Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä

Jos halusit herätyksen aamulla, soitettiin Neiti Ajalle, ihan oikea ihminen soitti sitten oikeaan aikaan takaisin herätyksen. Hyvää huomenta kello on kuusi.

turvatarkastuksia ei ollut matkustaessa. Läheteltiin postikortteja matkoilta ja näytettiin sitten vähän tärähtäneitä lomakuvia kaikille ja kukaan ei oikeasti halunnut niitä nähdä.

ystäville lähetettiin kirjeitä. Kaipaan vieläkin oikeita käsinkirjoitettuja kirjeitä.

elämä oli rentoa ja helppoa, mutta aika entinen ei palaa. 

Joo oli miekka ja kilpi taisteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten työssäkäyvät hoiti yhtään mitään? Kaikissa virastoissa, pankeissa, toimistoissa, piti AINA jonottaa. Ja samaan aikaan itse piti olla työpaikalla.

Nimenomaan pankeissa ei koskaan tarvinnut jonottaa, sen kun käveli suoraan vapaalle tiskille ja hoiti asian. Nykyään on jopa yli tunnin jonotus, jos ei ole etukäteen tilattua aikaa asian hoitoon, jonka saa 1-2 viikon päästä.

Ennen sai puhelimitse ilmaiseksi ohjeita moniin eri asioihin, nykyään on todella kallista kysyä jostain tuotteesta tietoa puhelimitse, jopa jonotusajasta veloitetaan maltaita.

Vierailija kirjoitti:

Päivän sanomalehdestä katsottiin, mitä ohjelmaa telkusta tänään tulee.

Lehti tuli kotiin joka päivä postilaatikkoon. Silloin pienempänä poikana  päivän lehti piti hakea aluksi rautatieaseman lipunmyyjän luukulta ja myöhemmin sitten perustetusta postin toimistosta. Samoin kaikki muukin posti haettiin postitoimistosta. Ei ollut kotiinjakelua.

Kyllä Stadissa posti tuli postiluukusta.

Posti oli luotettava ja nopea. Kerran sain Sveitsistä lähetetyn kirjeen, joka ehti olla matkalla vain kaksi yötä. Suomen sisällä meni yleensä yksi yö. Hesan keskustassa jaettiin aamupäivällä normaaliposti ja muistaakseni vain kirjeitä iltapäivällä, jos sattui tulemaan lisää. Kannoin postia Vuosaaressa (hesan reunalla) ja lauantaina vietiin vain kirjepostit.

Kaupat menivät kiinni kai viiden tienoilla, joten työn jälkeen oli kiirus hakea ruokaa, jollei joku muu hae. Kun jääkaapit olivat pienen pieniä, yleensä joka päivä haettiin sen päivän ruoka kaupasta.

"Kadonneiden" kaverien jäljittäminen oli helppoa: soitin Tammisaaren osoitetoimistoon ja kerroin etsiväni luokkakaveriani se ja se, syntynyt 1955. Saattoivat kertoa, että on muuttanut Vaasaan vuonna 1972. Soitin siis Vaasan osoitetoimistoon ja sama tarina - kertoivat joko seuraavan muuton tiedot tai nykyisen osoitteen. Yritäpä nykyään löytää vanha luokkakaverisi 30 vuoden takaa????

Mä just muistelin sitä, miten koulussa tein esitelmän Firenzestä, koska siskon luokkakaveri oli ollut siellä ja sain siihen esitelmään oikeita kuvia siltä reissulta! Netti toki oli jo tähän aikaan, mutta ei niin yleinen ja varmaan värikuvien tulostaminen liian kallista. (Tää 2000-luvulla)

Oon milleniaali ja on ihanaa, että muistaa/on kokenut monet näistä jutuista, eikä muista vaan kännykkäaikoja ja tätä nykyistä nettimaailmaa. 

Ja tuohon edelliseen viestiin haluan lisätä, että ulkomailla reissaaminen ei todellakaan ollut arkipäiväistä! Muistan omalta luokaltani ala-asteella, että vain yksi oppilas oli käynyt Ruotsia tai Viroa pidemmällä (Espanjassa). 

Vierailija kirjoitti:

Uusi puhelinluettelo ilmestyi kerran vuodessa. Sieltä löytyi aakkosjärjestyksessä kaikkien nimet ja puhelinnumerot.

Osoitteet ja jopa ammatitkin

Nuorilla oli ennen kirjeenvaihtokavereita.Kerättiin postimerkkejä ja postikortteja. Kielitaito koheni, kun kirjoitettiin myös ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan Netflix oli ihan kivijalassa toimiva videovuokraamo.

Sinne ihan fyysisesti mentiin, seinät täynnä leffoja VHS-kaseteilla ja myöhemmin DVD:illä.

Oli erikseen komedia, toiminta ja jännäriosastot.

Siellä sitten kierreltiin hyllyjen välissä muiden asiakkaiden seassa, otettiin käteen joku DVD, luettiin takakansi, että mistäs tämä kertoo jne. Auta armias, jos joku asiakas nappasi itselleen just sen leffan, mitä olisit halunnut. Suosituimmista leffoista oli useampi kopio tarjolla kylläkin. Mutta monista leffoista oli vain se tasan yksi kappale. Jos se oli jo lainassa, niin voi voi.

Sieltä sai myös irtokarkkeja.

Sitten vain tiskille vuokraamaan leffa. Sitten leffan kanssa kotiin. Seuraavana päivänä piti raahautua takaisin siihen videovuokraamoon palauttamaan se leffa, se oli kaikista työläin osuus. Jos ei palauttanut seuraavana päivänä, vaan myöhässä, siitä joutui maksamaan myöhästymismaksua.

Filmtown oli vielä 2023 olemassa, jonka jälkeen muuttui Candytowniksi ja myi vaan karkkia. Kävin ehkä vuonna 2022 vuokraamassa viimeisen kerran DVD:n.

Vierailija kirjoitti:

Parkkimaksu oli helppo hoitaa. Pistit vain kolikoita automaattiin ja sait lipun, minkä pistit tuulilasiin. 

Vielä helpompaa se oli vähän aikaisemmin Jokaisen parkkipaikan kohdalla oli tolppa, johon vain pudotti kolikot ja mittarista näki suoraan paljonko siinä oli aikaa jäljellä.

Siihen aikaan oli myös "antilappuliisoja" jotka kävi pudottelemassa kolikoita niihin mittareihin, jottei porukat saisi sakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Laskut maksettiin pankin tiskillä, ellei käyttänyt maksupalvelua, jossa ne paperilaskut laitettiin kuoreen ja pudotettiin pankin postiluukkuun, ja pankkivirkailijat maksoivat sitten ne laskut omalta tililtä.

Jos halusit tehdä muutoksia veroprosenttiisi, joko soitit verotoimistoon ja tilasit uuden verokortin tai asioit fyysisesti paikan päälla verotoimistossa.

Ei ne pankkivirkailijan OMALTA tililtään maksaneet vaan ihan sinun tililtäsi.

Kakalla käytiin silleen että otettiin päivän lehti lueskeltavaks. Nykyään se on melkeen poikkeuksetta puhelin.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisessä tietokoneessa (kotimikro kuten Commodore, Spectrum, Salora, Apple II jne) oli vain kasettiasema ja rikkailla / porvarimalleissa oli levyasema. Jos halusit vaikka pelata samaa peliä jossain toisessa tietokoneessa, niin piti tietysti olla samanlainen malli ja kiikuttaa se kasetti sinne. Jos äänipää ei ollut kohdillaan, niin ei se toisella koneella tehdyn tallennuksen lataus onnistunut.

Voi sitä pettymyksen määrää kun vanhemmat ostikin väärän merkkisen koneen ja pelit eivät toimineetkaan. Kokeiltiin kyllä, lapsia kun oltiin ja tiedettiin melko pian enemmän tietokoneista kuin aikuiset.

t. Nykyinen ATK-ammattilainen ja 80-luvun lapsi, edelleen vastaavia koneita leikkikaluna nostalgian tuskaan

Kyllähän sitä äänipään korkeutta pystyi säätämään ja säädettiinkin ruuvimeesselillä. Kaverilla oli jopa kiinteä nuppi pienellä kaiuttimella kasettiasemassa, jolloin säätäminen oli todella helppoa.

Paperilaskut maksettiin pannissa gao myöhemmin maksuautomaateilla.

Oi niitä aikoja...

Tietoa haettiin tietosanakirjoista ja kirjastoista.

Pornoa kateltiin vhs tai dvd muodoissa, joita sai ostettua pornokaupoista, joita ei nykyään juurikaan ole.

Mulla oli nuirena miehenä pari vakkari kauppaa, jossa kävin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aika moni asia hoitui näppärästi ennen mobiililaitteita. Pankkikonttoreita oli joka kulmalla, kaikki viralliset hakemukset lähetettiin postitse, mutta posti kulki nopeasti ja konttoreissa oli työvoimaa.Puhelimella sai hoidettua hyvin monta asiaa. 70-luvulla sai lankapuhelimesta kaikenlaisia palveluita kuten automaattisen herätyksen, sitten oli joku Neiti Aika, soitit numeroon ja se kertoi sulle oikean ajan.Muistelen että puhelimesta sai reaaliaikaisia pörssikurssejakin, tästä en voi olla sata varma.

Käsi sydämelle, haluaisitko todella mennä pankin konttoriin joka ikisen laskun kanssa versus se, että 95 % laskuista tulee e-laskuina suoraan verkkopankkiisi ja lähtee maksuun automaattisesti, jos niin olet määritellyt tai sitten hyväksyntäsi jälkeen, mikäli niin olet halunnut. Epäilen kyllä, että kovinkaan moni ei ihan oikeasti tuota aikaa kaipaa. Omat 90 vuotta lähetyvät vanhem

Minulla ainakaan ei YKSIKÄÄN lasku lähde automaattisesti, jos voin vaikuttaa siihen. Ainoat laskut mitkä menevät automaattisesti ovat pankin omat veloitukset, ja nekään eivät menisi automaattisesti jos minusta olisi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten. 

Kyllä NETTI oli jo 80-luvun puolivälissä. on ollut jo 60-luvulla. Se että SINÄ et sitä vielä silloin käyttänyt ei tarkoita ettei sitä olisi ollut olemassa.