Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että jahka lapset on kasvatettu, on taas omaa aikaa harrastaa ja matkustaa. Tuntuu, että tämä liirumlaarum onkin ihan suoraa vedätystä ja oletuksena todellisuudessa on, että lapsiperhearki jatkuu uusintakierrokselle, kun lapsenlapset syntyvät.
Isovanhempien pitäisikin muka olla valmiina viemään ja hakemaan lapsenlapsia tarhasta, olemaan paikalla, jos lapsenlapset ovat sairaana, ottaa heitä loma-ajoiksi kylään, matkustella heidän kanssaan jne. Jos ei halua viettää koko elämäänsä noin, on paha ja itsekäs ihminen.
Et näe mitään sävyeroa siinä, että elät lapsiarkea 24/7 kokopäivätyön lisäksi tai otat lapsenlapsia silloin tällöin kylään eläkkeellä ollessasi?
Mun mielestä lapsi loman ajaksi ei ole kyläilyä vaan siinä vanhuksella on viikkojen tai kuukausien ajan täysi ho
Ja työelämässä silti pitää olla vaikka on fysiologisesti vanhus jo..
Vierailija kirjoitti:
Nii. Ja täällä kaikki tahtoisivat lähettää lapsinsa kesiksi ja viikonlopuiksi pois.
Ennen ei muuten ollut "perhehuoneita" synnäreillä, oli synnytyssalit, lavetit verhoilla toisistaan erotettu ja vuodeosasto, kuusi (6) äitiä huoneessa. Vuosi 1973.
Isillä ei ollut isyyslomia. Äitiysloma 3 kk
Eipä ollut perhehuonetta v.2017, useamman äidin ja huutavien vauvojen kanssa piti olla samassa huoneessa verhon takana.
Jokunen vuosi sitten näyttelijä Miitta Sorvali oli eläkeläislehden tv-mainoksessa ja sanoi rempseästi: "Minä olen hommani hoitanut". Vastaus siis kysymykseen hoitaisiko lapsen lapsia.
Tämä oli valaiseva vastaus. Ei ole pakko, jos ei jaksa.
Itselleni on todella tärkeää pitää hyvät, asialliset välit lapsiini, heidän puolisoihinsa ja lapsen lapsiin. Hyvät käytöstavat puolin sun toisin ja läheiset välittömät välit, joita on vuosien aina rakennettu ja vaalittu, auttavat asiaa.
He eivät käytä meitä hyväksemme, emmekä me uhrautuisi mihinkään, mitä emme jaksaisi. Eli autamme silloin tällöin, kun pyydetään ja kyläilemme puolin sun toisin aina, kun kutsu käy.
Onhan se harmi että isovanhemmat ei auta, tosin ei se ole heidän "velvollisuus". Minua kyllä surettaisi, jos isovanhempia ei kiinnostaisi lapsen lapsi ollenkaan.
Mammani isän puolelta sanoi aina että pitää tyttärensä lapsista enemmän, kuin minusta ja siskoistani. Ei koskaan tullut synttäreille, tai käymään jos kutsuttiin. Ei vahtinut meitä ikinä yms. Jos kerran vuodessa kävi edes kahvilla, niin heti alkoi hirveä "Olipas ihanaa rakkaiden lasten kanssa. Omat kullat" vaikkei todellisuudessa tehnyt meidän kanssa mitään.
Kun aikuisena jätin kerran menemättä kylään poikamme kanssa (asumme yli 500km päässä ja menimme mieheni vanhemmille käymään.) Niin loukkaantui.
Täysi vastakohta oli sitten taas isovanhemmat äitini puolelta. Mummo on elämässä yhä, ja ottaisi lapsenlapsen LAPSENKIN täyshoitoon. Ja varmaan minutkin aikuisen ihmisen siinä samalla. Mummo on vain kerran sanonut että ollaan rakkaita, mutta hänestä näkee sen jo sanomattakin. Kaikki teot ja olemus. Rakastan mummoani
Jos tilanne sallisi, voisin oikeasti ottaa hänet vaikka kotiini asumaan, kun ei tahtoisi hoitolaitokseen.
Sitä saa mitä kylvää.
Ap, toivon että tilanteesi helpottaa. Ymmärrän, että joskus olisi tärkeää päästä ihan pariksi tunniksi edes saunaan kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isovanhemmat eivät hoitaneet meitä kuin satunnaisesti - he olivat työssäkäyviä, joten sellaista mahdollisuutta ei ollut. Mulla oli vain yhdet isovanhemmat.
Yhden kesän muistan kun olimme isovanhemmilla hoidossa, opin silloin kärrynpyörän. Muuten olimme kesäisin päiväkodissa kun vanhemmilla ei ollut lomaa. Tai hieman isompina (kouluikäisinä) kotona kahdestaan mutta silloin naapurustossa asuva ei-työssäkäyvä äiti katsoi kaikkien naapuruston kakarien perään - leikimme heidän pihalla tai jos emme, piti käydä ilmoittautumassa aina välillä. Tämä oli 70-luvulla.
Vanhemmat (äiti) myös hoiti meitä kun olimme kipeitä, isovanhemmat eivät koska kävivät myös töissä.
Isäni hoiti lapsenlapsia mielellään jo vauvasta asti, joten vanhemmat pääsivät välillä vapaalle, äitini oli jo eläkkeellä, joten hän hoiti lapsenlapsia myös kun sairastuivat tai he olivat lomalla.
Olisiko tämä nykyisen sukupolven oma valinta?
Äidit ja anopit perheineen ovat Vauva-palstan mukaan niin epäkelpoja ihmisiä, että heidän kanssaan ei haluta olla missään tai hyvin rajoitetusti tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tosiaan ihmiset tajua lasta suunnitellessaan että se tosiaan sitoo? Lemmikkieläin 20 vuotta, lapsi sentään vähemmän aikaa.
Missä unelmahötössä on ihminen joka ei tiedosta että lapsen tarpeet vievät rahaa, valvottavat, on hankittava hoitopaikkaa, aamuisin on noustava aikaisemmin ylös jotta ehtii töihin, on jaksettava olla lapsen kanssa, lauantai-sunnuntaiaamuinakin. Omia menoja on vähennettävä. Kotitöitä tulee enemmän, pyykkiä, mietittävä lapselle sopivat ruuat jne.
Ei kun äidit avuksi jalkaa polkien.
Ja se jaksamattomuus siis periytyy, jos itse on ollut heittopussi sukulaisille tahtoisi jatkaa perinnettä ja heitellä lastaan muiden hoitoon.
Mummot hoitaa kyllä hoitopalveluyritykset, olen kuullut että lapsiakin voi antaa huostaan jos ri jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti tässä ketjussa, että ei ne halua olla isovanhempia kun ei ne halunneet olla edes vanhempiakaan oikeasti. Täysin samaa mieltä tästä. Ehkäisy oli 80-luvulla jo keksitty, mutta silti me ikävästi vaan satuttiin syntymään heidän vaivoiksi. Vois boomerit katsoa peiliin ja etsiä sieltä syytä ongelmiinsa.
Mihin ongelmiinsa?
Kuvailepa niitä ongelmia, että osaan etsiä syitä.🙄
Alue: Aihe vapaa
Mihin ongelmiinsa?