Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun perhe hajoaa
02.01.2025 |
Tiedättekö miltä tuntuu olla yksin juhlapäivinä, jotka ennen vietti perheen kanssa? Olla erossa lapsista, kun he on isällään tämän uuden kumppanin kanssa. Kumppanin joka oli mukana hajottamassa perhettämme, kumppanin jonka kanssa mieheni petti minua. Minä tiedän. Se tuntuu musertavalta, kun meidän perhe ei saanut edes mahdollisuutta. Ei terapiaa, ei mitään. 12 yhteistä vuotta, yhteinen talo, tavallinen perhe. Mutta mies rakastui uuteen 10 vuotta minua nuorempaan lapsettomaan naiseen, minä menetin kotini koska matalapalkkaisena en voisi yksin asuttaa kallista omakotitaloa, menetin perheemme, lapseni osittain (koska vuoroviikkovanhemmuus), lapsemme menettivät ydinperheen. Ja olen tehnyt kaikkeni, ettei vihani näy lapsille ja puhun lasten isälle ihan kuten ennenkin, ystävänä. Mutta
Minä olen yksin. Niinä hetkinä, kun lapseni viettävät juhlapäivää uuden perheensä kanssa olen yksin. Ja mietin, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän.
Etenkin, kun lasten isän erosanat oli
Olin silloin kun alettiin vaan niin nuori, enkä tiennyt mitä haluan. En tiedä olenko koskaan rakastanut sinua, nyt tiedän mitä rakkaus on. Olet ihana ja kaunis ihminen, mutta väärä minulle Ja pahinta on, että silloin kun tapasin hänet hän oli se joka ihastui ensin, minä ajattelin että hän on turvallinen, tavallinen ja annoin mahdollisuuden ja rakastuin ajansaatossa. Hän kosi minua polvillaan, hän halusi lapset ekana.
Niin. Sain unelmaelämän, koska mies ei tiennyt mitä haluaa. Ei riitelyä, sellainen tavallinen perhe-elämä, jollaisesta kaikki unelmoi. Mutta yks päivä se vain oli ohi.
Mutta. Ei se auta jäädä katkeraksi, veteen makaamaan. Vaan uutta päin, vaikka sattuu. Mutta epäreiluinta tää on lapsille
Tää on vaan teille saman kokeneille vertaistueksi. Kyllä siitä selviää, ajansaatossa.
Kommentit (111)
Jos olet osituksessa *sekä* antanut talon miehelle *että* luopunut elareista, olet tehnyt todella suuren virheen! Onko uusi nainen töissä? Hänhän osallistuu talon juokseviin kuluihin ja miehesi voi oikein hyvin senkin takia maksaa elareita.
Nyt lastenvalvojalle, heillä on oikeusministeriön laskukaava jolla elarit lasketaan. Voit sanoa exällesi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin valitettavasti näin voi käydä jos sitoutuu ihmiseen joka alun alkaen ei ole tuntunut täysin oikealta mutta tarpeeksi oikealta.
Toisaalta ei sitä koskaan tiedä tuleeko sitä oikeampaa vastaan
Tiedän tapauksen, missä nainen suostui asumaan pienessä luukussa useamman vuoden, kun mies pyysi lisäaikaa maksaakseen oman osuutensa talosta. Sitten kun sai rahat kokoon ja exän ulos omistajuudesta, myi asunnon hyvällä voitolla, talo oli pk-seudulla. Mutta lapset olivat jo teinejä tuossa tapauksessa, asuneet kyseisessä talossa koko elämänsä. Mutta ex-vaimo kuitenkin sai jotain rahaa talosta ja pystyi ostamaan kunnollisen perheasunnon. Eikä kyseessä ollut pettämisen kautta tullut ero.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miltä tuntuu joka ikinen joulu kun puoliso on kuollut ? Lapsesi ovat elossa !
Voi hyvänen aika. Aina on jollain jossain päin maapalloa asiat vielä pahemmin. Silti voi surra omia surujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miltä tuntuu joka ikinen joulu kun puoliso on kuollut ? Lapsesi ovat elossa !
Voi hyvänen aika. Aina on jollain jossain päin maapalloa asiat vielä pahemmin. Silti voi surra omia surujaan.
Saa surra, mutta välillä tekee hyvää laittaa asiat perspektiiviin ja negatiivisen sijaan keskittyä siihen mitä hyvää elämässä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruuden tunteet on vaikeita. Painin niiden kanssa itsekin. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja vailla tukiverkkoa. Järjellä tiedän, ettei katkeruudesta ole mitään hyötyä, mutta tunnetasolla koen valtavaa epäoikeudenmukaisuutta. Ei auta kuin yrittää silti keskittyä kiitollisuuteen ja siihen hyvään, mitä kuitenkin on. Myrkylliset ihmissuhteet yritän jättää jatkossa kokonaan pois tai ainakin etäännyn niistä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tällaista oikeasti tapahtua, että köyhä nainen lahjoittaa häntä pettäneelle ja huonosti kohdelleelle miehelleen talon eikä vaadi edes elareita? Kyse on kuitenkin aika isoista rahoista, ellei sitten talo ole jossain syvällä maaseudulla, mutta silloinkin kyse on kymmenistätuhansista euroista, jos sattuu kaupaksi menemään.
Tuntuu jopa epäuskottavalle, että joku halusi itsensä ja lapsensa köyhyysloukkuun. Ja entä tämä ex-mies, eikö hänkään halunnut lapsilleen hyviä olosuhteita.
Kyllä monet pettäjät ja jättäjät haluaa eksänsä köyhyysloukkuun, he saa siitä jotain kummaaa nostetta. He ei voimainsa tunnossa edes hahmota, että jos eksällä ei riitä rahat monipuoliseen terveelliseen ruokaan, lapsethan siitä kärsivät. Joskus uusi kumppani on mustasukkainen entisestä perhe-elämästä ja oikein kannustaa, että älä anna niille mitään.
Ei kaikki onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkeruuden tunteet on vaikeita. Painin niiden kanssa itsekin. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja vailla tukiverkkoa. Järjellä tiedän, ettei katkeruudesta ole mitään hyötyä, mutta tunnetasolla koen valtavaa epäoikeudenmukaisuutta. Ei auta kuin yrittää silti keskittyä kiitollisuuteen ja siihen hyvään, mitä kuitenkin on. Myrkylliset ihmissuhteet yritän jättää jatkossa kokonaan pois tai ainakin etäännyn niistä.
Minusta katkeruus ja epäoikeudenmukaisuiden tunne ei ole samoja asioita. Jos vaikka tulee isosti ryöstetyksi eikä ryöstäjää saada kiinni, olisi tilanteen kieltämistä olla kokematta, että joutui rikoksen kohteeksi eikä tekijää saatu kiinni.
Exäsi olisi voinut pitää omana tietonaan sen, ettei ehkä sittenkään rakastanut sinua. Minä ajattelen, että rakkaus muuttaa aina muotoaan, ja että on olemassa erilaisia rakkauden tasoja (ilman tärkeysjärjestyksiä). Kiintymys on yksi näistä, mutta se ei aina kulje käsi kädessä intohimon kanssa. Mutta muutenhan miehesi selitti ihan järkevästi mikä hänelle tuli. Ja on ilmeisesti hoitanut isänsä roolin ilman sinun mustamaalaamista. Tässä mielessä sinulla kävi tuuri. Useimmiten erot ei ole ihan niin harmonisia.
Mutta sitä en ymmärrä, että et vaatinut puolta omaisuudesta itsellesi! Älkää naiset ihan totta suostuko tällaiseen!
Ja millä perusteella katsot, että miehen ei tarvitse elareita maksaa? Hän jäi samaan elintasoon, ja sinä kituutat pienellä palkalla hyvää hyvyyttäsi? MIKSI?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt lastenvalvojalle, heillä on oikeusministeriön laskukaava jolla elarit lasketaan. Voit sanoa exällesi niin.
Varmaan laskukaavat löytyy. Se on sinänsä yks lysti.
Heidän tehtävä on vahvistaa paperille se mitä vanhemmat ovat keskenään sopineet. Yksipulisesti siellä ei tehdä mitään.
Tiedän, että olen mielipiteeni kanssa todennäköisesti vähemmistössä, mutta miksi te naiset suostutte viikko-viikko-järjestelyyn? Lähes kaikki asiantuntijatkin ovat sitä mieltä, että järjestely on keinotekoinen ja lapsille haitallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni erosi lastensa äidistä ihan vaan siksi, että liitto ahdisti eikä halunnut olla naimisissa enää. (Tokikaan en tiedä mitä kaikkea siellä taustalla oli). Toista naista ei kyllä ollut, pitkään aikaan. Käly flippasi aivan totaalisesti, siis melkein sekosi. Esti lasten tapaamiset (silloin vielä miesten oikeudet oli vähän heikompia näissä asioissa, vaikka viranomaisetkin oli mukana ihan poliisin roolissa) totaalisesti. Tapasin kälyä harvakseltaan vuosien ajan sukujuhlissa tms ja hän oli katkera. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän on edelleen katkera. Hän ei jotenkin päässyt irti siitä katkeruudesta vaikka meni itsekin uusiin naimisiin myöhemmin. Joka kerta kun näin hänet, kävi jutuista ilmi, että hän on vihainen ja tooodella katkera tapahtuneesta. Jos sääli ei olis sairautta, olisin säälinyt häntä kun hän ei päässyt koskaan tuosta eteenpäin.
Ymmärrän, että puskista tullut ero oli järkytys kälylle, mutta että vähän menettää omasta tahdostaan hyvän arjen elämisen katkeruuden vuoksi.. se on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni erosi lastensa äidistä ihan vaan siksi, että liitto ahdisti eikä halunnut olla naimisissa enää. (Tokikaan en tiedä mitä kaikkea siellä taustalla oli). Toista naista ei kyllä ollut, pitkään aikaan. Käly flippasi aivan totaalisesti, siis melkein sekosi. Esti lasten tapaamiset (silloin vielä miesten oikeudet oli vähän heikompia näissä asioissa, vaikka viranomaisetkin oli mukana ihan poliisin roolissa) totaalisesti. Tapasin kälyä harvakseltaan vuosien ajan sukujuhlissa tms ja hän oli katkera. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän on edelleen katkera. Hän ei jotenkin päässyt irti siitä katkeruudesta vaikka meni itsekin uusiin naimisiin myöhemmin. Joka kerta kun näin hänet, kävi jutuista ilmi, että hän on vihainen ja tooodella katkera tapahtuneesta. Jos sääli ei olis sairautta, olisin säälinyt häntä kun hän ei päässyt koskaan tuosta eteenpäin.
Ymmärrän, että puskista tullut ero oli järkytys kälylle, mutta että vähän men
Todennäköisesti veljesi on tehnyt jotakin sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni erosi lastensa äidistä ihan vaan siksi, että liitto ahdisti eikä halunnut olla naimisissa enää. (Tokikaan en tiedä mitä kaikkea siellä taustalla oli). Toista naista ei kyllä ollut, pitkään aikaan. Käly flippasi aivan totaalisesti, siis melkein sekosi. Esti lasten tapaamiset (silloin vielä miesten oikeudet oli vähän heikompia näissä asioissa, vaikka viranomaisetkin oli mukana ihan poliisin roolissa) totaalisesti. Tapasin kälyä harvakseltaan vuosien ajan sukujuhlissa tms ja hän oli katkera. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän on edelleen katkera. Hän ei jotenkin päässyt irti siitä katkeruudesta vaikka meni itsekin uusiin naimisiin myöhemmin. Joka kerta kun näin hänet, kävi jutuista ilmi, että hän on vihainen ja tooodella katkera tapahtuneesta. Jos sääli ei olis sairautta, olisin säälinyt häntä kun hän ei päässyt koskaan tuosta eteenpäin.
Ymmärrän, että puskista tullut ero oli järkytys kälylle, mutta että vähän men
Minun äitini alkoholisoitui ollessani lapsi, ja muutaman karsean vuoden jälkeen isäni humalapäissään petti häntä. Erohan siitä seurasi, mutta äitini ei koskaan päässyt katkeruudestaan yli. Vaikka pettäminen on väärin, äiti ei koskaan puolella sanallakaan maininnut miten viina häntä jo silloin vei ja miten isä joutui hoitamaan hänet työkuntoon kerta toisensa jälkeen. Isä hoiti minut, oman työnsä ja talon työt, sekä auttoi omia ja äitini vanhempia parhaansa mukaan. Äitini kävi töissä, harrasti ja joi. Oli varmasti marttyyriluonne jo lapsena, eikä koskaan päässyt yli siitä mitä "hänelle tehtiin". Viis siitä, mitä itse teki mm. minulle.
Anteeksi ap, ihan off topic.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen kerta kun luen, että mies sanoo erotessa lastensa äidille, ettei ole koskaan rakastanut. Käsittämätöntä julmuutta tuollainen! Tahallista, sadistista, sivistymätöntä ja junttia. Mikään ei pakottaisi loukkaamaan lisää, kun on jo loukannut, siis pettämällä ja valehtelemalla.
Kannattaa hakeutua terapiaan. Tuollainen on iso trauma, siis tapa, jolla hän eron teki. En taatusti olisi yhtä kiltti kuin sinä eli olisin kyllä kaikille kertonut mitä hän sanoi. Tuollaista miestä ei voisi mitenkään kunnioittaa, en edes isänä. Hänhän sanoi samalla lapsistaankin, etteivät he ole rakkauden hedelmiä.
Mitä jos vielä sanoisit nuo asiat hänelle kahden kesken. Miksi annoit tuollaisen läksiäislahjan, kun olisit voinut toimia toisinkin.
Hyvin usein uusperhekuviot eivät lopulta toimi. 10 vuotta nuorempi lapseton nainen ei solahda noin vain äitipuol
Herranen aika ap, ei elareita ei 50/50 omaisuuden jakoa, miksi sä annat kusta itseäsi linssiin?
Kun tää uus muija raskautuu niin toi sun lapsista huolehtiminen loppuu kuin seinään. Koko onnellinen uusperhekupla posahtaa siihen. Voitko nyt kiltti hakea ne elarit, että sun lapsilla olis edes vähän turvatumpi tulevaisuus. Ootko kirjallisesti hyväksynyt epäreilun osituksen? Kysy asianajajalta, että voiko sille tehdä enää mitään. Jos et itsestäsi välitä niin lastesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tällaista oikeasti tapahtua, että köyhä nainen lahjoittaa häntä pettäneelle ja huonosti kohdelleelle miehelleen talon eikä vaadi edes elareita? Kyse on kuitenkin aika isoista rahoista, ellei sitten talo ole jossain syvällä maaseudulla, mutta silloinkin kyse on kymmenistätuhansista euroista, jos sattuu kaupaksi menemään.
Tuntuu jopa epäuskottavalle, että joku halusi itsensä ja lapsensa köyhyysloukkuun. Ja entä tämä ex-mies, eikö hänkään halunnut lapsilleen hyviä olosuhteita.
No, mun ex vaimo petti ja halusi eron. Minä jätin hänelle talon, en vaatinut mitään. Toki hänelle jäi myös loppulaina, mutta hävisin erossa varmaan jotain 30-40 tuhatta euroa. Miksikö tein näin? Siksi, että halusin lähteä pois nopeasti, ero oli mulle tosi kipeä paikka. Enkä halunnut rikkoa lasten omaa kotia, joten jätin kaikki huonekalut jne sinne. Muutin pois ja aloitin kaiken alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tällaista oikeasti tapahtua, että köyhä nainen lahjoittaa häntä pettäneelle ja huonosti kohdelleelle miehelleen talon eikä vaadi edes elareita? Kyse on kuitenkin aika isoista rahoista, ellei sitten talo ole jossain syvällä maaseudulla, mutta silloinkin kyse on kymmenistätuhansista euroista, jos sattuu kaupaksi menemään.
Tuntuu jopa epäuskottavalle, että joku halusi itsensä ja lapsensa köyhyysloukkuun. Ja entä tämä ex-mies, eikö hänkään halunnut lapsilleen hyviä olosuhteita.
No, mun ex vaimo petti ja halusi eron. Minä jätin hänelle talon, en vaatinut mitään. Toki hänelle jäi myös loppulaina, mutta hävisin erossa varmaan jotain 30-40 tuhatta euroa. Miksikö tein näin? Siksi, että halusin lähteä pois nopeasti, ero oli mulle tosi kipeä paikka. Enkä halunnut rikkoa lasten omaa kotia, joten jätin kaikki huonekalut jne sinne. Muutin pois ja aloitin kaiken al
Minä olen tekemässä näin. Miehen palkalla pystyy maksamaan loppulainan, ja lapset saavat jäädä asumaan tuttuun taloon ja ympäristöön. En ota mukaani oikeastaan mitään, aloitan vuokraluukusta ja siitä sitten nousen jos nousen.
t. Nainen joka pettää parhaillaan puolisoaan ja tekee eroa
mä tiedän tositarinan: nainen odotti pariskunnan kolmatta lasta pienellä ikäerolla. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa mies oli tullut töistä kotiin ja ihan vain ilmoitusluontoisena asiana kertonut, että hän on hakenut avioeroa ja muuttaa tänään uuden tyttöystävän luokse. Tämä oli tullut naiselle yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kuulostaa ihan Mikko/Helena Koivu -saagalta pettämisineen, eroineen ja uusine naisineen.
Alue: Aihe vapaa
Tiedätkö miltä tuntuu joka ikinen joulu kun puoliso on kuollut ? Lapsesi ovat elossa !