Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä

Vierailija kirjoitti:

Oli täysin normaalia jos joku meni kuukauden ulkomaanmatkalla, ettei hänestä kuulu sen kuukauden aikaan sitten yhtään mitään. 

Lapsetkin saattoivat viikonloppuna riekkua ulkona koko päivän. Missä kaikkialla se oma jälkikasvu sitten päivän aikaan seikkaili ja mitä puuhaili kavereiden kanssa pysyi vanhemmille täytenä mysteerinä.

:D Näin oli. 

T. 80-luvun lapsi

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ostokset ,ruokakaupoissa ja muissakin kaupoissa,maksettiin käteisellä . Pankista haettiin rahaa, piti olla tarkkana että raha riitti laskuun. Jos ei riittänyt niin sinne kassalle jäi sitten ne ylimääräiset.  

Mistä aikakaudesta oikein puhut? Menin pankkiin töihin 70-luvun alussa ja heti sain HR:ltä shekkivihkon jota ekan palkkapäivän jälkeen pääsi käyttämään. Ostokset laitoin joko tasasummalle tai pikkasen yli jolloin sai vaihtorahaa käteisenä. Online-yhteyttä pankkiin ei ollut joten jo pari päivää ennen palkkapäivää pystyi jo käyttämään shekkejä.

Kahviloissa oli levy-automaatteja. Yksi musiikki-kappale maksoi 50 penniä, 1 markalla sai soittaa 3 kappaletta. YouTuben anti on runsaampaa...

Muistan hämärästi että isä makseli laskuja 80-luvulla jonkinlaisella "koonti" lapulla tms. ja pisti ne kirjekuoressa pankin seinän luukusta läpi. 

Mulla oli lapsena 80-luvulla pankkikirja kun avattiin tili säästöpankkiin vuonna 1984, täytin 10v sinä vuonna. 

Vasta 90-luvulla tulin ottaneeksi pankkiautomaattikortin, jolloin pankkikirja jäi historiaan.

Ennen muinoin reissattiin Lonely Planet -matkaoppaan kanssa. Itsekin semmoisen avulla suunnistanut, etsinyt hostellit ja oikeat junat ysärillä Intiassa. Hurjaa touhua näin jälkikäteen aatellen. Nykyään tulee jo avuton olo, jos mökille mennessä puhelin on jäänyt vahingossa kotiin.

Minun lapsuudessani oli vielä puhelinkeskuksen hoitajia, jotka yhdistivät puhelut ja joita kutsuttiin Sentraali-Santroiksi. Ukkini oli kuuro, eikä siis kuullut kun puhelin soi, tai ainakaan kuullut niin että olisi voinut vastata soittajalle, niinpä keskus kertoi soittajalle, että ei siel oo koton ko ukki ja hää ei kuule, soittakaa myöhemmi, tulloot kottii illemmal.

parasta oli se puhelimettomuus. tavoittamattomiin pääsi, kun kipaisi lähimetsään, tai muuten vaan poistui kotoolta. ei jatkuvaa mainostulvaa, ärsyttäviä puhelinmyyjiä tai ärsyttäviä ihmisiä. ihmiset joutuivat puhumalla kertomaan matkoistaan joskus jopa valokuvien kera, tai pahempaa: diakuva esityksen kera. se oli kamalaa. mutta loppujen lopuksi: kaikki olivat huomattavasti onnellisempia, stressittömämpiä ja maailma oli parempi paikka. nyt on pallon pilannut nämä lumen hiutalettakin herkemmät tietokone ajan lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Ruokareseptit katsottiin keittokirjasta. Oli myös iso nippu eri lehdistä talteen otettuja reseptejä, niitä oli saatettu myös liimailla vihkoon. Käsinkirjoitettuja kommentteja reunassa: "laita enemmän suolaa" tms. Oli myös itse käsin kirjoitettuja reseptejä, jotka oli kysytty sukulaisilta tai ystäviltä. Ja vanhaa kotitalouskirjaa hyödynnettiin + vihkoa.

Muistaisin, että jotkut keräili sellaisia ohjekortteja. Niille oli omanlainen laatikkokin. Olikohan jonkun lehden kautta vai joku postimyyntijuttu? 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla vielä esiteinitkin käyttivät toppahaalaria eikä hävettänyt yhtään. Nykyään hyvä jos eskarilainen suostuu laittamaan toppahousit jalkaan.

Toppahaalarit oli tosi muodikkaita. Vyötärölle se kiristettävä vyö.

Laskujen kanssa mentiin pankkiin, jossa Kaija hoiti ammattitaidolla ja nopeasti laskut. Nyt joudut tekemään itse Kaijan työn. Kaija laitettiin kilometritehtaalle, ja tätä yritettiin perustella, että kaikki haluavat maksaa laskunsa automaatilla. Pankeista on tullut järjettömiä monstereita, joissa ei saa tuntea ketään, ja mikään ei hoidu enää niinkuin ennen. Jos tarvitsen lainaa, niin näpyttele itse, jos tarviin vaikka muutosta lainaan, niin näpyttele itse. Vielä 2000 luvun alussa soitto ulkomailta, ja maksut hoituivat ja myöskin autolaina. Nimet lappuihin seuraavalla lomalla. Nyt ei pääse enää edes sisälle. Olematonta palvelua.Voinko purkaa kaupan? Kaivinkone olisi pihassa. 

80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten. 

Ennen Webbiä KOPilla oli telnet-pohjainen internet-yhteys, joka oli ainakin tietotekniikan opiskelijalle varsin näppärä. Jo silloin kävi mielessä, ettei tuo taida mitenkään turvallinen - salaamattomana päästä-päähän - mutta toisaalta rosmot eivät vielä olleet löytäneet tietään nettiin.

Paperikartoilla navigointia helpotti se, että Suomessa ei ollut montaakaan moottoritietä. Maantien laitaan oli helppo pysähtyä tutkimaan karttaa.

Rei'itettäviä lippuja oli junien lisäksi mm. laskettelukeskuksissa. Jos osti esim. kymmenen nousun lipun, niin hissin ala-asemalla hissipoika tai -tyttö rei'itti pahvisen lipun ruudukosta aina yhden nousun.

Sitten tulivat lukulaitteella luettavat (vetäistävät tai työnnettävät) liput. Niitä kuljetettiin itsekelautuvassa "jojossa", joka kiinnitettiin johonkin taskun vetoketjuun.

Onko täällä ketjulla muuten yhtään nuoremman polven lukijoita? 😁 Eipä taida nämä muistelot pahemmin kiinnostaa muita kuin meitä kokemusasiantuntijoita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokareseptit katsottiin keittokirjasta. Oli myös iso nippu eri lehdistä talteen otettuja reseptejä, niitä oli saatettu myös liimailla vihkoon. Käsinkirjoitettuja kommentteja reunassa: "laita enemmän suolaa" tms. Oli myös itse käsin kirjoitettuja reseptejä, jotka oli kysytty sukulaisilta tai ystäviltä. Ja vanhaa kotitalouskirjaa hyödynnettiin + vihkoa.

Muistaisin, että jotkut keräili sellaisia ohjekortteja. Niille oli omanlainen laatikkokin. Olikohan jonkun lehden kautta vai joku postimyyntijuttu? 

Niitä sai muutamasta lehdestä, mm Kotiliesi. Sit oli kokkikerho tyyppisiä, joissa kk- maksulla tuli aina nivaska erityyppisiä reseptejä. Laitettiin siihen erikaeen ostettavaan? lokerikkoon omille paikoilleen, leivonnaiset, liharuoat jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokareseptit katsottiin keittokirjasta. Oli myös iso nippu eri lehdistä talteen otettuja reseptejä, niitä oli saatettu myös liimailla vihkoon. Käsinkirjoitettuja kommentteja reunassa: "laita enemmän suolaa" tms. Oli myös itse käsin kirjoitettuja reseptejä, jotka oli kysytty sukulaisilta tai ystäviltä. Ja vanhaa kotitalouskirjaa hyödynnettiin + vihkoa.

Muistaisin, että jotkut keräili sellaisia ohjekortteja. Niille oli omanlainen laatikkokin. Olikohan jonkun lehden kautta vai joku postimyyntijuttu? 

Niitä sai muutamasta lehdestä, mm Kotiliesi. Sit oli kokkikerho tyyppisiä, joissa kk- maksulla tuli aina nivaska erityyppisiä reseptejä. Laitettiin siihen erikaeen ostettavaan? lokerikkoon omille paikoilleen, leivonnaiset, liharuoat jne

Tädilläni oli tämmöisiä aika paljon. Kuolinpesän selvittelyssä eräs serkkuni vihoissaan heitti ne roskiin!

Ehkäisy hoidettiin pessaarilla.

Bussi 50 penniä 3-5km 

Liput ostettiin luukulta elokuviin ym.

Matkat matkatoimiston kautta.

Vierailija kirjoitti:

Olinkin jo unohtanut reissuvihon! Jaettiin vielä ainakin 2007. 



Yleisesti, saattoi mennä pitkään, että sai tiedonjanonsa sammutettua, jos kukaan tutuista ei osannut auttaa tai ei löytynyt oikeaa kirjaa, lehteä, cd-levyn takakantta jne. Oli hienoa, kun viimein löysi tai muisti hakemansa tiedon. On muuten hauskaa harrastaa tätä nykyään! 

Wilma tuli joskus 2010-luvulla vasta.