Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli myös kirjakerhoja! Kotiin tuli postitse romaani, jota ei kai mitenkään yleensä voinut itse valita. Sen sai kai kuitenkin perua etukäteen, jos oikein muistan. Tieto tulevista kirjoista kerrottiin kirjakerhon lehdessä etukäteen, ja jos jotain ei halunnut, sen sai perua lähettämällä postitse kupongin. Muistaako joku tarkemmin? Meidän perheessä ei kukaan kuulun kirjakerhoon, mutta parin ystävän äiti kyllä. 

Myös monenlaiset äänestykset ja arvonnat suoritettiin postitse kortein tai paperilappusin. Telkkarista sitten katsottiin, kun suuresta säiliöstä nostettiin kortteja! 

Niin kuponkiuutiset! Siinä vasta konsepti :) 

Kirjakerhojen lisäksi oli myös CD-kerhoja. Näissä oli varmaan joku liittymistarjous, sai 5 levyä liittymismaksun hinnalla. Sitten sieltä tuli joka kuukausi joku ihan turha Hit Music Dance Millenium- kokoelmalevy, kun ei muistanut p

Fazer-musiikilta tuli joka kuukausi levy siitä genrestä jonka oli valinnut. Sai sen levyn valita etukäteen, en kyllä muistanut yleensä. Silloin tuli vain joku niistä levyistä, joita oli ehdolla kuukauden levyksi, jos ei muistanut peruuttaa tilausta. (Peruutus postitse, luonnollisesti.

Oli jännä valita hevilevyjä lehden takakannessa olevan mainoksen perusteella. Sieltä tuli tilattua Megadethit ja muut, ilman mitään ennakkokäsitystä mitä tulee saamaan. 

Kaikenlaista kertyi nurkkiin, ennen kuin äiti viimein laittoi tilauksen poikki 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anttilan ja Elloksen kuvastoista tuli opeteltua alusvaate- ja uimapukuaukeamat aika hyvin ulkoa. 

Kommenttisi perusteella olet mies.

Kiitos! 🙂

Joku ilkeä olisi saattanut keksiä vähemmän mairittelevan luonnehdinnan.

Kuten esim. pervo kenties?

Miten työssäkäyvät hoiti yhtään mitään? Kaikissa virastoissa, pankeissa, toimistoissa, piti AINA jonottaa. Ja samaan aikaan itse piti olla työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten työssäkäyvät hoiti yhtään mitään? Kaikissa virastoissa, pankeissa, toimistoissa, piti AINA jonottaa. Ja samaan aikaan itse piti olla työpaikalla.

Pankissa nimenomaan ei tarvinnut kasarilla jonottaa. Nykyään on yli tunnin jono.

Luokalle kerättiin rahaa myymällä ovelta ovelle milloin mitäkin pinssejä tai karkkeja. Myös pulloja kerättiin ovilta. Moni antoi mielellään lapsille tyhjät pullonsa niin säästyi vaivalta viedä itse kauppaan.

Asiat hoidettiin jokapaikassa paikanpäällä. Joskus puhelimitse. Kirjekavereita oli paljon ja viikossa saattoi tulla useita kirjeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Luokalle kerättiin rahaa myymällä ovelta ovelle milloin mitäkin pinssejä tai karkkeja. Myös pulloja kerättiin ovilta. Moni antoi mielellään lapsille tyhjät pullonsa niin säästyi vaivalta viedä itse kauppaan.

Asiat hoidettiin jokapaikassa paikanpäällä. Joskus puhelimitse. Kirjekavereita oli paljon ja viikossa saattoi tulla useita kirjeitä. 

Pullot kun vei kauppaan, laski kaupan työntekijä pullot ja kirjoitti lapun paljonko rahaa saa. Isossa kaupassa näin. Pienemmissä oli tietysti vain yksi myyjä 

Vierailija kirjoitti:

 

Kouluu vietiin lappu huoltajalta miksi poissa koulusta.

Mä muistan ja muistan kuinka väärennettiin nimiä niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten työssäkäyvät hoiti yhtään mitään? Kaikissa virastoissa, pankeissa, toimistoissa, piti AINA jonottaa. Ja samaan aikaan itse piti olla työpaikalla.

Pankissa nimenomaan ei tarvinnut kasarilla jonottaa. Nykyään on yli tunnin jono.

Mutta sielläkin käynti vaati omalla työajalla käyntiä, kun eivät ne niin myöhäiseen auki olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten työssäkäyvät hoiti yhtään mitään? Kaikissa virastoissa, pankeissa, toimistoissa, piti AINA jonottaa. Ja samaan aikaan itse piti olla työpaikalla.

Pankissa nimenomaan ei tarvinnut kasarilla jonottaa. Nykyään on yli tunnin jono.

Mutta sielläkin käynti vaati omalla työajalla käyntiä, kun eivät ne niin myöhäiseen auki olleet.

Kyllä usein, mutta ei se mikään big deal silloin ollut, sehän oli lomaa. Tunti sinne tai tänne, ei silloin oltu niin tarkkoja työajasta. Sanoit vaikka pomolle että "käyt asioilla", pomo sanoi että ok. Kahvitunnitkin olivat usein nimensä mukaisia silloin, töissäkäynti oli rennompaa kuin nykyään. Joskus saattoi päivä sitten venyä vähän ylikin työajan, siitäkään ei sitten valitettu. Työnteko oli silloin enemmän "liukuvaa".

Töihin pääsi ennen nettiä kävelemällä työpaikalle, mutta töitä sai vain jos kykeni repimään itsensä kahtia, yksi puoli on töissä samalla kun toinen puoli on hoitelemassa asioita virka-aikana, eli työajalla...

Paikallisbussissa oli erikseen rahastaja.  Maksettiin käteisellä.

Aikuisten lippu maksoi 50 penniä, lasten 25 penniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten työssäkäyvät hoiti yhtään mitään? Kaikissa virastoissa, pankeissa, toimistoissa, piti AINA jonottaa. Ja samaan aikaan itse piti olla työpaikalla.

Pankissa nimenomaan ei tarvinnut kasarilla jonottaa. Nykyään on yli tunnin jono.

Mutta sielläkin käynti vaati omalla työajalla käyntiä, kun eivät ne niin myöhäiseen auki olleet.

Kyllä usein, mutta ei se mikään big deal silloin ollut, sehän oli lomaa. Tunti sinne tai tänne, ei silloin oltu niin tarkkoja työajasta. Sanoit vaikka pomolle että "käyt asioilla", pomo sanoi että ok. Kahvitunnitkin olivat usein nimensä mukaisia silloin, töissäkäynti oli rennompaa kuin nykyään. Joskus saattoi päivä sitten venyä vähän ylikin työajan, siitäkään ei sitten valitettu. Työnteko

Kellä oli kellä ei. Verkkopankki on auki 24/7 ja hyvä niin.

Radiossa oli nuorille vain pari musiikkiohjelmaa viikossa.  Suosikkibiisejä vartottiin C-kasetti valmiina aloittamaan nauhoitus.  Harmitti suuresti jos juontaja kesketty biisin ennen sen loppu tai rupesi hölöttämään biisin päälle kesken nauhoituksen.  Parasta oli jos onnistui radiomankalla tekemään biisin äänen häivytyksen biisin loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Anttilan tavaratalo mistä löysi KAIKEN mitä tarvitsi. Varsinkin joulunaikaan oli lähes tarunhohtoinen paikka joulukoristeineen ja musiikkineen.

Anttila oli kyllä todella hyvä kauppa. Kyllähän sen laatu meni loppua kohden huonommaksi, mutta vuosia se oli luottopaikka hoitaa oikeastaan kaikki muut ostokset, paitsi ruoka

Vierailija kirjoitti:

Radiossa oli nuorille vain pari musiikkiohjelmaa viikossa.  Suosikkibiisejä vartottiin C-kasetti valmiina aloittamaan nauhoitus.  Harmitti suuresti jos juontaja kesketty biisin ennen sen loppu tai rupesi hölöttämään biisin päälle kesken nauhoituksen.  Parasta oli jos onnistui radiomankalla tekemään biisin äänen häivytyksen biisin loppuun.

Ai että. Minä nauhoin lähetyksiä toiselle kasetille ja siitä kasetilta biisi sitten uudelle kasetille (äänenlaatu lol). Mutta eihän se tietenkään auttanut noiden päälle puhuvien juontajien biisin päälle puhumiseen. Niitä kasetteja kuitenkin oli kuunneltava ja tavallaan siitä lopussa katkeava lause suli osaksi biisiä "tämä oli sii..." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokalle kerättiin rahaa myymällä ovelta ovelle milloin mitäkin pinssejä tai karkkeja. Myös pulloja kerättiin ovilta. Moni antoi mielellään lapsille tyhjät pullonsa niin säästyi vaivalta viedä itse kauppaan.

Asiat hoidettiin jokapaikassa paikanpäällä. Joskus puhelimitse. Kirjekavereita oli paljon ja viikossa saattoi tulla useita kirjeitä. 

Pullot kun vei kauppaan, laski kaupan työntekijä pullot ja kirjoitti lapun paljonko rahaa saa. Isossa kaupassa näin. Pienemmissä oli tietysti vain yksi myyjä 

Oulussa Linnanmaalla *Lumpun* myyjä yritti kusettaa opiskelijoita. Otti vastaan isoja pulloja ja yritti hyvittää vain pienistä. Onneksi porukka oppi olemaan tarkkana.

Vierailija kirjoitti:

Joka ikisessä kahvilassa pulputti Hartsport-juoma -automaatti. Lähinnä koristeena, en tiedä ostiko sitä vihreää juomaa oikeasti kukaan.

Irtokarkit ostettiin niin, että myyjä laittoi pussiin penni- tai markkamääräisen määrän karkkeja. Sanottiin "noita 50 pennillä". Kolapullot ja tutit oli monien suosikkikarkkeja.

Nämä eivät kyllä liity mitenkään nettiin. Hartsport-koneet ovat edelleen yleisiä mm. uimahalleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena 1980-luvulla minulla oli pankkikirja, pieni vihkonen, johon merkittiin aina pankissa tehdyt nostot ja panot. Ja viimeinen saldo tilillä. Vihkon kanssa piti mennä pankkiin. Jos nostin 100 markkaa, merkittiin se vihkoon ja loppusaldo pieneni. Jos vein rahaa, merkittiin sekin vihkoon.

 

Kyllä mulla oli pankkikirja ei mikään vihko.

Niin pankkikirjaksi sitä sanottiin vaikka olikin enemmän vihkon kuin kirjan kaltainen. Leijonakantinenko se oli nimeltään se Postipankin pankkikirja, joka tuli ensimmäisenä saatua. Oman säästöpossun ne lähetti kai lapsille jossain tietyssä iässä, joku kerhokin taisi olla. En nyt ihan varmaksi osaa sanoa, oliko vanhemmat järjestäneet asian vai oliko se vain pankin omaa mainostoimintaa. Kultapossu lehtihän sieltä sitten tuli myös jäsenille, jossa kerrottiin sääs

Kyllä se kultapossukerho oli sellainen, että ensin piti säästää tietty summa ja sitten mennä sen kanssa postipankkiin ja sanoa, että haluaa liittyä siihen kerhoon. En ole koskaan ollut Postipankin asiakas, joten tämän enempää en siitä tiedä.

Ne kasettien kannet ja sisäkannet oli taideteoksia, kun siihen pieneen tilaan tarkasti kirjasi kynällä kahden albumin biisilistat ja usein muitakin tietoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki duuniin liittyvät asiat tulivat postissa. Sisäinen posti jaettiin joko jokaisen omaan lokeroon josta se piti hakea tai sitten pöydän kulmalle. Asiakkailta tulevaa postia oli järkyttävän paljon. Asioiden selvittäminen kesti kauan, koska aina piti odottaa joko postin tuloa tai yrittää tavoittaa pöytäpuhelimilla.

Firmoissa oli puhelunvälittäjiä, jotka vastasivat ns. yleiseen numeroon ja sitten yhdistivät jollekin, ja jos asianomaista ei tavoitettu, jätettiin paperinen soittopyyntö. Joskus näitä soittopyyntöjä oli karmea läjä odottelemassa.

Kaikki dokumentit talletettiin mappeihin. Mappeja oli kaappitolkulla joten tilaa tarvittiin paljon. Usealla oli oma huone, avotoimistot oli todella harvinaisia.

Olin opiskeluaikana valtionhallinnonharjoittelijana eräässä opiskelualaa sivuavassa virastossa. Vuonna 1990 oli vielä kellokortit. Ruokatunnista sai nipi

Valtiolla oli vielä 2011 vuonna kellokortit tosin eivät enää pahviset kuitenkaan.