Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 65-80 ovat se itsekäs sukupolvi, jotka repivät myös hyödyn asuntojen hintojen noususta ja pumppaavat eläkejärjestelmän tyhjäksi. Eläkkeitä nostetaan joka vuosi enemmän kuin lähes minkään alan palkkoja.
Oma äitini oli kauhuissaan, miksei me makseta asuntolainaa pois alle kymmenessä vuodessa!? Helsingistä aika vaikea löytää enää perheasuntoa, johon ei tarvitsisi suurta lainaa ja palkasta pitää maksaa myös muu eläminen. Vanhempani ostivat aikoinaan Helsingistä arvostetulta alueelta omakotitalon ja maksoivat lainaan muutamassa vuodessa.
Tämä on täyttä puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla herää kysymys: miten ne entiset vanhemmat - nykyiset isovanhemmat, jotka eivät silloin omien lastensa kanssa osanneet heitä hoitaa, vaan hoidattivat heitä omilla vanhemmillaan - oppisivat nyt eläkevuosinaan välittämään lapsista tai hoitamaan näitä? Riippumatta siitä kenen lapsista tai lapsenlapsista on kyse.
Siis miten eläkeiässä oleva ihminen yhtäkkiä muuttuisi lapsirakkaaksi hoivavietin toteuttajaksi, jos ei ole sitä koskaan harjoittanut?
Lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa sitä hoivaa, jonka on itse saanut vanhemmiltaan lapsena. Siihen ovat vanhemmat sitoutuneet, kun ovat päättäneet lapsen hankkia, ja sen antamatta jättäminen olisi ollut rikos.
Mitä tulee lastenlasten hoitamiseen ja vanhusten auttamiseen, tässä on olemassa erilaisia sukukulttuureja. Läheisissä suvuissa autetaan puolin ja toisin vastavuoroisesti, etäisissä kukaan ei auta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla. Koulutus helpolla, työ helpolla, hyvä palkka helpolla ja nykyään eläke helpolla. Mitäs muista, kunhan itsellä asiat hyvin.
Voiko joku ihan oikeasti olla näin tyhmä???Luuletko että matalapalkkatyötä ei ole ollut aikaisemmin?Ja siitä johtuen pieniä eläkkeitä?Kaikki ovat rikkaita eläkeläisiä?Ei se elämä niin helppoa ole ollut kuin kuvittelet,nykynuorten elämään ei voi verratakaan.
Matalapalkkatyökin oli ennen kevyempää ja vähemmän kiireistä, vaatimukset pienempiä. Olen tästä monen vanhemman siivoojan ja keittäjän kanssa puhunut.
Olet kyllä
Menin työelämään 1961. Kellokallet olivat yksi ammattiryhmä teollisuudessa. Kyllä työ on aina ollut pakkotahtista. Sulla siis kunta-alalta työkokemukset, se voi olla toisin kuin tulosta tekevillä aloilla.
Käytkö kaupoissa ollenkaan, ihan naiset niillä pikku trukeilla, mitä ne kahvalliset nimeltään, siirtelevät tavaraa. Ja on kaupan puolella päältä ajettaviakin siirtelemässä tavaraa.
60-luvulla tuli maitoauto takasillalle. Kuski huikkasi ovesta tulkaas likat auttamaan. Sit tonkat kannettiin kylmäsäiliöön , kaksittain, kahvahan niissä molemmin puolin. Pullalaatikot kannettiin Käsivoimin pulla-autosta varastoon jossa siirrettiin myyntialustoille. Jauhot ja ryynit tulivat säkeissä, voi 20 kilon drittelinä.
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, KUKAAN ei lue paskoja oksennuksiasi. Opettele tiivistämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Tuo nyt on ihan normaalia. Taaperon hoitaminen on tuhat kertaa raskaampaa, kuin vauvan tai koululaisen. Erityisesti toisten taaperot. En antaisi omaa taaperoa hoitoon eläkeikäiselle.
Aika erikoinen näkökulma sekin että lapsi on kiinnostava vain silloin kun on helpoimmillaan.
Kouluikäisen ja uhmaikäisen äitinä ymmärrän hyvin, ettei oma äitini JAKSA neljävuotiasta kiukkuliisaa, en aina jaksaisi itsekään. Kouluikäisen kanssa äiti auttaa mielellään kun lapsi on isompi ja osaa käyttäytyä, korvat eivät ole vain koriste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saapa nähdä mitä omat lapset kertoilee sitten lastenlasten hoitoavusta. 😉
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Varmaan ihana elämä sinulla kun se perustuu vihaan ja kostoon. 🤦🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä nyt keskustelu, jossa puhutte avoimesti tästä asiasta. Kerrotte, että kaipaisitte enemmän apua, muistutatte miten teitäkin isovanhemmatkin hoitivat. Ja sitten jos edelleen kieltäytyvät, niin ilmoitatte, että ette sitten myöskään auta heitä vanhoina. Heillä on nyt hyvää aikaa suunnitella ja järjestää asiansa niin, että pärjäävät siinä vaiheessa omillaan tai yhteiskunnan tuella.
Todella naurettava viesti.
Mitä naurettavaa on siinä, että niin makaa kuin petaa?
Normaali ihmisten välinen vuorovaikutus ei toimi uhkailulla. Tuossa naurettavassa viestissä on kaikki ihmisten välisen vuorovaikutuksen virheet.
Mikä sitten olisi oikea tapa ilmaista asia? Vai onko sinusta reilumpaa, että isovanhemmat ovat siinä oletuksessa että heitä tullaan auttamaan, vaikka ei tulla?
Ap, millä perusteella otsikoit asian sukupolviongelmaksi? Jos sun ja miehesi vanhemmat sattuvat olemaan ihmisiä, jotka eivät jaksaneet omia lapsiaan eikä lapsenlapsiaakaan, niin eihän sillä perusteella voi koko sukupolvea leimata. Eikä asialla on mitään tekemistä eläkkeiden maksun kanssa. Teidän tapauksessanne on kyse vain siitä, että juuri teillä kahdella on sattumoisin lapsista välinpitämättömät vanhemmat. Onhan se toki harmillista. Ottakaa asia puheeksi kysymällä, että muistatteko, mehän oltiin ihan pieninä viikkokausia mummolassa ja että eikös voisi perinnettä jatkaa edes yhtenä viikonloppuna. Kato mitä vastaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tuo valitus, että eipä sitten auteta vanhuksena. Näin vanhusten hoitajana sanon, ettei sitä apua vanhana omilta lapsilta saa, vaikka olisi koko elämänsä uhrannut lapsenlapsille. Saattohoidossa ollessa ehkä tullaan sängyn viereen vollottamaan, mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa. Monella sen sijaan on auttavaisia naapureita/ystäviä tmv, joiden avulla siellä kotona on sinnitelty.
Huvittaa myös se, että on niin kovin huvittavaa. Niillä lapsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa, varsinkaan jos ne itsekkäät vanhuksetkaan eivät aikanaan ole pistäneet tikkua ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Ovatko isovanhemmat terveitä, ilman särkyjä ja muita vaivoja?Minä olen itse hoitanut yksin lapseni ilman vanhempieni apua. Itse taas hoitanut mielellään lastenlapsia aina tarvittaessa, vaikka särkyjä kanssa välillä raskasta. Iän myötä ei jaksa enää niin usein kuin nuorempana. Riippuu myös lasten iästä ja hoidon tarpeesta kuinka paljon isovanhemmat jaksaa osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se kertoo vain jotain noista ihmisistä? Eivät alunperinkään ole olleet niin lapsirakkaita. Omat lapset on laitettu hoitoon, eivätkä halua hoitaa nykyään myöskään lapsenlapsia. Itselläni on päinvastainen kokemus, emme ikinä ole olleet isovanhemmilla hoidossa, mutta vastaavasti lapseni isovanhemmat, eli omat vanhemmat tulevat aina auttamaan kun tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jätä vaan mummot ja vaarit hoitamatta. sitä saa mitä tilaa.
Jo ketjun ensimmäinen kommentti särähti pahasti korvaan. Ovatko läheiset ihmiset enää vain hyödykkeitä? Jos en hyödy vanhemmistani enää aikuisiällä niin en aio heitäkään auttaa? Samalla logiikalla lapsettomat voivat viis veisata vanhoista vanhemmistaan jos he eivät ole joka elämäntilanteessa olleet auttamassa.
Jos lapsia tehdään sen vuoksi, että olisi joku hoitamassa vanhuksena niin eikö lapset ole silloin hyödykkeitä?
En tiedä syitä muiden ihmisten lapsenteon taustalla, mutta olettaisin, ettei lapsia tehdä hoitoavuksi (tulisi halvemmaksi sijoittaa ne lapsiin kuluvat rahat ja sitten ostaa palvelut vanhana). Mutta läheisiä ihmisiä yleensä haluaa auttaa ja heistä huolehtia, vaikkei olisi sitä varten maailmaan syntynytkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Lähinnä sinä tässä saat mitä tilaat.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vietin melkein kaiken vapaa-ajan isovanhemmillani. Kotiolot oli niin huonot, että mummon oli pakko meitä hoitaa, koska hän oli niin huolissaan. Nyt vanhempana on sanonut, ettei olisi oikeasti halunnut/jaksanut, mutta ei voinut kieltäytyä.
Mieheni vietti kesät ja pidemmät lomat maalla isovanhempiensa luona. Siinä oli ajatuksena, että vanhemmat voivat käydä töissä ja isovanhemmat saavat apua talon töissä. Töitä siis piti tehdä eikä mitään laiskottelua siedetty, jos siellä halusi olla.
Eipä ole tullut mieleenkään olla katkera siitä, ettei hoitoapua ole edes tarjottu. Mitäpä se lapsi siellä anopin kerrostaloasunnossa tekisi. Omille vanhemmilleni nyt en uskaltaisi edes antaa lastani hoitoon. Parisuhdettakin osataan hoitaa muutenkin.
Ja hyöty oli molemminpuolinen, koska lapset olivat työvoimana.
Itse olin alle kouluikäisenä kesät mummolassa ja vastuullani oli kasvimaa ja siivous. Kävin ihan yksin rannalla pesemässä matot, jota nyt kauhistelen. Ja sitä kitkemistä oli päivät pitkät ja marjasta ei lähdetty ennen kun ämpäri oli täysi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Näen suorastaan punaista, kun kaiken maailman kaisajuusot väläyttelevät, että kaiken muun lisäksi tämä itsekäs sukupolvi pitäisi lasten voimin hoitaa hautaan.
Epäilen, ettei niitä omia vanhempia hoidettaisi hautaan asti, vaikka miten olisivat olleet avuksi hoitaen lapsenlapsia. Itsekkyys vain kasvaa sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Varmaan ihana elämä sinulla kun se perustuu vihaan ja kostoon. 🤦🏻
Ei se perustu muuhun kuin tilien tasaamiseen.
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsia tehdään sen vuoksi, että olisi joku hoitamassa vanhuksena niin eikö lapset ole silloin hyödykkeitä?