Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Niin, samat työelämän paineet ne on niillä lapsiperheen työssäkäyvillä vanhemmillakin. Jos se mummo tai pappa voisi edes sen pari tuntia joskus toisinaan hoitaa lapsia niin se olisi ihan kullanarvoista apua.
Kannattaako lapsia hankkia
Niin aika monet tosiaan jättää nykyisessä yhteiskunnassa hankkimatta. Just tuollaiset asenteet on osasyy. Ei ihme että syntyvyys romahtaa jos ei edes pientä apua saa toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no jos heivasivat omatkin lapsensa toisten vaivoiksi, miksi kukaan olettaisi, että lapsenlapset kiinnostaisivat sen enempää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Niin, samat työelämän paineet ne on niillä lapsiperheen työssäkäyvillä vanhemmillakin. Jos se mummo tai pappa voisi edes sen pari tuntia joskus toisinaan hoitaa lapsia niin se olisi ihan kullanarvoista apua.
Niin aika monet tosiaan jättää nykyisessä yhteiskunnassa hankkimatta. Just tuollaiset asenteet on osasyy. Ei ihme että syntyvyys romahtaa jos ei edes pientä apua saa toivoa.
Toivoa saa, mutta ei olettaa isovanhempien hoitavan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
jätä vaan mummot ja vaarit hoitamatta. sitä saa mitä tilaa.
Suurin osa ei kyllä hoida. Minun äitini hoisi veljen lapsia. Itse olen lapseton. Äidin hoitaminen jäi minun vastuulle, veljeni ei laittanut tikkua ristiin. Jouduin yötä päivää miettimään, että missä dementoitunut äitimme oli, en saanut nukuttua, jos äiti ei vastannut, vaan piti lähteä tarkastamaan. Sairastuin masennukseen tämän johdosta, enkä voinut muuttaa kotikaupungistamme työn ja elämän perässä, vaan jumituin pikkupaikkakunnalla asumaan. Myöskin oma perhe jäi perustamatta äitiä hoitaessa. Kun äiti joutui hoitokotiin, niin lapset,joita äitimme hoiti, eivät käyneet katsomassa,kun olivat paikkakunnalla. Ja kun äitimme omi kuolemaisillaan, soitin veljelle, että jos haluaa nähdä elävänä,niin nyt kannattaa mennä. Ei mennyt, edes 1/2 h äitiään katsomaan,jonka le.pulampsi hän oli, meni mieluummin pubiin tapaamaan luokkakavereitaan 20 vuoden takaa.
Että kannattaako niitä lapsenlapsia hoitaa, ei ne lapset kuitenkaan hoida, edes käy katsomassa, saatikka lapsenlapset?
Vierailija kirjoitti:
Helkutin hyvä jos uskaltavat kieltäytyä sellaisesta hommasta mikä ei kiinnosta. Sama oikeus kaikilla on kieltäytyä mistä tahansa ilman pelkoa kostotoimenpiteistä.
Kannattaa ajoissa mennä vuokralle ja kulutella omat rahansa omaan hyvinvointiin.
Tuttuni ilmoitti jälkeläisilleen että ei tarvitse tehdä lapsia ollen sen vihje että hän ei ala hoitajaksi.
Olisihan ap voinut kysyä saako hoitoapua ja päättänyt sen jälkeen lisääntymisestä niin ei tarvisi valittaa. Onhan se tyhmää olettaaa sukupolvessa systeemit menevän saman kaavan mukaan.
Ei se mitään auta vaikka kysyisi etukäteen hoitoapua. Vaikka kuinka apua lupailtaisiin niin ei sitä tosielämässä välttämättä koskaan ole tarjolla. Ja toisaalta, mun anoppi sanoi tyyliin "itsehän sen sitten hoidatte", mutta nyt pyytelee lapsenlapsia yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alotuksen pituudesta aloin tuumimaan että mitäköhän tapahtuisi jos aloitus olisi niin pitkä ettei vastauksia sopisi millekään seuraavillekaan sivulle koska aloittajan tekstit toistuvat joka sivun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Alotuksen pituudesta aloin tuumimaan että mitäköhän tapahtuisi jos aloitus olisi niin pitkä ettei vastauksia sopisi millekään seuraavillekaan sivulle koska aloittajan tekstit toistuvat joka sivun alussa.
Kokeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se kertoo vain jotain noista ihmisistä? Eivät alunperinkään ole olleet niin lapsirakkaita. Omat lapset on laitettu hoitoon, eivätkä halua hoitaa nykyään myöskään lapsenlapsia. Itselläni on päinvastainen kokemus, emme ikinä ole olleet isovanhemmilla hoidossa, mutta vastaavasti lapseni isovanhemmat, eli omat vanhemmat tulevat aina auttamaan kun tarvii.
Hoitoon, mikä oli lähinnä sitä, että isovanhemmat hoiteli arjen askareita ja lapsenlapset meni siinä sivussa miten meni. Nykyään isovanhempien pitää viihdyttää ja keksiä kaikkea kivaa, kun lapsenlapset hoitoon tulevat.
Minä olen 47-vuotias ja lapseni ovat parikymppisiä. Minulla ei ole mitään aikomusta eikä kiinnostusta ryhtyä lastenhoitajaksi yhdellekään lapsenlapselle ainakaan seuraavaan 20 vuoteen. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja teen paljon työmatkoja ulkomaille. Viimeistelen työn ohessa väitöskirjaani. Myös mieheni on hyväpalkkaisessa työssä ja tekee nousujohteista uraa. Miksi ihmeessä meidän pitäisi jättää kaikki tuo, jos lapsemme päättäisivät hankkia perheenlisäystä? Pitäisikö minun ryhtyä jonkinlaiseksi kotiorjaksi lapsilleni?
Olemme avustaneet jo aikuistuneita lapsiamme valtavasti, sekä henkisesti että taloudellisesti. Meidän rahoillamme on maksettu muutot ja takuuvuokrat, ja lahjaksi lapsille annetaan edelleen lentolippuja, ravintolalahjakortteja ja muuta pientä mukavuutta. Rahaa on kerrytetty osakkeisiin koko lasten elämän ajan, jokaisella oli mukava pääoma odottamassa, kun 18 vuotta tuli täyteen. Edelleen silti maksamme lasten isompia, yllättäviä menoja kuten yksityislääkärikäyntejä, hammashoitoa tai isompia kodin hankintoja, jos lapset niihin apuamme tarvitsevat. Me myös neuvomme, opastamme ja tuemme henkisesti lapsia heidän päätöksissään.
Jos meille siunaantuu lapsenlapsia, olemme tietenkin valmiita panostamaan myös heihin rahallisesti. Luonnollisestikin maksaisimme nuorelle perheelle lomamatkoja ja lastenhoitoapua, tai vaikka viikkosiivouksen. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi minun pitäisi mummoksi tullessani alkaa raataa ja leikkiä kodinhoitajaa, kun en ole sellaista elämää omassa kodissanikaan elänyt vuosikausiin.
Tietenkin kaikkia läheisiä autetaan hädän hetkellä. Kun yksi lapsistani oli ulkomailla vaihdossa vuoden ja sairastui siellä niin pahasti, että joutui sairaalaan, otin heti vapaata töistä ja riensin ensimmäisellä mahdollisella lennolla hänen tuekseen. Tekisin saman uudelleen koska tahansa, ja tekisin saman myös mahdollisten lastenlasteni vuoksi. Parin viikon päästä palasin kuitenkin Suomeen jatkamaan töitäni, kun lapseni alkoi toipua ja pärjäsi ilman minua. Tekisin myös sen ratkaisun uudelleen.
Kenenkään ei pidä uhrata omaa elämäänsä ja omia unelmiaan toisten vuoksi. Kyllä kaikkiin tilanteisiin on löydettävissä sellaisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös isovanhemmille mielekkään, oman elämän. Eikä tämä tarkoita sitä, että oltaisiin huonoissa väleissä! En ymmärrä tällaista molemminpuolista syyllistämistä ja uhrautumisen vaatimista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no jos heivasivat omatkin lapsensa toisten vaivoiksi, miksi kukaan olettaisi, että lapsenlapset kiinnostaisivat sen enempää?
Tämä. Kannattaa puolisoltaan kysyä että miten paljon olivat hoidossa lapsina, selviää anopin lastenhoitohalukkuus. Meillä mies on viettänyt lapsuutensa kesät maalla mummolassa ilman vanhempiaan, pääsi takas kotiin kun koulu alkoi. Vknloput lapset saivat kuunnella vanhempien kännäämistä olohuoneessa ja naapurit mellastivat siellä myös.
Ei ollut Lintsin reissuja eikä ulkomaanmatkoja, harrastuksiin ei ollut varaa mutta alkoholiin kyllä. Miehen isä kuoli lopulta humalassa kotona, mies oli vielä lapsi tuolloin ja yritti herättää isäänsä ymmärtämättä että oli kuollut.
Tätä traumaa anoppi sitten hoiti ryyppäämällä lisää ja ottamalla isäpuoleksi alkoholistin. Ikinä ei hakenut apua lapsilleen että olisivat saaneet käsitellä surua.
Nykyisin raitistunut anoppi larppaa nyt jotain huolestunutta villasukkamummoa ja esittää kaikille olevansa oikein viherpeukalo leipurimummo.
Lapsenlapsen kanssa ei osaa olla yhtään, enkä hoitoon edes antaisi, kun ei osaa kohdata lasta yhtään. Anopille on tärkeää puhua kaikille olevansa mummo, mutta ei ole lapsesta edes aidosti kiinnostunut. Kuten ei ollut omistaankaan.
Sama toistuu täällä. Vain anoppini joka on hyvin vanhakantainen ihminen on lapsiemme kanssa jossain tekemissä. Muita ei näy kuin kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelut ovat avaus yhteiskunnalliselle keskustelulle ja viesti poliittisille päättäjille. Ja myös hyvä säästökohde leikkauksille.
Luulen, ap. edustavan hyvin pientä ryhmää, vaan suurin osa lapsiperheitä haluaa käyttää mieluimmin yhteiskunnan tarjoamia etuja ja palveluita, kuten julkista päivähoitoa, pitkiä perhevapaita ja perheet osaavat itsekin päättää, kun hyödyntävät kotitalousvähennystä hoitajan palkkaamista, kuin jos lastenhoito järjestettäisiin oman perheen tai isovanhempien kanssa.
Silloin kun ap. oli lapsi, silloin maailma oli toinen. Silloin naiset olivat kotona, joka oli mahdollista, kun oli puolisoiden yhteisverotus, eläkeikä oli alhaisempi. Suurin osa asui maailma ja elämä oli vaatimatonta. Eikö lastenhoidolle asetettu juuri vaatimuksia, kun lapsen oikeudet ja asema oli toinen ja tapaturmat ja kuolemaan johtavat onnettomuudet yleisiä. Nykyisin lapsella on jopa ihmisarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
No kaikki eivät ole. joten yleistys ei ole ollenkaan huono, ottaen huomioon että itsekin yleistit. Ja muutoinkin varsinkin miniät valittavat ku
Boometeitahan täällä haukutaan ja ap on boomerien lapsi, hänen tarinansahan on niin useasti luettu täällä.
Kuinka monta boomeria 74+ on päiväkodeissa töissä? Joku päivä tuli vanhusten hoidosta ohjelma, siellä oli 67-vuotias nuorin hoidettava perhekodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikki eivät ole ns. lapsirakkatia ihmisiä, vaikka omat on aikoinaan tullut hankittuakin. Ennen vanhaan lasten hankinta oli jonkinlainen yhteiskunnallinen normi, ja sen takia lapsiakin tehtiin sellaisiin perheisiin jotka eivät ns lapsista niin kauheasti perustaneet. Samoin lasten kasvatus oli suoraviivaisempaa, ja he kasvoivat ja saivat kasvatuksen siinä muun elämän ohessa. Heitä ei nostettu sillä tavalla jalustalle kuin nykyään ja koko perheen elämä pyörii "ihmelapsen " ympärillä.
Itselläni ei ole lastenlapsia, mutta olen kyllä tehnyt selväksi asian että jos päättävät hankkia, niin en kyllä ala miksikään lastenhoitajksi sitten. Olen velvollisuuteni tehnyt ja nyt on seuraavan sukupolven vuoro hoitaa hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80-vee hoidatti lapsensa äidiltään. Olivat pitkiä aikoja mummolassa.
Ei hoida lapsenlapsiaan lainkaan. Tosin alkon kanssa ongelmia.
Koita nyt edes saada järkevät iät provoihisi. 80-vuotias, jolla on hoito-iässä olevia lapsenlapsia, on melko huono suoritus. Matematiikka ei tainnut olla vahvin aineesi koulussa? Ja kuka hullu antaisi lapsiaan hoitoon 80-vuotiaalle?
Minun veljeni sai vaikka lapsen 45v ja työntää uuden naisensa kanssa viikonloppuisin mummolaan lasta. Pitää tätä itsestään selvänä asiana. Ja miksi pitää saada lapsi hoitoon? Koska viikonloppuna kännäävät. Eli kyllä näitä vanhoja isovanhempia on.
- eri
Jos mummo (eli äitisi) on 80-vuotias ja veljesi työntää viikonloppuisin tämän hoidettavaksi lasta, on se ehdottoma
sti LASUn paikka! Ei 80+ ihmistä voi lapsen turvallisuuden vuoksi laittaa hoitovastuuseen.
Voi olla myös HUOLI-ILMOITUKSEN paikka: veljesi vaimoineen käyttää häikäilemättä hyväkseen vanhusta, joka joko ei uskalla tai ymmärrä kieltäytyä. W T -juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Niin, samat työelämän paineet ne on niillä lapsiperheen työssäkäyvillä vanhemmillakin. Jos se mummo tai pappa voisi edes sen pari tuntia joskus toisinaan hoitaa lapsia niin se olisi ihan kullanarvoista apua.
Yleensä pienten lasten vanhemmat on kylläkin (luonnon laki) nuoria ja elämänsä parhaassa kunnossa ja harvoin yli 45v äidit tulevat edes raskaaksi. Jokaisella lapsella on subjektiivinen päivähoito-oikeus 9-10h/pv, sen lisäksi yhteiskunta mahdollistaa osa-aikatyön tuettuna ja hoitajan palkkaamisen verovaroin 60% hoitajan palkasta. Ja nämä edut ovat tulleet vasta 90-luvulla. Lisäksi palkalliset poissaolot esim. sairaanlapsen hoito.
Ja voidaan kysyä, jos tämäkään ei riitä, milloin vanhemmat ovat lastensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
No kaikki eivät ole. joten yleistys ei ole ollenkaan huono, ottaen huomioon että itsekin yleistit. Ja muutoinkin varsinkin miniät valittavat ku
Yleensä päiväkodissa tai hoitotyössä ei ole yli 70v töissä ja se on kielletty ihan lainsäädännöllä, koska se vaarantaa lapsen- ja potilasturvallisuuden. Ainoastaan ihan äärimmäisissä olosuhteissa. Ja tämä päiväkodissa, vaikka siellä muut siivoavat, ruoka tulee valmiina ja on muuta he k. Kuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 47-vuotias ja lapseni ovat parikymppisiä. Minulla ei ole mitään aikomusta eikä kiinnostusta ryhtyä lastenhoitajaksi yhdellekään lapsenlapselle ainakaan seuraavaan 20 vuoteen. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja teen paljon työmatkoja ulkomaille. Viimeistelen työn ohessa väitöskirjaani. Myös mieheni on hyväpalkkaisessa työssä ja tekee nousujohteista uraa. Miksi ihmeessä meidän pitäisi jättää kaikki tuo, jos lapsemme päättäisivät hankkia perheenlisäystä? Pitäisikö minun ryhtyä jonkinlaiseksi kotiorjaksi lapsilleni?
Olemme avustaneet jo aikuistuneita lapsiamme valtavasti, sekä henkisesti että taloudellisesti. Meidän rahoillamme on maksettu muutot ja takuuvuokrat, ja lahjaksi lapsille annetaan edelleen lentolippuja, ravintolalahjakortteja ja muuta pientä mukavuutta. Rahaa on kerrytetty osakkeisiin koko lasten elämän ajan, jokaisella oli mukava pääoma odottamassa, kun 18 vuotta tuli täyteen. Edelleen silti maksamme lasten i
Minä minä minä sukupolvi. Ei kiinnosta omia lapsenlapsiaan hoitaa edes välillä eikä tavata.
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 v kolmen lapsen äiti. Ystäväjoukossa oli paljon lapsiperheitä, enkä nyt kyllä muista, että yhdessäkään olisi isovanhemmat huolehtineet lapsenlapsista. Itse hoidettiin lapsemme. Meitä 50- ja 60- luvuilla syntyneitä kyllä paiskottiin maalle mummon riesaksi.
Täällä myös 64v isoäiti. Lapsuudessani eivät isovanhemmat hoitaneet meitä neljää lastenlastaan koskaan.
Omat vanhempani eivät koskaan hoitaneet lapsiani, enkä ole koskaan tästä heille vihoitellut, enkä ollut katkera.
Anoppi hoiti kerran toista lastamme 2h.
Mummoiköisiä on töissä päiväkodeissakin vaikka kuinka. Ja hoivakodeissa ja sairaaloissa jne. raskaassa työssä. Osa tulee eläkkeeltäkin työvuoroihin kun pyydetään. Kai nyt yksi lapsenlapsi silloin tällöin vähän aikaa menisi.