Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ennen mummot olisivat riemusta kiljuneet, kun hoitivat lapsenlapsikatrasta, kun usein saattoi olla kymmenpäinen lapsilauma, jos useampi lapsi. Lastenhoidon lisäksi kaivosta kannettiin vesi ja likavesi ulos, tehtiin ruuat, kasvatettiin perunat, ommeltiin ja parsittiin vaatteet. Pyykit pestiin käsin. Päälle saattoi olla päivätyö.
Naisen asema oli raskas ja työntäyteinen, lastenlapsien lisäksi oli hoidettavana omat iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat.
Ja aviomies, jota piti passata ja huolehtia aviovaimon velvollisuuksista.
Ihanko oikeasti tämän päivän naiset haluatte samanlaisen elämän, kuin oli teidän mummolla.
Ap kertoi oman kokemuksen ja sä heidät yleistystä ja mutua. :D
Lisäksi tuo kuvaus kertoi ajasta jolloin mummon omat lapset oli pieniä, mutta nykyvanhemmat on olleet lapsina mummolassa keskimäärin 90-luvulla. Kyllä silloin on ollut ihan nykyajan mukavuudet sähköineen, vesineen, tiskikoneeseen ja telkkareineen 😅
Ohis. Minun mummolassani oli kantovesi vielä 90 luvullakin. Eikä sijainnut korvessa vaan melko lähellä pikkukunnan keskustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyiset 65-80 ovat se itsekäs sukupolvi, jotka repivät myös hyödyn asuntojen hintojen noususta ja pumppaavat eläkejärjestelmän tyhjäksi. Eläkkeitä nostetaan joka vuosi enemmän kuin lähes minkään alan palkkoja.
Oma äitini oli kauhuissaan, miksei me makseta asuntolainaa pois alle kymmenessä vuodessa!? Helsingistä aika vaikea löytää enää perheasuntoa, johon ei tarvitsisi suurta lainaa ja palkasta pitää maksaa myös muu eläminen. Vanhempani ostivat aikoinaan Helsingistä arvostetulta alueelta omakotitalon ja maksoivat lainaan muutamassa vuodessa.
Tämä aihe on kyllä jo niin kaluttu, että ihmettelen, mitä uutta siitä irtoaa. Etsi nevanhat jutut ja itke niiden ääressä.
Terv. mamma 43 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla. Koulutus helpolla, työ helpolla, hyvä palkka helpolla ja nykyään eläke helpolla. Mitäs muista, kunhan itsellä asiat hyvin.
Voiko joku ihan oikeasti olla näin tyhmä???Luuletko että matalapalkkatyötä ei ole ollut aikaisemmin?Ja siitä johtuen pieniä eläkkeitä?Kaikki ovat rikkaita eläkeläisiä?Ei se elämä niin helppoa ole ollut kuin kuvittelet,nykynuorten elämään ei voi verratakaan.
Matalapalkkatyökin oli ennen kevyempää ja vähemmän kiireistä, vaatimukset pienempiä. Olen tästä monen vanhemman siivoojan ja keittäjän kanssa puhunut.
Olet kyllä lapsellinen ja mummot joiden kanssa puhunut olleet
Nyt 36, lopetin matalapalkkatyöt viitisen vuotta sitten kun valmistuin. Työntekijät joiden kanssa olen puhunut asiasta pääosin tuolloin 50-60-vuotiaita, eli juuri näitä boomereita tai vähän nuorempia.
Siivoustyöhön on tullut lähinnä nämä lattianpesukoneet, jotka ei määräänsä enempää työtä helpota, koska niitä voi käyttää lähinnä isoilla, kohtalaisen tyhjillä alueilla ja täytössä ja tyhjennyksessä menee aikaa. Sen sijaan odotukset siitä, mitä yhden työntekijän pitää ehtiä päivän aikana tehdä, ovat paljon kovemmat kuin ennen. Esimerkiksi yhden koululuokan siivoamiseen (roskikset, paperit, taulun pesu, lavuaarin pesu, pulpettien pyyhintä ja lattian pesu sekä siirtyminen seuraavaan luokkaan) on laskettu 7 min. Kuulemma oli ihan eri luokkaa ajat ennen.
Nostolaitteet koskevat lähinnä lähihoitajia, joilla vastaavasti työtahti kiristynyt erittäin paljon.
Keittiötyöt on samalla tavalla laskettu minuutilleen esim. päiväkodeissa. Ennen jos työtä oli liikaa yhdelle kokopäiväiselle, otettiin toinen ja ylimääräisellä ajalla leivottiin pullaa tai autettiin pukemaan kurahousuja. Nykyään lasketaan minuutilleen ylimenevä aika ja otetaan siihen joku neljän tunnin keikkalainen, jos otetaan.
Ei perus ruokakaupassa kassa tai hyllyttäjä käytä mitään trukkia :D Rullakoita on, hurraa. Eikä boomeritkaan ole suurinta osaa työurastaan mitään maitotonkkia nostelleet. Vaatimukset työtahdin suhteen ja kaiken maailman arvioinnit vain ovat lisääntyneet. Ennen työn sai tehdä rauhassa ja ehti tehdä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla. Koulutus helpolla, työ helpolla, hyvä palkka helpolla ja nykyään eläke helpolla. Mitäs muista, kunhan itsellä asiat hyvin.
Voiko joku ihan oikeasti olla näin tyhmä???Luuletko että matalapalkkatyötä ei ole ollut aikaisemmin?Ja siitä johtuen pieniä eläkkeitä?Kaikki ovat rikkaita eläkeläisiä?Ei se elämä niin helppoa ole ollut kuin kuvittelet,nykynuorten elämään ei voi verratakaan.
Matalapalkkatyökin oli ennen kevyempää ja vähemmän kiireistä, vaatimukset pienempiä. Olen tästä monen vanhemman siivoojan ja keittäjän kanssa puhunut.
Oli enemmän työntekijöitä eikä revitty yhden persnahasta kolmen ihmisen töitä ja otettiin sairausloma sijaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Tuo nyt on ihan normaalia. Taaperon hoitaminen on tuhat kertaa raskaampaa, kuin vauvan tai koululaisen. Erityisesti toisten taaperot. En antaisi omaa taaperoa hoitoon eläkeikäiselle.
Aika erikoinen näkökulma sekin että lapsi on kiinnostava vain silloin kun on helpoimmillaan.
Kyllä se on ihan isovanhemman oikeus sanoa että ei nyt jaksa. Aika erikoinen näkökulma että pitäisi jaksaa sinun taaperosi perässä juosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä nyt keskustelu, jossa puhutte avoimesti tästä asiasta. Kerrotte, että kaipaisitte enemmän apua, muistutatte miten teitäkin isovanhemmatkin hoitivat. Ja sitten jos edelleen kieltäytyvät, niin ilmoitatte, että ette sitten myöskään auta heitä vanhoina. Heillä on nyt hyvää aikaa suunnitella ja järjestää asiansa niin, että pärjäävät siinä vaiheessa omillaan tai yhteiskunnan tuella.
Todella naurettava viesti.
Mitä naurettavaa on siinä, että niin makaa kuin petaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa aina tuo valitus, että eipä sitten auteta vanhuksena. Näin vanhusten hoitajana sanon, ettei sitä apua vanhana omilta lapsilta saa, vaikka olisi koko elämänsä uhrannut lapsenlapsille. Saattohoidossa ollessa ehkä tullaan sängyn viereen vollottamaan, mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa. Monella sen sijaan on auttavaisia naapureita/ystäviä tmv, joiden avulla siellä kotona on sinnitelty.
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 65-80 ovat se itsekäs sukupolvi, jotka repivät myös hyödyn asuntojen hintojen noususta ja pumppaavat eläkejärjestelmän tyhjäksi. Eläkkeitä nostetaan joka vuosi enemmän kuin lähes minkään alan palkkoja.
Oma äitini oli kauhuissaan, miksei me makseta asuntolainaa pois alle kymmenessä vuodessa!? Helsingistä aika vaikea löytää enää perheasuntoa, johon ei tarvitsisi suurta lainaa ja palkasta pitää maksaa myös muu eläminen. Vanhempani ostivat aikoinaan Helsingistä arvostetulta alueelta omakotitalon ja maksoivat lainaan muutamassa vuodessa.
Eläkkeiden nostoko on kasikymppisten mummojen vika? Siis uskomatonta paskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan näin.
Tätä on ihmetelty palstalla en
Kysyt mikä tähän on syynä? Naisen asema paraneminen ja naisten oikeudet. Naisella on ihmisarvo, eikä hän ole miehensä holhouksessa. Perheväkivalta kiellettiin laissa, samoin raiskaus avioliitossa, 80-luvulla.
Naisten työssäkäynti yleistyi 60-70-luvulla, e-pillerit tulivat markkinoille, avioliitto ei enää ollut työsuhteen irtisanomisperuste, nainen saa itse päättää aborttista, jopa sterilisaatiosta, naisen yksipuolisella päätöksellä avioliitto voi erota jne.
Ja boomerit on viimeinen ikäluokka, jotka ovat joutuneet taistelemaan noista oikeuksista, nousseet jopa barrikadeille lasten subjektiivisen päivähoidon puolesta taistelemaan, uhanneet seksilakolla, kun heidän äitinsä olivat pillulakossa.
Ja sodanaikaisen sukupolven naisen asema ei ollut kummoinen, osa heistä oli jopa lapsena huutokaupattu taloon piiaksi. Ja koulutus ei ollut itsestään selvä ja esim. avioliitto oli työsuhteen irtisanomisperuste.
Todella surullista, miten heikko on oma historian tuntemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä nyt keskustelu, jossa puhutte avoimesti tästä asiasta. Kerrotte, että kaipaisitte enemmän apua, muistutatte miten teitäkin isovanhemmatkin hoitivat. Ja sitten jos edelleen kieltäytyvät, niin ilmoitatte, että ette sitten myöskään auta heitä vanhoina. Heillä on nyt hyvää aikaa suunnitella ja järjestää asiansa niin, että pärjäävät siinä vaiheessa omillaan tai yhteiskunnan tuella.
Todella naurettava viesti.
Mitä naurettavaa on siinä, että niin makaa kuin petaa?
Normaali ihmisten välinen vuorovaikutus ei toimi uhkailulla. Tuossa naurettavassa viestissä on kaikki ihmisten välisen vuorovaikutuksen virheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tiedät, mitä sinun pitää tehdä, kun heillä terveys pettää. Tai pikemminkin, mitä jätät tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
jätä vaan mummot ja vaarit hoitamatta. sitä saa mitä tilaa.
Jo ketjun ensimmäinen kommentti särähti pahasti korvaan. Ovatko läheiset ihmiset enää vain hyödykkeitä? Jos en hyödy vanhemmistani enää aikuisiällä niin en aio heitäkään auttaa? Samalla logiikalla lapsettomat voivat viis veisata vanhoista vanhemmistaan jos he eivät ole joka elämäntilanteessa olleet auttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa tätä keskustelua. Onneksi on hyvät välit omien lasten ja lastenlasten kanssa. Autetaan kyllä paljon omia lapsia, mutta ne arvostavat sitä, eivätkä kuitenkaan pidä meitä minään lastenkippauspaikkana vaan. Hyvät välit oli myös omiin vanhempiin ja arvostimme heidän apuaan, vaikkeivat sitä pystyneet yhtä paljon antamaan kuin me nykyään omillemme.
Tuo sukupolvi, joka on nyt noin 70 -vuotiaita, on kaikista itsekkäintä. Tosin ehkä hyvä opetus on se, että ei kannata lähtökohtaisesti olettaa saavansa apua keneltäkään vaan tekee lapsia sellaisen määrän, jonka kanssa pärjää vaikka joutuisi yksin huolehtimaan. Tosin joillekin jo yksikin lapsi on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Tuo nyt on ihan normaalia. Taaperon hoitaminen on tuhat kertaa raskaampaa, kuin vauvan tai koululaisen. Erityisesti toisten taaperot. En antaisi omaa taaperoa hoitoon eläkeikäiselle.
Aika erikoinen näkökulma sekin että lapsi on kiinnostava vain silloin kun on helpoimmillaan.
Varmasti se lapsi kiinnostaa muuten, mutta sitä ei jaksa hoitaa. Vilkkaan taaperon kanssa pitää koko ajan olla valppaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ennen mummot olisivat riemusta kiljuneet, kun hoitivat lapsenlapsikatrasta, kun usein saattoi olla kymmenpäinen lapsilauma, jos useampi lapsi. Lastenhoidon lisäksi kaivosta kannettiin vesi ja likavesi ulos, tehtiin ruuat, kasvatettiin perunat, ommeltiin ja parsittiin vaatteet. Pyykit pestiin käsin. Päälle saattoi olla päivätyö.
Naisen asema oli raskas ja työntäyteinen, lastenlapsien lisäksi oli hoidettavana omat iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat.
Ja aviomies, jota piti passata ja huolehtia aviovaimon velvollisuuksista.
Ihanko oikeasti tämän päivän naiset haluatte samanlaisen elämän, kuin oli teidän mummolla.
Ap kertoi oman kokemuksen ja sä heidät yleistystä ja mutua. :D
Ap puhuu jo otsikossa sukupolvesta ja viestissään ikäpolvesta, joka
Eikä mitään tuollaista sukupolviasiaa ole olemassakaan. Päinvastoin. Nykyään mummot on erittäin paljon lastenlasten kanssa ja todella taitavasti.
Luultavasti enemmän kuin minään muuna aikana.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu. Vietin lapsena ja vielä nuorenakin kaikki kesät mummon ja papan kanssa, myös viikonloput ja pidemmät lomat, mummo haettiin aina paikalle, jos oltiin kipeitä ym.
Nyt, kun minulla on omia lapsia, näkevät nämä samaiset "hoidattajat" lapsenlapsiaan kerran vuodessa synttäreillä. Ei kiinnosta lapsenlapsien elämä lainkaan. No, nyt ovat itse viettäneet muutaman vuoden eläkkeellä, niin on alkanut se "kyllähän te meistä sitten huolehditte, kun ei enää itse jakseta/pystytä...". Enpä aio auttaa.
Vastatkaa, että autetaan saman verran mitä on saatu apua lasten hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla minusta aivan ymmärrettävää, että kun itse olin kesiä mummolassa 80-luvulla: tein töitä, ei se mitään lomaa ollut. Hoidin vasikat, kitkin kasvamaan, ja erityisesti tietysti heinäntekoaikaan oli töitä. Ei minun perääni kukaan katsonut saatika keksinyt tekemistä; vapaa-aikana uin, soutelin, kuljeskelin metsissä tai vaihtoehtoisesti olin todella tylsistynyt.
Omat vanhempani ovat eronneet, toinen jo kuollut. Molemmat asuivat kerrostaloasunnossa, ei ylimääräistä huonetta vieraille. Ulkonaolo lasten kanssa kauoungissa on tietysti paljon vaivalloisempaa kuin maalla, missä ulos vain mentiin ja siellä oltiin koko päivä ja töitä riitti.Nykyään tuskin vanhemmat olisivat myöskään tyytyväisiä jos lapsia käytettäisiin työvoimana kyläpaikassa, vaikka se minun lapsuudessani oli aivan normaalia. Lapsille odotettaisiin tekemistä, viihdytystä, oikeanlaista ruokaa, ei kelpaisi ruskea kastike kaksi viikkoa putkeen. Kaikki on
Juuri näin tehtiin. Ruoka oli hyvää ja tavallista. Joskus sai karkkia tai jäätelöä. Leipäkin oli leipää voin kanssa. Hommia piti tehdä kykynsä mukaan, hauskaa oli kaikesta huolimatta.
Alue: Aihe vapaa
Ap puhuu jo otsikossa sukupolvesta ja viestissään ikäpolvesta, joka hoidatti omat lapsensa vanhemmillaan. Yleistäen.
-ohis