Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun perhe hajoaa
02.01.2025 |
Tiedättekö miltä tuntuu olla yksin juhlapäivinä, jotka ennen vietti perheen kanssa? Olla erossa lapsista, kun he on isällään tämän uuden kumppanin kanssa. Kumppanin joka oli mukana hajottamassa perhettämme, kumppanin jonka kanssa mieheni petti minua. Minä tiedän. Se tuntuu musertavalta, kun meidän perhe ei saanut edes mahdollisuutta. Ei terapiaa, ei mitään. 12 yhteistä vuotta, yhteinen talo, tavallinen perhe. Mutta mies rakastui uuteen 10 vuotta minua nuorempaan lapsettomaan naiseen, minä menetin kotini koska matalapalkkaisena en voisi yksin asuttaa kallista omakotitaloa, menetin perheemme, lapseni osittain (koska vuoroviikkovanhemmuus), lapsemme menettivät ydinperheen. Ja olen tehnyt kaikkeni, ettei vihani näy lapsille ja puhun lasten isälle ihan kuten ennenkin, ystävänä. Mutta
Minä olen yksin. Niinä hetkinä, kun lapseni viettävät juhlapäivää uuden perheensä kanssa olen yksin. Ja mietin, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän.
Etenkin, kun lasten isän erosanat oli
Olin silloin kun alettiin vaan niin nuori, enkä tiennyt mitä haluan. En tiedä olenko koskaan rakastanut sinua, nyt tiedän mitä rakkaus on. Olet ihana ja kaunis ihminen, mutta väärä minulle Ja pahinta on, että silloin kun tapasin hänet hän oli se joka ihastui ensin, minä ajattelin että hän on turvallinen, tavallinen ja annoin mahdollisuuden ja rakastuin ajansaatossa. Hän kosi minua polvillaan, hän halusi lapset ekana.
Niin. Sain unelmaelämän, koska mies ei tiennyt mitä haluaa. Ei riitelyä, sellainen tavallinen perhe-elämä, jollaisesta kaikki unelmoi. Mutta yks päivä se vain oli ohi.
Mutta. Ei se auta jäädä katkeraksi, veteen makaamaan. Vaan uutta päin, vaikka sattuu. Mutta epäreiluinta tää on lapsille
Tää on vaan teille saman kokeneille vertaistueksi. Kyllä siitä selviää, ajansaatossa.
Kommentit (111)
En ymmärrä miten ero voi ottaa noin koville. Itsekään en ole viettänyt yhtäkään joulua tai muuta yleistä juhlapäivää lasteni kanssa eron jälkeen. Ei haittaa pätkääkään. Tärkeintä on, että lapsilla on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😅 Lapsilla oli hyvä olla ydinperheessä. Koska me ei riidelty, taistelru tapeltu. Lapsille tää on ollu kaikkein kovin paikka. He myös menettivät kotinsa, koska asuvat isän työn vuoksi minulla muutaman päivän enemmän kuin isällään. Lapsille ydinperheen menetys on kaikkein suurin rikkonaisuus.
Kaikki perheet hajoaa kun lapset muuttaa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ero voi ottaa noin koville. Itsekään en ole viettänyt yhtäkään joulua tai muuta yleistä juhlapäivää lasteni kanssa eron jälkeen. Ei haittaa pätkääkään. Tärkeintä on, että lapsilla on hyvä olla.
Jos lapset on ennen eroa eläny tavallista perhe-elämää matkoineen, nähneet molempia vanhempiaan, viettäneet juhlat perheenä,jne. Niin mitä luulet, että heille tapahtuu kun tulee ero? No minä tiedän, molemmat käyvät juttelemassa asiasta kuraattorilla.
On täysin eri tilanne, jos erotaan ns. Huonosta parisuhteesta, jossa riidellään tai on alkoholisimia, väkivaltaa ym. Sellainen voi lapsille olla helpotus.
Osittain tää on siis kova paikka itselleni myös siksi, että lapset kärsivät. Vaikkei isä ja minä olla koskaan eronkaan jälkeen näytetty lapsille mitenkään mitään, eikä edes riidelty. Vaan ihan sovussa ollaan oltu, kuten aikuisten kuuluisikin.
Minulla on oikeus tunteisiini, ja jokaisella joka ydinperheen rikkoutumisen kokee on. Olen itse saanut kasvaa ydinperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki perheet hajoaa kun lapset muuttaa kotoa.
No älä! Se on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki perheet hajoaa kun lapset muuttaa kotoa.
No älä! Se on normaalia.
On se silti surullista ja monet masentuu.
Parisuhde on vapaaehtoinen, se on hyvä muistaa aina. Jos kumppanilta tai nykyelämältä ei sa sitä mitä tarvitsee niin sitä saataa lähteä etsimään muualta. Asialle ei hirveästi muuta voi kuin pitää parisuhdetta kunnossa ja käydä vaikka niissä pariterapioissa jo ennaltaehkäisevästi. Eikä kannata nostaa omaa elintasoaan ylemmäksi mihin itse pystyy omilla tuloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vaan on tätä päivää että perheet hajoavat. Vielä useammassa perheessä vanhemmat ovat onnettomia eivätkä uskalla erota. Kumpi sitten parempi.
Lapset sopeutuvat uusiin tilanteisiin kun antaa hetken heille aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on vapaaehtoinen, se on hyvä muistaa aina. Jos kumppanilta tai nykyelämältä ei sa sitä mitä tarvitsee niin sitä saataa lähteä etsimään muualta. Asialle ei hirveästi muuta voi kuin pitää parisuhdetta kunnossa ja käydä vaikka niissä pariterapioissa jo ennaltaehkäisevästi. Eikä kannata nostaa omaa elintasoaan ylemmäksi mihin itse pystyy omilla tuloillaan.
Olen samaa mieltä, mutta se on hirveen vaikeaa lähteä pariterapiaan edes ennaltaehkäisevästi jos toinenkaan ei mitenkään kokoaikana ilmaise olevansa tyytymätön. Vaan arki on kuten kaikilla onnellisills perheillä. Tää oli se miksi itestä tuntui epäreilulta. Olen kuitenkin onnellinen, että sain lapset hänen kanssaan, koska hän on hyvä isä.
Mun tuloilla ei pysty kuin vuokra-asuntoon, joten talon osto siinä tilanteessa kun toisen tulot on 3x isommat oli vain järkevää. Toki sain erotessa rahaa, koska olin myös lyhentänyt lainaa vuosien saatossa. En kuitenkaan vaatinut niin paljoa, että lapset saavat pitää lapsuudenkotinsa isällä ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän täysin, mistä puhut ja miltä sinusta tuntuu. Ex vaimollani oli pitkä salasuhde. Jälkikäteen ajateltuna olin hölmö, kun en sitä huomannut, uskoin työkiireet jne. Puhelin oli joka paikassa mukana ja kaikki muut pettämiseen liittyvät kuviot. En vaan nähnyt sitä, vaikka se tapahtui ihan siinä omassa perhe-elämässä. Ja kuitenkin minulla ja ex vaimolla oli samaan aikaan hyvä seksielämä keskenämme. Jotain tosi kieroa oli ex:n päässä vinksallaan.
Eron sitten ex otti, se oli minulle silloin täysi yllätys ja elämästäni putosi pohja pois. Menetin kaiken; rakkaan vaimoni, perheeni, talomme, arjen. Ihan kaiken. Kaikista pahin menetys minulle oli perhe-elämän menetys. Se päivittäinen yhdessäolo lasten kanssa jne.
Erosta on jo vuosia. En ole selvinnyt siitä, mutta olen oppinut elämään tapahtuneen kanssa. Ero tuntuu edelleen isona kipuna, jos sitä erehtyy miettimään. Lapsemme ovat kärsineet paljon. Pari heistä jäi asumaan enimmäkseen minun luo, vanhin jäi enimmäkseen äitinsä luo. Lasten asiat on sovittu yhdessä, muutoin en ole ex:n kanssa väleissä.
Ero tuhosi elämämme perheenä ja henkilökohtaisena kokemuksena minun oman elämäni. Muille voisin sanoa sen, että erosta ei välttämättä pääse yli, mutta tapahtuneen kanssa oppii elämään.
Lapsemme joutuivat kärsimään myös, en anna exälleni sitä koskaan anteeksi. Meillä olisi ollut hyvät edellytykset kasvattaa lapset hyvänä perheenä tähän maailmaan.
-m50
Vierailija kirjoitti:
Tiedän täysin, mistä puhut ja miltä sinusta tuntuu. Ex vaimollani oli pitkä salasuhde. Jälkikäteen ajateltuna olin hölmö, kun en sitä huomannut, uskoin työkiireet jne. Puhelin oli joka paikassa mukana ja kaikki muut pettämiseen liittyvät kuviot. En vaan nähnyt sitä, vaikka se tapahtui ihan siinä omassa perhe-elämässä. Ja kuitenkin minulla ja ex vaimolla oli samaan aikaan hyvä seksielämä keskenämme. Jotain tosi kieroa oli ex:n päässä vinksallaan.
Eron sitten ex otti, se oli minulle silloin täysi yllätys ja elämästäni putosi pohja pois. Menetin kaiken; rakkaan vaimoni, perheeni, talomme, arjen. Ihan kaiken. Kaikista pahin menetys minulle oli perhe-elämän menetys. Se päivittäinen yhdessäolo lasten kanssa jne.
Erosta on jo vuosia. En ole selvinnyt siitä, mutta olen oppinut elämään tapahtuneen kanssa. Ero tuntuu edelleen isona kipuna, jos sitä erehtyy miettimään. Lapsemme ovat kärsineet paljon. Pari heistä jäi
Kuulostaa hyvin tutulta. Alkuosakin. Täällä osa ei nähtävästi osaa tuntea empatiaa, tai tiedä vertaistuen merkitystä tullessaan viisastelemaan. Mutta on hienoa kuulla samanlainen kokemus toiselta.
Itse aion tästä selvitä, mutta työtä se on vaatinut. Ja vaatii edelleen. Olisi ollut helpompaa, jos siihen olisi ollut selkeä syy; jota olisi voinut esim. Itsessään kehittää. Jolloin se ei ois tuntunut niin järjettömältä, mutta muuta syytä en saanut kuin että Ihmiset muuttuu ja haluaa eri asioita vanhempana Joka on tietysri aivan validi syy, ja hyväksyttävä.. Ja en halua kuin hyvää entiselle miehelleni, mutta silti se ei helpota omaa taakkaani joka on kannettavana traumoineen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oli oudosti kirjoitettu. Esim lainausmerkit puuttui niistä kohdista, missä oli lainattu miehen puhetta. Hieman sekava aloitus.
Ja ei se ole "veteen makaamaan"(veteen ei todellakaan kannata jäädä makaamaan) vaan "Ei kannata jäädä tuleen/maahan makaamaan."
Joo varmaan juhlapyhät on vaikeita, kun joutuu olemaan yksin ja lapset on pettäneen osapuolen hoivissa. Aika varmaan tuohonkin auttaa ja voihan vielä käydä niin, että sinäkin löydät uuden kumppanin. Olet kuitenkin vielä nuori ja miehesi sanojen mukaan kauniskin.
Ja kun miehen uusi kumppani on nuori niin mitenkähän hän jaksaa miehen lapsia juhlapyhina katsella. Voihan hän haluta "laatuaikaa" ex-miehesi kanssa ja saat jatkossa pitää lapset useammin luonasi esim jouluisin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli oudosti kirjoitettu. Esim lainausmerkit puuttui niistä kohdista, missä oli lainattu miehen puhetta. Hieman sekava aloitus.
Ja ei se ole "veteen makaamaan"(veteen ei todellakaan kannata jäädä makaamaan) vaan "Ei kannata jäädä tuleen/maahan makaamaan."
Joo varmaan juhlapyhät on vaikeita, kun joutuu olemaan yksin ja lapset on pettäneen osapuolen hoivissa. Aika varmaan tuohonkin auttaa ja voihan vielä käydä niin, että sinäkin löydät uuden kumppanin. Olet kuitenkin vielä nuori ja miehesi sanojen mukaan kauniskin.
Ja kun miehen uusi kumppani on nuori niin mitenkähän hän jaksaa miehen lapsia juhlapyhina katsella. Voihan hän haluta "laatuaikaa" ex-miehesi kanssa ja saat jatkossa pitää lapset useammin luonasi esim jouluisin.
Kirjotin tekstin ensin itselleni muistioon, ja kopioin tänne. Lainausmerkit hävis kopioidessa. Huomasin vasta julkaistuani. Tää oli semmonen tunteellinen vuodatus ensin itselleni, sitten ajattelin että voi toimia myös vertaistukena.
Lapset siis oli nytkin jouluna luonani, mutta kun päivät kiertävät niin osan juhlapyhistä ovat isällään. Minulla ovat muutaman päivän enemmän kuukaudesta, isän työn vuoksi. Ei siis ollut pointti pelkästään se, vaan se että niinä päivinä kun ovat isällään niin se suru iskee koviten. Vaikka toki otan myös hetket itsekseen ilolla vastaan, jotta jaksan arkea yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on vapaaehtoinen, se on hyvä muistaa aina. Jos kumppanilta tai nykyelämältä ei sa sitä mitä tarvitsee niin sitä saataa lähteä etsimään muualta. Asialle ei hirveästi muuta voi kuin pitää parisuhdetta kunnossa ja käydä vaikka niissä pariterapioissa jo ennaltaehkäisevästi. Eikä kannata nostaa omaa elintasoaan ylemmäksi mihin itse pystyy omilla tuloillaan.
Tuo viimeinen lause on todella typerä:D Totta kai kahden ihmisen tuloilla eletään sitä elintasoa, mitä niillä voi elää. Jokainen elää huonommin vain yhden tuloilla joten jos elettäisiin sitä yhden ihmisen tuloihin perustuvaa elämää parisuhteessakin, tuskin kukaan pystyisi ostamaan perheelle tarpeeksi suurta asuntoa, vaan pitäisi asua yksiössä jne.
Kyllä nyky-Suomessa tarvitaan perheasunnon maksamiseen ja yleensäkin elämiseen kahden ihmisen tulot. Yritän vain sanoa, että jos perheen elintaso määräytyisi sen mukaan, mitä se olisi , jos huonommin tienaava olisi yh niin eihän tuossa olisi mitään järkeä. Kyllä perheen elättämiseen tarvitaan molempien tulot ja yleensä erotessa käy niin, että kumpikaan ei pysty yksin lunastamaan perheen omakotitaloa, vaan kumikin etsii halvemman asumismuodon ja entinen koti laitetaan myyntiin. Mutta typerää olisi asua sen avioliitonkin ajan yksiössä perheenä ja vain sen takia, että jos tulee ero, pystyy sitten jatkamaan samaa elintasoa/ eloaan siinä yksiössä.
Pidit miestä turvallisena, helppona ja tavallisena ja nautiskelit hänen tarjoamastaan lompakosta ja sen mahdollistamista asioista. Sitten ihmettelet ja uhriudut kun mies löysi todellisen rakkauden muualta.
Kelailepa sitä loppuelämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on vapaaehtoinen, se on hyvä muistaa aina. Jos kumppanilta tai nykyelämältä ei sa sitä mitä tarvitsee niin sitä saataa lähteä etsimään muualta. Asialle ei hirveästi muuta voi kuin pitää parisuhdetta kunnossa ja käydä vaikka niissä pariterapioissa jo ennaltaehkäisevästi. Eikä kannata nostaa omaa elintasoaan ylemmäksi mihin itse pystyy omilla tuloillaan.
Tuo viimeinen lause on todella typerä:D Totta kai kahden ihmisen tuloilla eletään sitä elintasoa, mitä niillä voi elää. Jokainen elää huonommin vain yhden tuloilla joten jos elettäisiin sitä yhden ihmisen tuloihin perustuvaa elämää parisuhteessakin, tuskin kukaan pystyisi ostamaan perheelle tarpeeksi suurta asuntoa, vaan pitäisi asua yksiössä jne.
Kyllä nyky-Suomessa tarvitaan perheasunnon maksamiseen ja yleensäkin elämiseen kahden ihmisen tulot.
Tämäpä juuri. Olen itse töissä nuorison parissa, ja vaikka teen yhteiskunnallisesti tärkeää työtä: ei se riitä kattamaan yksinään elintasoa kahdelle lapselle ja itselleni. En vaadi isältä elatusmaksuja, koska teimme päätöksen pitää omakotitalo. Otin mahdollisimman vähän rahaa häneltä, vain sen mitä olin itse maksanut lainaa.. Vaikka kaikki rahani toki menivätkin perheemme elämiseen. Lisäksi hoidin lapset kotona pari ekaa vuotta.
Tällä hetkellä tilanne on siis se, että vaikka sain talosta rahaa; ei sillä ostaisi kuin yksiön. Eikä pankki myönnä alle 2000e bruttona tienaavalle mitään lainaa. Yksin elävänä sais, kahden lapsen vanhempana ei. Joten vuokralla asuminen on ainoa vaihtoehto, kun taas avioliitossa ollessa siinä ei ois ollu mitään järkeä tai siinäkään että oltais asuttu yksiössä koko perhe.
Vierailija kirjoitti:
Pidit miestä turvallisena, helppona ja tavallisena ja nautiskelit hänen tarjoamastaan lompakosta ja sen mahdollistamista asioista. Sitten ihmettelet ja uhriudut kun mies löysi todellisen rakkauden muualta.
Kelailepa sitä loppuelämäsi.
Idiootti. En nautiskellut hänen lompakostaan, vaan käytin myös itse koko parintonnin palkkani elämiseemme. En koskaan vaatinut häntä ostamaan itselleni mitään. Mietippä ite
Sure aikas ja anna itsellesi aikaa koota itsesi, mutta älä jää vellomaan katkeruudessa.
Äitini on edelleen, lähemmäksi yhdeksänkymppisenä, melkein 50 vuotta myöhemmin katkera avioerosta.Isänikin on kuollut kymmnenen vuotta sitten. Äiti suorastaan velloo katkerissa tunteissaan edelleen. Olen yrittänyt kertoa hänelle, että hän vain pilaa omaa elämäänsä, ketään muutahan ei hänen katkeruutensa kiinnosta vuosikymmenten jälkeen. Isäni ei ehkä ollut paras ikä eikä avioero kaikkein siistein, mutta en silti jaksa kuunnella edelleen kuinka "Isäsi oli sellainen ja isäsi oli tällainen". Jopa kun menin käymään äisin luona päivän isäni kuleman jälkeen, hän aloitti saman virren noin kymmenen minuutin päästä saapumisestani. Silloin jouduin toteamaan, että olen kuitenkin ihminen, jonka isä on juuri kuollut, hänen pitäisi kunnioittaa minun suruani edes sen verran, että jättäisi tällaiset kommentit sanomatta.
Olen itsekin eronnut, ero tuli yllätyksenä ja oli minulle kova sokki. Päätin kutienkin, etten puhu esästä pahaa omille ystävilleni, saati hänen ystävilleen. Kokosin itseäni eniten seuraavat puoli vuotta, mutta oikeastaan 1 1/2 vuoden päästä olin valmis uuteen suhteeseen. En kuitenkaan jäänyt katsomaan katkerana taakseni vaan kohdistin katseeni tulevaan odottaen jotain parempaa tulevan. Ja niin tulikin.
Vierailija kirjoitti:
Sure aikas ja anna itsellesi aikaa koota itsesi, mutta älä jää vellomaan katkeruudessa.
Äitini on edelleen, lähemmäksi yhdeksänkymppisenä, melkein 50 vuotta myöhemmin katkera avioerosta.Isänikin on kuollut kymmnenen vuotta sitten. Äiti suorastaan velloo katkerissa tunteissaan edelleen. Olen yrittänyt kertoa hänelle, että hän vain pilaa omaa elämäänsä, ketään muutahan ei hänen katkeruutensa kiinnosta vuosikymmenten jälkeen. Isäni ei ehkä ollut paras ikä eikä avioero kaikkein siistein, mutta en silti jaksa kuunnella edelleen kuinka "Isäsi oli sellainen ja isäsi oli tällainen". Jopa kun menin käymään äisin luona päivän isäni kuleman jälkeen, hän aloitti saman virren noin kymmenen minuutin päästä saapumisestani. Silloin jouduin toteamaan, että olen kuitenkin ihminen, jonka isä on juuri kuollut, hänen pitäisi kunnioittaa minun suruani edes sen verran, että jättäisi tällaiset kommentit sanomatta.
Olen itsekin eronnut,
Kyllä. Itsellänikin on erosta jo jonkin aikaa. Alussa pyrin ystävilleni kaiken, mutta lapsilleni en koskaan puhu pahaa isästään. Puhun vain positiivisia asioita, enkä myöskään aio tulevaisuudessakaan puhua. Siksi jaankin tätä nyt anonyymisti, koska ei tulis mieleenkään jakaa esim. somessa
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua. Voimia arkeen ja juhlaan!