Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taksi ja sairaalassa olevat vapaaehtoiset. 

Kiireiset lapset jotka eivät ehdi hoitaa omia vanhempiaankaan ehtii kuitenkin sairaalaan vapaaehtoiseksi?

Tuon tyyppistä vapaaehtoistyötä tekee yleensä hiljattain eläkkeelle jääneet hyväkuntoiset eläkeläiset. Täällä meidän alueella just nyt joku järjestö hakee vapaaehtoisia viemään vanhuksia ulos, toimimaan saattajina lääkäriin tai kampaajalle jne. Työssäkäyvät eivät tuollaiseen ehdi osallistua, mutta hyväkuntoiset eläkeläiset ehtivät. 

Jos tulevaisuuden visio on se että eläkkeelle jäädään esim. hoitotyöstä noin 70 vuotiaina tai yli en ihan hirveästi laskisi se varaan että eläkeläiset on kovin hyväkuntoisia. Ja muutenkin tulevaisuudessa ne eläkeläiset tuskin ovat niin hyväkuntoisia kuin nykyiset eivätkä niin työorientuneita kuin nykyiset.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taksi ja sairaalassa olevat vapaaehtoiset. 

Kiireiset lapset jotka eivät ehdi hoitaa omia vanhempiaankaan ehtii kuitenkin sairaalaan vapaaehtoiseksi?

Tuon tyyppistä vapaaehtoistyötä tekee yleensä hiljattain eläkkeelle jääneet hyväkuntoiset eläkeläiset. Täällä meidän alueella just nyt joku järjestö hakee vapaaehtoisia viemään vanhuksia ulos, toimimaan saattajina lääkäriin tai kampaajalle jne. Työssäkäyvät eivät tuollaiseen ehdi osallistua, mutta hyväkuntoiset eläkeläiset ehtivät. 

Jos tulevaisuuden visio on se että eläkkeelle jäädään esim. hoitotyöstä noin 70 vuotiaina tai yli en ihan hirveästi laskisi se varaan että eläkeläiset on kovin hyväkuntoisia. Ja muutenkin tulevaisuudessa ne el

Tuo on kyllä ihan totta. Eikä läheskään kaikki hyväkuntoisetkaan eläkeläiset välitä mistään vapaaehtoistyön tekemisestä. Pointtini kuitenkin edellisessä kommentissani oli se, että ei ne vapaaehtoiset yleensä kiireisiä tylssäkäyviä ole nytkään vaan sellaisia, joilla on aikaa. Mä olen 1961 syntynyt ja suurin osa tutuistani alkaa olla jo eläkkeellä tai ihan pian jäämässä eläkkeelle ja sillä tavalla huonokuntoisia, etteivät pystyisi mitään vapaaehtoistyötä tekemään, ei ole heistä kukaan. Olen itsekin ajatellut, että 2 vuoden päästä voisin ruveta tekemään just jotain tollasta vapaaehtoistyötä. 

Mitä nyt tällähetkellä lähipiiriä seuraa niin ne eläkeläiset jo nyt niitä kiireisiä ovatkin. On hoidettava niitä omia vanhempia, lastenlapsia, on aikaa matkustella jne. Enkä oikein tahdo uskoa että ne tulevaisuuden parempi kuntoiset eläkeläiset on sen vähempää kiireisiä todennäköisesti päinvastoin.

Joka tapauksessa meidän keski-ikäisten hoidosta ei vastaa nykyiset eläkeläiset eikä edes meidän oma ikäluokka vaan juurikin meidän lapsemme ja heidän lapsensa. Ajatteleeko he samalla tavalla kuin nykyiset eläkeläiset että hoito pitää järjestää siten kun sitä nyt järjestetään. Epäilen että ei. Arvostaako he hoitotyötä jos sillä ei ole arvo nytkään päättävälle sukupolvelle. Arvostaako he vanhempia sukupolvia jos ja kun he eivät saa arvostusta ainakaan siltä päätyävältä sukupolvelta nyt. Tulevaisuus ei ole meidän käsissä vaan lastemme. Vain omaan elämäänsä voi vaikuttaa että yrittää toimia siten että sitä apua tarvitaan tulevaisuudessa mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

Onnea vaan sinunkin lapsillesi. Ovat voittaneet geenilotossa upean, empaattisen vanhemman, jonka vaippoja on varmasti ilo vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt tällähetkellä lähipiiriä seuraa niin ne eläkeläiset jo nyt niitä kiireisiä ovatkin. On hoidettava niitä omia vanhempia, lastenlapsia, on aikaa matkustella jne. Enkä oikein tahdo uskoa että ne tulevaisuuden parempi kuntoiset eläkeläiset on sen vähempää kiireisiä todennäköisesti päinvastoin.

Joka tapauksessa meidän keski-ikäisten hoidosta ei vastaa nykyiset eläkeläiset eikä edes meidän oma ikäluokka vaan juurikin meidän lapsemme ja heidän lapsensa. Ajatteleeko he samalla tavalla kuin nykyiset eläkeläiset että hoito pitää järjestää siten kun sitä nyt järjestetään. Epäilen että ei. Arvostaako he hoitotyötä jos sillä ei ole arvo nytkään päättävälle sukupolvelle. Arvostaako he vanhempia sukupolvia jos ja kun he eivät saa arvostusta ainakaan siltä päätyävältä sukupolvelta nyt. Tulevaisuus ei ole meidän käsissä vaan lastemme. Vain omaan elämäänsä voi vaikuttaa että yrittää toimia siten että sitä apua tarvitaan tulevaisuudessa mahdollisimman vähän.

Juuri näin. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että vaikka olisi lapsia hankkinutkin, ei se suinkaan tarkoita, että lapsen työnantaja on sitten sellainen, joka sallii vanhuksen tai vanhuksen asioiden hoitamisen työajalla. Jos nyt olisikin tilanne se, että oma lapsi olisi se lääkäriin kuskaaja, kannattaa varautua siihen, että on varaa käydä yksityislääkärillä ja varata ilta-aika. Jos on julkisen terveydenhuollon varassa, silloin lääkäriaika on se mikä annetaan ihan riippumatta siitä, mitä mieltä omaisen työnantaja on ajankohdasta. Ja siitäkin olen kirjoittanut jo aiemmin, että viimeistään eläkkeelle jäädessä kannattaisi katsoa kotiaan ja asuinaluettaan sillä silmällä, miten hyvin kodissaan pystyy huonojalkaisena/selkäisenä liikkumaan ja miten siellä siivoaminen yms onnistuu ja löytyyko asuinalueelta erilaisia palveluita, joita voi sitten käyttää,  mikäli ei itse esim kauppaan tai apteekkiin pääsekään. Muuttaminen esteettömään asuntoon ja/tai palveluiden lähelle on paljon hankalampi homma sitten, kun jo tavaroiden pakkaaminenkin tuottaa vaikeuksia. Ja siitä huolimatta, että täållaiset asiat on mietitty tai jopa hoidettu kuntoon, on syytä pitää huolta fyysisestä kunnostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

Onnea vaan sinunkin lapsillesi. Ovat voittaneet geenilotossa upean, empaattisen vanhemman, jonka vaippoja on varmasti ilo vaihtaa.

Turha tuollaista asiaa vastaankaan on väittää, ei se mikään empatian osoitus ole, jos väittää mustaa valkeaksi. Tietenkin vastuu vanhusten hoidon järjestämisestä kuuluu lapsille. Jos ei niitä ole, tai heitä ei kiinnosta, hankalaa on. Eikä se yksinäisen, sairaan vanhuksen elämä ole koskaan mitään herkkua ollut, ei edes silloin kun palvelujen tarjonta ja kysyntä olivat paremmin tasapainossa. Jokaiselle suomalaiselle suosittelisiin vaikka muutaman viikon harjoittelua jollain vanhusten vuodeosastolla tai laitoksessa. Loppuisi se päteminen, että hoitakoon minua muiden lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kenenkään hoitaa? Itsekkäästi jätitte lapset tekemättä ja saatte kärsiä sen valinnan seuraukset. Nykyaikana ei oikein tunnuta käsittävän sitä, että iän myötä ne muut omaiset ja kaverit tippuvat pois ja vain lapset jäävät ja nekin vain jos niitä on kohdellut hyvin.

Olipa ilkeästi sanottu. Millä lailla olin itsekäs kun en lapsia saanut? Olen jo kärsinyt siitä, ja nyt minut pitää jättää ilman vanhuuden hoivaa? Ihmisarvoinen vanhuus kuuluu kaikille, myös sinulle vaikka sinulla on musta sydän. 

Lapsia voi myös adoptoida.

Me tämän päivän nelikymppiset kun tulemme vanhuusikään ei tekijöitä ole vanhustenhoitoon riittävästi. Jotenkin sitä vain sitten selvitään ja vaikka kärsitään kun ei muutakaan voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

Onnea vaan sinunkin lapsillesi. Ovat voittaneet geenilotossa upean, empaattisen vanhemman, jonka vaippoja on varmasti ilo vaihtaa.

Turha tuollaista asiaa vastaankaan on väittää, ei se mikään empatian osoitus ole, jos väittää mustaa valkeaksi. Tietenkin vastuu vanhusten hoidon järjestämisestä kuuluu lapsille. Jos ei niitä ole, tai heitä ei kiinnosta, hankalaa on. Eikä se yksinäisen, sairaan vanhuksen elämä ole koskaan mitään herkkua ollut, ei edes silloin kun palvelujen tarjonta ja kysyntä olivat paremmin tasapainossa. Jokaiselle suomalaiselle suosittelisiin vaikka muutaman viikon harjoittelua jollain vanhusten vuodeosastolla tai laitoksessa. Loppuisi se päteminen, että hoitakoon minua muiden lapset.

Ja taas kerran: vanhuksen asioiden järjestäminen on eri asia kuin vanhuksen hoitaminen. Vanhuksen hoitaminen on just sitä, mitä tekee kotihoito tai mitä tekee hoitajat laitoksissa. Asioiden järjestäminen taas sitä, että hommaa sen kotihoidon tai laitospaikan. Tai hommaa turvapalvelun, joka käy nostamassa lattialle kaatuneen vanhuksen ylös niin, ettei omaisen tarvitse kesken työpäivän lähteä nostamaan. Monesti kyllä on niin, että mitään laitospaikkaa ei edes saa ennenkuin 5 kertaa vuorokaudessakaan kotihoidon käynnit ei riitä vaan vanhus tarvitsee ympärivuorokautista vahtimista/hoivaa. Ne, joilla ei ole ketään järjestämässä asioita, ovat tietenkin heikommassa asemassa kuin ne, joilla on joku järjestämässä. Tämän päivän kolmekymppiset pääsevät eläkkeellekin vasta 70-vuotiaina, joten aika hyväkuntoisena pitää heidän vanhempiensa itsensä pitää, jos tarvitsevat lastensa apua vasta sitten, kun lapsensa ovat jo eläkkeellä. Jos on itse tehnyt lapsensa kolmekymppisenä, sitä on jo 100 ennenkuin lapsi pääsee pois työelämästä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

Onnea vaan sinunkin lapsillesi. Ovat voittaneet geenilotossa upean, empaattisen vanhemman, jonka vaippoja on varmasti ilo vaihtaa.

Turha tuollaista asiaa vastaankaan on väittää, ei se mikään empatian osoitus ole, jos väittää mustaa valkeaksi. Tietenkin vastuu vanhusten hoidon järjestämisestä kuuluu lapsille. Jos ei niitä ole, tai heitä ei kiinnosta, hankalaa on. Eikä se yksinäisen, sairaan vanhuksen elämä ole koskaan mitään herkkua ollut, ei edes silloin kun palvelujen tarjonta ja kysyntä olivat paremmin tasapainossa. Jokaiselle suomalaiselle suosittelisiin vaikka muutaman viikon harjoittelua jollain vanhusten vuodeosastolla tai laitoksessa. Loppuisi se päteminen, että hoitakoon minua muiden lapset.

Itselläni on lapsia, mutta en ole koskaan erityisesti ajatellut, että he hoitaisivat minut vanhuksena, vaikka oman äitini kohdalla kyllä ollaan aika paljon tehty hänen puolestaan asioita ja auteltu, vaikkei hän vielä ole laitoskunnossa lähellekään. Oma pahin pelkoni vanhuuden suhteen on se, että tulee joku muistisairaus, eikä lapset jaksa tai muuten halua sitoutua hoidon järjestämiseen tai hoitamiseen. Dementoitunut, kiukkuinen ja vaativa vanhus ei varmasti houkuta ketään auttamaan, ei laitoksessa eikä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kenenkään hoitaa? Itsekkäästi jätitte lapset tekemättä ja saatte kärsiä sen valinnan seuraukset. Nykyaikana ei oikein tunnuta käsittävän sitä, että iän myötä ne muut omaiset ja kaverit tippuvat pois ja vain lapset jäävät ja nekin vain jos niitä on kohdellut hyvin.

Olipa ilkeästi sanottu. Millä lailla olin itsekäs kun en lapsia saanut? Olen jo kärsinyt siitä, ja nyt minut pitää jättää ilman vanhuuden hoivaa? Ihmisarvoinen vanhuus kuuluu kaikille, myös sinulle vaikka sinulla on musta sydän. 

Lapsia voi myös adoptoida.

Aika paljon olen elämää nähnyt ja erilaisia perheitä. Kyllä niistä vanhemmista loppujen lopuksi tulee riesa ja on suuri helpotus kun heistä aika jättää. Fiksuimmat vanhukset tai ne jotka lapsiaan paljon rakastavat hoitavat asian niin etteivät lapset joutuisi näkemään vaivaa. Niin lapsetonkin toimii, asunto myyntiin ja hyvään hoitokotiin niillä rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oletus sekään on että lapset hoitavat vanhempansa? Mä tein lapsia ihan muista syistä kuin saadakseni vanhana kyytejä lääkäriin. Oletan että lapseni toteuttavat haaveitansa ja muuttavat vaikka ulkomaille eivätkä jää mistään velvollisuudesta roikkumaan. 

Ei tietenkään ole mikään oletus eikä velvollisuus.  Omille lapsilleni olen sanonut vuosia sitten, että kuskaavat tai kuskauttavat laitokseen heti, kun en pysty itse asioitani hoitamaan. Nyt näyttää siltä, ettei se enää onnistukaan, kun ei niihin laitoksiin pääse. Toivottavasti ihmisiä aletaan kohdella yhtä hyvin kuin eläimiä, että voi eutanasian avulla säästää itsensä kärsimykseltä ja ihmisrääkkäykseltä.

Nro 330: "Itselläni on lapsia, mutta en ole koskaan erityisesti ajatellut, että he hoitaisivat minut vanhuksena, vaikka oman äitini kohdalla kyllä ollaan aika paljon tehty hänen puolestaan asioita ja auteltu, vaikkei hän vielä ole laitoskunnossa lähellekään. Oma pahin pelkoni vanhuuden suhteen on se, että tulee joku muistisairaus, eikä lapset jaksa tai muuten halua sitoutua hoidon järjestämiseen tai hoitamiseen. Dementoitunut, kiukkuinen ja vaativa vanhus ei varmasti houkuta ketään auttamaan, ei laitoksessa eikä kotona."

En mäkään ole koskaan ajatellut, että mun lapseni alkaisivat mua hoitamaan. Eihän ne välttämättä asu edes Suomessa sitten, kun alan tarvita jotain sellaista apua, mitä itse en kykene itselleni enää järjestämään. En ole kauheesti seurannut viime aikoinan vanhusten ja vammaisten hyvinvointiteknologian kehitystä, mutta ensi kuun alussa olen menossa kaksipäiväisille messuille, jossa on tätäkin asiaa. Lähinnä mua kiinnostaa erilaiset puheella ohjatut jutut. Onhan erilaisia älykotejakin jo nyt. Valot syttyy lamppuihin, kun sanot vaan ääneen "sytytä valot". Mä ostin vuosi sitten uuden jääkaapin. Oli aika kallis, mutta koska mulla oli kiire saada jääkaappi ja sille laitteelle järjestyi nopein kotiinkuljetus, ostin sen.  Huomasin, että siinä on wifi. En ole asiaan perehtynyt, mutta mietityttää kyllä, miksi jääkaapissa on wifi. On siis sellainen älyjääkaappi, mutta en siis ole vielä perhetynyt siihen, mihin jääkaapin "älyä" voisi käyttää. 

Juu, dementoitunut, kiukkuinen ja vaativa vanhus, varsinkin jos karkailee päivin ja öin ei ole kaikista helpoin huolehdittava työelämässä olevalle omaiselle. Been there, done that. Mutta äiti ei tässä ollut se suurin ongelma vaan isä, joka ei olisi milään halunnut sinne ulkopuolista apua. Mä en kuitenkaan alkanut siellä siivoamaan, viemään äitiä suihkuun tms ja jossain vaiheessa isä sitten totesi, että ei hän itsekään niitä asioita enää pysty tekemään ja sen jälkeen alkoi ulkopuolinen apu vähitellen kelvata. Äidin tilanne oli siitä hyvä, ettei se yleensä ehtinyt kipittää kovin pitkälle ennenkuin isä huomasi, että äiti on taas lähtenyt karkuteille ja soitti mulle. Jos olisin asunut kauempana, niin ennenkuin olisin ehtinyt bussilla (tai öisin taksilla) paikalle, äiti olisi ehtinyt jo ties mihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata huolestua. Minä olen 79, asun yksin koirani kanssa. Teen ruokani, siivoan, kun jaksan ja käyn kaupassa, apteekissa ym. Aikuisia lapsiani olen vaivannut hyvin vähän. Syöpähoitoihin menin Kela-taksilla, muuten olen lääkärireissutkin ajanut itse. Luovut vaan pennosistasi ja ajelet taksilla, ellet itse pysty ja tilaat kotiin ruokaa, siivouspalveluja ym.

apteekistakin saa nykyään lääkkeet kotiin kuljetettuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

Onnea vaan sinunkin lapsillesi. Ovat voittaneet geenilotossa upean, empaattisen vanhemman, jonka vaippoja on varmasti ilo vaihtaa.

Ei varmasti ole ilo, eikä kukaan niin oletakaan. Jokainen voi jättää vanhempansa oman onnensa varaan. Itse en oksentamatta voinut vaihtaa isäni vaippaa. Pakon edessä vaihdoin kuitenkin. Ei hän mikään vuosisadan isä ollut, mutta kuitenkin isäni. Toivon itse potkaisevani tyhjää ennenkuin joutuisin toisten hoidettavaksi. Märissä likaisissa vaipoissa tpuolen vuorokauden makaaminen ei houkuttele laitoksessa eikä kotihoidon varassa yhtään enempää kuin lasten velvoittaminen vaipanvaihtajiksi. Vanhusviha tuntuu nyt nostavan päätään niin paljon, että eiköhän tuohon pian ratkaisu saada.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt tällähetkellä lähipiiriä seuraa niin ne eläkeläiset jo nyt niitä kiireisiä ovatkin. On hoidettava niitä omia vanhempia, lastenlapsia, on aikaa matkustella jne. Enkä oikein tahdo uskoa että ne tulevaisuuden parempi kuntoiset eläkeläiset on sen vähempää kiireisiä todennäköisesti päinvastoin.

Joka tapauksessa meidän keski-ikäisten hoidosta ei vastaa nykyiset eläkeläiset eikä edes meidän oma ikäluokka vaan juurikin meidän lapsemme ja heidän lapsensa. Ajatteleeko he samalla tavalla kuin nykyiset eläkeläiset että hoito pitää järjestää siten kun sitä nyt järjestetään. Epäilen että ei. Arvostaako he hoitotyötä jos sillä ei ole arvo nytkään päättävälle sukupolvelle. Arvostaako he vanhempia sukupolvia jos ja kun he eivät saa arvostusta ainakaan siltä päätyävältä sukupolvelta nyt. Tulevaisuus ei ole meidän käsissä vaan lastemme. Vain omaan elämäänsä voi vaikuttaa että yrittää toimia siten että sitä apua

Mietin tuota, että "arvostaako he vanhempia sukupolvia jos ja kun he eivät saa arvostusta siltä päättävältä sukupolvelta nyt." Luulisin, että ainakin yksilötasolla arvotetaan.Lapseni rakastavat ja arvostavat lapsiaan. Yrittävät ja  haluavat kasvattaa heistä tasapainoisia, vastuuntuntoisia aikuisia. Joutuivat kyllä kasvatustyöhönsä paljon vaativammassa  yhteiskunnassa kuin me aikoinamme heidät kasvatimme. En myöskään näe tuttavien perheissä tuollaista arvostamattomuutta. Tarkoititkin ehkä isommassa mittakaavassa tätä yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa varsinkin lapsilta ja nuorilta leikataan. Päiväkodeissa on muka varhaiskasvatusta liian vähällä ja satunnaisella ammattitaidottomalla henkilökunnalla. Peruskoulut ovat muuttuneet säilytyspaikoiksi, joista laitetaan maailmalle koulukiusattuja ja jopa lukutaidottomia pudokkaita. Ammattikouluilta vietiin opettajat jo Sannin aikaan ja nyt loputkin. Työttömyys odottaa toisia heti toisen asteen jälkeen ja toisia toisenkin maisteritutkinnon jälkeen. Vielä siihen olisi mahdollisuus vaikuttaa tekemällä toisenlaisia valintoja, keneltä otetaan ja kenelle annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

Onnea vaan sinunkin lapsillesi. Ovat voittaneet geenilotossa upean, empaattisen vanhemman, jonka vaippoja on varmasti ilo vaihtaa.

Ei varmasti ole ilo, eikä kukaan niin oletakaan. Jokainen voi jättää vanhempansa oman onnensa varaan. Itse en oksentamatta voinut vaihtaa isäni vaippaa. Pakon edessä vaihdoin kuitenkin. Ei hän mikään vuosisadan isä ollut, mutta kuitenkin isäni. Toivon itse potkaisevani tyhjää ennenkuin joutuisin toisten hoidettavaksi. Märissä likaisissa vaipoissa tpuolen vuorokauden makaaminen ei houkuttele laitoksessa eikä kotihoidon varassa yhtään enempää kuin lasten velvoittaminen vaipanvaihtajiksi. Vanhusviha tuntuu nyt nostavan päätään niin paljon, että eiköhän tuohon pian ratkaisu saada.

Enemminkin sanoisin sitä välinpitämöttömyydeksi kuin vihaksi. Välinpitämättömiä on oikeastaan ihan jokaisessa sukupolvessa. Ei ajatella sitä että vanhuus tulee jossakin kohtaa ja väistämättä myös toimintakyky laskee. Pitäisi pystyä samaan kuin kolmekymppisenä eikä välitetä siitä miten selvitään kotona vaikka kasikymppisinä. Mähän pärjäsin tässä vielä ihan hyvin kymmenen vuotta sitten. Nuoret elää omaa elämäänsä eikä aina näe niitä ongelmia joita voi joskus tulla tulevaisuudessa, mutta toisaalta niin 20 vuotiaiden kuuluukin. Välinpitämätön ei etsi ongelmiin ratkaisuja korkeintaan odottaa että joku muu ne etsii.

Jokuhan on tähänkin asti lapsettomien vanhusten asioita hoitanut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

 

Meidän ainoa lapsemme kuoli liikenneonnettomuudessa 20-vuotiaana. Enempää ei luoja meille suonut. Mitenkähän tuo lapsi sieltä haudan takaa meitä hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan on tähänkin asti lapsettomien vanhusten asioita hoitanut.  

Koskaan aikaisemmin tilanne ei ole ollut se mitä se on tällähetkellä. Eikä tulevaisuudesta osaa kukaan sanoa mitään. Edellinen sukupolvi hoiti vanhukset pitkälti kotona. Seuraava vei heidät laitoksiin. Me vähennämme laitospaikkoja. Mitä tekee seuraava sukupolvi?