Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan näin.
Tätä on ihmetelty palstalla ennenkin, että isovanhemmat ei juurikaan osallistu. Hoitoapu voi olla iltapäivä, pari tuntia, tai ei mitään. Ja ei ikimaailmassa viikonloppua, saatika kokonaista viikkoa. Ehei.
Mikä tähän on syynä?
Olettaahan nämä mummut ja papat että heitä kyllä autetaan, kun ovat itse tarpeeksi vanhoja ja avun tarpeessa?
En oleta. En halua, että lapseni joutuvat hoitamaan minua elleivät he itse sitä nimenomaan halua omasta vapaasta tahdostaan. En halua, että lasteni elämä kuluu vanhempiensa hoitamisessa. Heillä on oma elämänsä ja omat lapsensa joita hoitaa. Vanhemmat ovat lapsia varten. Lapset eivät ole vanhempia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se kertoo vain jotain noista ihmisistä? Eivät alunperinkään ole olleet niin lapsirakkaita. Omat lapset on laitettu hoitoon, eivätkä halua hoitaa nykyään myöskään lapsenlapsia. Itselläni on päinvastainen kokemus, emme ikinä ole olleet isovanhemmilla hoidossa, mutta vastaavasti lapseni isovanhemmat, eli omat vanhemmat tulevat aina auttamaan kun tarvii.
Tämäpä se. Minun äitini ei yksinkertaisesti halunnut hoitaa lapsia, mutta nyt meidän aikuisten lasten seura kelpaisi. Eli hän hankki lapsia sillä ajatuksella, että on sitten aikuisena seuraa. Ihmettelee nyt, että miksi me lapset mm. juhlimme äitienpäivää mummon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Varmaan ihana elämä sinulla kun se perustuu vihaan ja kostoon. 🤦🏻
Ei se perustu muuhun kuin tilien tasaamiseen.
Jep, et edes tunnusta että haluat vihata ja kostaa. Sellaista on katkeran suomiakan elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla. Koulutus helpolla, työ helpolla, hyvä palkka helpolla ja nykyään eläke helpolla. Mitäs muista, kunhan itsellä asiat hyvin.
Voiko joku ihan oikeasti olla näin tyhmä???Luuletko että matalapalkkatyötä ei ole ollut aikaisemmin?Ja siitä johtuen pieniä eläkkeitä?Kaikki ovat rikkaita eläkeläisiä?Ei se elämä niin helppoa ole ollut kuin kuvittelet,nykynuorten elämään ei voi verratakaan.
Matalapalkkatyökin oli ennen kevyempää ja vähemmän kiireistä, vaatimukset pienempiä. Olen tästä monen vanhemman siivoojan ja keittäjän kanssa puhunut.
En muista nähneeni, mutta voihan niitä olla. Ite en oo kymmenen vuoden aikana noin viidessätoista eri kaupassa (tein siis pääosin tuurauksia) koskaan käyttänyt tai nähnyt käytettävän muuta kuin rullakoita.
Ihan samalla lailla se maito nykyään tulee keittiöille koreissa, joissa on useamman kymmenen kilon edestä tölkkejä, ja joita kannetaan yhdessä tai kulutetaan selkää. Samoin kaikki muukin.
Mites tämä siivouspuoli, josta kerroin, onko sulla siitä työkokemusta? Nykyään on myös ihan uusia matalapalkka-aloja, kuten Wolt-kuskit ja puhelinmyyjät, jotka ei välttämättä saa työstään palkkaa ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Lähinnä sinä tässä saat mitä tilaat.
Mtä saan? Eikö se riitä että olen omat lapseni ilman apua hoitanut? Autan mielelläni omia lapsiani niin paljon kuin ehdin ja annan ennakkoperintöä säännöllisesti. En koe velvollisuudekseni auttaa vanhempiani, jotka eivät ole ansaineet apua. Voivat katsoa peiliin, miksi kukaan lapsi ei käy kylässä juuri koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Varmaan ihana elämä sinulla kun se perustuu vihaan ja kostoon. 🤦🏻
Ei se perustu muuhun kuin tilien tasaamiseen.
Jep, et edes tunnusta että haluat vihata ja kostaa. Sellaista on katkeran suomiakan elämä.
Haha, M28 teeskentelee olevansa boomermummo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Varmaan ihana elämä sinulla kun se perustuu vihaan ja kostoon. 🤦🏻
Ei se perustu muuhun kuin tilien tasaamiseen.
Jep, et edes tunnusta että haluat vihata ja kostaa. Sellaista on katkeran suomiakan elämä.
Osuiko omaan nilkkaan pahastikin?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mummo. Syy, minkä vuoksi en ota lapsenlapsia hoitoon on se, että mukana tulisi metrin mittainen lista, mitä saa tehdä/syödä ja mitä ei, komentaa ei saa, koska heti saa lasten suusta kuulla "mummo on tyhmä"ym. loukkauksia. Ymmärän toki allergiat ym. herkkyydet. MUTTA, se ns. normaali kasvatuksen maalaisjärki vanhemmilta puuttuu kokonaan ja ikävä kyllä, lapsilla ei ole eikä opetettu minkäänlaisia käytöstapoja.
Ois varmaan kannattanut kasvattaa ne lapsensa paremmin, niin heistäkin olisi tullut kunnollisia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla. Koulutus helpolla, työ helpolla, hyvä palkka helpolla ja nykyään eläke helpolla. Mitäs muista, kunhan itsellä asiat hyvin.
Voiko joku ihan oikeasti olla näin tyhmä???Luuletko että matalapalkkatyötä ei ole ollut aikaisemmin?Ja siitä johtuen pieniä eläkkeitä?Kaikki ovat rikkaita eläkeläisiä?Ei se elämä niin helppoa ole ollut kuin kuvittelet,nykynuorten elämään ei voi verratakaan.
Matalapalkkatyökin oli ennen kevyempää ja vähemmän kiireistä, vaatimukset pienempiä. Olen tästä monen vanhemman siivoojan ja keittäjän
Valituksia työsuojeluun jos ei ole asianmukaisia nosto/työntövälineitä. Me boomerit saimme työsuojelua voimaan, nostorajoituksis yms.
Te annatte huutia koko järjestäyryneelle työelämälle kun ette tunne työlainsäädäntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
No kaikki eivät ole. joten yleistys ei ole ollenkaan huono, ottaen huomioon että itsekin yleistit. Ja muutoinkin varsinkin miniät valittavat kuinka huonosti lapsia hoidetaan (kodin siisteys, ruoka ja juoma sopimatonta jne.) Sellaisia anopin haukku
Näinpä. Ei ole mikään sukupolvi juttu. En ole itse tai sisarukseni olleet koskaan isovanhempien hoidossa, äiti hoiti koko katotaan, samoin isä milloin ehti raskailta metsätöiltä. Omat lapseni olen hoitanut yksin ilman vanhempien apua. Lastenlapsia hoidan tarvittaessa,mutta en jaksa enää iän ja sairauksien myötä niin usein kuin nuorempana. Kuitenkin se on jokaisella oikeus päättää jaksaako hoitaa vai ei. Pienten lasten hoito on vanhemmalla iällä raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ei ne tarhatädit, opettajat ym maailmakaan tiedä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla minusta aivan ymmärrettävää, että kun itse olin kesiä mummolassa 80-luvulla: tein töitä, ei se mitään lomaa ollut. Hoidin vasikat, kitkin kasvamaan, ja erityisesti tietysti heinäntekoaikaan oli töitä. Ei minun perääni kukaan katsonut saatika keksinyt tekemistä; vapaa-aikana uin, soutelin, kuljeskelin metsissä tai vaihtoehtoisesti olin todella tylsistynyt.
Omat vanhempani ovat eronneet, toinen jo kuollut. Molemmat asuivat kerrostaloasunnossa, ei ylimääräistä huonetta vieraille. Ulkonaolo lasten kanssa kauoungissa on tietysti paljon vaivalloisempaa kuin maalla, missä ulos vain mentiin ja siellä oltiin koko päivä ja töitä riitti.Nykyään tuskin vanhemmat olisivat myöskään tyytyväisiä jos lapsia käytettäisiin työvoimana kyläpaikassa, vaikka se minun lapsuudessani oli aivan normaalia. Lapsille odotettaisiin tekemistä, viihdytystä, oikeanlaista ruokaa, ei kelpaisi ruskea kastike kaksi viikkoa putkeen. Kaikki on
Minä olin mummoloissa paljon 90-luvulla ja kyllä se ihan puhdasta lomailua oli. Toki mummot ja vaari opetti myös hyödyllisiä juttuja ja otti mukaan tekemään, kuten nyt omien lasteni isovanhemmat tekevät myös, mutta ihan lasten ehdoilla se oli. Vaari oli maatilan isäntä ja hirveän hyvä keksimään kaikkia hauskoja leikkejä. Enkä usko että 10v vanhemmilla serkuillanikaan mitään työleiri-kesiä siellä on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sukupolvea, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla. Koulutus helpolla, työ helpolla, hyvä palkka helpolla ja nykyään eläke helpolla. Mitäs muista, kunhan itsellä asiat hyvin.
Voiko joku ihan oikeasti olla näin tyhmä???Luuletko että matalapalkkatyötä ei ole ollut aikaisemmin?Ja siitä johtuen pieniä eläkkeitä?Kaikki ovat rikkaita eläkeläisiä?Ei se elämä niin helppoa ole ollut kuin kuvittelet,nykynuorten elämään ei voi verratakaan.
Matalapalkkatyökin oli ennen kevyempää ja vähemmän kiireistä, vaatimukset pienempiä. Olen tästä monen vanhemman siivoojan ja keittäjän
Käy nyt joskus vaikka prismassa aamupäivällä kun tavaraa kärrätään myymälään ja hyllyttäjät on töissä. Siellä on sitä kahvatrukkia ja päältä ajettavaa kyllä käytävillä.
Ihme väittämiä voi nuori ihminen esittää jotka ihan silmämääräisesti voi todeta vääriksi
Vierailija kirjoitti:
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Niin, samat työelämän paineet ne on niillä lapsiperheen työssäkäyvillä vanhemmillakin. Jos se mummo tai pappa voisi edes sen pari tuntia joskus toisinaan hoitaa lapsia niin se olisi ihan kullanarvoista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tuo valitus, että eipä sitten auteta vanhuksena. Näin vanhusten hoitajana sanon, ettei sitä apua vanhana omilta lapsilta saa, vaikka olisi koko elämänsä uhrannut lapsenlapsille. Saattohoidossa ollessa ehkä tullaan sängyn viereen vollottamaan, mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa. Monella sen sijaan on auttavaisia naapureita/ystäviä tmv, joiden avulla siellä kotona on sinnitelty.
Huvittaa myös se, että on niin kovin huvittavaa. Niillä lapsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa, varsinkaan jos ne itsekkäät vanhuksetkaan eivät aikanaan ole pistäneet tikkua ristiin.
Eivät ole pistäneet tikkua ristiin sinua hoitaessaan? Mummolassa olit hoidettavana 24/7?
Eiköhän tuokin asia selviäisi ihan keskustelemalla? Itselle tulee mieleen, että ovatko pahoittaneet mielensä jostain?
Suomalaiset ovat surkeita keskustelijoita. Täällä keskustelupalstalla ihmetellään asioita, mutta ei pystytä keskustelemaan näistä asioista face to face. Pahoitetaan mieli eikä osata pyytää anteeksi tai antaa anteeksi. Vuorovaikutustaitoja pitäisi opettaa enemmän.
Oma äitini auttoi lasteni hoidossa silloin, kun hänelle sopi, asuttiin aluksi samalla paikkakunnalla. Hän piti tiukasti kiinni omasta elämästään, harrastuksistaan ja reissuistaan, eikä aina tullut, kun pyysin. Hyväksyin tämän.
Olen itse vielä työelämässä, stressaavassa työssä ja sanonut lapsilleni suoraan, että tässä elämäntilanteessa en jaksa koko viikonloppua hoitaa, mutta autan sen minkä jaksan ja kutsun usein syömään luokseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Niin, samat työelämän paineet ne on niillä lapsiperheen työssäkäyvillä vanhemmillakin. Jos se mummo tai pappa voisi edes sen pari tuntia joskus toisinaan hoitaa lapsia niin se olisi ihan kullanarvoista apua.
Kannattaako lapsia hankkia jos niitä ei pysty hoitamaan?
Alue: Aihe vapaa
Helkutin hyvä jos uskaltavat kieltäytyä sellaisesta hommasta mikä ei kiinnosta. Sama oikeus kaikilla on kieltäytyä mistä tahansa ilman pelkoa kostotoimenpiteistä.
Kannattaa ajoissa mennä vuokralle ja kulutella omat rahansa omaan hyvinvointiin.
Tuttuni ilmoitti jälkeläisilleen että ei tarvitse tehdä lapsia ollen sen vihje että hän ei ala hoitajaksi.
Olisihan ap voinut kysyä saako hoitoapua ja päättänyt sen jälkeen lisääntymisestä niin ei tarvisi valittaa. Onhan se tyhmää olettaaa sukupolvessa systeemit menevän saman kaavan mukaan.