Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi syy olla kiitollinen, että oma avioliitto on säilynyt ehjänä. Yhteiset lapset ja lapsenlapset, niin kukaan ulkopuolinen ei tule inhoamaan ja vieroksumaan heitä. Uudet puolisot on pääasiassa ihan kauheita toisen lapsia ja läheisiä kohtaan.

Minä taas en käsitä miksi nämä puolisoidensa lapsia vihaavat pariutuvat henkilöiden kanssa joilla niitä lapsia on, mikä saa vihaamaan toisen lapsia? Se entinenkö?

Itse rakastan puolisoni lasta kuin omaani ja sen myös näytän ja kerron, toinen vanhempi on toki erittäin katkera minusta, mutta en minä koskaan antaisi sen vaikuttaa minuun saatikka tunteisiini heidän lasta kohtaan. En yritä korvata vanhempaa, olen vain turvallinen aikuinen joka lapsen hyväksyy ja joka häntä rakastaa ehdoitta.

En olisi uskonut että noin tyhmää ihmistä kuin sinä on edes keksitty??

AP EI VIHAA puolisonsa lasta! Hänellä vaan ei ole intoa/kokemusta hoitaa lapsia. Ilmeisesti ei osaa hänen miehensäkään koska on epävarma hoitamaan lasta yksin. Yksin siksi kun AP on sanonut ettei osaa eli hänestä ei ole apua jos tulee joku tilanne.

Minulla ei ole lapsia eikä sisaruksia. Suku on pieni enkä ole ollut lasten kanssa  tekemisissä. Hätätilanteessa minulle tarjottiin parivuotiasta hoitoon koska ketään muuta ei ollut.

En tajunnut ettei lapsi voi nukkua sohvalla (koska siinä ei ole laitoja) . En myöskään ymmärtänyt ettei lasta voi jättää pihalle leikkeihinsä vähäksi aikaa yksin vaikka piha on aidattu. Myös kysymykseni joko se osaa syödä itse ja käydä vessassa kertoivat äidille että ehkä parempi hakea joku toinen hoitopaikka.

Ei kai sitä heti yökylään otettaisikaan, joitain tunteja kerrallaan alkuun. Moni vanhempi iloitsisi siitä, että pääsevät joskus vaikka kahdestaan syömään ravintolaan, tai lenkille tai jotain. Mies voi kai mennä myös lapsensa kotiin hoitamaan niin ei tarvitse teille ottaa? Tietenkin voitte myös kieltäytyä kokonaan, mutta onhan sellainen aika ikävä vanhempi joka ei yhtään halua lastaan auttaa. Toki ap vanhemman puolisona ei ole millään lailla velvollinen hoitamaan, mutta voisi kannustaa miestään siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme jäykkis. Miksi et auttaisi? Muista tuo kun itse vanhana tarvit kaupassakäyntiapua ja vaipanvaihtajaa...Voi olla ettei näy..

Ap itse kirjoitti ettei ole halunnut omia lapsia. 

Jos ei halua omia lapsia,niin ei kannata olla sellaisen kanssa,jolla on lapsia. Nämä lapset ja lastenlapset ovat tärkein asia puolisolle.

Surullista luettavaa. Estät miehesi luomasta hyvää suhdetta omaan lapsenlapseensa. Lapsenhoito ei ole rakettitiedettä, normijärjellä varustettu ihminen pystyy siihen kyllä. Ja jos et pysty niin vapauta miehesi elämään omaa elämäänsä. Lapset ja lapsenlapset on kuitenkin tärkeämpiä kuin joku naisystävä, joka voi häipyä elämästä milloin vaan.

Irrotit nyt viestini kontekstistään, sehän oli ohi aiheen viitattuna lainaamaani viestiin, ei suinkaan tarkoitettu aloittajalle, mutta tästä samasta ymmärtämättömyyden syystä toki ymmärrän viestisi erittäin hyvin, voimia sinulle 😘

Tämä isoisä on itse hankkinut lapsia,joten ne kuuluvat hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi syy olla kiitollinen, että oma avioliitto on säilynyt ehjänä. Yhteiset lapset ja lapsenlapset, niin kukaan ulkopuolinen ei tule inhoamaan ja vieroksumaan heitä. Uudet puolisot on pääasiassa ihan kauheita toisen lapsia ja läheisiä kohtaan.

Minä taas en käsitä miksi nämä puolisoidensa lapsia vihaavat pariutuvat henkilöiden kanssa joilla niitä lapsia on, mikä saa vihaamaan toisen lapsia? Se entinenkö?

Itse rakastan puolisoni lasta kuin omaani ja sen myös näytän ja kerron, toinen vanhempi on toki erittäin katkera minusta, mutta en minä koskaan antaisi sen vaikuttaa minuun saatikka tunteisiini heidän lasta kohtaan. En yritä korvata vanhempaa, olen vain turvallinen aikuinen joka lapsen hyväksyy ja joka häntä rakastaa ehdoitta.

En olisi uskonut että noin tyhmää ihmistä kuin sinä on edes

Irrotit nyt viestini kontekstistään, sehän oli ohi aiheen viitattuna lainaamaani viestiin, ei suinkaan tarkoitettu aloittajalle, mutta tästä samasta ymmärtämättömyyden syystä toki ymmärrän viestisi erittäin hyvin, voimia sinulle 😘

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Estät miehesi luomasta hyvää suhdetta omaan lapsenlapseensa. Lapsenhoito ei ole rakettitiedettä, normijärjellä varustettu ihminen pystyy siihen kyllä. Ja jos et pysty niin vapauta miehesi elämään omaa elämäänsä. Lapset ja lapsenlapset on kuitenkin tärkeämpiä kuin joku naisystävä, joka voi häipyä elämästä milloin vaan.

Meillä kävi juuri niin,erosimme ja mies löysi pian lapsettoman puolison itselleen. On lastensa elämässä vai silloin,jos ei mitään muuta ole sovittuna.

Ennen oli lasten elämässä viikoittain.

Kai sinulle kävi selväksi seurustellessanne, että miehen ikään ehtineellä kumppanillasi on menneisyys? Siihen kuuluvat lapset ja lapsenlapset. Jos lapsi ei saa tavata pidempiä aikoja isoisäänsä, se voi vaikuttaa haitallisesti myös teidän parisuhteeseenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en lapsettomana lähtisi hoitamaan yhtään lasta, sukulaisten tai muidenkaan.  Lapsella on vanhemmat, yleensä kahdet isovanhemmat ja hoitoapua saa rahalla. Tarina ei myöskään kerro, missä ovat lapsen isoäidit ja toinen isoisä ja onko sitä kautta muita hoitovaihtoehtoja. En hetkeäkään usko että lapsen suhde tähän isoisään on hoitamisesta tai yökyläilystä kiinni. Kyllä lapsi on lähtökohtaisesti aina omien vanhempiensa vastuulla. Jos hankit niin hoidat.

Jokaisen oma valinta, hoitaako vai ei hoida. Sehän selvä.

Mäkin hoidan naapurin muksuja toisinaan, enkä utele, että missä se ja tuo isovanhempi on. He kysyvät multa ja mä sanon kyllä tai ei, riippuen aikataulusta. Yleensä sopii.

Olen myös lapseton, mutta tykkään viettää lasten kanssa aikaani toisinaan. Välillä vanhemmat tarvii yhteistä aikaa, toisinaan on kiirettä kummallakin töissä tai s

Onneksi on olemassa kaltaisiasi ihmisiä, ja voi kunpa teitä olisi enemmän. Monet perheet ovat uupuneita kun ei mistään saa koskaan hetkeksikään apua ja monien asenne on suorastaan vihamielinen jos joku kehtaa sen myöntää (esim tästä ketjusta sen hyvin huomaa). Lapsettomuushan ei oikeasti tarkoita ettei lapsia osaisi ja haluaisi hoitaa, minunkin siskoni rakastaa olla lasteni kanssa vaikkei omia ole koskaan halunnut. Toisten lapsissahan on se kiva puoli, että ne voi sitten palauttaa vanhemmilleen eikä tarvitse olla kasvatusvastuussa 😊

Mutta ap:lle, ei tietenkään ole pakko hoitaa eikä varsinkaan yökylään ottaa. Mutta jos perhe todella tarvitsee apua, niin ettekö voisi joskus mennä vaikka heidän kotiin hoitamaan hetkeksi toisinaan? 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä heti yökylään otettaisikaan, joitain tunteja kerrallaan alkuun. Moni vanhempi iloitsisi siitä, että pääsevät joskus vaikka kahdestaan syömään ravintolaan, tai lenkille tai jotain. Mies voi kai mennä myös lapsensa kotiin hoitamaan niin ei tarvitse teille ottaa? Tietenkin voitte myös kieltäytyä kokonaan, mutta onhan sellainen aika ikävä vanhempi joka ei yhtään halua lastaan auttaa. Toki ap vanhemman puolisona ei ole millään lailla velvollinen hoitamaan, mutta voisi kannustaa miestään siihen. 

Lainaus aloituksesta:

"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu. "

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulle kävi selväksi seurustellessanne, että miehen ikään ehtineellä kumppanillasi on menneisyys? Siihen kuuluvat lapset ja lapsenlapset. Jos lapsi ei saa tavata pidempiä aikoja isoisäänsä, se voi vaikuttaa haitallisesti myös teidän parisuhteeseenne.

Ap ei ole kieltänyt miestä hoitamasta lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Estät miehesi luomasta hyvää suhdetta omaan lapsenlapseensa. Lapsenhoito ei ole rakettitiedettä, normijärjellä varustettu ihminen pystyy siihen kyllä. Ja jos et pysty niin vapauta miehesi elämään omaa elämäänsä. Lapset ja lapsenlapset on kuitenkin tärkeämpiä kuin joku naisystävä, joka voi häipyä elämästä milloin vaan.

Missä kohti ap on estänyt miestä? Mieshän itse epäröi, että osaako hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulle kävi selväksi seurustellessanne, että miehen ikään ehtineellä kumppanillasi on menneisyys? Siihen kuuluvat lapset ja lapsenlapset. Jos lapsi ei saa tavata pidempiä aikoja isoisäänsä, se voi vaikuttaa haitallisesti myös teidän parisuhteeseenne.

KUKAAN EI OLE KIELTÄMÄSSÄ ISOISÄÄ JA LASTA TAPAAMASTA EIKÄ VIETTÄMÄSTÄ AIKAA KESKENÄÄN.. Isoisä saa halutessaan ottaa lapsenlapsensa hoitoonsa kunhan hoitaa sen sitten kanssa eikä se jää sen kontolle joka siitä ei ole riemuvirttä veisaamassa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä heti yökylään otettaisikaan, joitain tunteja kerrallaan alkuun. Moni vanhempi iloitsisi siitä, että pääsevät joskus vaikka kahdestaan syömään ravintolaan, tai lenkille tai jotain. Mies voi kai mennä myös lapsensa kotiin hoitamaan niin ei tarvitse teille ottaa? Tietenkin voitte myös kieltäytyä kokonaan, mutta onhan sellainen aika ikävä vanhempi joka ei yhtään halua lastaan auttaa. Toki ap vanhemman puolisona ei ole millään lailla velvollinen hoitamaan, mutta voisi kannustaa miestään siihen. 

Lainaus aloituksesta:

"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu. "

Niin? Siksihän ehdotin että ei yökyläilyjä vaan pienempiä hoitohetkiä ainakin alkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olet itsekäs. Juuri tuollaiset tyypit ovat syynä siihen, että Suomesta on yhteisöllisyys ja solidaarisuus kadonnut melkein kokonaan.

Miten ylipäätään 2v viihtyy yökylässä vieraassa paikassa? Eikö hänelle tule ikävä vanhempiaan ja omaa tuttua ympäristöä. 

Ei opi koskaan viihtymäänkään,jos pienenä ei aloita kokeilua. Yökyläily lähentää isovanhempia lastenlapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on itsekkäitä ihmisiä tällä palstalla.  Lapsenlapsi ei ole vieras.  Aloittaja on varmasti ainakin miehen perheen mielestä vieras.

Eihän se lapsi ole ap:n lapsenlapsi.

Lastenlapset ovat puolison perhettä.

Tuo on oikeasti niin paljon parempi, että menee sinne lapsen tuttuun ja turvalliseen kotiin hoitamaan. Siellä on kaikki lelut ja välineet ja ruuat ja lapselle tutut säännöt. Ei tarvitse kiusata puolisoa sillä, että tämän omassa kodissa riehutaan eri tavalla kuin hän haluaisi. 

Samoin vierailut mieluiten niin päin siis kun lapsen vanhemmat ovat kotona niin isovanhemmat voi käydä siellä. Silloin sieltä pääsee halutessaan pois. 

Sitten kun on isompi, niin lapsi voi olla isovanhemmilla hoidossa, mutta siitä pitää sopia erikseen ajoissa. Isovanhemmilla on omakin elämä, tai pitäisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä heti yökylään otettaisikaan, joitain tunteja kerrallaan alkuun. Moni vanhempi iloitsisi siitä, että pääsevät joskus vaikka kahdestaan syömään ravintolaan, tai lenkille tai jotain. Mies voi kai mennä myös lapsensa kotiin hoitamaan niin ei tarvitse teille ottaa? Tietenkin voitte myös kieltäytyä kokonaan, mutta onhan sellainen aika ikävä vanhempi joka ei yhtään halua lastaan auttaa. Toki ap vanhemman puolisona ei ole millään lailla velvollinen hoitamaan, mutta voisi kannustaa miestään siihen. 

Ensin tehdään lapsia, ja sitten vaaditaan sukulaisia ja ystäviä niitä hoitamaan, että lapsen vanhemmat voivat viettää "laatuaikaa" keskenään.

Ei tarvitse ottaa,kuhan sanotte sen heti ja reilusti mutta oma äitini harrastaa  semmosta että ite soittaa ja kyselee koska lapsi vois sinne mennä yötä?sit sovitaan päivä ja päivää ennen peruu sen..ei turhia lupauksia niin kaikilla on helpompaa!