Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä

Palkka maksettiin käteisellä rahana tai myös kirjekuoressa jossa oli mukana palkkalaskelma.

Yhtyeet julkaisivat omia lehtiä ennen kotisivuja.

(Ainakin Yö & Dingo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Posti kulki nopeasti. Jos pani kirjeen lähtölaatikkoon (niitä oli paljon ja tiheässä) ennen tyhjennysaikaa, niin yleensä oli seuraavana päivänä perillä. Kyllä, seuraavana päivänä oli posti perillä. Mietipä sitä. Nykyään, noh viikon-parin kestää...

Se oli ihan postin lupaus silloin aikoinaan, että mikäli laitat kirjeen postilaatikkoon ennen tyhjennysaikaa, se on seuraavana päivänä vastaanottajalla. Vaikka lähetit kirjeen Helsingistä Lappiin, niin perillä oli.

Ennen vanhaan jaettiin aamupostin lisäksi myös iltapäiväposti. Eli vielä iltapäivällä tipahteli postiluukusta kirjeitä yms.

 

Minähän vuonna suomessa on jaettu postia kaksi kertaa päivässä? Tätä kysyy -60 luvulla syntynyt, joka ei kyllä moista muista. Britanniassa taidetaan vieläkin jakaa 2 kertaa päivässä 6 päivänä viikossa.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Palkka maksettiin käteisellä rahana tai myös kirjekuoressa jossa oli mukana palkkalaskelma.

Vain kerran -80 luvulla jonkun pankkilakon aikana olen saanut palkan käteisenä.

Sillä puhelimella soitettiin joskus, ei koko ajan, ja sitä ei myöskään kiskottu seinästä irti mukaan että siinä voisi hieroa naamaansa joka paikassa.

Esimerkiksi bussissa kukaan ei tullut hulluksi vaikka ei ollutkaan ohjelmistoa koko ajan.

Kuleksittiin muuten vaan, ja roikuskeltiin kaverin luona ilman mitään varsinaista syytä tai tarkoitusta.

Jotenkin irtonaisempaa ja rennompaa ehkä?

Pankkiin mentiin jonottamaan, että saa nostettua käteistä omalta pankkikirjalta.

Kumppani löydettiin irl.

Ruokaostokset tehtiin kaupassa ainoastaan. Samoin muut ostokset. Ja ne maksettiin käteisellä. Lähikauppaan maksettiin kerran kuussa ruokaostokset, jotka oli kirjattu vastakirjalle.

Pankit ryöstettiin tiskillä. Ei palvelunestohyökkäyksillä, tai huijausviesteillä.

Tietosanakirjoista etsittiin tiedot. Jotkut tilasivat jopa kotiin tietosanakirja-sarjan.

Kampaajalle mentiin Farrahin tai Dianan (tai jonkun muun julkkiksen) kuvan kanssa, koska haluttiin sellainen kampaus. Ja oli niitä mallikirjoja selattavissa. Nythän saa netissä vaikka mitä juttuja.

Säätila katsottiin ikkunasta. Tai ehkä parin päivän ennuste lehdestä/uutisista.

Yökyläilystä sovittiin koulukaverin kanssa siten, että molemmat kysyy kotiväeltä, että saako mennä/tulla huomenna yökylään kaverin luo, ja tämä tieto kerrottiin kaverille sitten seuraavana koulupäivänä.

Mites labrakokeiden tulokset? Käytiinkö lääkärin luona kuulemassa? Monta päivää ainakin meni tuloksissa.

Päivän sanomalehdestä katsottiin, mitä ohjelmaa telkusta tänään tulee.

Lehti tuli kotiin joka päivä postilaatikkoon. Silloin pienempänä poikana  päivän lehti piti hakea aluksi rautatieaseman lipunmyyjän luukulta ja myöhemmin sitten perustetusta postin toimistosta. Samoin kaikki muukin posti haettiin postitoimistosta. Ei ollut kotiinjakelua.

Lentolippu ostettiin matkatoimistosta. Se oli pitkänmallinen pahvisuikale. Sillä käveltiin koneeseen. Turvatarkastus oli aika heppoista meininkiä. Lapset pääsi aina joka lennolla halutessaan käymään koneen ohjaamossa, miten hauskaa. Lentokoneessa sai polttaa tupakkaa. Ja juotiin aika paljon myös viinaa. 

Juuri mikään ei ollut niin glam kuin lentohenkilökunta.

Täysin kielitaidottomina matkusteltiin aika eksoottisissa paikoissa. Eikä kukaan miettinyt esim että "pärjäänköhän Lontoossa kun en puhu sanaakaan englantia". 

Nykyään lapsilla on jo aika pieninä verkkopankkitunnukset. Mä sain oman kuvallisen henkkarin 18-vuotiaana. 

Tosiaan: pankkikirjalla haettiin pankista rahaa ilman mitään henkkaria. Sirpa siellä kassalla tiesi kyllä että mä olen Laura, koska se kävi jumpassa mun äitin Sirpan kanssa... 

Huijaaminen oli jotain sellaista että joku romaniperhe tuli pihaan ja myi jotain kalliita pitsiliinoja tai jotain puolikuollutta ravihevosta.

Pappa tuli hevosellaan reen kyydissä ruokaostoksille kyläkauppaan. Otti samalla viikon postit postitoimistosta kotiin vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Rahat viikonloppukaljoihin hankittiin pöllimällä kasetteja CD levyjä ja myymällä ne paikalliseen divariin. Joskus divarin myyjä saattoi vähän vihjailla, mitä sorttia voisi tuoda enemmän (Gunnareiden Use your illusion esim).

On se kyllä hyvä ettei äiti näistä tiennyt.

Joko on mainittu:

-Puhelinkortti

-Keltaiset sivut

Tähän rehellisiä olitte. Me varastettiin suoraan ne kaljat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli myös kirjakerhoja! Kotiin tuli postitse romaani, jota ei kai mitenkään yleensä voinut itse valita. Sen sai kai kuitenkin perua etukäteen, jos oikein muistan. Tieto tulevista kirjoista kerrottiin kirjakerhon lehdessä etukäteen, ja jos jotain ei halunnut, sen sai perua lähettämällä postitse kupongin. Muistaako joku tarkemmin? Meidän perheessä ei kukaan kuulun kirjakerhoon, mutta parin ystävän äiti kyllä. 

Myös monenlaiset äänestykset ja arvonnat suoritettiin postitse kortein tai paperilappusin. Telkkarista sitten katsottiin, kun suuresta säiliöstä nostettiin kortteja! 

Niin kuponkiuutiset! Siinä vasta konsepti :) 

Kirjakerhojen lisäksi oli myös CD-kerhoja. Näissä oli varmaan joku liittymistarjous, sai 5 levyä liittymismaksun hinnalla. Sitten sieltä tuli joka kuukausi joku ihan turha Hit Music Dance Millenium- kokoelmalevy, kun ei muistanut p

Itselläni on vieläkin muutama Hit Music Dance Millenium CD tallessa. Nämähän oli mahtavia kokoelmia. 

Välillä tuntuu siltä, että ennen nettiä asiat hoitui paljon paremmin ja kaikki oli selkeämpää ja loogista. Nykyään saa usein palvelua monella alalla sitä taitamattomilta ja palveluhaluttomilta asiakaspalvelijoilta.

Päiväkotiin piti hoitoajat ilmoittaa paperisella lomakkeella. Samoin loma-ajat ja hoitosopparit. Päivittäiset lapsimäärät kirjattiin käsin ylös ja listat säilöttiin kansioihin.