Kun perhe hajoaa

Vierailija kirjoitti:

Kauanko erosta on? En itse ole eronnut, mutta tuttavapiiristä tiedän, että pari vuotta menee yleensä toipumiseen, jos liitto on ollut pitkä. Teillä ei vielä vuosikymmenten liitto, niin voi mennä nopeamminkin. Seuraava joulu on jo helpompi. 

Olet hyvä ihminen, liiankin kiltti, kaikkea hyvää sinulle ja lapsille. En oikein usko, että miehesi uusi suhde tulee kestämään.

Syksyllä tuli pari vuotta. Eka vuosi meni varmaan shokissa, enkä pitkään aikaan edes pystyny ajattelemaan/käsittelemään asiaa syvemmällä tasolla. Aiemmin lapsivapaatkin meni kavereiden kanssa rellestäessä, kun siirsin näitä tunteita syrjään. Edessähän se oli kuitenkin, ja nyt viime kesän jälkeen ovat puskeneet voimalla päälle. Yksinäisyys suurimpana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko erosta on? En itse ole eronnut, mutta tuttavapiiristä tiedän, että pari vuotta menee yleensä toipumiseen, jos liitto on ollut pitkä. Teillä ei vielä vuosikymmenten liitto, niin voi mennä nopeamminkin. Seuraava joulu on jo helpompi. 

Olet hyvä ihminen, liiankin kiltti, kaikkea hyvää sinulle ja lapsille. En oikein usko, että miehesi uusi suhde tulee kestämään.

 

Syksyllä tuli pari vuotta. Eka vuosi meni varmaan shokissa, enkä pitkään aikaan edes pystyny ajattelemaan/käsittelemään asiaa syvemmällä tasolla. Aiemmin lapsivapaatkin meni kavereiden kanssa rellestäessä, kun siirsin näitä tunteita syrjään. Edessähän se oli kuitenkin, ja nyt viime kesän jälkeen ovat puskeneet voimalla päälle. Yksinäisyys suurimpana.

 

Koeta hakeutua keskusteluavun piiriin. Työterveydessäkin saa muistaakseni viisi käyntiä psykologilla ja sitten hän voi ohjata eteenpäin vaikka eroryhmään. Miehesi ei ole mikään vuoden aviomies ja isä, sinun pitäisi saada kaikki viha ulos ja puhuttua, että pääsisit eteenpäin. Eroprosessi pitkittyy, jos ei hommaa itselleen apua. Oli tuo niin iso tärsky kenelle tahansa.

Eräs tuttava sai 50v. synttäripäivänään lahjaksi mieheltään tiedon, että on suhteessa alaiseensa ja eroaa. Vuosikymmenten liitto ja meni vuosia, että tuttava alkoi aina puimaan sitä alkoholia otettuaan, vaikka oli löytänyt jo uuden miehenkin. Hänen exänsä suhde ei kestänyt kuin pari vuotta, elää yksin nykyään. Aika harvoin nuo salamasuhteet kestää. 

Ymmärrän sinua hyvin. Meillä ei ollut samanlainen tilanne. Oltiin jo ennen eroa käytännössä erottu. Avomies juoksi viikonloppuja toisella paikkakunnalla, ja epäilin hänellä olevan jo uuden ihastuksen. Harrastusmenoista puhuttiin, mutta kyllä sinne jokin muu enemmän veti kuin harrastus.

Ero ei tullut minulle yllätyksenä, mutta se tuli, miten yksin ihminen on. Minä muutin paljon pienempään ja huonompaan vuokra-asuntoon, kun ei ollut varaa parempaankaan. Muistan ne tunteet, kun ex haki lapsen ja koiran luokseen viikonloppujen viettoon. Oli niin yksinäistä ja surullista. Ystävät lohduttivat, että parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Ei se ole niin mustavalkoista.

Sekin sattui sydämeen, kun näin exän voivan hyvin, oli uusi parisuhde ja melko pian menivät kihloihin. He tekivät yhdessä mukavia asioita, kuten kävivät huvipuistossa tai vuokrasivat mökin yhdessä meidän entisen ystäväpariskunnan kanssa. Tietysti tavallaan osasin olla iloinen siitä, että lapseni pääsee kokemaan mukavia asioita ja saa hyviä muistoja.  Itse sitten vuokra-asunnossa keittelin halpaa kaalikeittoa ja yritin elää mahdollisimman halvasti ne viikonloput, kun lapsi oli isänsä luona.

Tuli siinä muutakin ikävää. Entinen anoppi oli aina ollut hyvä minulle niin pitkään kuin oltiin yhdessä exän kanssa. Eron jälkeen meno muuttui. Kerran pyysin apua, kun auto hajosi ja jouduin jättämään korjaamolle. Hän ei halunnut auttaa. Hän oli kommentoinut exälleni (lapseni kuullen), että elän kädestä suuhun, enkä osaa ennakoida mitään asioita. En tiedä, liittyikö se tuohon auton hajoamiseen vai yleisesti, mutta ei ex-anopin tehtävä ole arvostella entistä miniää ääneen, etenkin kun meillä aina ennen eroa oli niin hyvät välit. Ja toisella kertaa kysyin ex-anopilta, voisiko hän hakea lapsen minun luotani. Lapsi oli menossa mummin luo ja minä olin kertonut, että vien hänet sinne, mutta oli kamala migreeni päällä, niin en uskaltanut lähteä ajamaan. Ex-anoppi oli soittanut pojalleen ja kertonut hyvin rankasti liioitellen, miten minä en pidä mitään lupauksia ja voiko hän nyt käydä viemässä lapsen mummille. Exäni ihmetteli ovellani, mikä sotatila meillä on hänen äitinsä kanssa päällä. Minä sanoin, että ei pitäisi minun mielestä olla mikään sotatila, mutta en pysty niin kovassa migreenissä lähteä ajamaan 50 km/suunta. Exänikin ihmetteli, mistä hänen äitinsä oikein on pillastunut. Kärpäsestä härkänen. Mutta joka tapauksessa kaikkien muiden ihmisten asenteet vaikuttivat siihen, että tunsin olevani jollain tavalla kelvoton hylkiö. Ero ei ollut oikeastaan puhtaasti kummankaan syy, mutta jos syyllistä etsitään, niin enemmän ex-avomieheni oli se aiheuttava osapuoli ihastuessaan uuteen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin. Meillä ei ollut samanlainen tilanne. Oltiin jo ennen eroa käytännössä erottu. Avomies juoksi viikonloppuja toisella paikkakunnalla, ja epäilin hänellä olevan jo uuden ihastuksen. Harrastusmenoista puhuttiin, mutta kyllä sinne jokin muu enemmän veti kuin harrastus.

Ero ei tullut minulle yllätyksenä, mutta se tuli, miten yksin ihminen on. Minä muutin paljon pienempään ja huonompaan vuokra-asuntoon, kun ei ollut varaa parempaankaan. Muistan ne tunteet, kun ex haki lapsen ja koiran luokseen viikonloppujen viettoon. Oli niin yksinäistä ja surullista. Ystävät lohduttivat, että parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Ei se ole niin mustavalkoista.

Sekin sattui sydämeen, kun näin exän voivan hyvin, oli uusi parisuhde ja melko pian menivät kihloihin. He tekivät yhdessä mukavia asioita, kuten kävivät huvipuistossa tai vuokrasivat mökin yhdessä meidän entisen ystäväpariskunnan kanssa. Tietysti tavallaan osasin

Kauanko tuosta on aikaa, joko olet toipunut?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten ero voi ottaa noin koville. Itsekään en ole viettänyt yhtäkään joulua tai muuta yleistä juhlapäivää lasteni kanssa eron jälkeen. Ei haittaa pätkääkään. Tärkeintä on, että lapsilla on hyvä olla.

Ääliö

Aloittaja 

Olen mies ja vietin joulun yksin. Ei ole perhettä enää. Joulu oli hirveä. Pimeydessä, yksin, kun kukaan ei nähnyt, päästin kaiken tuskan ulos ja itkin lohduttomasti. Se oli välttämätöntä, että pääsee joskus eteenpäin ja yli tästä kaikesta. Ja vapauttavaakin.

Sanovat että ei miehelle perhe ole tärkeä, kyllä se oli. Mutta tuskaani en halua ulos näyttää vaan käsitellä sen hiljaa keskenäni, yksin. 

Päivä nousee vielä, meille kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja 

Olen mies ja vietin joulun yksin. Ei ole perhettä enää. Joulu oli hirveä. Pimeydessä, yksin, kun kukaan ei nähnyt, päästin kaiken tuskan ulos ja itkin lohduttomasti. Se oli välttämätöntä, että pääsee joskus eteenpäin ja yli tästä kaikesta. Ja vapauttavaakin.

Sanovat että ei miehelle perhe ole tärkeä, kyllä se oli. Mutta tuskaani en halua ulos näyttää vaan käsitellä sen hiljaa keskenäni, yksin. 

Päivä nousee vielä, meille kaikille. 

Miksi teille tuli ero? Kumpi halusi eron? Oliko jo toinen kumppani valmiiksi katsottuna?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja 

Olen mies ja vietin joulun yksin. Ei ole perhettä enää. Joulu oli hirveä. Pimeydessä, yksin, kun kukaan ei nähnyt, päästin kaiken tuskan ulos ja itkin lohduttomasti. Se oli välttämätöntä, että pääsee joskus eteenpäin ja yli tästä kaikesta. Ja vapauttavaakin.

Sanovat että ei miehelle perhe ole tärkeä, kyllä se oli. Mutta tuskaani en halua ulos näyttää vaan käsitellä sen hiljaa keskenäni, yksin. 

Päivä nousee vielä, meille kaikille. 

Miksi et halua näyttää kenellekään? Psykoterapeutti on kuin lääkäri, vaitiolovelvollinen ja mielen kipu on yhtä vaikea ja vaikeampikin kuin fyysinen kipu. Näkyy aivoissakin, kun asiaa on tutkittu. Älä evää itseltäsi apua, pääset nopeammin elämässä eteenpäin.

No, minä olin se, joka meidän perheen niin sanotusti hajotti. Minulla ei toki ollut ketään toista, mutta niin valtava ahdistus suhteessa, että en vain jaksanut enää. Minun ex-mieheni maailman se romahdutti. Minun tuloillani hän oli pystynyt elämään elämää, mihin hänellä ei yksinään ollut varaa. Hän eron aikoihin sanoi, että miksi en suostu pariterapiaan jne. Ongelma vain oli se, että kaikeasta olin puhunut jo liitossa, toinen vain ei ottanut tosissaan. Minun ex-mieheni näki vääryytenä, että minä sain päättää myös hänen elämän puolesta, kun voin hakea eroa, kun hän ei saa päättää minun elämäni puolesta, koska ei voi mitenkään pakottaa minua jäämään, ja onhan se tavallaan vähän näin. Silti sanon, etten ole katunut eroa hetkeäkään. Meillä ei ole kuin vain tämä yksi elämä.

Ex-mieheni vuodatti tuskaansa kaikille ja kaikkialla. Ja itse asiassa ehkä pääsi siten jaloilleen, hänellä on nyt uusi kumppani ja uusi elämä. Tosiasioita ei voi kiertää ja niitä päin on ehkä parempi mennä kuin kieltää ne. Enkä näe, miksi sitä tuskaa pitäisi piilotellakaan tai hävetä. Siihen ei myöskään varmaan kannata jäädä kiinni, tehdä siitä osa itsestä, vaan mieluummin päästää irti, kun on sen ensin käynyt läpi.

upupup

Vierailija kirjoitti:

No, minä olin se, joka meidän perheen niin sanotusti hajotti. Minulla ei toki ollut ketään toista, mutta niin valtava ahdistus suhteessa, että en vain jaksanut enää. Minun ex-mieheni maailman se romahdutti. Minun tuloillani hän oli pystynyt elämään elämää, mihin hänellä ei yksinään ollut varaa. Hän eron aikoihin sanoi, että miksi en suostu pariterapiaan jne. Ongelma vain oli se, että kaikeasta olin puhunut jo liitossa, toinen vain ei ottanut tosissaan. Minun ex-mieheni näki vääryytenä, että minä sain päättää myös hänen elämän puolesta, kun voin hakea eroa, kun hän ei saa päättää minun elämäni puolesta, koska ei voi mitenkään pakottaa minua jäämään, ja onhan se tavallaan vähän näin. Silti sanon, etten ole katunut eroa hetkeäkään. Meillä ei ole kuin vain tämä yksi elämä.

Ex-mieheni vuodatti tuskaansa kaikille ja kaikkialla. Ja itse asiassa ehkä pääsi siten jaloilleen, hänellä on nyt uusi kumppani ja uusi elämä

Olet kuitenkin yrittänyt puhua. Pisteet siitä, aina se ei vaan ole itsestäänselvyys. Meillä ex-mies ei kertaakaan koko suhteen aikana sanonut olevansa tyytymätön, mihinkään. Ei edes erotessa. Totesi vain että oli nuori ja ei tienny mitä haluaa ku alettii oleen, ja sit ku tapas tän nykyisen sielunkumppaninsa niin tajus että meillä oli mukavaa, muttei koskaan rakastanut.

Tuntui ihan siltä, kuin olisin elänyt jotain huijausta 12 vuotta. Että koko perheemme menneisyys ja kaikki mitä oli valui tän huijauksen mukana viemäriin.

-aloittaja