Lue keskustelun säännöt.
Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?
Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu.
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa kieltäytyä.
Mutta on kyllä vaikea ymmärtää tällaisia ihmisiä. Tuo lapsi on siis miehesi lapsenlapsi. Eikö sinua yhtään kiinnosta tutustua siihen pieneen ihmiseen? Tai miestäsi? Sehän on etuoikeus voida olla turvallinen aikuinen tälle uudelle ihmiselle.
Tarkoitit kai sanoa ilmainen 24/7 -hoitopalvelu ja pankkiautomaatti..
Se, että tunnet tällaisia ihmisiä ei tarkoita että kaikki muutkin ovat samanlaisia.
On se kamalaa kun vanhemmat haluavat yhdenkin vapaan illan. Ei ihme että monet vanhemmat ovat kuormittuneita kerran ollaan heti haukkoja ja vain ja ainoastaan ryyppäämään menossa, jos pyytää apua lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kannatan sitä ehdotusta, että mies ( tai te molemmat) menisi lapsen kotiin hoitamaan, koska siellä tutut tavarat ja kaikki tarvittava.
Mielestäni olisi hyvä, jos isovanhemmat voisivat olla tiiviisti lapsen elämässä alusta alkaen ja voisivat "kasvaa" isovanhemmuuteen. Kun oltaisiin läheisiä, niin ei hoitaminenkaan jännittäisi ja lapsikaan ei "vierastaisi".
Tottakai voi kieltäytyä. Lapset on paha äänisiä, haisee pahalle, kalliita, haittaa normaali elämää. Myytte pois vaan.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi kieltäytyä. Lapset on paha äänisiä, haisee pahalle, kalliita, haittaa normaali elämää. Myytte pois vaan.
Ei toisten lapsia voi myydä!
Siellä taas joku itsekäs jumppapirkko joka ei ole valmis tekemään mitään kenenkään muun kuin itsensä puolesta. Häpeäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaat itsellesi jonku yöyli matkan, kurssin, retken, kylpylän, mikä sinua kiinnostaa. Mies saa silloin rauhassa olla lapsenlapsen kanssa. Tai mies menee hoitajaksi lapsen kotiin ja sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Itse en lapsettomana lähtisi hoitamaan yhtään lasta, sukulaisten tai muidenkaan. Lapsella on vanhemmat, yleensä kahdet isovanhemmat ja hoitoapua saa rahalla. Tarina ei myöskään kerro, missä ovat lapsen isoäidit ja toinen isoisä ja onko sitä kautta muita hoitovaihtoehtoja. En hetkeäkään usko että lapsen suhde tähän isoisään on hoitamisesta tai yökyläilystä kiinni. Kyllä lapsi on lähtökohtaisesti aina omien vanhempiensa vastuulla. Jos hankit niin hoidat.
Jokaisen oma valinta, hoitaako vai ei hoida. Sehän selvä.
Mäkin hoidan naapurin muksuja toisinaan, enkä utele, että missä se ja tuo isovanhempi on. He kysyvät multa ja mä sanon kyllä tai ei, riippuen aikataulusta. Yleensä sopii.
Olen myös lapseton, mutta tykkään viettää lasten kanssa aikaani toisinaan. Välillä vanhemmat tarvii yhteistä aikaa, toisinaan on kiirettä kummallakin töissä tai sitten vaan, että saisi kerrankin nukutuksi rauhassa... Jos mä noin pienissä asioissa auttaa, niin autan. Mulle pieni asia, heille megalomaaninen - kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi kieltäytyä. Lapset on paha äänisiä, haisee pahalle, kalliita, haittaa normaali elämää. Myytte pois vaan.
Ei toisten lapsia voi myydä!
Hmmm... Omatko voi?
Kunpa olisin tiennyt aiemmin. ;)
Taas yksi syy olla kiitollinen, että oma avioliitto on säilynyt ehjänä. Yhteiset lapset ja lapsenlapset, niin kukaan ulkopuolinen ei tule inhoamaan ja vieroksumaan heitä. Uudet puolisot on pääasiassa ihan kauheita toisen lapsia ja läheisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko keskustelua mutta olennaista lienee myös se, millainen suhde miehellä ja lapsella on? Ovatko he viettäneet paljon aikaa yhdessä? Miten usein lapsi on käynyt teillä? Onko miehellä ollut kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, miten se on mennnyt?
Näillä tiedoilla tulee fiilis, että yhteistä aikaa ei ole kummemmin vietetty ja lapsi halutaan vaan jonnekin yöksi pois jaloista. Toivottavasti näin ei ole. Ja miehen motivaatiota kuulostelisin: HALUAAKO hän ottaa lapsen luokseen.
Puolisolla ja minulla on yhteensä 5 lastenlasta ja kaikki lukuunottamatta nuorinta ovat olleet vauvasta asti yökylässä ja täytyy todeta etten hirveästi nauttinut noista yökyläilyistä kun lastenlapset olivat vauvoja ja heräilvät öisin ja uni oli tosi katkonaista. Nyt kun heistä 4 on jo kouluiässä niin on tosi kivaa viettää aikaa heidän kanssaan ja mielellään otan heitä välillä yökylään. Nuorin on alle 1 vuotias ja tätä emme ota yökylään ennen kuin alkaa nukkumaan kokonaisia öitä. Jo pari tuntia noin pienen kanssa on välillä aika raskasta kun täytyy vahtia koko ajan, ei voi jättää hetkeksikään yksin. Ja vaikka mies kuinka vannoo että kyllä jaksaa hoitaa yksinkin niin joka kerta se hoitovastuu on kyllä jäänyt minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi syy olla kiitollinen, että oma avioliitto on säilynyt ehjänä. Yhteiset lapset ja lapsenlapset, niin kukaan ulkopuolinen ei tule inhoamaan ja vieroksumaan heitä. Uudet puolisot on pääasiassa ihan kauheita toisen lapsia ja läheisiä kohtaan.
Apn mies vierastaa oman lapsensa lapsen hoitamista, jos luit aloitusta edes? Mä tiedän useammankin parin jossa miehen lapset tuovat lapsensa hoitoon ihan koko viikonlopuksi jopa, ja miehen vaimo, joka ei ole mitään sukua noille lapsille, hoitaa ja katsoo perään samalla kun mies makaa sohvalla tai hyppää omissa menoissaan.
Sinähän saat hoitaa omien lastesi lapsia niin paljon kuin haluat, vaikka miehesi ei niitä koskaan hoitaisi, mutta että joku mummopuoli olisi velvoitettu niitä hoitamaan, tai muuten on ihan kauhea ihminen? Kaikkea sitä leipä elättääkin😅
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi syy olla kiitollinen, että oma avioliitto on säilynyt ehjänä. Yhteiset lapset ja lapsenlapset, niin kukaan ulkopuolinen ei tule inhoamaan ja vieroksumaan heitä. Uudet puolisot on pääasiassa ihan kauheita toisen lapsia ja läheisiä kohtaan.
Taas yksi syy olla kiitollinen, että en ole enää muuttanut yhteen kenenkään kanssa. Suhteessa voi olla muutenkin kuin yhteisen talouden kautta.
Omaa lastenlastani hoidan aina tarvittaessa ja erittäin mielelläni. Mutta ei minulla riittäisi jaksaminen eikä edes halu alkaa hoitaa toisten lapsia tai lapsenlapsia. Jotain voitaisiin tehdä yhdessä tottakai, mutta ei niin, että juoksisin taaperon perässä 24/7. Käytännössä siinä kävisi niin, että hoitovastuu kaatuisi kuitenkin pikkuhiljaa minulle ja mies pesisi kätensä koko hommasta. Ja tämä pätee myös toisinpäin, en odota itsekään samaa keneltäkään.
Se on turha kenenkään sanoa, että kaikkien pitäisi parisuhteessa rakastaa kaikkia. Ei se niin mene. Parisuhde itsessään jo vaatii paljon, uusiosuhteessa mukana tulee vielä molempien historia hyvässä ja pahassa. En näe järkeväksi kuormittaa sitä enää enempää. Yhdessä voi viettää aikaa vaikka kuinka paljon, mutta tarvittaessa pääsee myös omaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni katuu vanhana sitä, ettei tullut halunneeksi lapsia. Moni lapseton on leskeksi jäätyään kovin yksin. Jos asenne on tuo, on turha odottaa että muiden lapset sitten huolehtivat vanhana. Itse en tiedä mitään ihanampaa ja parempaa asiaa elämässä kuin lapsen lapset.
Vierailija kirjoitti:
Se kaksivuotias kuolaa ja kaivaa nenäänsä ja persettään, ja tarttuu sitten tahmaisilla käsillään kaikkeen kodissanne. Lisäksi kiljuu ja rääkyy kuin sireeni ja riehuu ja räkättää kuin sekopää. Ja hajottaa paikat.
En ottaisi tuollaista kotiini.
OMAHYVÄINEN PASKA KUOLE PASKOIHIS SIT VANHANA.
Oksettaa tollaiset HAAHKAT
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi syy olla kiitollinen, että oma avioliitto on säilynyt ehjänä. Yhteiset lapset ja lapsenlapset, niin kukaan ulkopuolinen ei tule inhoamaan ja vieroksumaan heitä. Uudet puolisot on pääasiassa ihan kauheita toisen lapsia ja läheisiä kohtaan.
Minä taas en käsitä miksi nämä puolisoidensa lapsia vihaavat pariutuvat henkilöiden kanssa joilla niitä lapsia on, mikä saa vihaamaan toisen lapsia? Se entinenkö?
Itse rakastan puolisoni lasta kuin omaani ja sen myös näytän ja kerron, toinen vanhempi on toki erittäin katkera minusta, mutta en minä koskaan antaisi sen vaikuttaa minuun saatikka tunteisiini heidän lasta kohtaan. En yritä korvata vanhempaa, olen vain turvallinen aikuinen joka lapsen hyväksyy ja joka häntä rakastaa ehdoitta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielesä ymmärrän nuorta paria, että neljän lapsen äitinä meillä meni mieheni kanssa 11 vuotta siten, että ei käyty kahdestaan missään. Kerran pyysin lapsetonta sisartani, kun olisimme menneet teatteriin, nutta ei halunnut/uskaltanut. kyllä tuntui pahalta.
Elämässä on hyvä pitää odotukset matalalla, näin ei joudu pettymään.
Jos sinä et halua, niin päätös ja hoitovastuu on kokonaan miehen. Ymmärrettävää ja oikein hieno juttu, jos omaa lapsenlastaan haluaa hoitaa!
Jos et halua olla paikalla, menet muualle yöksi.
Meillä syy lapsenlapsen hoitoon on pääasiassa se, että halutaan tutustua lapseen ja luoda hyvä suhde tähän ihmiseen. Eipä sillä ettei nuoret vanhemmat ihan mielellään saisi nauttia keskinäisestä ajastaan samalla kertaa!
Itse en lapsettomana lähtisi hoitamaan yhtään lasta, sukulaisten tai muidenkaan. Lapsella on vanhemmat, yleensä kahdet isovanhemmat ja hoitoapua saa rahalla. Tarina ei myöskään kerro, missä ovat lapsen isoäidit ja toinen isoisä ja onko sitä kautta muita hoitovaihtoehtoja. En hetkeäkään usko että lapsen suhde tähän isoisään on hoitamisesta tai yökyläilystä kiinni. Kyllä lapsi on lähtökohtaisesti aina omien vanhempiensa vastuulla. Jos hankit niin hoidat.