Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?
Tässä odottelen omaa vanhempaani taas kerran sairaalan aulassa ja mietin, että kuka se minut kuskaa ja auttaa lääkärille kun itsellä on ikää ja vaivoja niin, ettei ihan omatoiminen kulkeminen enää onnistu? Kuka on se joka vaatii mun puolesta, että hoitoon on päästävä eikä enää voi hyppyyttää seuraavalle luukulle? Kuka auttaa apteekki ja ruokakauppa-asioissa ja tsekkaa dosetit että ne on varmasti oikein?
Tuntuu oikeasti aika pelottavalta ajatukselta koko ikääntyminen.
Kommentit (387)
Näin lapsettomana sinkkuna mietin usein samaa asiaa. Siinä vaiheessa kun terveys alkaa pysyvästi prakaamaan, niin minä olen kyllä aivan kusessa. Täytyy vaan toivoa että kuolen nopeasti.
Täällä kerran yks vanha mies teki muuttoa asunnosta toiseen. Se kuskasi tavaroitaan sellasella vihreällä jäteastialla joita on noissa jätekatoksissa, pyörät alla jne. Oli tehny jo monta reissua ja joku oli sit jututtanut sitä. Mies oli sanonu muuttavansa. Se jututtaja oli sit tuttunsa pakettiautolla auttanut miestä muutossa.
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettomana sinkkuna mietin usein samaa asiaa. Siinä vaiheessa kun terveys alkaa pysyvästi prakaamaan, niin minä olen kyllä aivan kusessa. Täytyy vaan toivoa että kuolen nopeasti.
Sekin vielä että kenen kans tekisi Edunvalvontavakuutuksen jos ei ite kykene hoitaa asioita
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Just hiljattain oli juttua joltain hyvinvointialueelta - oisko ollut Pohjanmaa?? - miten vanhus oli saanut hoivakotipaikan 100 km päästä kotoaan. Kotona iäkäs puoliso, jonka sitten pitäisi kulkea 200 km käydessään puolisoaan katsomassa."
Ei tainnut olla kyse edes varsinaisesti mistään pysyvästä hoitopaikasta vaan perusterveydenhuollon osastopaikasta. Sellaista se tällä hetkellä on että jos lähi sotekeskuksessa ole tilaa niin siiretää sinne missä on tilaa. Huomenna tilanne voi olla se että siellä minne tuo asiakas sijoitettiin eilen ei ole tänään tilaa ja sieltä siirretään asiakas sinne missä eilen ei ollut tilaa mutta tänään on.
Taisikin muuten olla just noin.
Mun äiti oli tammikuussa muutaman viikon hoivakodin kriisipaikalla. Vaikka se hoivakoti on ihan tässä samassa kaupungissa kuin missä minäkin asun eli Vantaalla, niin matka täältä sinne j
Vanha viesti eikä näy kokonaan, mutta kommentoin silti. Ei töissäkäyvälle omaiselle helpostikaan ole realismia käydä omaistaan joka päivä katsomassa edes puolta tuntia. Julkisilla voi samassa kaupungissa helposti mennä toista tuntia kaupungin toiselle laidalle, ja jos työpaikka-koti-hoivapaikka-kolmio on iso, olisi vaikka neljän aikaan töistä pääsevä kotona ehkä seitsemältä, jos on koukannut hoivakodin kautta. Jos taas käy välillä kotona syömässä, saa vierailun jälkeen alkaakin jo pian iltatoimiin. Omalla autolla kulkevalla voi myös mennä pitkään ainakin pk-seudun ruuhkissa. Ei tuollaista jaksa jokapäiväisenä. Päivittäinen vierailu onnistuu käytännössä lähinnä silloin, jos kyseessä on parin kilometrin säteellä asuva eläkeläinen, jolle omaisen syöttäminen on päivän pääohjelmanumero.
Uskokaa pois, ette haluaisi olla nykynuorten hoidettavana kun he varttuvat. Toivottavasti empaattisempia henkilöitä tai robotteja tulee hoitamaan.
Toivottavasti eutanasia laillistetaan siihen mennessä, kun itse olen vanha. Mutta joo, uskon että robotiikka on kehittynyt siihen mennessä niin paljon, että vanhukset hoidetaan sen avulla pääosin.
Varmaan sama taho joka hoitaa niidenkin asiat joilla lapset elää satojen kilometrien päässä, toisessa maassa tai ovat muuten sössineet välinsä ettei lapset halua nähdä.