Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Niin ei meidän isä ja äiti mennyt loisiin mummulaan ;( kyllä siellä hommia riitti kaikille. Ei hitsi, annettiin levähtää? Jos sairautta on eri juttu.
En olisi voinut mennä anopin luokse nukkuun ja lukeen. Hohheii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80-vee hoidatti lapsensa äidiltään. Olivat pitkiä aikoja mummolassa.
Ei hoida lapsenlapsiaan lainkaan. Tosin alkon kanssa ongelmia.
Millainen vanhempi antaisi puolustuskyvyttömän lapsensa 80v hoidettavaksi? Lääketiett. fakta, jo 60v iässä, saati 80v reagointikyky merkittävästi laskenut, kuulo ja näkö heikentynyt, lihasvoimat alentuneet, liikkeet hidastuneet, aivoissa harmaita alueita jne. Ollaan eliniän loppupäässä.
Tuossa iässä ollaan suuri riski liikenteessä ja siksi auton ajooikeus lääkäri tarkistaa muutaman vuoden välein ja auton ajooikeuden voi lääkäri tai poliisi ottaa milloin vain pois, samoin sairaskohtausten riski kasvaa ja tälläiselle henkilölle ollaan valmis luovuttamaan puolustuskyvytön lapsi, jopa vaaditaan, ja loukkaannutaan, jos ei saa.
Mitä oikein höpötät? 60-vuotiaat ovat edelleen töissä eivätkä elinikänsä loppupäässä. Hyviä elinvuosia voi olla jäljellä parikymmentäkin.
Kyllä. Näen suorastaan punaista, kun kaiken maailman kaisajuusot väläyttelevät, että kaiken muun lisäksi tämä itsekäs sukupolvi pitäisi lasten voimin hoitaa hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan näin.
Tätä on ihmetelty palstalla en
Ahaa, boomerien vihaajat viihdyttävät itseään.
En jaksa edes oikoa typeriä yleistyksiä. Itse elin työläispiireissä, ei niissä saatu tontteja eikä taloja vanhemmilta. Eikä viety lapsia niihin köyhiin maalaismökkeihin 7 -10 lasta synnyttäneen kantturoitaan hoitavan äidin rasitukseksi.
Aatelkaas nyt, seitsemän lapsen lapset kesiksi 60 neliön sähköttömään ja vedettömään talouteen 60 -70 - vuotiaan mummon hoidettavaksi.
Pitäkää kartanoiden lastenlapset tarinanne ihan itsellänne.
Vierailija kirjoitti:
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
En ole ap, mutta koska kokemukseni on tasan sama kuin ap:n niin ehkä voin vastata.
Kun en saanut mitään apua lapsiarjessa, esim että olisi itse päässyt lääkäriin ilman että on uhmaikäiset kainalossa, (mies oli matkatyössä, äitini eläkeläinen) silloin VANNOIN että autan omia lapsiani aina kun voin. Se tunne, kun jää aivan tyhjän päälle, kun on oma jaksaminen ihan viimeistä tippaa myöten loppu, eikä saa apua vaikka pyytää, se on ihan hirveä tunne. Se on kuin roikkuisi tyhjyyden päällä, kun ei enää jaksa.
Pahimmillaan tuollainen voi johtaa ihan hirveisiin tekoihin. Vannoin että tulen auttamaan omiani aina kun voin. Enkä varmasti unohda.
...Mun äidille oli omat harrastukset tärkeämpiä. Niistä ei voinut olla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen mummo. Syy, minkä vuoksi en ota lapsenlapsia hoitoon on se, että mukana tulisi metrin mittainen lista, mitä saa tehdä/syödä ja mitä ei, komentaa ei saa, koska heti saa lasten suusta kuulla "mummo on tyhmä"ym. loukkauksia. Ymmärän toki allergiat ym. herkkyydet. MUTTA, se ns. normaali kasvatuksen maalaisjärki vanhemmilta puuttuu kokonaan ja ikävä kyllä, lapsilla ei ole eikä opetettu minkäänlaisia käytöstapoja.
Boomer-vanhemmat ,nyorimmat 74, eivät tosiaan ole enää mitään lastenhoitajia vaikka mielestänne vanha on käytettävä tarkkaan.
Olen 80, kuopuksellani on pienet lapset mutra olemme yhtä mieltä etten sovi 2_4- vuotoaiden hoitajaksi.
En kyllä myöskään itse odota apuja, sitä voin Ostaa kun tarvitsen. Siivouksen vasta tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan nä
Ahaa, boomerien vihaajat viihdyttävät itseään.
En jaksa edes oikoa typeriä yleistyksiä. Itse elin työläispiireissä, ei niissä saatu tontteja eikä taloja vanhemmilta. Eikä viety lapsia niihin köyhiin maalaismökkeihin 7 -10 lasta synnyttäneen kantturoitaan hoitavan äidin rasitukseksi.
Aatelkaas nyt, seitsemän lapsen lapset kesiksi 60 neliön sähköttömään ja vedettömään talouteen 60 -70 - vuotiaan mummon hoidettavaksi.
Pitäkää kartanoiden lastenlapset tarinanne ihan itsellänne.
Köyhälistön ja kartanon väliin jää aika paljon tavallista kansaa. Ihan tavallisia duunareita, oli noi mun ja miehen isovanhemmat, jotka hoitivat lapsenlapsiaan. Kerrostalossa. Ei tilaa ollut hirveästi, nukuin mummon sängyn vieressä patjalla lattialla.
Ei mun tartte olla "boomereiden vihaaja", kokemuksistani vain kerron.
Se mummola tais monella olla ennen vanhaan maaseudulla. Nyt isovanhemmat asuvat kerrostalossa kaupungeissa. Ja ei taida olla paljon ns ydinisovanhempiakaan, vaan on tullut ero aikoja sitten. Ei ole perinteistä mummolaa siten. Ehkä monet tekijät vaikuttaa. Jotakuin kunnossa olevat eläkeläiset voivat olla vapaaehtoisia eri yhdistyksissä jne ja " vapaat" menevät niissä hommissa. Mihin riittää voimatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Luonnollista. Miksi vaikeuttaa omaa elämäänsä tarkoituksella?
Siksipä en itsekään aio vaikeuttaa elämääni tarkoituksella kun vanhemmat itse alkavat tarvitsemaan apua. Luonnollista.
Siis, kostatko heille sen, etteivät aikoinaan hoitaneet sinua vai sen, etteivät hoida sinun lapsiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
En ole ap, mutta koska kokemukseni on tasan sama kuin ap:n niin ehkä voin vastata.
Kun en saanut mitään apua lapsiarjessa, esim että olisi itse päässyt lääkäriin ilman että on uhmaikäiset kainalossa, (mies oli matkatyössä, äitini eläkeläinen) silloin VANNOIN että autan omia lapsiani aina kun voin. Se tunne, kun jää aivan tyhjän päälle, kun on oma jaksaminen ihan viimeistä tippaa myöten loppu, eikä saa apua vaikka pyytää, se on ihan hirveä tunne. Se on kuin roikkuisi tyhjyyden päällä, kun ei enää jaksa.
Pahimmillaan tuollainen voi johtaa ihan hirveisiin tekoihin. Vannoin että tulen auttamaan omiani aina kun voin. Enkä varmasti unohda.
...Mun äidille oli omat harra
Olen boomeri. Ei ollut mummoja, oikeesti oli pärjättävä ihan vain ilman. Pitäiskö ottaa itkupotkuraivareita kun silti hankittiin lapsia ja itse piti hoitaa.
Miksi nuoret niitä lapsia teette kun ette jaksa vastuuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vietin melkein kaiken vapaa-ajan isovanhemmillani. Kotiolot oli niin huonot, että mummon oli pakko meitä hoitaa, koska hän oli niin huolissaan. Nyt vanhempana on sanonut, ettei olisi oikeasti halunnut/jaksanut, mutta ei voinut kieltäytyä.
Mieheni vietti kesät ja pidemmät lomat maalla isovanhempiensa luona. Siinä oli ajatuksena, että vanhemmat voivat käydä töissä ja isovanhemmat saavat apua talon töissä. Töitä siis piti tehdä eikä mitään laiskottelua siedetty, jos siellä halusi olla.
Eipä ole tullut mieleenkään olla katkera siitä, ettei hoitoapua ole edes tarjottu. Mitäpä se lapsi siellä anopin kerrostaloasunnossa tekisi. Omille vanhemmilleni nyt en uskaltaisi edes antaa lastani hoitoon. Parisuhdettakin osataan hoitaa muutenkin.
Jos tyttärellä on adhd lapsia kolmen eri miehen kanssa, jotka eivät ole kuvioissa ollenkaan tai jos niin mies on hankala, juoppo narsisti, niin ei vaan pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mummo. Syy, minkä vuoksi en ota lapsenlapsia hoitoon on se, että mukana tulisi metrin mittainen lista, mitä saa tehdä/syödä ja mitä ei, komentaa ei saa, koska heti saa lasten suusta kuulla "mummo on tyhmä"ym. loukkauksia. Ymmärän toki allergiat ym. herkkyydet. MUTTA, se ns. normaali kasvatuksen maalaisjärki vanhemmilta puuttuu kokonaan ja ikävä kyllä, lapsilla ei ole eikä opetettu minkäänlaisia käytöstapoja.
Voithan kertoa, että talo elää tavallaan. Lapset voi tulla, mutta teidän säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Tuo nyt on ihan normaalia. Taaperon hoitaminen on tuhat kertaa raskaampaa, kuin vauvan tai koululaisen. Erityisesti toisten taaperot. En antaisi omaa taaperoa hoitoon eläkeikäiselle.
Aika erikoinen näkökulma sekin että lapsi on kiinnostava vain silloin kun on helpoimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80-vee hoidatti lapsensa äidiltään. Olivat pitkiä aikoja mummolassa.
Ei hoida lapsenlapsiaan lainkaan. Tosin alkon kanssa ongelmia.
Millainen vanhempi antaisi puolustuskyvyttömän lapsensa 80v hoidettavaksi? Lääketiett. fakta, jo 60v iässä, saati 80v reagointikyky merkittävästi laskenut, kuulo ja näkö heikentynyt, lihasvoimat alentuneet, liikkeet hidastuneet, aivoissa harmaita alueita jne. Ollaan eliniän loppupäässä.
Tuossa iässä ollaan suuri riski liikenteessä ja siksi auton ajooikeus lääkäri tarkistaa muutaman vuoden välein ja auton ajooikeuden voi lääkäri tai poliisi ottaa milloin vain pois, samoin sairaskohtausten riski kasvaa ja tälläiselle henkilölle ollaan valmis luovuttamaan puolustuskyvytön lapsi, jopa vaaditaan, ja loukkaannutaan, jos ei saa. <
Näin on, minä käyn lastenlasten kanssa kuntoileen ja patikoimassa yms. Parasta aikaa<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Luonnollista. Miksi vaikeuttaa omaa elämäänsä tarkoituksella?
Siksipä en itsekään aio vaikeuttaa elämääni tarkoituksella kun vanhemmat itse alkavat tarvitsemaan apua. Luonnollista.
Siis, kostatko heille sen, etteivät aikoinaan hoitaneet sinua vai sen, etteivät hoida sinun lapsiasi?
Hänellä ei ole mennyt elämä ok, siksi päivästä päivään kuulemme hänen mummolakesistään ja holtittomista vanhemmistaan. Hän on se joka ei myöskään ymmärrä syytinkiä. Kyllä sillä muut sisarukset vapautettiin vanhemåien hoidosta kun yksi oli tehnyr kauppakirjat sillä sopimuksells.
Miksi isovanhempien pitäisi hoitaa sinun huonosti kasvatettuja pentujasi?
Sillä tavalla minusta aivan ymmärrettävää, että kun itse olin kesiä mummolassa 80-luvulla: tein töitä, ei se mitään lomaa ollut. Hoidin vasikat, kitkin kasvamaan, ja erityisesti tietysti heinäntekoaikaan oli töitä. Ei minun perääni kukaan katsonut saatika keksinyt tekemistä; vapaa-aikana uin, soutelin, kuljeskelin metsissä tai vaihtoehtoisesti olin todella tylsistynyt.
Omat vanhempani ovat eronneet, toinen jo kuollut. Molemmat asuivat kerrostaloasunnossa, ei ylimääräistä huonetta vieraille. Ulkonaolo lasten kanssa kauoungissa on tietysti paljon vaivalloisempaa kuin maalla, missä ulos vain mentiin ja siellä oltiin koko päivä ja töitä riitti.
Nykyään tuskin vanhemmat olisivat myöskään tyytyväisiä jos lapsia käytettäisiin työvoimana kyläpaikassa, vaikka se minun lapsuudessani oli aivan normaalia. Lapsille odotettaisiin tekemistä, viihdytystä, oikeanlaista ruokaa, ei kelpaisi ruskea kastike kaksi viikkoa putkeen. Kaikki on niin tarkkaa nykyään, en usko että 80-luvun mummolameininki kelpaisi kenellekään.
Alue: Aihe vapaa
Todella naurettava viesti.