Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bussi 50 penniä 3-5km
Liput ostettiin luukulta elokuviin ym.
Matkat matkatoimiston kautta.
Omassa kotikaupungissani bussikyyti maksoi matkan mukaan. Bussiin noustessa sanottiin pysäkki minne asti haluttiin matkustaa ja rahastaja (yleensä kuski, enää harvemmin erillinen rahastaja) katsoi taulukosta matkan hinnan. Monesti tuli ostettua matka esim "uimahallille" ja reitin varrella oli 2 uimahallia niin pääsi yleensä halvemmalla hinnalle sille kauemmalle asti.
Näin se toimii täällä vieläkin. Samalla bussilinjalla on eri hintaisia matkoja. Onneksi sentään poistivat "yötaksan", joka oikeasti alkoi loppuillasta. Tällöin jouduin pulittamaan bussimatkasta n. euron per kilometri. Hommasinkin pian auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina piti tumputtaa ulkomuistista kun PornHubia yms. ei ollut. Eikä rahat riittäneet Rattoihin tms.
Vierailija kirjoitti:
Pornoa kateltiin vhs tai dvd muodoissa, joita sai ostettua pornokaupoista, joita ei nykyään juurikaan ole.
Mulla oli nuirena miehenä pari vakkari kauppaa, jossa kävin.
Mitä kummaa? Kyllähän pornokauppoja on, ja niissä on edelleen hyllyt täynnä DVD-leffoja. Viikko sitten todistin asian omin silmin Tampereella.
Olen tämän kertonut jo aiemin mutta kerotaankop uudestaan.
Nuorena poikana naureskelin, kun ikivanhan viinapannun läpi oli kasvanut 60 vuotias kuusi. Joku oli vääntänyt mädistä perunoista ja vielä mä'demistä omenoista korpikuusen kyyneltä eli kansanomaisesti pomtikkaa.
JOKAINEN teki kotipoltoista jopa molemmat puolet suvustani. Niin kännistä oli tämä kansa!
Vierailija kirjoitti:
Lentolippu ostettiin matkatoimistosta. Se oli pitkänmallinen pahvisuikale. Sillä käveltiin koneeseen. Turvatarkastus oli aika heppoista meininkiä. Lapset pääsi aina joka lennolla halutessaan käymään koneen ohjaamossa, miten hauskaa. Lentokoneessa sai polttaa tupakkaa. Ja juotiin aika paljon myös viinaa.
Juuri mikään ei ollut niin glam kuin lentohenkilökunta.
Täysin kielitaidottomina matkusteltiin aika eksoottisissa paikoissa. Eikä kukaan miettinyt esim että "pärjäänköhän Lontoossa kun en puhu sanaakaan englantia".
Nykyään lapsilla on jo aika pieninä verkkopankkitunnukset. Mä sain oman kuvallisen henkkarin 18-vuotiaana.
Tosiaan: pankkikirjalla haettiin pankista rahaa ilman mitään henkkaria. Sirpa siellä kassalla tiesi kyllä että mä olen Laura, koska se kävi jumpassa mun äitin Sirpan kanssa...
Huijaaminen oli jotain sellaista että joku romaniperhe tuli pihaan ja myi jotain kalli
Tupakkaa poltettiin lähes joka paikassa: kotona, kylässä toisten kodissa, työpaikalla, autossa, junassa, lentokoneessa. Myös tupakoimattomien vaatteet haisivat tupakalle Tämä on ainoa asia jota en lapsuudesta kaipaa.
Lehtien tupakkamainokset olivat kyllä hyvin tehtyjä.Parhaita olivat kuvasarja Bostonia polttavan miehen kuplavolkkarihistoriasta, "Nortti on täyttä tupakkaa" ja tietenkin Marlboromies. Nykyiset nettimainokset ovat niihin verrattuna aika onnettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten.
Kyllä NETTI oli jo 80-luvun puolivälissä. on ollut jo 60-luvulla. Se että SINÄ et sitä vielä silloin käyttänyt ei tarkoita ettei sitä olisi ollut olemassa.
INTERNET nykymuodossaan kaiken kansan käyttöön tuli vasta 90-luvulla.Vain hyvin harvoilla oli laitteet, taidot ja yhteydet sen käyttöön aikaisemmin. Silloin asiat hoidettiin puhumalla ja kirjoittamalla. Oikein vanhaan aikaan kuvakirjoituksella ja laulamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluu vietiin lappu huoltajalta miksi poissa koulusta.
Mä muistan ja muistan kuinka väärennettiin nimiä niihin.
Samoin! Erään kaverin äidin nimen osasin kirjoittaa yhtä hyvin kuin omani. Lääkärintodistukseen oli helppo väärentää kynällä numero, esimerkiksi 1:sta 4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston kirjoissa oli takakannessa pieni lokero paperiselle lainauskortille, johon kirjastonhoitaja leimasi viimeisen palautuspäivän. Kirjat piti myös aina lainata kirjastonhoitajalta, hänelle piti laittaa kirjapino eteen ja hän jokaiseen takakanteen laittoi sen kortin, jossa viimeinen palautuspäivä.
Muistatko oman numerosi?
Minä muistan ainakin kansakoulun numeron. Siellä oli hyllyssä paksu ruma kirja, jonka minäkin lainasin. Taisi olla viimeinen siinä lasten hyllyssä, kun olin lukenut jo kaikki muut. Sitä oli lainattu aikaisemmin vain kerran vuosikymmeniä aikaisemmin, ja edellisellä lainajalla oli ollut sama numero kuin minulla. Kirja oli Välskärin kertomuksia, enkä minä sitä lukenut, lainasin vain. Tämä oli ennen sitä palautuspäiväkorttia, eli jokaisella lainaajalla oli kortti, johon merkittiin lainat ja palautuspäivät.
Minäkin muistan pyöräilleeni kirjastoon ja ne pahviset lainauskortit. Laskut maksoin vielä vuoteen 2009 asti laskunmaksuautomaatilla (eri kuin Otto). Kirjekavereita oli paljon ja tavattiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinherätys tilattiin lankapuhelimessa soittamalla puhelinlaitokselle, myöhemmin taisi näppäinpuhelimella onnistua pelkkä näppäileminen. Ei se kuitenkaan ollut tässä kaikki, vaan vähän ajan perästä tuli tarkistussoitto, että haluatteko varmasti tähän aikaan herätyksen. Tarkoitus oli estää, ettei kukaan voinut tehdä toiselle kiusaa tilaamalla hänelle herätyksen johonkin älyttömään aikaan. Tämä tulee joskus mieleen kun näppäilen kännykkään kellonajan mihin aikaan haluan herätä eikä kukaan tarkista, haluanko varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.
Tämä on itselle varmaan ihan vaikein käsittää, miten ihmiset ovat löytäneet perille yhtään mihinkään. En itse meinaa löytää aina navigaattorinkaan avulla perille.
90-luvun alussa olin juuri saanut ajokortin, ja lähdin käymään kaverin luona 400 km päässä. Eka pidempi ajomatka siis edessä, joten tiekartta piti olla mukana. Lopulta sitä karttaa ei juuri tarvinnut matkan aikana pysähtyä tutkimaan. Riitti kun muisti että mikä on seuraava isompi kaupunki n. 100 km päässä ja seurasi sinne vieviä opasteita. Loppumatkaa varten kaveri lateli mulle puhelimessa ajo-ohjeet tyyliin "käänny kyltin X kohdalla ja aja 2 km, sitten käänny sinne ja sinne ja olet perillä" jotka kirjoitin paperille. Perille päästiin, ja soitin sieltä kotiin että kaikki OK (ei ollut vielä kännyköitä kaikilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten.
Kyllä NETTI oli jo 80-luvun puolivälissä. on ollut jo 60-luvulla. Se että SINÄ et sitä vielä silloin käyttänyt ei tarkoita ettei sitä olisi ollut olemassa.
INTERNET nykymuodossaan kaiken kansan käyttöön tuli vasta 90-luvulla.Vain hyvin harvoilla oli laitteet, taidot ja yhteydet sen käyttöön aikaisemmin. Silloin asiat hoidettiin puhumalla ja kirjoittamalla. Oikein vanhaan aikaan kuvakirjoituksella ja laulamalla.
Sähköposti ja Usenet-uutisryhmät ("nyyssit") oli jo ainakin 80-luvulla ja niitä käytti lähinnä yliopistojen opiskelijat ja henkilökunta. World Wide Web polkaistiin käyntiin 90-luvun alussa, ja Suomessa silloinen Tele alkoi tarjota kuluttajille modeemilla käytettävää internetiä vuonna 1995.
Vierailija kirjoitti:
Ennen pystyi pätemään aivan olemattomilla ja/tai väärillä tiedoilla kunhan vain esiintyi itsevarmasti - ja muutenkin oli paljon enemmän kaikenlaista mutuilua sekä "se-ja-se kertoi" -perusteluita. Tieto liikkui hitaammin useamman välikäden kautta - usein vääristyen matkalla - ja faktojen tarkistaminen vaati oikeasti ihan fyysistäkin eforttia ja vaivaa.
Nyt asian tarkistaa jopa samoin tein puhelimella ja muutenkin alkuperäislähteet jne. ovat helposti tavoitettavissta. Kääntöpuolena tietoa tulvii ovista ja ikkunoista - fiksumpikin saa olla huolellinen seuloessaan asioiden oikeaa tolaa ja moni on siirtynyt uskomaan naapurin penan juttujen sijaan kaikenmaailman netissä leviäviä salaliittoteorioita.
"Eforttia ja vaivaa"?
Mieti nyt vielä mitä oikein kirjoittelet.
Tähän voisi vielä lisätä, että ennen nettiä ihmiset puhuivat kunnollista suomen kieltä ja vielä pitkään netin jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tavaraa piti viedä kaatopaikalla, ajettiin sinne ja kipattiin kuorma. Nyt pitää ensin kirjautu jätefirman asiakkaaksi. Luulen, että naapurin pappa kippaa jätteen metsään eikä edes yritä kirjauta dorolla mihinkään.
Kaupoissa sai alennuksia paperisilla kupongeilla, nyt pitää olla joku äppi.
Pankkitilin pystyi avaamaan mihin tahansa, nostot/ otot kirjattiin kirjaan, sitten tuli shekki vihko jossa myös oli hyvä seurata tiliä, pikkuhiljaa alkoi koneet tulla ihmisten tilalle supistettiin henkilökuntaa alkoi alas ajo. Nyt jos säästät rahaa ja esim viet omalle tilille kysytään mistä raha on tullut???? Pikku paikkakunnilla ovet kiinni pitää tilata aika ja selvittää tarkoin miksi ja mitä varten olet ajan tilannut. Kaikki muuttuu digitaaliseksi käteinen raha lopetetaan työpaikat häviää ropotit hoitaa kaiken. Mitä tekee ikäryhmät jotka vanhene ovat sekajätettä (erään ministerin toteamus). Ei siis kannata säästää mitään antaa rahan palaa perin kunnat riitelevät mistä sinun omaisuus pankista saadaan jos et ole patjan alle säästänyt.
Ihmisiin luotettiin, kohdattiin ja puhuttiin nyt vauvasta - vaariin istuu kännykät kädessä ei soiteta ei puhuta ei halata ei välitetä toisistaan unohdetaan ketä ME olemme???? Perinteet kaikki unohdetaan olemme virran mukana ja olemme kaupallisen hyvinvoinnin jaloissa ei hyvä.
Haluan entisajan takaisin
30.3.25 Hesarissa maksumuurin takana:
https://www.hs.fi/elama/art-2000011060803.html
Miksi osa ihmisistä alkaa kaivata menneeseen? Ja voiko menneisyyden kaipuusta olla haittaa tai voiko se paljastaa jotain oleellista nykyhetkestä?
OLETKO huomannut kaipaavasi usein menneitä aikoja?
Ehkä ajattelet, miten mukavaa aika oli ennen älypuhelimia tai sosiaalista mediaa.
Tai ehkä mietit jotain ajanjaksoa elämässäsi: olinpa onnellinen silloin 1990-luvulla opiskelijaelämää viettäessäni. Ruoaksi riitti tonnikalapasta ja ketsuppi.
Psykologi ja vanhenemisen tutkija Marja Saarenheimolle menneiden muistelu on tuttu aihe. Hän on tutkinut erityisesti minuuden ja muistin suhdetta.
Hyvä artikkeli, kannattaa kipaista huomenna kirjastoon ja lukea Hesari siellä
Tosiaankin ennen nettiä kotiin tilattiin sanomalehti, aikakauslehti, nuorisolle Suosikkilehti ehkä Regina. Harrastuslehtiäkin tilattiin.
Nyt kaiken voi lukea netistä, ja lehtiä en tilaa kotiin. Vielä pari vuotta sitten puhelinmyyjä tyrkytti paikallista sanomalehteä (paperiversio). Sanoin, että luen kaiken tarpeellisen ilmaiseksi netistä. Joku artikkeli joka on vain tilaajille, ei ole mitenkään tarpeellinen niin, että siitä maksaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaan ennen reissuvihkoa oli vain yksittäisiä paperilappusia. Reissuvihko tuli meillä päin vasta joskus 1985-1986 seutuun ensin ensimmäisten luokkien oppilaille, siitä muodostui joillekin varsinainen rikosrekisteri jota sitten syynättiin ja josta tuomittiin.
Menin ekaluokalle 1981 ja meillä oli reissuvihko alusta asti käytössä. Tässä ketjussa joku kirjoitti ettei 70-luvulla reissuvihkoa ollut, tätä en tiennyt aiemmin, luulin että kai tällainen simppeli vihko on ollut käytössä "aina".
Rollivihkoksi meidän opettaja sitä sanoi.
Olen aloittanut koulunkäynnin vuotta myöhemmin enkä muista, että meillä olisi ollut reissuvihkoa lainkaan. Viisi vuotta nuoremmalla sisaruksella vasta oli. Muistan kun äiti sitä ihmetteli.
Tosiaan, henkkarit. Minäkin sain/hankin oman ensimmäisen henkilökortin 18-vuotiaana. Mihinpä sitä olisi aiemmin tarvinnut. Se taisi sentään olla muovia. Mutta muistatteko ne pahviset kortit, joita joka paikkaan oli? Kirjastokortti oli pahvia, samoin opiskelijakortti. Siihen oli vain nitojalla lisätty passikuva ja kaikki tiedot oli käsin lisätty.
Omassa kotikaupungissani bussikyyti maksoi matkan mukaan. Bussiin noustessa sanottiin pysäkki minne asti haluttiin matkustaa ja rahastaja (yleensä kuski, enää harvemmin erillinen rahastaja) katsoi taulukosta matkan hinnan. Monesti tuli ostettua matka esim "uimahallille" ja reitin varrella oli 2 uimahallia niin pääsi yleensä halvemmalla hinnalle sille kauemmalle asti.