Lue keskustelun säännöt.
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa
07.04.2025 |
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista.
Olen huomannut, että eniten kotirouvia kadehtivat etenkin naiset, joilla itsellään ei ole nykytilanteessakaan, eikä edes ole koskaan ollutkaan mahdollisuuttakaan vaihtoehtoisesti ryhtyä kotirouvaksi miehensä elätettäväkseen.
Aivan pariskunnan keskinäinen yksityisasia, jääkö puoliso kotiin vai meneekö töihin. Ei kuulu muille.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisilla aloilla palkat on pienet työmäärään ja kaikkeen vaivaan nähden. Vuorotyötä, työt ja päiväkodit eri puolilla kaupunkia jne., hankalaa yhdistää perhettä ja työtä. Usein naisen kontolle kaatuu joka tapauksessa vielä kodinhoito ja vastuu lasten asioista. Onko sitten joku ihme kun alkaa kotiäitiys kiinnostaa? Jos yhteiskunta on tähän herännyt ja asiasta huolissaan, kannattaa varmaan alkaa palkka-asioille tehdä jotain. Ei maksa vaivaa pingottaa työelämässä 1500-2000€ takia. Ennemmin helpottaa elämäänsä ja jää kotiin, jos se vain suinkin on mahdollista. Eläkettä ei kuitenkaan saa ja pienillä palkoilla se olisi joka tapauksessa onneton. Finsumpaa on elää nyt hyvin kuin kituuttaa silmät ristissä kaikki terveet vuotensa ohi ja murehtia ettei oikein mitään jaksanut tai ehtinyt hoitaa niin kuin olisi halunnut.
Eihän se yhteiskuntaa haittaa jos joku on kotiäit
Ei se kyllä ole tragedia vaan sijoitus. Sijoitus niihin jälkeläisiin, ei omaan eläkkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap ihan varma että sä et kuvittele kateutta sielläkin missä sitä ei ole? Ootko ihan varma ettet vain ole epävarma päätöksestäsi ja siksi kuvittele kateutta ulkopuolelta tulevaksi vaikka oikeasti olet itse se joka on kade. Näitäkin on nähty.
Joo ite en ainakaan oo kateellinen kotiäideille. On vaan vaikea ymmärtää heidän päätöstään jättäytyä "tyhjän päälle". Itellä ihan hyvä palkka ja semikiva työ. Kotitöitä ja lasten perässä juoksemista en jaksaisi 24/7. Eli minulla ainakin ihan oma valinta kouluttautua ja tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sitten potkaisee pihalle ja eläkettä saa minimin?
Palstalaisten mielestä tämä aika koittaa minulle kai ihan juuri, koska täytän 50. Spekuloidaanpa ajatuksella. Minulle jäisi velaton kolmio Helsingin hyvällä alueella, loma-asunto Espanjassa ja kertasumma. Eläkettäkin on tähän mennessä kertynyt aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
Jos haluat ostaa jotakin, matkustaa tai harrastaa jotain, pyydätkö mieheltä rahaa niihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyrin välttämään viimeiseen asti sen paljastamista, että on kotirouva. Se ei tunnu millään tavalla hyväksyttävältä olemisen tavalta tänä päivänä Suomessa.
Minä kyllä naisena ymmärrän sen ihan hyvin ja olen ihan sujut asian kanssa. Jos tekisin lapsia, haluaisin itsekin olla kotona.
Ja totta kai yhteisö kannattelee ja tukee naisia, jotka sitä uudistavat, ja tietysti tähän kuuluu käyttää sekä miehen että yhteisön rahoja. Paljon mieluummin allokoisin vaikka soten 27 miljardista 20 miljardia kotiäideille ja lasten tasapainoiseen kasvatukseen omien emojensa kanssa. Säästyttäisiin monelta draamalta ja ongelmalta rikollisuudesta terveys- ja päihdeongelmiin, kun lapset saisivat tasapainoisen ja turvatun lapsuuden ja äidit olla ilman väkivaltaa tai lapsen välineellistämistä väkivaltaan.
Täysin tärähtänyt ajatus, että lapsen teko olisi joku rangaistus j
Pitäisköhän sun puhua synnytystraumastasi jonkun ammattilaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porsaita en ole saanut aikaiseksi, sen sijaan kolme hyvin koulutettua ja hyvin toimeen tulevaa lasta, nyt jo aikuisia. Hyvillä mielin voin katsoa peiliin kasvatettuamme heidät itse ilman päiväkoteja. Ja koulun jälkeen oli aina joku kotona odottamassa välipalan kanssa ja juttuseurana. Kaveritkin tykkäsivät tulla koulun jälkeen meille.
Ja nyt vaan nautin elämästä ilman työstressiä ja -velvoitetta, matkustelen mieheni kanssa, pelaan golfia, kuntoilen, hoidan itseäni ja teen kaikkea kivaa, mikä huvittaa. Tietysti autamme lapsiamme ja lastenlapsiamme aina, kun tarve on.Eihän sulla ole työstressiä ollut koskaan!
Ei olekaan eikä ole nytkään. Lukemisen ymmärtäminen?
No minä en kyllä sillä kehtais ylpeillä. Terkut vaan sinne 1950- luvulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät halua antaa naisen päättää avioliittokuvioistaan päätellen aloitustekstin saamasta alapeukkuvyörystä.
Ketkä? Tiedostavat?
Tällä hetkellä alapeukkuja on 43, joten en mistään vyörystä puhuisi. Yläpeukkuja on 41.
Itse annoin alapeukun aloituksessa olevasta videosta. En katsonut sitä, pelkkä kuva riitti.
Eli valtaosa ei antaisi naisen itse päättää kuvioistaan.
Valtaosa ei tykkää 50-luvun kuvitteellisen perhemallin tuputtamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ottaa joillekin hermoille toisten valinnat. On ok loisia tukielättinä, mutta ei kotiäitinä? Itse en nosta mitään tukia, joten aivan turha valittaa. Tämä on meidän valinta ja kustannamme sen itse. Jos olisin työelämässä, veisin joka tapauksessa jonkun muun työpaikan. Mikä tässä on teille se ongelma? Vain koska ette itse haluaisi, ette kestä ajatusta, että joku muu valitsee näin?
Eipä tässä kotiäitejä kukaan paheksu vaan tuodaan esiin asioita, jotka kannattaa huomioida. Esimerkiksi monet korostaa koulutuksen hankkimista ja miten huomioi tulevat eläkepäivät, sairaudet yms. Ei kannata olla liian hyväuskoinen..
Tämä. Juuri tässä näkyy se kehittymättömyys, ettei osata keskustella riskeistä asiallisesti, vaan vedetään hernettä nenään.
Sulla pitää olla aika hemmetin varmat s
Elämässä on kyse muustakin kuin palkkakuitista. Se mitä rahalla saa ei loppupeleissä hirveästi lämmitä, jos on tehnyt esim. vääryyttä lapsilleen, kuten hylännyt heidät broilerilaitokseen tai antanut mahojen huomaan. Jos lapsi altistuu näissä laitoksissa jollekin pahalle, aika sosiopaatti saa olla että pystyy omalla palkkakuitilla sitä perustelemaan.
Myös se lasten kanssa oleminen on jonkin arvoista. Näistä keskusteluista tulee aina se fiilis, kuin ainoastaan se palkkakuitti merkitsee jotain. Mutta mielestäni siihen voi ihan sijoittaakin rahaa, että saa elää täysipainoisen naisen elämän ja kokea sen lapsen kasvatuksen, sekä aidosti siirtää oman henkisen perimänsä lapselle.
Kotiäitien lapset ovat yleensä myös paljon menestyneempiä, oikeastaan siitä huolimatta kuinka paljon niitä lapsia on. Jos niitä on vähän, menestys on suoraviivaista huippusuorittamista. Jos paljon, lapsilla on selvästi muita paremmat sosiaaliset taidot ja usein esim. erittäin menestyneet naiset tulevat isolapsisista perheistä. He oppivat ja saavat sisaruksiltaan jotakin sellaista, mitä ei päiväkodissa ja naapurin lapsilta saa. Tästä on itse asiassa tutkimuksiakin, että aikuisiällä menestyneimmät lapset ovat ns. "superrakastettuja" eli saaneet ihan täysipainoista äidin hoivaa lapsena. Ei 50/50 vanhemmuutta ja isän läsnäoloa, vaan äidin rakkautta. Kaipa se rakentaa lapselle niin rautaisen itsetunnon, etteivät elämän kolhut häntä vahingoita sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
No jos tykkää tollaisesta, ettei ole oikeastaan mitään tekemistä tai pelkkää siivoamista jos jotain on.. Ite en viihtyis. Tykkään työstäni, se rytmittää arkea ja työkaverit on kivoja. Rahakin on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät halua antaa naisen päättää avioliittokuvioistaan päätellen aloitustekstin saamasta alapeukkuvyörystä.
Ketkä? Tiedostavat?
Tällä hetkellä alapeukkuja on 43, joten en mistään vyörystä puhuisi. Yläpeukkuja on 41.
Itse annoin alapeukun aloituksessa olevasta videosta. En katsonut sitä, pelkkä kuva riitti.
Eli valtaosa ei antaisi naisen itse päättää kuvioistaan.
Valtaosa ei tykkää 50-luvun kuvitteellisen perhemallin tuputtamisesta.
Siihen voi suhtautua ihan neutraalisti yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa. Ei tarvitse repiä pelihousujaan vaan voi sanoa: "kiitos ehdotuksesta, laitetaan harkintaan"
"Joo ite en ainakaan oo kateellinen kotiäideille. On vaan vaikea ymmärtää heidän päätöstään jättäytyä "tyhjän päälle". Itellä ihan hyvä palkka ja semikiva työ. Kotitöitä ja lasten perässä juoksemista en jaksaisi 24/7. Eli minulla ainakin ihan oma valinta kouluttautua ja tehdä töitä. "
En minäkään tyhjän päälle suostunut hyppäämään. Paperilla on kaikki vaihtoehdot eli erot kummankin aloitteesta sekä kuolemantapaukset. Kaikki on kirjattu, mitä kukakin saa missä tilanteessa.
Lapsi on jo iso. Todella vähän aikaa kestää se kotityörumba. Kouluikäisen kanssa oli vapaampaa. Silloin tein jälleen arvovalinnan ja hoidin vanhempiani. Kun heistä aika jätti, niin nyt vaan nautin elämästä. Teen viisikymppisenä niitä asioita, mistä muut haaveilee eläkepäivinä tekevänsä.
T. Kotirouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
Et sä orja ole, mutta eipä susta paljon hyötyäkään ole. Lapsikin jo koulussa ja vissiin toinen päiväkodissa ja sä ikuisella lomalla. Sano nyt vielä, että ei kotiäitejä arvosteta, yhyy. Miksköhän ei...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap ihan varma että sä et kuvittele kateutta sielläkin missä sitä ei ole? Ootko ihan varma ettet vain ole epävarma päätöksestäsi ja siksi kuvittele kateutta ulkopuolelta tulevaksi vaikka oikeasti olet itse se joka on kade. Näitäkin on nähty.
Joo ite en ainakaan oo kateellinen kotiäideille. On vaan vaikea ymmärtää heidän päätöstään jättäytyä "tyhjän päälle". Itellä ihan hyvä palkka ja semikiva työ. Kotitöitä ja lasten perässä juoksemista en jaksaisi 24/7. Eli minulla ainakin ihan oma valinta kouluttautua ja tehdä töitä.
Ei suomessa jää "tyhjän päälle" vaan voi aina muuttaa vuokralle ja nauttimaan sosiaalitukia, jos mies on niin pönttöpää että hylkää lastensa äidin tai alkaa pahoinpitelemään tätä. Toki tätä kannattaa ennaltaehkäistä ja välttää lisääntymästä tällaisten miesten kanssa, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kouluikään asti kotihoidettu lapsi. Tai "hoidettu", kun äidille tärkeintä oli kotityöt ja isän palveleminen. Itse olisin hyötynyt hoidossa olemisesta, kun minulla ei ollut kavereita, joten olin yksinäinen, ja sosiaaliset kyvyt jäi kehittymättä. Omat lapset oli päiväkodissa ja oli ilo seurata miten heillä oli aina kavereita.
En minä ainakaan halveksi kotirouvia, mutta en suosittele miehen rahojen varaan jäämistä kenellekään, koska silloin on miehen armoilla. Voihan sitä erota, mutta erotessa jää täysin tyhjän päälle. Jos on ollut vuosikausia kotona ilman mitään palkkatyötä niin ei tule enää työllistymään. Tämä on nykyisen työelämän realiteetti eikä mitään kateutta tms. Oli koulutus mitä vain, ei työllisty jos on vaikka nelikymppinen joka on ollut viimeksi töissä joskus 20 vuotta sitten. Täällä on puhuttu halveksien mm. siivoojan työstä (vaikka se on tärkeää työtä), mutta vuosia työelämän ulkopuolella ollut ei kyllä pääsee siihenkään työhön. Ei pääse enää mihinkään työhön. Ja kyllä täällä huutavat miehet sen tietävät.
Jos siis mies vaihtaa nuorempaan (ja tämänkin palstan keski-ikäisiin naisiin kohdistuvan vihakirjoittelun perusteella jokainen mies haluaa sen tehdä) tai nainen joutuisi ottamaan eron esimerkiksi miehen väkivaltaisuuden vuoksi, niin kotirouvana ollut nainen on käytännössä työttömyyteen tuomittu. En minä ainakaan toivo kenellekään naiselle sitä, että ero johtaa taloudelliseen ahdinkoon tai että ei uskalla erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyrin välttämään viimeiseen asti sen paljastamista, että on kotirouva. Se ei tunnu millään tavalla hyväksyttävältä olemisen tavalta tänä päivänä Suomessa.
Minä kyllä naisena ymmärrän sen ihan hyvin ja olen ihan sujut asian kanssa. Jos tekisin lapsia, haluaisin itsekin olla kotona.
Ja totta kai yhteisö kannattelee ja tukee naisia, jotka sitä uudistavat, ja tietysti tähän kuuluu käyttää sekä miehen että yhteisön rahoja. Paljon mieluummin allokoisin vaikka soten 27 miljardista 20 miljardia kotiäideille ja lasten tasapainoiseen kasvatukseen omien emojensa kanssa. Säästyttäisiin monelta draamalta ja ongelmalta rikollisuudesta terveys- ja päihdeongelmiin, kun lapset saisivat tasapainoisen ja turvatun lapsuuden ja äidit olla ilman väkivaltaa tai lapsen välineellistämistä väkivaltaan.
Täysin tärähtän
Synnytyksestä ei ole jäänyt traumoja, viranomaisväkivallasta kyllä. Kuka ammattilainen käsittelee rakenteellista viranomaisväkivaltaa Suomessa? Omalta osaltani trauma on käsitelty niin kuin pitääkin eli trauman aiheuttajat ovat siirretty ikuiseen blokki-osastoon, mutta voisin toki kantaa korteni kekoon heidän toimintansa alasajamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
I feel you! Minä kävin äänestämässä ja sen jälkeen automarketissa. Lapsi soitti menevänsä kaverilleen. Luin kirjaa rauhassa ja laitoin ruoan uuniin. Illalla käyn lenkillä ja mies lämmittää saunan. Vasta maanantai; kuinka sitä jaksaa koko viikon kun joka päivälle pitää olla joku ruoka.
Vierailija kirjoitti:
"Joo ite en ainakaan oo kateellinen kotiäideille. On vaan vaikea ymmärtää heidän päätöstään jättäytyä "tyhjän päälle". Itellä ihan hyvä palkka ja semikiva työ. Kotitöitä ja lasten perässä juoksemista en jaksaisi 24/7. Eli minulla ainakin ihan oma valinta kouluttautua ja tehdä töitä. "
En minäkään tyhjän päälle suostunut hyppäämään. Paperilla on kaikki vaihtoehdot eli erot kummankin aloitteesta sekä kuolemantapaukset. Kaikki on kirjattu, mitä kukakin saa missä tilanteessa.
Lapsi on jo iso. Todella vähän aikaa kestää se kotityörumba. Kouluikäisen kanssa oli vapaampaa. Silloin tein jälleen arvovalinnan ja hoidin vanhempiani. Kun heistä aika jätti, niin nyt vaan nautin elämästä. Teen viisikymppisenä niitä asioita, mistä muut haaveilee eläkepäivinä tekevänsä.
T. Kotirouva
Oletko säkin kuorossa, jossa itketään, että miksi kotiäitien "työtä" ei arvosteta:-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä henkilöt ovat "nättelyesineinä" ja taloudellisti riippuvaisina todellisesti "orjina" täysin turvattomia. Avioliiton solmisen ensimmäinen ehto on avioehto,joka takaa eron sattuessa vähintään puolet yhteisestä omaisuudesta. Jokainen tietää että n.puolet avioliitoista päättyy eroon.
On tämä orjana olo ihan kamalaa! Tänään heräsin saattamaan esikoisen kouluun noin klo 8, mies vei nuoremman päiväkotiin samalla kun meni töihin. Sitten join kahvin rauhassa parvekkeella, ei kovin keväistä vielä mutta aurinko kuitenkin paistaa :) hiukan siivoilin, järjestelin kotona, kävin lenkillä ja söin rauhassa. Klo 13 hain esikoisen koulusta, tehtiin läksyt yhdessä, kohta tulee mies ja nuorempi lapsi. Minua ihan sorretaan, kyllä kärsin.
Et sä orja ole, mutta eipä susta paljon hyötyäkään ole. Lapsikin jo ko
Ihmisarvo tarkoittaa sitä, että kaikilla ihmisillä on oikeus elää täysipainosita elämää ja nauttia siitä ihan siitä riippumatta, miten hyödyllinen tai hyödytön hän on yksilölle tai yhteisölle.
Jos sinä ajattelet, että ihmisen pitää olla sykkivä suorittajakone ja tuottaa maksimaailsta hyötyä saadakseen olla olemassa ja nauttia elämästä, suosittelen lämpimästi etsimään vaihtoehtoisia perspektiivejä elämään. Ehkäpä jopa terapiaa, tuollainen asenne voi kummuta jostain lapsuuden vähättelystä ja pahoinpitelystä.
Japanissa naiset ottavat yleensä eron kun mies jää eläkkeelle. Oma sukulainaiseni kuoli pois kun mies jäi työttömäksi :D