Lue keskustelun säännöt.
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa
07.04.2025 |
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista.
Olen huomannut, että eniten kotirouvia kadehtivat etenkin naiset, joilla itsellään ei ole nykytilanteessakaan, eikä edes ole koskaan ollutkaan mahdollisuuttakaan vaihtoehtoisesti ryhtyä kotirouvaksi miehensä elätettäväkseen.
Aivan pariskunnan keskinäinen yksityisasia, jääkö puoliso kotiin vai meneekö töihin. Ei kuulu muille.
Kommentit (445)
En mä ainakaan millään tavalla halveksu kotiäitejä, varmaan jokainen haluaisi olla sellainen jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Harvalle on.
Siis sellainen kotiäitiys, että on sitten kuitenkin mahdollisuus tehdä muutakin kuin olla vaan kotona hääräämässä, mökkihöperöksihän siinä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on työkyvyttömyyseläke niin ei tarvitse elää kenenkään kotihuorana ja ilmaisena piikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän
Se että olet lastesi elämässä ja päivissä oikeasti mukana, on kullan arvoista. Sitä ei pidä joutua katumaan. Ei ole mitään sen arvoista, etteikö niin kannattaisi tehdä, mikäli lapsille saadaan katto pään päälle, vaatteet ja ruoka.
Sen arvon huomaa viimeistään silloin, jos elämä järkkyy esim. terveyden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Meillähän on Suomessa tuhansia kotiäitejä. Valtio on jopa huolissaan kun pelkää etteivät heidän lapset opi suomea kotona. Enkä ole kuullut että kukaan heitä kadehtii. Ilmeisesti lapsetkin saavat uusia vaatteita lähinnä työssäkäyvien lapsia ryöstelemällä.
Jos lapsella on viidensadan euron kengät jalassa ja ei ole tarpeeksi nopea juoksemaan pakoon, niin ansaitsee menettää ne.
Se on jälkiverotus kaiken tämän leikkailun jälkeen.
Jos itkettää menetetty kallis vaate, niin ei ilmeisesti olekaan niin rikas kuin kuvitteli laittessa vaatetta ylleen.
Todellinen varakkuus on sitä, ettei menettäessään sen tunne hävinnensä, vaan ostaa uuden.
Tai sitten pukeutuu vaatimattomammin ja indikaattorina toimii se ettei harmita luovuttaa veroina vaatekappalettaan.
Epäkristillisissä piireissä omaisuudesta taistellaan väkivaltaisesti puolustautuen. Tämä on suomalaisille yleensä epätyypillistä käytöstä. Koska Jeesus opetti konservatiiveille että maallinen mammoja ei seuraa taivasten valtakuntiin. Siksi oma varallisuus on hyvä lahjoittaa muille pois, koska ahneus on perisynti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työkyvyttömyyseläke niin ei tarvitse elää kenenkään kotihuorana ja ilmaisena piikana.
Kyllä ne nykyajan naiset laittaa miehen komennukseen ja ojennukseen, olivat kotona tai töissä. Älä siitä huoli. Tasa-arvoa sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
Kuulostaa siltä, että vain kulutat aikaa.
Niinkin saa elää. Ihmiset jotka kuvittelevat elämän olevan orjatyöleiri voivat painua takaisin sinne pellolle isän piiskattavaksi ja jättää muut ihmiset rauhaan. Se että sinut on synnytetty ja kasvatettu orjaksi ei tarkoita sitä, että muita olisi tai muiden pitäisi. Tai sitten menet sinne terapiaan opettelemaan, ettei sinunkaan ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.
Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.
Jep. Tässä keskustelussa kaikki kotirouvat ovat akateemisesti koulutettuja miljonäärejä.
Pitääkö mielestäsi olla ihan miljonääri, että kykenee siihen. Mielestäni vähempikin varallisuus riittää. Tienata voi monin tavoin käyttörahaa esim. oman käden töiden avulla, kasvattamalla kukan taimia myyntiin, kirppareilla, hoitamalla lapsia, koiria, hevosia, keräämällä pulloja, tai sijoittamalla ja myymällä, vuokraamalla työkaluja, mökkiä, huonetta,autoa.
No kaikilla ei ole mökkiä mitä voi laittaa vuokralle. Eikä ylimääräisiä rahoja joita sijoitella. Pulloja keräämällä ja askarteluilla ei pitkälle pötkitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillähän on Suomessa tuhansia kotiäitejä. Valtio on jopa huolissaan kun pelkää etteivät heidän lapset opi suomea kotona. Enkä ole kuullut että kukaan heitä kadehtii. Ilmeisesti lapsetkin saavat uusia vaatteita lähinnä työssäkäyvien lapsia ryöstelemällä.
Jos lapsella on viidensadan euron kengät jalassa ja ei ole tarpeeksi nopea juoksemaan pakoon, niin ansaitsee menettää ne.
Se on jälkiverotus kaiken tämän leikkailun jälkeen.
Jos itkettää menetetty kallis vaate, niin ei ilmeisesti olekaan niin rikas kuin kuvitteli laittessa vaatetta ylleen.
Todellinen varakkuus on sitä, ettei menettäessään sen tunne hävinnensä, vaan ostaa uuden.
Tai sitten pukeutuu vaatimattomammin ja indikaattorina toimii se ettei harmita luovuttaa veroina vaatekappalettaan.
Epäkristillisissä piireissä omaisuudesta taistellaan väkivaltaisesti puolustautu
Mitäköhän oikein sekoilet. Sinullakin on vain yhdet pallit joill synnyt, jos menetät ne niin et varmaan ollutkaan niin miehekäs kun kuvittelit, jos et pysty kasvattamaan tilalle uusia.
Kyllä kaikilla on oikeus itse hankkimaansa omaisuuteen, vaikka ei pystyisi ostamaan sitä 50-kertaisesti. Ihan pokkana täällä oikeutat kirjaimellisia katuryöstöjä lapsilta. Kuka sinuakin lie satuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän
Mun mielestä on mukava kun kotona on siistiä ja asiat on järjestyksessä. Kun molemmat oli duunissa, niin ei illalla ollut aikaa siivoilla tai viikonloppunakaan kun oli ihan poikki ja urheillakin piti tavoitteellisesti. Ei välttämättä palautunukaan kroppa.
Mieskin totesi että pitäisikö hankkia siivooja. Niin laskettiin ettei taloudellisesti kannata. Parempi että vuorotellaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.
Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.
Jep. Tässä keskustelussa kaikki kotirouvat ovat akateemisesti koulutettuja miljonäärejä.
Ehkä ei kaikki, mutta minä olen. Siis olen akateemisesti koulutettu ja miljonäärejä olemme yhdessä mieheni kanssa. Ja Suomen pölyt olemme karistaneet jaloistamme aikapäiviä sitten. Emme palaa Suomeen eivätkä niin tee lapsemmekaan, varsin todennäköisesti.
Miksi sitten roikut täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.
Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.
Jep. Tässä keskustelussa kaikki kotirouvat ovat akateemisesti koulutettuja miljonäärejä.
Pitääkö mielestäsi olla ihan miljonääri, että kykenee siihen. Mielestäni vähempikin varallisuus riittää. Tienata voi monin tavoin käyttörahaa esim. oman käden töiden avulla, kasvattamalla kukan taimia myyntiin, kirppareilla, hoitamalla lapsia, koiria, hevosia, keräämällä pulloja, tai sijoittamalla ja myymällä, vuokraamalla työkaluja, mökkiä, huonetta,autoa.
Jos jaksaa tuollaista nyhräilyä. Noista saa niin vähän rahaa, että melkein pääsisi helpommalla ja vähemmällä vaivalla, kun saman rahan ottaisi jostain palkkaduunista - eipä sitä paljon täytyisi tehdä niin pienen rahan eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tästä provider-suhteesta toivotaan jotain tulevaisuuden normia niin mistähän näitä provider-miehiä edes riittää naisille? Suuri ja kasvava joukko peruskoulun päättäviä poikia ei osaa edes kunnolla lukea. He eivät tule elättämään itseäänkään, saati sitten puolisoa.
Loisia halveksutaan, ei kadehdita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinkin saa elää. Ihmiset jotka kuvittelevat elämän olevan orjatyöleiri voivat painua takaisin sinne pellolle isän piiskattavaksi ja jättää muut ihmiset rauhaan. Se että sinut on synnytetty ja kasvatettu orjaksi ei tarkoita sitä, että muita olisi tai muiden pitäisi. Tai sitten menet sinne terapiaan opettelemaan, ettei sinunkaan ole pakko.
Tietysti saa. Mutta jotenkin tuntuu elämän tuhlaamiselta, jos ei vapaa-ajalla keksi muuta tekemistä kuin kotityöt. Tai no ei kai siinä mitään, jos siitä tykkää. Elämässä vaan olisi niin paljon muutakin kuin palkkatyöt ja kotityöt!
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän oikein sekoilet. Sinullakin on vain yhdet pallit joill synnyt, jos menetät ne niin et varmaan ollutkaan niin miehekäs kun kuvittelit, jos et pysty kasvattamaan tilalle uusia.
Kyllä kaikilla on oikeus itse hankkimaansa omaisuuteen, vaikka ei pystyisi ostamaan sitä 50-kertaisesti. Ihan pokkana täällä oikeutat kirjaimellisia katuryöstöjä lapsilta. Kuka sinuakin lie satuttanut.
Ihmisellä on tietty määrä varallisuutta ja jos tekee kipeää ja ei halua että tuntuu pahalle, niin sitten ostaa sellaista ja sen hintaista mikä ei tunnu pahalta menettää.
Jos teet ison hankinnan, niin mieti näkökulmia. Miltä tuntuu menettää se.
Meistä osa menetti sodassa kivekset tai saatiin traumat ja siittiöt on huonoja. Niin lapsenkin hankkimen on sellainen asia, että miten kestät sen jos menetät lapsen?
Kannattaako hankkia lapsia, jos ei kestä menetystä?
Nämä on tärkeitä asioita ja ainoita aisiita ihmisillä valita. Varallisuutta et voi valita tai mitä sinusta tulee, voit vain seurata ja odottaa lopputulosta, mutta temperamentista voi jotain aikuinen hahmottaa. Miltä susta tuntuu menettää 500e lenkkarit?
Harmittaako ja ostaisitko ehkä halvemmat?
Miten suhtaudut elämässä asioihin joita elämässä voi menettää. Mies voi menettää kiveksensä ja sillä on toinen, jos menettää molemmat, niin ei haittaa, kun ei olisi lapsia halunnut kuitenkaan. Oman lapsen menettäminen onnettomuudessa voi olla jollekin kaikista kamalinta elämässä.
Siinä ei maallinen materia tai kallis merkkiromu tunnu missään. Sitä ei tuoda millään rahalla takaisin.
Lapsia kuolee sodassa kokoajan ja joku itkee merkkivaatteita, jotka oikeasti olisi pitänyt verottaa pois järkevämpään käyttöön näiltä ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä on, kotirouvat, haluatteko tyttäristänne kotirouvia, vailla koulutusta ja kokemusta, tavoitteena löytää nuorena rikas mies elättäjäksi?
Entä haluatteko pojallenne elatusta vaativan vaimon, jonka eläkesuunnitelma on avioero tai perintö?
Hei ei kuulu tuoda realiteetteja mukaan tähän keskusteluun.
Tähän on vastattu edellisillä sivuilla jo monta kertaa.
Olen ollut "kotirouva" heinäkuusta alkaen eli vajaan vuoden. Ikää on reilusti päälle 50 ja entiset kollegat ja ystävät on kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minä että mies olemme olleet kotirouvia kun lapset ovat olleet pienempiä. Töitä pitää kuitenkin tehdä jotta saa eläkettä.
Kukin tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Sinä ehkä tarvitset työeläkkeesi. Eivät kaikki kotirouvat ole varattomampia kuin miehensä.
Jep. Tässä keskustelussa kaikki kotirouvat ovat akateemisesti koulutettuja miljonäärejä.
Ehkä ei kaikki, mutta minä olen. Siis olen akateemisesti koulutettu ja miljonäärejä olemme yhdessä mieheni kanssa. Ja Suomen pölyt olemme karistaneet jaloistamme aikapäiviä sitten. Emme palaa Suomeen eivätkä niin tee lapsemmekaan, varsin todennäköisesti.
Miksi sitten roikut täällä?
Juon kylmäteetä ja teen pilatesta samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua suorastaan raivostuttaa ja jopa kuvottaa, että nykyään ihannoidaan provider-suhteita ja merkkilaukuista h***mista Dubaissa.
Siis jumantsuikka naiset, tässä on tehty kova duuni, että on saatu tasa-arvoa aikaiseksi ja sitten mennään itse sinne hellan ja nyrkin väliin.
Mulle henkilökohtaisesti palkat ja eläkkeet on vain osittainen syy kouluttautua ja tehdä uraa. Mä pidän henkisen hyvinvointini kannalta ehdottomana, että mulla on mielekästä tekemistä, oma elämä, omat piirit jne. Mikään kielikursseilu tai muu kotirouvapuuhailu ei todella riitä.Juuri näin. Älykkääsi sanoitit, mutta ehkä nämä kotirouvaelämää ihannoivat eivät ole ihan terävimmästä päästä.
Itselleni ei tulisi mieleenkään haukkua tyhmiksi esimerkiksi tiettyä työtä tekevät, sairaseläkkeellä olevat tms. Mutta ehkä tämä on joku erityisen älykkäiden ihmisten tapa että haukutaan kaikki eri tavalla kuin itse elävät? Tai sitten.. ei ole ;)
Pitääkö mielestäsi olla ihan miljonääri, että kykenee siihen. Mielestäni vähempikin varallisuus riittää. Tienata voi monin tavoin käyttörahaa esim. oman käden töiden avulla, kasvattamalla kukan taimia myyntiin, kirppareilla, hoitamalla lapsia, koiria, hevosia, keräämällä pulloja, tai sijoittamalla ja myymällä, vuokraamalla työkaluja, mökkiä, huonetta,autoa. Ehkä jopa niitä risuja keräämällä. Mielikuvitus vain on rajana.