Kun perhe hajoaa

Oma eroni oli rajumpi, nk. salamaero kun ex siirtyi elämään perhe-elämää sivusuhteensa kanssa. Minulle tieto siitä tuli puskista, olin ollut tosi naiivi ja uskonut hänen selityksiään. Lapset oli aivan pieniä, nuorin vielä vauva.

Ilmeisesti koska hänellä oli syyllinen olo, hän päätti syyttää minua kaikesta. Hän haukkui minut maanrakoon minulle ja kaikille yhteisille tutuille. Uusi nainen osallistui tähän kamppanjaan. Nyt erosta on jo vuosikymmen ja ex on pyytänyt sitä anteeksi. Vähitellen hän alkoi myös myöntää joillekin ihmisille, ettei minusta kerrotut jutut olleet totta.

Ensimmäiset vuodet eron jälkeen olin tosi huonona, varsinkin juhlapäivinä. Nyt olen tottunut siihen. Olen tarvinnut myös terapiaa, koska exän ja naisen kamppanja jatkui useamman vuoden ja se oli jo henkistä väkivaltaa.

Molemmilla meistä on nyt uudet kumppanit. Se sivusuhde päättyi aikanaan, sekin auttoi minua, sillä silloin parjaaminen päättyi. Ja vasta silloin osa yhteisistä tuttavistamme tajusi, ettei ne minusta levitetyt jutut olleetkaan pitäneet paikkaansa.

Nykyään esim. lasten syntymäpäiviä vietämme yhdessä. Silti yhä välillä tulee suru perheen hajoamisesta, se viiltää. Se viiltää myös siksi että lapset ovat oireilleet ja tarvinneet molemmat terapiaa.

Tehkää kaikkenne ettei eroistanne tule rumia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen, se on hyvä muistaa aina. Jos kumppanilta tai nykyelämältä ei sa sitä mitä tarvitsee niin sitä saataa lähteä etsimään muualta. Asialle ei hirveästi muuta voi kuin pitää parisuhdetta kunnossa ja käydä vaikka niissä pariterapioissa jo ennaltaehkäisevästi. Eikä kannata nostaa omaa elintasoaan ylemmäksi mihin itse pystyy omilla tuloillaan. 

 

Olen samaa mieltä, mutta se on hirveen vaikeaa lähteä pariterapiaan edes ennaltaehkäisevästi jos toinenkaan ei mitenkään kokoaikana ilmaise olevansa tyytymätön. Vaan arki on kuten kaikilla onnellisills perheillä. Tää oli se miksi itestä tuntui epäreilulta. Olen kuitenkin onnellinen, että sain lapset hänen kanssaan, koska hän on hyvä isä.

Mun tuloilla ei pysty kuin vuokra-asuntoon, joten talon osto siinä tilanteessa kun toisen tulot on 3x isommat oli vain järkevää. T

Eli nyt sä katsot ikkunan "takaa" kun sun lapset ja mies viettää joulua sun kodissas kuten ennenkin, mutta sinun tilallasi on uusi muija? Ei ihme jos syö.

Teit minun mielestä tyhmästi, jos et edes vaatinut puolta omaisuudesta. Olet liian kiltti ja sua käytettiin hyväksi "lasten edun" verukkeella. Lasten etu olisi , että heidän äidillään olisi myös hyvä olla.  Hyvä isä ei järjestä lastensa äitiä ilman lainmukaista osaa omaisuudesta vuokraluukkuun. Sua on viety kuin pässiä narussa, etkä vieläkään avaa silmiäsi. Toi kärsimys tulee pitkälti siitä.

En ole koskaan kohdannut onnellista perhettä. Silti ihmiset sellaista tavoittelevat. Taitaa olla harvinaisempi tapaus kuin loton päävoitto.

Vierailija kirjoitti:

Toinen kerta kun luen, että mies sanoo erotessa lastensa äidille, ettei ole koskaan rakastanut. Käsittämätöntä julmuutta tuollainen! Tahallista, sadistista, sivistymätöntä ja junttia. Mikään ei pakottaisi loukkaamaan lisää,  kun on jo loukannut, siis pettämällä ja valehtelemalla.

Kannattaa hakeutua terapiaan. Tuollainen on iso trauma, siis tapa, jolla hän eron teki. En taatusti olisi yhtä kiltti kuin sinä eli olisin kyllä kaikille kertonut mitä hän sanoi. Tuollaista miestä ei voisi mitenkään kunnioittaa, en edes isänä. Hänhän sanoi samalla lapsistaankin, etteivät he ole rakkauden hedelmiä. 

Mitä jos vielä sanoisit nuo asiat hänelle kahden kesken. Miksi annoit tuollaisen läksiäislahjan, kun olisit voinut toimia toisinkin. 

Hyvin usein uusperhekuviot eivät lopulta toimi. 10 vuotta nuorempi lapseton nainen ei solahda noin vain äitipuolen rooliin ja lapsenne ovat vielä pieniä ilmeisest

Kerroin kyllä eroa ihmetteliville hänen sisaruksilleen miten asiat oikeasti menivät, mutta muuten halusin lasten takia toimia mahdollisimman epäitsekkäästi, koska pelkkä ero oli heille kova paikka. 

Lapsille sanon kyllä isommissa ostoksissa aina, et kysy iskältä. Mutta kuten yhdessä olomme aikana, niin myös nyt minä ostan suurimman osan tyttäriemmw tarpeista. Olisi pitänyt jo alkuun vaatia elatusmaksuja lastemme tarpeisiin.

Ota yhteyttä lastenvalvojaan. Voit palata elatusmaksuasiaan, ei sitä ole poistettu loppuelämäksi. 

Jos puolisoiden välit ovat lämpimät ja läheiset, ei ero voi tulla yllätyksenä. Pelkkä hyvä seksisuhde ei ole sama asia. Jos ei ole henkistä yhteyttä niin sitten sellaista etsii muualta. Joku työpaikalla, harrastuksissa tms. saattaakin olla sellainen, jonka kanssa löytyy hyvä henkinen yhteys, jota ei puolisin kanssa ole. Joka voi hyvin parisuhteessa, ei ole avoin muille. 

Nyt vaan etsimään sitä sinullekin parempaa puolisoa.

Ap;n ainoa virhe oli elää elämää, johon hänellä itsellään ei ollut varaa.

Voi kun sinulla olisi ollut ystävä, joka olisi sanonut painavan sanan osituksestanne eli sinun olisi pitänyt ottaa jokainen killinki, joka lain mukaan sinulle kuului. Olit ollut kotona lasten kanssa ym. 

Harmi että kirjoitat tänne vasta nyt, joku olisi varmasti neuvonut sinua täälläkin. Sen rahan olisit tarvinnut lastenkin takia. Liiallinen kiltteys on sellainen, jota sinun kannattaisi miettiä, koska kätketty viha voi aiheuttaa masennusta. Mene ihmeessä terapiaan, sinuna selvittäisin myös taloustilannetta. Voisiko ositusta vielä muuttaa, suostuisiko exäsi siihen, varmaan ei. Hän ei vaikuta kunnon mieheltä.

Ei ole yhtään lasten edun mukaista että annat itseäsi kohdeltavan kuin tiskirättiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä lastenvalvojaan. Voit palata elatusmaksuasiaan, ei sitä ole poistettu loppuelämäksi. 

Elatusmaksuja voi muuttaa, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä sinne! Ositusta ei varmaan enää voi purkaa, ellei mies suostu. Itse kyllä sitäkin yrittäisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään lasten edun mukaista että annat itseäsi kohdeltavan kuin tiskirättiä. 

Ei ole ei, ei olisi tarvinnut kuin yhden hyvän ystävän, joka neuvoo ottamaan sen minkä laki oikeudenmukaisuudessaan tarjoaa. Sehän on tehty lastenkin edun vuoksi, ettei toinen huoltaja jäisi tyhjän päälle, yleensä äiti, joka on synnyttänyt ja hoitanut lapset ja kärsinyt näin työuran puolesta. Laki koettaa puolustaa heikompaa osapuolta, nyt valitettavasti kävi niin, ettei ap suostunut ottamaan sitä mikä hänelle kuuluu lain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä ei ehkä aina puhuta niin merkittävänä asiana erotessa mutta monelle varmasti se on tosi rankkaa että menettää arjen ja juhlat ydinperheen ja lasten kanssa. Ymmärrän hyvin sen surun ja tyhjyyden kun juttelun ja naurun sijaan äkisti hiljaisuus humisee korvissa.

Meidän kulttuurissa usein ajatellaan että mikään ei saisi tuntua miltään ja pitäisi olla itsenäinen ja iloita omasta ajasta yli kaiken. Muita ei saisi tarvita ettei vain ole heikko ja säälittävä. Pettymystä ei saisi näyttää ja surusta pitäisi päästä yli parissa päivässä.

Eron käsittely voi viedä vuosia ja se on ihan ok. Jos tuntuu tosi pahalta, erokirjallisuuden lukeminen ja terapiakin voivat olla hyviä vaihtoehtoja tunteiden käsittelyssä. 

Kuten joku jo veikkasi, ap:n miehen uusperhe ei välttämättä pitemmän päälle ole niin harmoninen kuin ehkä nyt näyttää. Toivoa sopii että äitipuoli

Kirjoitat aivan kuin tunteista puhuminen olisi suotavaa, kunhan puhujana on nainen. Tai että puhumalla asiat muuttuvat. Ainoa hyvä puoli asian julistamisessa kaikille on se, että tuolla tavalla ehkä auttaa itseään muuttumaan, vaikka puheissa exän haluaisi muuttuvan.

Jos ap:n exä kertoisi tunteensa eli helpotuksen, ilon ja taakan putoamisen harteilta, niin heti ilmoitettaisiin, että ihan vääriä tunteita.

Ap, voi olla että voit huonosti myös siksi että olet sairastunut liikaan kiltteyteen.

On olemassa hyvää kiltteyttä, joka tuo hyvää maailmaan. Ja huonoa kiltteyttä, johon liittyy omien tarpeitten täyttä ohittamista ja alistumista muiden vallan alle. Sinulla on tyttäriä? Erityisesti tyttärien on tärkeää nähdä että äiti arvostaa itseään ja omia tarpeitaan.

Aloita siitä, että hoidat elarisasian kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään lasten edun mukaista että annat itseäsi kohdeltavan kuin tiskirättiä. 

Ei ole ei, ei olisi tarvinnut kuin yhden hyvän ystävän, joka neuvoo ottamaan sen minkä laki oikeudenmukaisuudessaan tarjoaa. Sehän on tehty lastenkin edun vuoksi, ettei toinen huoltaja jäisi tyhjän päälle, yleensä äiti, joka on synnyttänyt ja hoitanut lapset ja kärsinyt näin työuran puolesta. Laki koettaa puolustaa heikompaa osapuolta, nyt valitettavasti kävi niin, ettei ap suostunut ottamaan sitä mikä hänelle kuuluu lain mukaan.

Tiesin kyllä mitä minulle kuuluisi, mutta olisimme joutuneet myymään sen vuoksi lasten lapsuudenkodin. Joten en halunnut viedä sitäkin heiltä

Vierailija kirjoitti:

Ap, voi olla että voit huonosti myös siksi että olet sairastunut liikaan kiltteyteen.

On olemassa hyvää kiltteyttä, joka tuo hyvää maailmaan. Ja huonoa kiltteyttä, johon liittyy omien tarpeitten täyttä ohittamista ja alistumista muiden vallan alle. Sinulla on tyttäriä? Erityisesti tyttärien on tärkeää nähdä että äiti arvostaa itseään ja omia tarpeitaan.

Aloita siitä, että hoidat elarisasian kuntoon. 

Täysin samaa mieltä tästä. Ensin elarit oikealle tasolle ja sitten terapiaan miettimään asioita. Valitettavasti elämässä kukaan muu ei pidä huolta omista oikeuksista, se on itse tehtävä. 

Eräs ystäväni erosi vähän samaan tyyliin kuin ap, lapset vain olivat vanhempia ja ymmärsivät itsekin millainen isä oikein on. Välit ovat huonot, vaikka äiti yrittää niitä ylläpitää. 

Kiltteydellä ei oikein saavuta elämässä mitään, vaan pahimmillaan joutuu kynnysmatoksi kuten nyt kävi. Exäsi on toiminut todella härskisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään lasten edun mukaista että annat itseäsi kohdeltavan kuin tiskirättiä. 

Ei ole ei, ei olisi tarvinnut kuin yhden hyvän ystävän, joka neuvoo ottamaan sen minkä laki oikeudenmukaisuudessaan tarjoaa. Sehän on tehty lastenkin edun vuoksi, ettei toinen huoltaja jäisi tyhjän päälle, yleensä äiti, joka on synnyttänyt ja hoitanut lapset ja kärsinyt näin työuran puolesta. Laki koettaa puolustaa heikompaa osapuolta, nyt valitettavasti kävi niin, ettei ap suostunut ottamaan sitä mikä hänelle kuuluu lain mukaan.

 

 

Tiesin kyllä mitä minulle kuuluisi, mutta olisimme joutuneet myymään sen vuoksi lasten lapsuudenkodin. Joten en halunnut viedä sitäkin heiltä

Ymmärrän, että oli hyvä tarkoitus, eikä asialle ei varmasti enää mitään voi. Paljon mahdollista, että mies myy talon jossain vaiheessa, koska uusi nainen haluaa uuden alun, siellähän on miehen entinen elämä koko ajan läsnä. Juuri noin kävi tapauksessa, jonka minä tiedän. Mutta normaalit elarit nyt ainakin kannattaa lasten takia hankkia. 

Minäkin veikkaan, että talo menee pian myyntiin, ellei kyseessä sitten ole joku maatilan päärakennus tai sellainen talo, joka ei mene kaupaksi. 

En itse koskaan saanut lapsia, kun mies muutti mielensä. Mutta eron koin. Äärimmäinen hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden kokemus. En tiedä, miten siitä pääsee yli. Tuntuu, ettei keneenkään voi luottaa tässä maailmassa.

Voi, minäkin olen tuon kokenut. Toisaalta, minulla on tapana märehtiä ongelmaa/surua puolisen vuotta ja sitten eteenpäin, oikein patistan itseäni miettimään myös ikävää puolta jne.

Niin, kun olen asian käsitellyt, on paljon helpompi elää. Lapset oli miehen luona joulun, siellä on uusi perhe ja alle vuoden ikäinen vauva. Tiedän että lapsillani on siellä hyvä olla, ei lasten isää voi kyllä syyttää ettei olisi lasten elämään osallistunut. Mutta joo, olin yksin kaksi viikkoa, lapset tulevat ylihuomenna. Toki ollaan soiteltu.

Minä tulin tänä aamuna kotiin, oli vanhempieni luona. Minulla ei ollut onglemaa mutta äitini, siis lasteni isoäiti, voivotteli ja surkutteli tilannetta, vaikka erosta on jo yli 3 vuotta. No, onneksi minullakin on vielä isä, pääsi äidin marinaa pakoon, tehtiin lumitöitä, käytiin talviverkoilla, puuhattiin kaikenlaista. Isälleni pystyn puhumaan asioista.

Kun tulee ongelma, se pitää ottaa käsiteltäväksi, eikä työntää komeroon tai maton alle. Minä en eroa murehdi, en minä miestäni omista ja lapsilla on nyt kaksi kotia. Eivät ole oireilleet ja koulu maistuu jne. Kyllähän työkaverit aluksi yrittivät auttaa, syyttivät miestäni jne jne. Mutta ei, en kaipaa tuollaista lohdutusta, vaan kaipaan suuntaa, suuntaa, mihin elämääni lähden viemään.

Ajattelin kyllä itsekkäästi ottaa tammikuun puolivälin jälkeen 10 päivän reissun kanarialle, ihan vain nauttiakseni elämästä kun lapset ovat taas isällään. Elämä jatkuu, kaikki ovat hengissä, katkeruus ei auta tippaakaan. En minä miestä omistanut.

Voiko tällaista oikeasti tapahtua, että köyhä nainen lahjoittaa häntä pettäneelle ja huonosti kohdelleelle miehelleen talon eikä vaadi edes elareita? Kyse on kuitenkin aika isoista rahoista, ellei sitten talo ole jossain syvällä maaseudulla, mutta silloinkin kyse on kymmenistätuhansista euroista, jos sattuu kaupaksi menemään.

Tuntuu jopa epäuskottavalle, että joku halusi itsensä ja lapsensa köyhyysloukkuun. Ja entä tämä ex-mies, eikö hänkään halunnut lapsilleen hyviä olosuhteita.