaa opiskella, toinen ei. Kolmas harrastaa intohimoisesti käsitöitä, toinen ei.

Okei, tarkennan nyt, eli kotirouva käyttää siis aikansa ihan mihin haluaa, eikä diiliin kuulu lainkaan sitä, että hän hoitaisi enemmän kotia ja lapsia kuin mies? Ymmärsinkö oikein, että idea on siis se, että mies on eräänlainen mesenaatti, joka mahdollistaa sen, että työelämän ulkopuolella oleva kumppani voi tehdä mitä huvittaa, mutta kotityöt jaetaan kuitenkin puoliksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkin saa elää. Ihmiset jotka kuvittelevat elämän olevan orjatyöleiri voivat painua takaisin sinne pellolle isän piiskattavaksi ja jättää muut ihmiset rauhaan. Se että sinut on synnytetty ja kasvatettu orjaksi ei tarkoita sitä, että muita olisi tai muiden pitäisi. Tai sitten menet sinne terapiaan opettelemaan, ettei sinunkaan ole pakko.

Ei kai sitä tarvitse kotirouva olla, vaikkei työelämässä olisikaan palkansaajana - tätä vähän ihmettelen, että jos kerran pointtina on vain se, ettei halua työelämään, niin miksi se pitää tehdä jonkun oudon kotirouvakuvion kautta? Eikö voisi vain vaikka katsoa Netflix-sarjoja, käydä teatterissa ja museoissa, tavata ystäviä, lukea kirjoja, masturboida, harrastaa liikuntaa, opetella uusia harrastuksia, ulkoilla, geokätköillä.... tms. Ihan ummehtunut ajatus, että ainoa keino vaihtoehtoiseen elämäntyyliin olisi joku ko

Kotirouvana voi pitää kodin siistinä menee tosi vähän aikaa kun siivoaa joka päivä, niin työt ei kasaannu. Voi treenata nousujohteisesti ja suunnitella terveelliset sapuskat koko perheelle. Ruokailu ja kuntoilu on kaikista terveellisimpiä asioita joihin voi elämässä vaikuttaa.

Työpäivän jälkeen tulisi syötyä jotain epäterveellistä pikaruokaa ja kaikki olisi väsyneitä. Kotiäitiydestä saa energiaa, samalla tavalla kuin talvesta saa.

Vierailija kirjoitti:

Loisia halveksutaan, ei kadehdita.

Kateus vie kalatkin vedestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voit tehdä sellaisia asioita mistä itse saat nautintoa, sehän siinä on parasta. Joku ei halua lenkkeillä, joku haluaa. Joku haluaa opiskella, toinen ei. Kolmas harrastaa intohimoisesti käsitöitä, toinen ei.

Okei, tarkennan nyt, eli kotirouva käyttää siis aikansa ihan mihin haluaa, eikä diiliin kuulu lainkaan sitä, että hän hoitaisi enemmän kotia ja lapsia kuin mies? Ymmärsinkö oikein, että idea on siis se, että mies on eräänlainen mesenaatti, joka mahdollistaa sen, että työelämän ulkopuolella oleva kumppani voi tehdä mitä huvittaa, mutta kotityöt jaetaan kuitenkin puoliksi?

Sehän riippuu ihan siitä mikä järjestely kenenkin parisuhteeseen sopii! Meillä minä teen enemmän kotitöitä koska pidän niistä, mies ei kuitenkaan ikinä huomauttaisi jos pyykkiä ei ole pesty tai muuta vastaavaa, pistäisi itse pesukoneen päälle töistä tullessaan. Ei meillä ole mitään diiliä missä on jaoteltu sun ja mun työt :,D kuulostaa oudolta tuollainen!

"No kaikilla ei ole mökkiä mitä voi laittaa vuokralle. Eikä ylimääräisiä rahoja joita sijoitella. Pulloja keräämällä ja askarteluilla ei pitkälle pötkitä."

Voit ostaa pullorahoilla maitotölkin ja toisenkin. Askarteluilla ja muilla kirppismyynneillä saat jo rahaa esimerkiksi sähkölaskuun ja ulkovaatteisiin. Voit sen ukin mökki pahasta vuokrata, jolloin tulot tulevat koko perheen hyödyksi kuten ukonkin palkka, mikäli ikiomaa mökkiä ei ole. Moni tulee lähivuosina saamaan mökkipahasennperintönä. Kukaan ei niitä osta, mutta perikunta voi vuokrata esim. jakastusporukoille tai alkeellisesta mökkeilyatä haaveileville mökkipahasta.

Vierailija kirjoitti:

"No kaikilla ei ole mökkiä mitä voi laittaa vuokralle. Eikä ylimääräisiä rahoja joita sijoitella. Pulloja keräämällä ja askarteluilla ei pitkälle pötkitä."

 

Voit ostaa pullorahoilla maitotölkin ja toisenkin. Askarteluilla ja muilla kirppismyynneillä saat jo rahaa esimerkiksi sähkölaskuun ja ulkovaatteisiin. Voit sen ukin mökki pahasta vuokrata, jolloin tulot tulevat koko perheen hyödyksi kuten ukonkin palkka, mikäli ikiomaa mökkiä ei ole. Moni tulee lähivuosina saamaan mökkipahasennperintönä. Kukaan ei niitä osta, mutta perikunta voi vuokrata esim. jakastusporukoille tai alkeellisesta mökkeilyatä haaveileville mökkipahasta.

*kalastusporukoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.

Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.

Jep. Tässä keskustelussa kaikki kotirouvat ovat akateemisesti koulutettuja miljonäärejä. 

Pitääkö mielestäsi olla ihan miljonääri, että kykenee siihen. Mielestäni vähempikin varallisuus riittää. Tienata voi monin tavoin käyttörahaa esim. oman käden töiden avulla, kasvattamalla kukan taimia myyntiin, kirppareilla, hoitamalla lapsia, koiria, hevosia, keräämällä pulloja, tai sijoittamalla ja myymällä, vuokraamalla työkaluja, mökkiä, huonetta,autoa.

Melko paljon on ollut varallisuutta, jos voi vuokrata omaa mökkiä tai autoa, tai on sen verran iso asunto että huonekin liikenee. Sijoittamaan ei usein pysty, jos ei ole jo varallisuutta ennestään. Taimien myynti, kirpparit ja pullorahat on ihan kiva lisätulo, mutta ei sillä nyt sentään kuukaudesta toiseen elämää rahoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voit tehdä sellaisia asioita mistä itse saat nautintoa, sehän siinä on parasta. Joku ei halua lenkkeillä, joku haluaa. Joku haluaa opiskella, toinen ei. Kolmas harrastaa intohimoisesti käsitöitä, toinen ei.

Okei, tarkennan nyt, eli kotirouva käyttää siis aikansa ihan mihin haluaa, eikä diiliin kuulu lainkaan sitä, että hän hoitaisi enemmän kotia ja lapsia kuin mies? Ymmärsinkö oikein, että idea on siis se, että mies on eräänlainen mesenaatti, joka mahdollistaa sen, että työelämän ulkopuolella oleva kumppani voi tehdä mitä huvittaa, mutta kotityöt jaetaan kuitenkin puoliksi?

Mä ainakin käytän aikani ja omat rahani kuten haluan, kotitöitä tehdään molemmat, lapsia ei ole. Kotiäidit ja -rouvat on eri asia, edelleen. 

Minkä takia tällä aiheella osoitellaan syyttävästi nimenomaan naisia? Eikö pitäisi kysyä pikemminkin miehiltä? Kuinka moni ihan tavis mies on halukas siihen, että antaa koko palkkapussinsa vaimolle ja itselle jää pelkkä työjuhdan osa?

Kyllä mä sen ymmärrän, että rikkaat miehet haluaa kotirouvan, heillä jää kuitenkin itselleenkin rahaa ostaa ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta entäs tavismiehet? 

Kaikilla keskustelupastoilla miehet kuitenkin jatkuvasti valittaa siitä, että nainen ja lapset tulee liian kalliiksi ja että jos ero tulee, joutuu maksamaan vielä elareitakin omista penskoistaan. Eli ei näytä se elättäjän rooli olevan suosiossa ainakaan tavallisten miesten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voit tehdä sellaisia asioita mistä itse saat nautintoa, sehän siinä on parasta. Joku ei halua lenkkeillä, joku haluaa. Joku haluaa opiskella, toinen ei. Kolmas harrastaa intohimoisesti käsitöitä, toinen ei.

Okei, tarkennan nyt, eli kotirouva käyttää siis aikansa ihan mihin haluaa, eikä diiliin kuulu lainkaan sitä, että hän hoitaisi enemmän kotia ja lapsia kuin mies? Ymmärsinkö oikein, että idea on siis se, että mies on eräänlainen mesenaatti, joka mahdollistaa sen, että työelämän ulkopuolella oleva kumppani voi tehdä mitä huvittaa, mutta kotityöt jaetaan kuitenkin puoliksi?

Mä ainakin käytän aikani ja omat rahani kuten haluan, kotitöitä tehdään molemmat, lapsia ei ole. Kotiäidit ja -rouvat on eri asia, edelleen. 

Miten tuo sitten eroaa työttömän elämästä? Paitsi ettei nosta työttömyyskorvausta eikä ole tekemisissä työkkärin kanssa?

Mikä naisen valinta se on kun mieheltä pitää kysyä elättääkö tämä?

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voi pitää kodin siistinä menee tosi vähän aikaa kun siivoaa joka päivä, niin työt ei kasaannu. Voi treenata nousujohteisesti ja suunnitella terveelliset sapuskat koko perheelle. Ruokailu ja kuntoilu on kaikista terveellisimpiä asioita joihin voi elämässä vaikuttaa.

Työpäivän jälkeen tulisi syötyä jotain epäterveellistä pikaruokaa ja kaikki olisi väsyneitä. Kotiäitiydestä saa energiaa, samalla tavalla kuin talvesta saa.

No kun itselleni just se olisi ikävää, jos pitäisi siivota joka päivä ja miettiä jotain sapuskoja. Ei olisi minun juttu. Ja pikaisesti saa kyllä laitettua terveellistäkin ruokaa. Jos kotiäitiydestä saa energiaa, niin eikö sitten voisi sanoa, että työttömyydestäkin saa energiaa? En itse ihan nyt ymmärrä, miten tämä kotirouvan elämä eroaa työttömän elämästä.

Vierailija kirjoitti:

😂

Juu, tämä. Miksi kadehtisin. En miksikään. Joka haluaa olla, niin siitä vaan. Kannattaa vaan varmistaa se oma taloudellinen turva vanhuuden ja mahdollisen eron varalta. Eli mies säästää vaimolle rahaston. Itse en muuten suostuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.

Eläkeikä on sinun kaikkien toiveittesi täyttymys? 🤣

Jos meinaa elää yli 65-vuotiaaksi, kannattaa varautua eläkeikään. Aikooko kotirouva elää yli 65-vuotiaaksi? 

Kyllä kotirouva voi elää 65-vuotiaaksi ja saa eläkettä. Olen ollut 30 vuotta kotirouvana, ei lapsia, ei avioehtoa. Varattomina menimme naimisiin vuosikymmeniä sitten ja yhdessä ja yhteistuumin on elämä rakennettu mukavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

😂

Juu, tämä. Miksi kadehtisin. En miksikään. Joka haluaa olla, niin siitä vaan. Kannattaa vaan varmistaa se oma taloudellinen turva vanhuuden ja mahdollisen eron varalta. Eli mies säästää vaimolle rahaston. Itse en muuten suostuisi. 

Millaista rahastoa ehdottaisit?