Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?

Olen tehnyt hyvin selväksi sisarusten lapsille (onneksi heitä on monta), että tädillä on paljon rahaa ja halua jakaa sitä heille, jos heillä on halua auttaa tätiä sitten kun apua tarvitaan. Lahjonta kannattaa aloittaa ajoissa ja hyvää suhdetta rakennettava koko elämän ajan. Silloin tilanne on jo aika hyvä, kun sisarusten lapset tykkää tädistä enemmän kuin vanhemmistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mielenkiintoa elää jos en itse kykene huolehtimaan itsestäni edes palvelua tilaamalla. Olla lähes vihanneksena rasittamassa lasteni elämää ei ole minua varten.

 

 

Ei minuakaan, mutta henki on ihmisessä valitettavan sitkaassa. Kiva sitten maata jossain eteisen lattialla viikko kuolaamassa ennen kuin kroppa antaa vihdoin periksi.

1. tyypin diabeteksessä on se hyvä puoli, että kun lopettaa lääkityksen, ei kovin kauaa tarvitse kitua. Ja voi mennä ihan omaan sänyyn makaamaan ja laittaa Netflixin pyörimään. Sinne sitten mukavasti nukahtaa ikiuneen. Toivottavasti ei jää hyvä leffa kesken.

Mutta eikö siinä voi mennä viikkoja? Jos siihen kuolisi noin nopeasti, eihän sitä edes ehdittäisi diagnosoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.

Ette kai te oikeasti ole tehneet lapsia pitämään teistä huolta vanhempina??? Aivan hirveä motivaatio lapsien teolle, toivottavasti karma is a bitch.

Lapsia on aina tehty ja tullaan aina tekemään tästä syystä. Se ei tarkoita ettei lapsiaan rakastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata huolestua. Minä olen 79, asun yksin koirani kanssa. Teen ruokani, siivoan, kun jaksan ja käyn kaupassa, apteekissa ym. Aikuisia lapsiani olen vaivannut hyvin vähän. Syöpähoitoihin menin Kela-taksilla, muuten olen lääkärireissutkin ajanut itse. Luovut vaan pennosistasi ja ajelet taksilla, ellet itse pysty ja tilaat kotiin ruokaa, siivouspalveluja ym.

En ajattele edes sellaisia. Täytyy nyt elää ja lähden kohta ulkomaille. 

Muutan Balille ja perustan ravintolan, siellä varmasti nuoret miehet ovat innokkaita auttamaan länsimaista tätiä.

Minulla on lapsi, mutta en halua olla hänen taakkansa. En myöskään suostu kitumaan vuosia maaten kivuliaana ja mitään muistamattomana omissa jätöksissäni huonon hoidon armoilla laitoksessa. Kun kangastaa järeää (syöpä tmv) niin lennän Sveitsiin ja tulen laatikossa takaisin. Koko homma alta 10 000 euroa. Kätevää, helppoa ja kivutonta. 

Eihän lapset nytkään niitä vanhuksia hoida, vaan yhteiskunta. Jossain Italiassa perhe hoitaa, mutta ei täällä pohjoismaisen hyvinvoinnin kehdossa, täällä hoitajat kärräävät vanhuksia telkkarin eteen ja telkkarin äärestä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mielenkiintoa elää jos en itse kykene huolehtimaan itsestäni edes palvelua tilaamalla. Olla lähes vihanneksena rasittamassa lasteni elämää ei ole minua varten.

 

 

Ei minuakaan, mutta henki on ihmisessä valitettavan sitkaassa. Kiva sitten maata jossain eteisen lattialla viikko kuolaamassa ennen kuin kroppa antaa vihdoin periksi.

1. tyypin diabeteksessä on se hyvä puoli, että kun lopettaa lääkityksen, ei kovin kauaa tarvitse kitua. Ja voi mennä ihan omaan sänyyn makaamaan ja laittaa Netflixin pyörimään. Sinne sitten mukavasti nukahtaa ikiuneen. Toivottavasti ei jää hyvä leffa kesken.

Mutta eikö siinä voi mennä viikkoja? Jos siihen kuolisi noin nopeasti, eihän sitä edes ehdittäisi diagno

Insuliini on tappavan tehokas liikaa annosteltuna.

Me olemme sopineet erään lapsettoman ystävän kanssa minun nuorempana hoitavan häntä, kun hän ei enää itse pysty. Jos minusta ei ole enää hänen hoitajaksi, toivon lasteni auttavan häntä. Hän on läheinen myös aikuisten lasteni kanssa.

Olen jo 68 v. ja lapseton enkä ole vielä uhrannut ajatustakaan sille kuka minut ja missä hoitaa joskus sitten jos ja kun en itse iseäni hoitamaan kykene. Asioilla on taipumus järjestyä, ei sitä mikä tapahtuu tai ei tapahdu joskus kannata etukäteen märehtiä vaan voimavarat ja ajatukset kannattaa suunnata tähän hetkeen ja nauttia elämästä päivä kerrallaan.

Onneksi meidän suvussa on tervaskantoja. Luultavasti elän kauemmin ja terveempänä kuin ap:n lapset.

Meillä toivutaan anopin saattohoitovuosista. Omaishoitajana oli 90v appi, mutta kaikki kaatui meidän lähimpänä asuvien niskaan. Mies oli 2kk uupumuslomalla tämän kaiken jälkeen. Työnantaja ei arvostanut, mutta minkäs teet.

Olemme kieltäneet lapsiamme (nyt teini-ikäiset) koskaan toistamaan virhettämme. Säästämme ja kun lapset pääsevät omaan elämään, voi järjestää oman asumisen halvemmin, että säästäminen tehostuu. Olemme miettineet ystäväpariskunnan kanssa kommuunia, mihin voisi tulla au pair. Sitten kun ollaan kunnolla raihnaisia, niin toivottavasti rahalla saa hoivakotipaikan ja eutanasia olisi mahdollista.

Onko kummilapsia? Sisarusten lapsia? Itse autoin paljon setääni ja hänen vaimoaan, heilläkään ei ollut lapsia. Olin pienenä heillä paljon hoidossa ja tykkäsin teininäkin olla paljon tädin kanssa, hänellä oli aikaa minulle ja hän jaksoi höpsötellä kanssani, meikkailimme, laitoimme hiuksia yms. Sain heiltä pienen perinnön, mutta en sen toivossa auttanut. Toki omia vanhempia autoin paljon enemmän, mutta ilman apuani setä ja täti eivät olisi pärjänneet omassa kodissaan niin pitkälle vanhuuteen.

Kummitätiäni en auta, hän ei ole välittänyt minusta mitään, mutta hän on upporikas, joten voi hankkia mitä tahansa apua niin paljon kuin tarvitsee. 

Itselläni on lapsia ja uskon, että he auttavat sitten kun on tarvetta, mutta en laske mitään heidän varaansa. Auttavat, jos haluavat. Koetan säästää rahaa vanhuuden varalle ja yritän elää niin, että kuolen ajoissa, saappaat jalassa.

Minä kyllä hoidan ihan itse itseni myös vanhana. Tarvittaessa ostan hoitajan palvelut kotiin, en ole tehnyt lapsia minua hoitamaan, enkä sitä heiltä odota, vaikka olemme hyvin läheisiä ja omaamme kiinteän perheyhteyden. 

Taksi ja sairaalassa olevat vapaaehtoiset. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän lapset nytkään niitä vanhuksia hoida, vaan yhteiskunta. Jossain Italiassa perhe hoitaa, mutta ei täällä pohjoismaisen hyvinvoinnin kehdossa, täällä hoitajat kärräävät vanhuksia telkkarin eteen ja telkkarin äärestä pois.

Voi kuule. Ennenkuin sinne hoitajien kärrättäväksi edes pääsee, tarvitaan kotona paljon apua ja yleensä pitkään. Kyllä meistä monet autamme vanhempiamme vuosien ajan, ja mitä vaikeammaksi tilanne menee, sitä enemmän tarvitaan konkreettisen avun lisäksi myös apua asioiden hoitoon.

Se on helppo sanoa, että ostakoot vanhukset apua. Mutta millä rahalla, jos sitä ei ole yhtään ylimääräistä? Tulevaisuudessa eläkkeet riittävät vielä nykyistä huonommin mihinkään. 

Mitä sitä suotta murehtimaan sitä aikaa, kun on vanha.... ihmisellehän voi ihan koska vaan, missä iässä vaan, tapahtua mitä vaan. Yksin asuvana murehdin jo sitä, että jos äkisti tapahtuu kotona jotain ( sairastuminen tai tapaturma ) niin todennäköisesti joudun kitumaan kotona päivätolkulla, ellen heti kuole. Sitä en toivpoisi kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän lapset nytkään niitä vanhuksia hoida, vaan yhteiskunta. Jossain Italiassa perhe hoitaa, mutta ei täällä pohjoismaisen hyvinvoinnin kehdossa, täällä hoitajat kärräävät vanhuksia telkkarin eteen ja telkkarin äärestä pois.

 

Voi kuule. Ennenkuin sinne hoitajien kärrättäväksi edes pääsee, tarvitaan kotona paljon apua ja yleensä pitkään. Kyllä meistä monet autamme vanhempiamme vuosien ajan, ja mitä vaikeammaksi tilanne menee, sitä enemmän tarvitaan konkreettisen avun lisäksi myös apua asioiden hoitoon.

Se on helppo sanoa, että ostakoot vanhukset apua. Mutta millä rahalla, jos sitä ei ole yhtään ylimääräistä? Tulevaisuudessa eläkkeet riittävät vielä nykyistä huonommin mihinkään. 

Voi kuule. Puhu vain omasta puolestasi. Joillain on asiat vähän paremin.

Eiköhän niitä nuoria pojan kolleja löydy kullejaan pesiinne työntelemään?

Olen itse lapseton ja kannatan m-muuttoa. Tähän maahan on koko 2000 luvun ajan tehty sellaisia päätöksiä etten tänne lapsia halua tehdä. 

M-muuttajia suomeen pitää saada enemmän ja sitten kun en pärjää omillani niin minut voi kärrätä vanhainkotiin ja sitten kun olen siinä kunnossa että en kykenen kunnolla elämään niin eutansia minulle pitää sallia. 

Kiitos te 2000 luvun päättäjät ja äänestäjät siitä että täällä ei ole kaikille töitä, täällä on kallista, täällä holhotaan ihmisiä ja täällä on kalliit verot. Kiitos siitä että lähes kaikki ihmiset on yksinkertaisia,tyhmiä ja ilkeitä.

Itse kyllä olen töissä enkä ole koskaan ollut työtön ja sijoitan jotta vanhana saisin jotain rahaa ja jotta pystyisin irtaantumaan ennen eläkeikää työelämästä pois.

M33