Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher, tuo jättimäinen kosmetiikkayritys. Sen katalogit ja tilauskaavakkeet olivat ihania leikkaa-liimaa askarteluja. Monesti oli mukana hajuvesinäytteitä, pieniä huulipunia. Katalogi oli valtavan paksu, sitä tutkiessa meni tuntikausia ja tilaus rustattiin paperille ja postilaatikkoon. 

Ihan niinkuin netti, mutta paperisena kaikki.

Yves Rocher tekee muuten edelleen näin jos tilaa heiltä vielä tuotteita. Sen tilauksen voi hoitaa joko postitse tai sitten heidän sivujensa kautta jos sinulla on oma koodi sinne. Mun muistaakseni jos heiltä haluaa tilata nykyään pitää soittaa asiakaspalveluun

Kouluu vietiin lappu huoltajalta miksi poissa koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa  kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.

Tämä on itselle varmaan ihan vaikein käsittää, miten ihmiset ovat löytäneet perille yhtään mihinkään. En itse meinaa löytää aina navigaattorinkaan avulla perille. 

No meilläpäin navigaattori näyttää ihan kummalisia kissanpolkuja muka oikeina teinä ja esim taksit eksyy. Muistan kuinka itse tutkin karttoja etukäteen ja painoin muistiin tiennumeroita ja nimiä jotta löytäisin perille ja hyvin se toimi, koskaan en eksynyt.

Olen saman huomannut, ettei navigaattoriin kannata liikaa luottaa. Kannattaa katsoa reitti etukäteen mapsista navigaattorin lisäksi. 

Oli myös kirjakerhoja! Kotiin tuli postitse romaani, jota ei kai mitenkään yleensä voinut itse valita. Sen sai kai kuitenkin perua etukäteen, jos oikein muistan. Tieto tulevista kirjoista kerrottiin kirjakerhon lehdessä etukäteen, ja jos jotain ei halunnut, sen sai perua lähettämällä postitse kupongin. Muistaako joku tarkemmin? Meidän perheessä ei kukaan kuulun kirjakerhoon, mutta parin ystävän äiti kyllä. 

Myös monenlaiset äänestykset ja arvonnat suoritettiin postitse kortein tai paperilappusin. Telkkarista sitten katsottiin, kun suuresta säiliöstä nostettiin kortteja! 

Niin kuponkiuutiset! Siinä vasta konsepti :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaston kirjoissa oli takakannessa pieni lokero paperiselle lainauskortille, johon kirjastonhoitaja leimasi viimeisen palautuspäivän. Kirjat piti myös aina lainata kirjastonhoitajalta, hänelle piti laittaa kirjapino eteen ja hän jokaiseen takakanteen laittoi sen kortin, jossa viimeinen palautuspäivä.

Tulipa nostalginen olo. Ja se kirjaston kortisto, mistä pystyi katsomaan mitä kirjoja kirjastossa oli. Sellainen laatikosto, jossa oli paljon pieniä laatikoita ja niissä kortti jokaisesta kirjasta. 😍

Kun etsi tiettyä kirjaa, saattoi kysyä kirjastonhoitajalta tai katsoa myös itse, onko kirjalla kortti eli onko se olemassa kirjastossa. Sen jälkeen etsittiin kirjan paikka hyllystä. Jos ei löytynyt, tiesi, että se on nyt lainassa jollakulla. Sitten voi tehdä varauksen tai toivoa parempaa onnea löytymiseen seuraavalla kirjastokäynnillä.

Elloksen ja Hobby Hallin paksusta esitteestä merkattiin kuulakärkikynällä tuotteet, jotka haluttiin. Kaikilla taisi olla oma numerokoodi. Sitten soitettiin lankapuhelimella, toisessa päässä oli automaatti ja ne numerot piti painella. Paperilapulla olisi voinut tilata myös, mutta tuo oli modernia!

Vierailija kirjoitti:

Oli myös kirjakerhoja! Kotiin tuli postitse romaani, jota ei kai mitenkään yleensä voinut itse valita. Sen sai kai kuitenkin perua etukäteen, jos oikein muistan. Tieto tulevista kirjoista kerrottiin kirjakerhon lehdessä etukäteen, ja jos jotain ei halunnut, sen sai perua lähettämällä postitse kupongin. Muistaako joku tarkemmin? Meidän perheessä ei kukaan kuulun kirjakerhoon, mutta parin ystävän äiti kyllä. 

Myös monenlaiset äänestykset ja arvonnat suoritettiin postitse kortein tai paperilappusin. Telkkarista sitten katsottiin, kun suuresta säiliöstä nostettiin kortteja! 

Niin kuponkiuutiset! Siinä vasta konsepti :) 

Kirjakerhojen lisäksi oli myös CD-kerhoja. Näissä oli varmaan joku liittymistarjous, sai 5 levyä liittymismaksun hinnalla. Sitten sieltä tuli joka kuukausi joku ihan turha Hit Music Dance Millenium- kokoelmalevy, kun ei muistanut peruuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Paperikartoilla navigointia helpotti se, että Suomessa ei ollut montaakaan moottoritietä. Maantien laitaan oli helppo pysähtyä tutkimaan karttaa.

Ei nyt ihan heti tule mieleen mitä uusia moottoriteitä tämän vuosituhannen puolella olisi Suomeen rakennettu. Valtatieverkosto on ollut melko samanlainen jo pitkään. Toki teitä on parannettu vuosien varrella, mutta pääpiirteittäin moottoritiet kulkee isojen kaupunkien välillä ihan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperikartoilla navigointia helpotti se, että Suomessa ei ollut montaakaan moottoritietä. Maantien laitaan oli helppo pysähtyä tutkimaan karttaa.

Ei nyt ihan heti tule mieleen mitä uusia moottoriteitä tämän vuosituhannen puolella olisi Suomeen rakennettu. Valtatieverkosto on ollut melko samanlainen jo pitkään. Toki teitä on parannettu vuosien varrella, mutta pääpiirteittäin moottoritiet kulkee isojen kaupunkien välillä ihan samalla tavalla.

Kyllä sulla muisti pettää. Keinoäly kertoo näin:

Suomessa on rakennettu useita moottoritieosuuksia 2000-luvulla. Merkittävimmät tällä vuosituhannella valmistuneet moottoritiet ovat:

- Lahdenväylän (valtatie 4) jatke Järvenpäästä Lahteen ja edelleen Heinolaan vuonna 2005.

- Tampereen kehätie, joka valmistui kokonaan moottoritieksi vuonna 2008.

- Joensuun kehätie, joka valmistui moottoritieksi vuonna 2013.

- E18-tien osuudet valtateillä 1 ja 7 Turusta Vaalimaalle, jotka rakennettiin vaiheittain moottoritieksi vuoteen 2018 mennessä.

- Valtatie 7 Haminasta Vaalimaalle, joka valmistui vuonna 2018.

- Valtatie 4 Kellon ja Kiiminkijoen välillä, joka valmistui vuonna 2019.

- Valtatie 12 Hollolan ja Lahden välillä, joka valmistui vuonna 2020.

- Valtatie 4 Jyväskylän Kirrin ja Vehniän välillä, joka valmistui vuonna 2021.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperikartoilla navigointia helpotti se, että Suomessa ei ollut montaakaan moottoritietä. Maantien laitaan oli helppo pysähtyä tutkimaan karttaa.

Ei nyt ihan heti tule mieleen mitä uusia moottoriteitä tämän vuosituhannen puolella olisi Suomeen rakennettu. Valtatieverkosto on ollut melko samanlainen jo pitkään. Toki teitä on parannettu vuosien varrella, mutta pääpiirteittäin moottoritiet kulkee isojen kaupunkien välillä ihan samalla tavalla.

Kyllä sulla muisti pettää. Keinoäly kertoo näin:

Suomessa on rakennettu useita moottoritieosuuksia 2000-luvulla. Merkittävimmät tällä vuosituhannella valmistuneet moottoritiet ovat:

- Lahdenväylän (valtatie 4) jatke Järvenpäästä Lahteen ja edelleen Heinolaan vuonna 2005.

- Tampereen kehätie, joka valmistui kokonaan moottoritieksi vuon

Joo 2020 tulu Eteläinen kehätie Lahteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperikartoilla navigointia helpotti se, että Suomessa ei ollut montaakaan moottoritietä. Maantien laitaan oli helppo pysähtyä tutkimaan karttaa.

Ei nyt ihan heti tule mieleen mitä uusia moottoriteitä tämän vuosituhannen puolella olisi Suomeen rakennettu. Valtatieverkosto on ollut melko samanlainen jo pitkään. Toki teitä on parannettu vuosien varrella, mutta pääpiirteittäin moottoritiet kulkee isojen kaupunkien välillä ihan samalla tavalla.

Kyllä sulla muisti pettää. Keinoäly kertoo näin:

Suomessa on rakennettu useita moottoritieosuuksia 2000-luvulla. Merkittävimmät tällä vuosituhannella valmistuneet moottoritiet ovat:

- Lahdenväylän (valtatie 4) jatke Järvenpäästä Lahteen ja edelleen Heinolaan vuonna 2005.

- Tampereen kehätie, joka valmistui kokonaan moottoritieksi vuon

- ...

Näistä teistä (lähes?) jokainen on ollut jollain tapaa olemassa vuosituhannen vaihteessa. Se jos olemassaoleva valtaväylä parannetaan moottoritieksi ei tieverkostossa suunnistamisen kannalta ole merkityksellistä. Hyvin vähän on rakennettu sellaisia uusia moottoriteitä jotka muodostaisi täysin uuden liikenneväylän. Onhan isojen kaupunkien välillä pitänyt päästä liikkumaan jo kauan aikaa sitten.

Anttilan tavaratalo mistä löysi KAIKEN mitä tarvitsi. Varsinkin joulunaikaan oli lähes tarunhohtoinen paikka joulukoristeineen ja musiikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olinkin jo unohtanut reissuvihon! Jaettiin vielä ainakin 2007. 



Yleisesti, saattoi mennä pitkään, että sai tiedonjanonsa sammutettua, jos kukaan tutuista ei osannut auttaa tai ei löytynyt oikeaa kirjaa, lehteä, cd-levyn takakantta jne. Oli hienoa, kun viimein löysi tai muisti hakemansa tiedon. On muuten hauskaa harrastaa tätä nykyään! 

 

 

Wilma tuli joskus 2010-luvulla vasta. 

Aloitin lukiossa 05 ja Wilma tuli käyttöön muistaakseni syksyllä 06. Se oli tosin hyvin karvalakkiversio, eikä sitä käytetty viestittelyyn. Enemmänkin sellainen oppimisportaali. Viestit kulkivat edelleen paperisina koulun ja kodin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä jäi silloin tekemättä niissä olosuhteissa? Ei kai mikään. 

Monet liikkeet menivät viikolla kiinni klo 17 ja lauantaisin klo 13 eikä mitään nettipalveluita ollut. Puhelinluettelon keltaisilta sivuilta katsottiin liikkeiden puhelinnumerot ja osoitteet ja töiden jälkeen mentiin kiireesti ostoksille, parturiin tai autokorjaamolle tai kaikki hoidettiin lauantaina klo 9-13. Jos osoite ei ollut ollenkaan tuttu, niin puhelinluettelon osoitehakemistosta etsittiin kadun nimi ja karttakoordinaatit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaan ennen reissuvihkoa oli vain yksittäisiä paperilappusia. Reissuvihko tuli meillä päin vasta joskus 1985-1986 seutuun ensin ensimmäisten luokkien oppilaille, siitä muodostui joillekin varsinainen rikosrekisteri jota sitten syynättiin ja josta tuomittiin.

 

Menin ekaluokalle 1981 ja meillä oli reissuvihko alusta asti käytössä. Tässä ketjussa joku kirjoitti ettei 70-luvulla reissuvihkoa ollut, tätä en tiennyt aiemmin, luulin että kai tällainen simppeli vihko on ollut käytössä "aina".

Rollivihkoksi meidän opettaja sitä sanoi.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten. 

1990-luvulla Postipankilla tai siis Leonialla oli näppäinpuhelimella toimiva Suoralinja jolla pystyi hoitamaan pankkiasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperikartoilla navigointia helpotti se, että Suomessa ei ollut montaakaan moottoritietä. Maantien laitaan oli helppo pysähtyä tutkimaan karttaa.

Ei nyt ihan heti tule mieleen mitä uusia moottoriteitä tämän vuosituhannen puolella olisi Suomeen rakennettu. Valtatieverkosto on ollut melko samanlainen jo pitkään. Toki teitä on parannettu vuosien varrella, mutta pääpiirteittäin moottoritiet kulkee isojen kaupunkien välillä ihan samalla tavalla.

Kyllä sulla muisti pettää. Keinoäly kertoo näin:

Suomessa on rakennettu useita moottoritieosuuksia 2000-luvulla. Merkittävimmät tällä vuosituhannella valmistuneet moottoritiet ovat:

- Lahdenväylän (valtatie 4) jatke Järvenpäästä Lahteen ja edelleen Heinolaan vuonna 2005.

- Tampereen k

Ennen internet-aikaa ei tarvinnut lukea keskusteluketjuissa saivartelevia besserwisser-jankuttajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä jäi silloin tekemättä niissä olosuhteissa? Ei kai mikään. 

Monet liikkeet menivät viikolla kiinni klo 17 ja lauantaisin klo 13 eikä mitään nettipalveluita ollut. Puhelinluettelon keltaisilta sivuilta katsottiin liikkeiden puhelinnumerot ja osoitteet ja töiden jälkeen mentiin kiireesti ostoksille, parturiin tai autokorjaamolle tai kaikki hoidettiin lauantaina klo 9-13. Jos osoite ei ollut ollenkaan tuttu, niin puhelinluettelon osoitehakemistosta etsittiin kadun nimi ja karttakoordinaatit. 

Nykyinen kaupunkiliberaali olisi paniikissa jos asiat ja shoppailut kaupungilla täytyisi hoitaa lauantaiaamuna yhdeksältä.

Sain pankista muovisen kansion, jossa oli mm. jokaisesta tilistä tilinumerokortti, pankkisiirtolomakkeita ja niiden lähettämiseen pankin kirjekuoria.

Pankkisiirtolomakkeelle kirjoitettiin vastaanottajan nimi ja tilinumero, oma tilinumero jos sitä ei ollut valmiiksi printattuna, summa, allekirjoitus ja päivämäärä. Pankkisiirtolomakkeet laitettiin yksittäin tai nipussa kuoreen ja lähetettiin maksupalvelukeskukseen pudottamalla kuori joko postilaatikkoon tai pankin postisiirtoluukkuun. Postipankin kuoret olivat vihreitä ja minun laskuni menivät Pohjanmaalta Tampereen maksupalvelukeskukseen käsiteltäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaston kirjoissa oli takakannessa pieni lokero paperiselle lainauskortille, johon kirjastonhoitaja leimasi viimeisen palautuspäivän. Kirjat piti myös aina lainata kirjastonhoitajalta, hänelle piti laittaa kirjapino eteen ja hän jokaiseen takakanteen laittoi sen kortin, jossa viimeinen palautuspäivä.

Muistatko oman numerosi?